Pakkauksen täyttöasteella on suuri merkitys kuljetuskustannusten muodostumiseen erityisesti keveillä tuotteilla. Tällaisia ovat tyypillisesti esimerkiksi elektroniikkalaitteet. Ne ovat keveitä ja lentorahtia käytetään runsaasti, jotta laitteet ehtivät asiakkaille ennen seuraavan sukupolven julkaisua.
Lentorahdissa rahdituspaino on 167 kg/m^3. Kuulostaa varsin alhaiselta arvolta, varsinkin, jos on tottunut pakkaamaan konepajapuolen rautaosia. Kuitenkin tyypillinen pakkaustapa on laittaa laitteet ensin yksittäispakkauksiin ja sitten ryhmäpakkaukseen, jossa on lava alla. Materiaalivahvuus yksikköpakkauksessa on vaimentimineen usein noin 4 cm.
Vaimennetulla yksikköpakkauksella kohtuullinen täyttöaste on 65 %. Näitä kun laitetaan ryhmäpakkauksen sisään, ei juuri koskaan saada 100 % täyttöastetta. Hyvä, jopa erittäin hyvä arvo on 90 %. Jos tehdään sekalastauksia, jää tulos useimmiten jonnekin 60% ja 80% väliin. Tästä suuremmaksi pääseminen vaatisi simulointeja. Ihmisen aivot ovat rajalliset.
Pahvisessa ryhmä- tai kuljetuspakkauksessa seinämävahvuudeksi voidaan laskea 3 cm, paitsi tietysti pohjassa, jossa lava vie ylimääräiset 10 cm tai jopa enemmän. Tällöin kuution kokoisen laatikon täyttöasteeksi tulee riippuen hieman muodosta noin 80 %.
Näillä parametreilla saadaan joko pakkauskokonaisuuden täyttöasteeksi 47 %. Tästä voidaan havaita, että laitteen tiheyden pitää olla vähintään 350 kg/m^3, jotta lentorahdissa mennään todellisen painon mukaisessa laskutuksessa. Tämä on sellainen tiheys, että siihen ei läheskään kaikki tuotteet pääse.
Pakkaussuunnittelu 