Archive for the ‘Laatu’ Category

Kuljetusvaurioiden analysointi

31.5.2015

Kuljetusvaurioiden analysointi kuuluu valitettavasti yritysten pakkausvastaavien perustekemiseen. Ei ole lainkaan harvinaista, että kuljetuksessa pakkaus ja tuote saa kipeää. Siitä tapaa tulla palautetta. Vaurion perusteella pitäisi tehdä johtopäätöksiä siitä, onko käsittely ollut normaalista poikkeavaa, vai onko vika heikossa pakkauksessa tai jopa molemmissa.

Vauriota koskevassa palautteessa on usein vain kuva rikkinäisestä tuotteesta ja kommentti, että pakkaus on huono. Pelkästä rikkinäisen tuotteen kuvasta on vaikea sanoa, mikä on ollut vaurion syynä. Kuvat vaurioituneista pakkauksista ovat paljon tuotevauriokuvia tärkeämpiä tehtäessä johtopäätöksiä tapahtumista. Pakkauksesta näkee usein helposti, onko kyse esimerkiksi trukilla tehdystä vauriosta tai pudotuksesta. Näin saadaan rajattua pois myös vauriot, joissa tuotetta on vaurioitettu sen jälkeen, kun se on otettu pois pakkauksesta.

Vauriotilanteen muistilista

  • kuva pakkauksesta ennen avaamista, jos päällepäin näkyy vaurioita
  • lisää kuvia pakkausosista avaamisen jälkeen
  • kuva vaurioista tuotteesta
  • kuva, josta ilmenee, miten päin tuote on ollut pakkauksessa
  • tieto, mistä toimituksesta on kyse

Puutteellisin tiedoin joutuu antamaan ylimalkaisen vastauksen. Entinen kollegani sai kerran kuvia rikkinäisestä tuotteesta ja pyynnön tehdä analyysi. Hänen analyysinsä oli ytimekkäästi ”Näyttää olevan rikki.”

Porausohjeet

19.1.2014

Seinään tai lattiaan kiinnitettävien isompien tuotteiden mukana on tapana toimittaa ohjearkki, jonka avulla voidaan kiinnitysreiät kätevästi porata oikeisiin paikkoihin mallintamatta niitä painavan laitteen avulla. Arkki tehdään yleensä siten, että porausohjeet painetaan ohuelle aaltopahville. Tämä on ehdottomasti kustannustehokkain tapa tehdä ohje.

Painettujen ohjeiden kanssa esiintyy yksi ongelma ylitse muiden: Reikien paikat eivät ole kohdallaan. Sinänsä tämä ongelma on harmillinen, sillä ohjeen ainoa käyttötarkoitus on reikien kohdistaminen tarkasti paikalleen. Syynä virheeseen on flexopainotekniikka. Ohjeiden mitat ovat yleensä kovin suuret, luokkaa metri. Vaikka oletettaisiinkin, että painolaatta on täsmälleen mitoillaan, tulee mittavirhettä arkin liikkeestä radalla suhteessa painolaattaan. Flexopainetuissa arkeissa näkee usein, että laatta on hieman liikkunut arkin pinnalla. Kun katsoo painojälkeä, virhe näyttää pieneltä, mutta se kertautuu isoksi pitkällä matkalla.

Mittavirheen ei tarvitse olla kuin pari milliä, jotta laitteen asennus ei onnistu porattuihin reikiin. Pari milliä taas tulee painettuun pahviin helposti. Arkki elää hieman kosteuden vaikutuksesta, painolaatan valmistuksessa on toleranssit ja arkki saattaa liikkua suhteessa painolaattaan. Kaikki nämä yhdessä johtavat siihen, että tarvittava tarkkuus on vaikea saavuttaa toistuvasti.

Painamista parempi tapa on tehdä kohdistukset stanssaamalla. Tasostanssissa arkki ei liiku suhteessa stanssiin, joten yksi merkittävä virhemahdollisuus on suljettu pois. Reikien paikat laitetaan stanssiin ja informaatio painetaan, jolloin ohjeesta saadaan tarkempi ja ohje palvelee käyttötarkoitustaan. Hinta on hivenen kalliimpi kuin pelkästään painettuna, mutta asiakkaalle kannattaa joko toimittaa oikein oleva ohje tai jättää ohje kokonaan pois. Huonoin vaihtoehto on virheellinen ohje.

Lavakäärintä

27.10.2013

Lavan kääriminen kiristekalvolla ei ole pakkaussuunnittelun näkökulmasta kovin kiinnostava asia. Teknisesti asiaa tarkasteltaessa voidaan todeta, että lavakuorma pystytään sitomaan käärinnällä. Kun kone ja kalvo ja käärintäparametrit ovat yhteensopivia, ei lopputuloksessa ole valittamista.

Kiristekalvoissa mielenkiintoinen aihe on hinnanmuodostus. Muovit myydään aina kilohintapohjaisesti, jolloin ostajan silmissä alhainen kilohinta on houkuttelevampi kuin korkea kilohinta. LinkedInin Packaging Technology Forum-ryhmässä on keskustelu siitä, että kalvon kilohinnan sijaan seurattavan hinnoittelun tulisi olla kalvon kilomäärä/lava tai kalvon euromäärä/lava.

Kalvon määrään vaikuttavat olennaisesti käytettävä käärintäkone ja kalvon laatu. Tavoitteena on saada kalvoa venytettyä runsaasti, luokkaa 300 % ja samanaikaisesti säätää käärintä siten, että päällekkäisyys on kohtuullinen. Näin saadaan minimoitua materiaalin kulutus. Käytettäessä heikkolaatuista kalvoa, joudutaan valitsemaan paksumpi kalvo ja lisäämään päällekkäisyyden määrää, jotta kuorma saadaan tiukaksi.

Taloudellisesti tarkasteltuna halvin kalvo ei käytössä tuo säästöä. Murray Sellars kirjoittaa LinkedInissä, että käyttämällä hyvälaatuista kalvoa oikein, saadaan käärintäkulusta säästettyä 20 % ja kalvon määrästä 40 %. Mielenkiintoisena ajatuksena on nostettu esiin toimintatapa, jossa käärintäkoneen liisauksen sijaan asiakas maksaisikin käärityistä lavoista. Tällöin pakkausmateriaalitoimittaja voisi optimoida kalvon laadun vapaammin joutumatta €/kg -keskusteluun.

Ripustuksen kestävyys

26.5.2013

Kaupassa myytävien kartonkipakkausten yksi perushaasteista on saada ripustusaukko tarpeeksi lujaksi. Erityisesti ongelmia esiintyy silloin, kun tuote on painava. Ongelmia tulee myös silloin tuote on sellainen, että se otetaan useasti pois piikistä ja laitetaan takaisin. Jos reikä hajoaa, jää tuote myymättä.

Haltuuni joutui grillinsuojus, jossa oli päädytty käyttämään sulkijassa täysin kierrätetystä materiaalista tehtyä kartonkista sulkijaa. Huppu oli melko painava, joten ripustusreiät oli päätetty vahvistaa muovisella ruiskupuristetulla osalla, joka estää aukon repeämisen. Näyttää siltä, että muoviosat on painettu käsin paikalleen. Muovissa on ura, joka lukittaa vahvikkeen paikalleen.

Toinen ratkaisu on käyttää tarpeeksi korkealaatuista ensikuidusta tehtyä sulkijaa. Tällöin kartonki on niin lujaa, että repeäminen ei muodostu ongelmaksi. Ongelmaksi sen sijaan muodostuu hyvälaatuisen raaka-aineen saatavuus ja hinta. Pohjoismaissa riittää puhelu tukkuun ja tavaraa tulee. Aasiassa ja Itä-Euroopassa ensikuidun saatavuus on heikompaa. Hyvälaatuiset kartongit ovat tuontitavaraa ja hinta sen mukainen. Onkin yleisesti järkevämpää käyttää paikallisia materiaaleja ja tarvittaessa lisätä vahvisteet kasvavasta työmäärästä huolimatta.

Muovipuristeosilla vahvistettu pussinsuljin.

Muovipuristeosilla vahvistettu pussinsuljin.

Testituloksesta päättäminen

14.10.2012

ISTA:n kysymyksiä-laatikossa on mielenkiintoinen kysymys siitä, kuka päättää onko testitulos hyväksytty vai hylätty. Pakkaustestin tarkoituksena on testata, miten pakkaus suojaa tuotetta. Tuloksia arvioitaessa tulee tutkia tuotteen vaurioita, ei pakkauksen vaurioita. Kompressiotesti lienee ainoa testi, jossa testaaja voi havaita suoraan, onko tulos hyväksytty vai hylätty.

Mekaanisten testien osalta tulee ennen testiä määrittää ne kriteerit, millä tulosta arvioidaan. Lähtökohtana tulee pitää sitä, että pakkauksessa esiintyvät vauriot eivät ole syy hylkäykseen. On normaalia, että pakkausta pudotellessa laatikko menettää muotoaan ja tämä kannattaa hyväksyä.

Hyvän perustason tuloksen arviointiin antaa visuaaliset vaatimukset: Tuote ei saa olla vääntynyt eikä naarmuuntunut. Lisäksi tuotteelle kannattaa tehdä ennen ja jälkeen testin normaalit tuotannossa tehtävät toiminnalliset testaukset. Mikäli tuote läpäisee testit ennen ja jälkeen pakkaustestin, voidaan todeta tuloksen olevan hyväksytty. Missään tapauksessa ei pidä tehdä sitä virhettä, että lähtee arvioimaan toimintaparametrien muutoksia ja määrittää kaikki muutokset hylkäysperusteiksi. Kokemuksesta voin sanoa, että seurauksena on vellova keskustelu, joka ei ota päättyäkseen. Elektroniikan toimintaparametrit elävät, kun laite saa iskuja.

Tärkeää on määrittää hyväksyntäkriteerit ennen testiä, ei tulosten perusteella. Jos laitteen toimivuutta ei testata etukäteen eikä sovita hyväksyntärajoja, on tuloksen päätteleminen vaikeaa, mikäli mitään ongelmia esiintyy.

Kysymykseen siitä, kuka päättää tuloksesta, on selkeä vastaus. Lopullisen tuloksen päättää tuotteesta vastaava taho, eikä testilabra, sillä testilabrassa ei ole osaamista arvioida tuotteen toiminnallisuuden muutoksia.

Säästämisen taito

1.1.2012

Kustannussäästöt ovat tämänkin päivän muoti-ilmiö. Kaikkia aloja yhteisesti tarkasteltaessa työn tuottavuuden kautta saavutetaan vuodessa noin kahden prosentin kehitys. Tämä ei kvartaalissa ole kovin paljon, joten se ei tyydytä kustannustietoista valmistajaa.

Pakkauksissakin oston tehtävänä on painaa hinta mahdollisimman alas. Pelkkään hinnan alentamiseen pyrkivä keskustelu ei ole tehokkain tapa pienentää pakkausten hintaa. Huomattavasti parempaan lopputulokseen päästään, kun pakkausten vaatimukset otetaan samaan keskuteluun mukaan.

Rakenteesta kustannussäästöjä haettaessa tulee ymmärtää koko toimintaympäristö, johon pakkauksella vaikutetaan. Pakkauksen hinnan alennus saattaa johtaa kasvaneeseen pakkausaikaan, heikentyneeseen logistiikan täyttöasteeseen tai kuljetusvaurioihin. Näiden teemojen punnitseminen on pakkaussuunnittelijan tärkein tehtävä säästöhankkeissa. Voimavarat kannattaa keskittää tuottavaan työhön. Säästäminen kustannuksista välittämättä ei tee toivottua vaikutusta tilinpäätökseen.

Kun pakkausten laatuvaatimuksia päästään muuttamaan, voidaan raaka-aineita vaihtaa halvempiin. Tällöin päästään kunnollisiin säästöihin. Aina ei ole järkevää käyttää kalleinta laatua. Vaihtamalla vaikkapa koivuvanerin havuun, täyskanttisen laudan vajaakanttiseen tai kraftlinerin testlineriksi saadaan pakkausten ostohintaa merkittävästi laskettua.

Suunnittelijalla on merkittävästi paremmat mahdollisuudet vaikuttaa hintaan kuin ostajalla. Suunnittelun ja testauksen kautta tehdyt kustannussäästöt ovat toki hitaampia kuin neuvottelemalla saavutetut säästöt. Rakennemuutosten kautta parannettu kustannusrakenne on huomattavasti vankemmalla pohjalla kuin tinkaamalla tehty.

Pakkausvalmistajilla on kokemukseni mukaan hyvä osaaminen pakkausten hintaan vaikuttavissa säästömahdollisuuksissa. Ostajan vastuulle jää arvioida, tuoko materiaalisäästö hyötyjä kokonaisuudessa. Useimmiten ostajalla ei ole riittävästi asiantuntemusta, joten keskusteluissa kannattaa pitää mukana myös pakkauksiin perehtynyt tekninen asiantuntija.

Aaltopahvi kuivuu kuivassa

4.12.2011

Talvi tulee kohta, vaikka siltä ei näytäkään. Talven tulon myötä sisäilman suhteellinen kosteus putoaa jopa alle 10% tasolle. Pakkaamoissa ja varastoissa on säilytyksessä pahviosia aihoissa. Kun aihiot kuivuvat, niiden joustavuus heikkenee. Taiteltaessa pahvia se saattaa murtua. Tyypillisin ongelmapaikka on 0427-laatikon sivukanavien taitokset.

Joissain elektroniikkatehtaissa käytetään ilmankostutusta, jotta vältyttäisiin ylenmääräisiltä ESD-ongelmilta. Kostutus auttaa myös pahvien ominaisuuksien säilyttämisessä. Mikäli kosteus saadaan pidettyä kohtuullisella tasolla, ei nuuttausten repeilyä juuri esiinny.

Kannattaa huomata, että ongelma johtuu nimenomaan varastointiolosuhteista. Kun laatikot alkavat repeillä, ei kannata ensimmäisenä soittaa vihaista puhelua pahvikauppiaalle. Syy ei useimmiten ole myyjässä. Tuotannossa arkki on kyllä kostea, sillä muutoin sitä ei voida konvertoida.

Ongelmaan paras korjaus on varaston kosteuden säätely. Tilannetta voidaan muuttaa säätämällä nuuttausten voimakkuutta. Ajoparametrien säätäminen ei kutenkaan ole hyvä ratkaisu kahdesta syystä:

  • Heikompi nuuttaus ei taitu välttämättä oikein.
  • Varastossa on kuitenkin niin paljon tavaraa, että pakkaset ehtivät lauhtua ennen kuin uutta erää saadaan käyttöön.

Dokumentointi

6.2.2011

ISO 9001 siintelee useden tavaraa valmistavien yritysten esitteissä. Lähtökohtana laatujärjestelmässä on se, että toiminnot on dokumentoitu.

Olettamani on, että pakkaamon toimintoja ja pakkauksia ei ole rajattu dokumentointivaatimuksen ulkopuolelle. En tosin tiedä, onko tämä mahdollista, mutta tuskin näin on tehty. Siitä huolimatta tuntumani on, että on enemmänkin harvinaisuus, että kaikista pakkauksista olisi olemassa valmistuspiirustukset ja pakkausohje tai edes toinen näistä. Pakkausohjeet ovat ehkä yleisempiä.

Pakkausvalmistajat yleensä tekevät piirustukset pakkauksista tuotantoaan varten, mutta useimmiten nämä eivät päädy asiakkaan haltuun ja näin osaksi tuotedokumentaatiota. Kattavan dokumentoinnin rakentaminen tyhjästä on iso työ, joten jos lähtötilanne on nolla, kannattanee aloittaa uusien pakkausten dokumentoinnista.

Kun kupongit ovat kunnossa, voi auditoijan surutta viedä tarkastelemaan pakkaamonkin toimintaa.


%d bloggaajaa tykkää tästä: