Posts Tagged ‘hinta’

Hyvä ja halpa

26.6.2016

Hyvä ja halpa on varsin napakka speksi pakkaussuunnittelulle. Halpa hinta materiaaleille on melko selkeä tavoite, varsinkin jos saa vähän jotain vertailutietoa, mutta hyvä onkin vaikeampi tapaus. Kuljetuspakkausten tapauksessa pakkauksen hyvyyttä pitää tarkastella useammasta suunnasta.

Kustannuksiin vaikuttavat olennaisesti materiaalihinnan lisäksi pakkaustyö ja kuljetuskustannukset. Tyypillisesti nämä muodostavat suuremman summan kuin materiaalihinta, joten suunnittelussa tuleekin tunnistaa kustannusrakenne ja pyrkiä optimoimaan pakkaus sen perusteella. Erityisesti lentorahdin tapauksessa kannattaa pakkauksen koko ja paino ottaa tarkasteluun ja hakea rahdituspainon kannalta paras ratkaisu.

Asennuksen huomioimalla voidaan vähentää asennuspaikalla käytettävää aikaa ja saada laitteet nopeammin käyttöön. Nyrkkisääntö on, että asennus on kaikkein kalleinta työtä, joten pakkauksen tulee tukea asennustyötä, vaikka tämä lisäisikin pakkaamossa tehtävää työtä. Työn osalta kannattaa noudattaa periaatetta, että kaikki mahdollinen työ siirretään asennukselta tehtaalle ja kaikki tehtaalla tehtävä työ, mitä voidaan välttää, vältetään. Tähän voidaan erityisesti vaikuttaa rakenneratkaisuilla ja osien järjestyksellä.

Brändi korostuu kuluttajapakkauksissa, mutta myös teollisuuspakkauksissa pakkauksella voidaan rakentaa mielikuvaa tuotteesta. Painatuksen lisäksi mielikuvaan voidaan vaikuttaa esimerkiksi materiaalivalinnoilla ja pakkauksen käytettävyydellä. Tavoitteena on saada käyttäjälle mahdollisimman hyvä mielikuva tuotteesta pakkauksen avaamisvaiheessa.

Pakkauksen yksi tärkeimmistä tehtävistä on suojata tuotetta. Mikäli tuote hajoaa, ei pakkaus ole tehnyt tehtäväänsä. Toki kaikkia vaurioita ei ole mielekästä estää, sillä silloin mentäisiin jo ylipakkaamisen puolelle, mutta pakkauksen tulee suojata riittävästi, jotta normaalissa käsittelyssä ei vaurioita synny.

Hyvä ja halpa saadaan valitsemalla oikein osa-alueiden painotukset suunnittelussa.

Pakkaussuunnittelun osa-alueet voidaan kuvata näin. Kuva on RD Velhon markkinointimateriaalia.

Pakkaussuunnittelun osa-alueet voidaan kuvata näin. Kuva on RD Velhon markkinointimateriaalia ja luultavasti allekirjoittaneen tekemä, koska se kuvaa asian niin hyvin.

Mainokset

Sisäpuolen painatus

21.4.2014

Pakkauksessa tyypillisin paikka painatukselle on ulkopinta, mutta usein painatusta halutaan myös sisäpinnalle joko visuaalisen ilmeen tai ohjeistuksen vuoksi. Nopeasti ajateltuna ohjeiden painaminen sisäpuolelle vaikuttaa kätevältä ja lähes ilmaiselta tavalta saada esimerkiksi käyttöohje pakkaukseen.

Normaalissa aaltopahvin tuotantolinjassa painatus tehdään siten, että linjalla on ensin fleksopainokone, joka painaa arkin alapuolen ja sitten arkki stanssataan yläpuolelta. Jotta aihioon saadaan painatus sisäpinnalle, tulee arkki ensin painaa sisäpuolelta, sitten se käännetään ja painetaan ulkopuolelta. Tämän jälkeen arkki stanssataan. Automatisoidulla linjalla hintaan vaikuttaa olennaisesti häiriö prosessissa. Arkit joudutaan kierrättämään ensimmäisen painamisen jälkeen takaisin jalostuskoneelle. Lisäksi kaksi painatusta aiheuttaa kaksinkertaisen asetusajan painokoneelle.

Perinteisessä käsityövaltaisessa prosessissa arkkien kääntäminen ei ole kovin suuri ongelma, sillä arkkeja käsitellään käsin joka tapauksessa. Ei työ isommallakaan linjalla suurempi ole, mutta se poikkeaa enemmän tavanomaisuudesta ja näin saattaa aiheuttaa suurempia hintapaineita. Arkin kääntäminen tuotantolinjalla onnistuu myös koneellisesti, mikäli arkinkääntäjään on investoitu.

Kahdelta puolelta painaminen on teknisesti yksinkertaista, eli rahalla saa. Rahamäärään vaikuttaa tässäkin olennaisesti sarjakoko, sillä suurin kustannus syntyy painokoneen asetusajasta, jolloin tämän ajan sarjapituudelle jyvittäminen on merkittävä yksikkökustannukseen vaikuttava tekijä. Päätöstä tehtäessä kannattaakin vakavasti harkita sisäpuolen informaation lisäämistä erillisellä paperilla ja punnita näiden vaihtoehtojen hintaa, joustavuutta ja työmäärää.

 

 

Lavakäärintä

27.10.2013

Lavan kääriminen kiristekalvolla ei ole pakkaussuunnittelun näkökulmasta kovin kiinnostava asia. Teknisesti asiaa tarkasteltaessa voidaan todeta, että lavakuorma pystytään sitomaan käärinnällä. Kun kone ja kalvo ja käärintäparametrit ovat yhteensopivia, ei lopputuloksessa ole valittamista.

Kiristekalvoissa mielenkiintoinen aihe on hinnanmuodostus. Muovit myydään aina kilohintapohjaisesti, jolloin ostajan silmissä alhainen kilohinta on houkuttelevampi kuin korkea kilohinta. LinkedInin Packaging Technology Forum-ryhmässä on keskustelu siitä, että kalvon kilohinnan sijaan seurattavan hinnoittelun tulisi olla kalvon kilomäärä/lava tai kalvon euromäärä/lava.

Kalvon määrään vaikuttavat olennaisesti käytettävä käärintäkone ja kalvon laatu. Tavoitteena on saada kalvoa venytettyä runsaasti, luokkaa 300 % ja samanaikaisesti säätää käärintä siten, että päällekkäisyys on kohtuullinen. Näin saadaan minimoitua materiaalin kulutus. Käytettäessä heikkolaatuista kalvoa, joudutaan valitsemaan paksumpi kalvo ja lisäämään päällekkäisyyden määrää, jotta kuorma saadaan tiukaksi.

Taloudellisesti tarkasteltuna halvin kalvo ei käytössä tuo säästöä. Murray Sellars kirjoittaa LinkedInissä, että käyttämällä hyvälaatuista kalvoa oikein, saadaan käärintäkulusta säästettyä 20 % ja kalvon määrästä 40 %. Mielenkiintoisena ajatuksena on nostettu esiin toimintatapa, jossa käärintäkoneen liisauksen sijaan asiakas maksaisikin käärityistä lavoista. Tällöin pakkausmateriaalitoimittaja voisi optimoida kalvon laadun vapaammin joutumatta €/kg -keskusteluun.

Lentorahdin hinnan minimointi

11.8.2013

Pakkausalallakin kustannusjahti on päivän teema. Yksittäisistä kustannuseristä lentorahdin hinta on suurin, joihin pakkauksilla voidaan vaikuttaa. HP:n Stefan Wenner piti lehtorahdin hinnanmuodostuksesta esityksen ISTA Symposiumissa 2012. Heti kärkeen hän esityksessään huomautti, että ei ole järkevää lähettää lentorahtina kuormaa, josta tulisi vajaa kontti. HP:n tapauksessa on rahtihinnalta järkevämpää toimittaa kolme lavaa 40 ft kontissa kuin kolme lavaa lentorahtina!

Lentorahdissa erityisesti painavammilla tuotteilla painojahti tuo parhaat hyödyt. Wenner listaa seuraavia kohteita:

Laatikot: Laadukkailla ensikuidusta tehdyillä laatikoilla saadaan painoa pienennettyä. Haittana on laatikon hinnan nousu, mutta haitta jää pienemmäksi kuin hyöty.

Nurkkasuojat: Paksuuden sijaan lujuus haetaan hyvillä raaka-aineilla.

Käärintäkalvo: Paksu ja reilusti venytetty kalvo on kevyempää kuin ohut ja vähän venytetty.

Lavat: Puulava kannattaa painoa silmällä pitäen korvata pahvista tai muovista tehdyllä lavalla. Erityisesti tästä kohteesta saa helposti monta kiloa pois painoa. Tavallinen Eur-lava painaa noin 25 kg. Jos se korvataan 5 kg pahvilavalla, saadaan 20 kg/lava painoa pois. HP:n esityksessä lentorahdin hintana on korkeahko 6$, joka toisi säästöä 120 $/lava. Tämä budjetti kestää useamman kymmenen prosentin lisähinnan lavaan.

Kilohinnan ollessa esimerkin tapauksessa 6 $/kg kannattaa pakkausten ja lavakuormien suunnittelussa tehdä kaikki mahdollinen, jotta paino saadaan mahdollisimman pieneksi. Materiaaleissa säästäminen kääntää aina vaa’an lukemaa suuremmaksi. Kokonaisuutta optimoitaessa suurin vaikutus hintaan on kuitenkin rahtimuodon valinnalla. Merirahti on hinnaltaan lähes poikkeuksetta lentorahtia halvempaa.

Aaltopahvin hinnanmuodostus

15.4.2012

”Budjetti on tiukka. Voisiko pahvin vaihtaa ohuempaan?” Tällainen kysymys on vakiotavaraa asiakkaan suunnalta, kun teemme suunnittelua aaltopahvipakkauksille. Jos alkuperäinen rakenne käytti kaksiaaltoista pahvia, voi hintaa pudottaa vaihtamalla yksiaaltoiseen, jolloin materiaali ohenee ja hinta pienenee.

Yksiaaltoisten kohdalla asia ei ole aivan näin yksinkertainen. Yksiaaltoinen aaltopahvi muodostuu kolmesta paperista: Kahdesta pintalainerista ja yhdestä aallotuskartongista. Ymmärrettävästi paksuudella ei ole pintalainereiden käyttöön vaikutusta, mutta aallotuskartongin käyttöön vaikuttaa aaltoprofiili jonkin verran. Take up factor kuvaa, kuinka paljon aallotuskartonkia kuluu suhteessa arkin pituuteen.

Kertoimet ovat suunnilleen seuraavat:

E-aalto 1,26
B-aalto 1,31
C-aalto 1,43

Näissä on jonkin verran vaihtelua riippuen valmistajan tarkasta profiilista.

Nimellispaksuudet ovat vastaavasti suunnilleen seuraavat:

E-aalto 1,6 mm
B-aalto 3,2 mm
C-aalto 4 mm

Ajatellaan tilannetta, jossa B-aalto vaihdetaan E-aaltoon kustannusten pienentämiseksi. Metrin arkki B-aaltoa vie paperia 3,31 metriä, kun E-aalto saadaan tehtyä 3,26 metrin materiaalikulutuksella. Ero on noin 1,5 %. Pieni ero johtuu siitä, että ohuemmassa aaltopahvissa on enemmän aaltoja metrillä. E-aallossa on 295 aaltoa, kun B:ssä on vain 154.

Pienestä materiaalimäärän erosta johtuen hintaan vaikuttaa aaltoprofiilia enemmän materiaalin laatu ja valmistajan tuotantomäärät. Määrittämällä raaka-ainevaatimukset väljästi, pystyy valmistaja valitsemaan edulliset raaka-aineet tai sellaisen laadun, jota suuren tuotantomäärän myötä saadaan edullisesti.

Aaltopahvin aaltoluokat.
Kuva: Wikimedia Commons by Chris73


%d bloggers like this: