Posts Tagged ‘pakkaussuunnittelu’

Hyvä ja halpa

26.6.2016

Hyvä ja halpa on varsin napakka speksi pakkaussuunnittelulle. Halpa hinta materiaaleille on melko selkeä tavoite, varsinkin jos saa vähän jotain vertailutietoa, mutta hyvä onkin vaikeampi tapaus. Kuljetuspakkausten tapauksessa pakkauksen hyvyyttä pitää tarkastella useammasta suunnasta.

Kustannuksiin vaikuttavat olennaisesti materiaalihinnan lisäksi pakkaustyö ja kuljetuskustannukset. Tyypillisesti nämä muodostavat suuremman summan kuin materiaalihinta, joten suunnittelussa tuleekin tunnistaa kustannusrakenne ja pyrkiä optimoimaan pakkaus sen perusteella. Erityisesti lentorahdin tapauksessa kannattaa pakkauksen koko ja paino ottaa tarkasteluun ja hakea rahdituspainon kannalta paras ratkaisu.

Asennuksen huomioimalla voidaan vähentää asennuspaikalla käytettävää aikaa ja saada laitteet nopeammin käyttöön. Nyrkkisääntö on, että asennus on kaikkein kalleinta työtä, joten pakkauksen tulee tukea asennustyötä, vaikka tämä lisäisikin pakkaamossa tehtävää työtä. Työn osalta kannattaa noudattaa periaatetta, että kaikki mahdollinen työ siirretään asennukselta tehtaalle ja kaikki tehtaalla tehtävä työ, mitä voidaan välttää, vältetään. Tähän voidaan erityisesti vaikuttaa rakenneratkaisuilla ja osien järjestyksellä.

Brändi korostuu kuluttajapakkauksissa, mutta myös teollisuuspakkauksissa pakkauksella voidaan rakentaa mielikuvaa tuotteesta. Painatuksen lisäksi mielikuvaan voidaan vaikuttaa esimerkiksi materiaalivalinnoilla ja pakkauksen käytettävyydellä. Tavoitteena on saada käyttäjälle mahdollisimman hyvä mielikuva tuotteesta pakkauksen avaamisvaiheessa.

Pakkauksen yksi tärkeimmistä tehtävistä on suojata tuotetta. Mikäli tuote hajoaa, ei pakkaus ole tehnyt tehtäväänsä. Toki kaikkia vaurioita ei ole mielekästä estää, sillä silloin mentäisiin jo ylipakkaamisen puolelle, mutta pakkauksen tulee suojata riittävästi, jotta normaalissa käsittelyssä ei vaurioita synny.

Hyvä ja halpa saadaan valitsemalla oikein osa-alueiden painotukset suunnittelussa.

Pakkaussuunnittelun osa-alueet voidaan kuvata näin. Kuva on RD Velhon markkinointimateriaalia.

Pakkaussuunnittelun osa-alueet voidaan kuvata näin. Kuva on RD Velhon markkinointimateriaalia ja luultavasti allekirjoittaneen tekemä, koska se kuvaa asian niin hyvin.

Pehmeiden pakkausten sitominen

18.8.2013

Pakkauksen tärkeimpiä tehtäviä on mahdollistaa tuotteen kuljettaminen. Kuljetuksessa kuorma tulee useimmiten sitoa jotenkin, jotta kuorma ei pääse kuljetuksen aikana liikkumaan. Tyypillisin kuormansidontatapa on vetää liina kuorman yli. Tämä estää tehokkaasti liikkumisen liinan suuntaan ja kitkan lisääntymisen kautta myös poikittain liinaan nähden.

Kuorman yli tapahtuvan sidonnan ongelmana on liinan aiheuttama paine pakkauksille. Juuri milloinkaan en ole havainnut, että rekkarahdin sidonnassa käytettäisiin lisävahvisteita, vaan sidonnassa oletetaan, että pakkaukset ovat riittävän lujia. Pakkaussuunnittelussa ajatellaan lujuusvaatimukset usein vain pinottavuuden kautta. Mietitään, montako laatikkoa laitetaan pinoon ja lasketaan teoreettinen pinontalujuus ECT:n kautta. Kun tulos on kohdallaan, todetaan, että laatikko kestää. Käytännössä liina kohdistaa paineen vain yhdelle laatikolle reunalla ja vieläpä ikävästi vinossa, jolloin ylänurkan laatikko painuu kasaan ja koko kuorma löystyy.

Sidonnan asettamat vaatimukset tulee huomioida lavautumista suunniteltaessa. Jos niitä ei tällöin huomioida, ei niitä huomioida myöhemminkään. Yleisimmät tavat parantaa lavakuorman lujuutta on käyttää nurkkalistoja tai tukevaa ulkopakkausta. Sallittuja tapoja ovat myös kitkamatot, jotka vähentävät sidontavoiman tarvetta ja kuljetusvälineet, jotka sallivat seiniin nojaamisen. Kahteen jälkimmäiseen luottaminen on hieman riskialtista, sillä harvoin tunnetaan kaikkia kuljetusketjun lenkkejä täydellisesti.  Eikä siis voida olla varmoja siitä, että suunnittelupöydällä mietityt toimintatavat ovat todellisuudessa käytössä.

Liina on puristanut laatikon kasaan. Kuva: Fraunhofer IML

Liina on puristanut laatikon kasaan. Kuva: Fraunhofer IML

Toimiston siivous

4.9.2011

Töissä on mukavaa, koska siellä käy siivooja. Meillä ei vielä kotona olla ulkoistettu tätä palvelua. Meidän uudella konttorilla siivooja on ahkera, hän muun muassa pesee keittössä likaiset astiat. Lisäksi hän uutterasti raahaa kaikki tyhjät pakkaukset roskiin, olipa niitä kuinka suuri läjä tahansa. Pieni nyrpeä ilme oli, kun oltiin kasattu sermit ja tuolit ja pahvia oli aivan suunnaton läjä, mutta illan aikana ne hävisivät.

Havaitsimme heti, että pieni riski on siihen, että kaikki mallipakkauksemme lähtevät roskiin.  Tunnistimme riskin, joten siivoojalle ilmoitettiin, että pakkaussuunnitteluosastolta ei missään tapauksessa saa heittää yhtään pakkausta roskiin. Nyt pitää toivoa, että kyseinen, ilmeisesti virolainen, siivooja ei huomaamatta vaihdu. Jos näin käy ja sijainen käyttää samoja siivousperiaatteita kuin naapuritoimistoissa, saattaa olla vähän apeat tunnelmat aamulla. Looshi on kuin Martelan kuvastosta.

Emme ihan täysin noudata 5S-periaatteita, joten tavaraa tuppaa kertymään, eikä siitä kasasta sivullinen tiedä mikä on tarpeellista ja mikä ei. Emme tiedä sitä edes itse, joten varastoimmekin kaikenlaisia pakkauksia tulevia tarpeita varten. Tilanne ei ole päässyt muuton ansiosta aivan niin pahaksi, mitä se oli ollessani Nokian hommissa Mäkkylässä. Siellä meillä oli kaikki mahdolliset tasopinnat täytetty pakkausmateriaaleilla. Minun looshissa oli muun muassa lamppujen päälle kasattu EPE-vaimentimia. Joskus oli pari kolme kuormalavaakin odottamassa jotakin.  Silloinkin meidät pelasti muutto. Mäkkylän konttorissa siivooja ei tehnyt luultavasti muuta kuin tyhjensi roskikset.

Suunnittelu on luonteeltaan sellaista, että ainakaan minun mielestäni 5S-periaatteet eivät edesauta hyvään lopputulokseen pääsemistä. Pakkaussuunnittelussa on hyvä, että käsillä on erilaisia materiaaleja ja kokonaisia pakkauksia. Niistä pystyy veistelemään pikaisia protoja ja testailemaan, mikä voisi toimia.

Pakkaussuunnittelijan työkalulaatikko

8.5.2011

Terhen Järvi-Kääriäinen PTR:stä (nyttemmin jo eläkkeellä) julkaisi Futupack-projektin pohjalta ”Pakkaussuunnittelijan työkalulaatikko ympäristömyönteisyyden lisäämiseksi Suomessa” -nimisen dokumentin. Sen voi ladata täältä. Viittasinkin tähän jo ohimennen ”Pakkauksen hinnan painoarvo” -artikkelissa.

Terhen käy tutkimuksessa kattavasti läpi, miten pakkaussuunnittelussa pitäisi ottaa ympäristöasiat huomioon. Näkökulma on pääosin materiaalilähtöinen, joten yleisimmin käytettävien materiaalien ominaisuudet selviävät tutkimuksesta. Lisäksi tutkimukseen on kerätty mainioita tarkastus- ja opaslistoja pakkaussuunnittelijalle.

Pakkauksista puhuttaessa ympäristöasiat nousevat usein esiin. Suunnittelijan tulee tietää näistä asioista. Pakkaussuunnittelijan työkalulaatikko on hyvä johdatus aiheeseen.

Pakkaussuunnittelun lähtötiedot

31.10.2010

Projektinhallinnassa vaatimusmäärittelyn merkitys on kaikille tuttu asia. Ensin kerätään lähtötiedot, sitten tehdään vaatimusmäärittely ja vasta tämän jälkeen aloitetaan suunnittelutyö. Tämä on itsestään selvää, kun projektin työmäärää ja aikataulutusta määritellään.

Siinä vaiheessa, kun pitäisi kerätä lähtötiedot ja tehdä vaatimusmäärittely, havaitaan, että ei kaikkia lähtötietoja olekaan helposti saatavilla. 3D mallit ovat hukassa, asiakkaan vaatimukset tuntemattomia ja niin edelleen. Projektin deadline kuitenkin rynnii päälle, joten suunnittelutyö on aloitettava puutteellisilla lähtötiedoilla.

Pakkaussuunnittelu on yleensä varsin pieni työ itsessään. Tyypillisesti vajavaisilla lähtötiedoilla jatketaan lähes loppuun asti, kunnes saadaan puuttuvat lähtötiedot ja havaitaan, että voidaankin palata lähtöruutuun. Tässä kohtaa joudutaan kohtaamaan ikävä tosiasia, että työn tekeminen kahteen kertaan vie enemmän aikaa, kun sen tekeminen yhteen kertaan. Budjetti menee uusiksi.

Suomalaiset ovat ylpeitä hyvästä projektiosaamisestaan. Toivoisinkin, että suunnitelmallinen projektien käynnistäminen tulisi kaikkien projektipäälliköiden keskeiseksi osaamiseksi, myös minun. Kun työn suunnittelu aloitetaan tarpeeksi aikaisin ja siihen keskitetään riittävästi resursseja, on lopputulos todennäköisemmin hyvä. Myös alkuperäinen budjetti ja aikataulu saavutetaan todennäköisemmin.

Dilbert.com

Mekaniikan kestävyys

22.1.2010

Pakkauksen tehtävänä on suojata tuotetta kuljetuksen aikana. Suunnittelun avuksi on tehty monenlaisia tutkimuksia siitä, kuinka erilaiset materiaalit vaimentavat iskuja pudotuksissa. Näiden avulla voidaan valita sopiva tiheys, jotta saadaan tietty vaimennusmatka. Näin saadaan kiihtyvyydet tuotteessa pidettyä kurissa.

Valitettavasti pakkaussuunnittelun lähtötietoihin ei yleensä saada minkäänlaista arviota siitä, mitä tuote kestää. On korkeintaan jonkinlaisia arvauksia, että vaikkapa 100 g:tä on mahdollisesti liikaa. Kestävyys voitaisiin protolla testata varsin helposti. Sitä varten on mm. IEC 60068-sarjassa määritelty iskutesti, jolla saadaan kontrolloitu kiihtyvyys tuotteelle. Tasoa lisäämällä päästään jossain kohtaa pisteeseen, jossa tuote hajoaa. Tämän tiedon pohjalta pakkaus voitaisiin tehdä optimaaliseksi. Olennaista tässä testaamisessa on selvittää vaurioitumispiste nimenomaan kuljetusasennossa.

Protoja ei kokemukseni mukaan yleensä saada tällaisiin testeihin. Tämän vuoksi pakkaussuunnittelu joudutaan pohjaamaan vanhaan kokemukseen, eikä tuotteen mahdollista korkeatakaan kestoisuutta päästä hyödyntämään.

Optimaalisen pakkauksen saamiseksi voisi käyttää seuraavaa metodia:

  • Määritellään kuljetusasentoon tietty sietoisuusraja tuotteelle, vaikkapa 100 g:tä
  • Tehdään ensimmäisille toimituksille jonkinlainen tuotteen varmasti suojaava pakkaus, jonka työkalukustannukset ovat tunnettuja.
  • Kun tuotteita on saatavilla testeihin, testataan todellinen sietoisuus.
  • Suunnitellaan lopullinen pakkaus.

Suunnittelukierroksia tulee lisää verrattuna normaaliprosessiin, mutta kustannukset mitä todennäköisimmin saadaan katettua tuotteen elinkaaren aikana tehokkaammalla pakkauksella.

Lavaylitys

18.11.2009

Pakkaussuunnittelun sääntö numero 1 on: Älä tee lavaylitystä.

Syy tähän on selvä. Mikäli tuote on suurempi kuin lava, törmätään tuotteella erinäisiin esteisiin pakkauksen sijaan. Tällöin tuote tapaa mennä rikki ja asiakastyytyväisyys on heikko.

Tästä hyvin ymmärrettävästä perustelusta huolimatta usein näkee pakkauksia, joiden suunnittelussa ei tätä ole otettu huomioon. Yleensä ajatellaan, että pakkauksen materiaalissa säästetään, kun siitä tehtään äärimitoiltaan tuotetta pienempi. Ehkäpä ajatellaan, että säästetään luontoa vähentämällä pakkausmateriaalia. Muutaman rikkinäisen tuotteen jälkeen joudutaan hyväksymään pakkaussuunnittelun perussääntö numero 1.

Suuntanuolet

3.11.2009

”Kuljetusasennon määrittäminen takaa sen, että pakkausta ei käännetä kuljetuksessa.” Tällaisen harha-ajatuksen kohtaa melko usein ja onpa joskus nähty pakkauksia, joiden suunnittelussa käännön todennäköisyyttä ei ole huomioitu.

Perusperiaatteena pakkausten suuntanuolten kanssa on, että nuolet ovat menosuuntaan, jos ne eivät osoita muualle. Mikäli pakkaus on sellainen, että sitä voi käsitellä käsin ja se lähetetään yksinään, tulee pakkausta suunniteltaessa ottaa huomioon, että sitä tullaan kuljettamaan kaikissa asennoissa.

This side up

Itella on linjannut asian palvelukuvauksessaan seuraavasti:

”Tehdaspakkauksen merkinnät eivät sido Itellaa”

Vastaaviin ilmoituksiin en ole törmännyt kuriirifirmojen kohdalla, mutta fakta on, että pakkaus kulkee juuri siinä asennossa, johon se sattuu putoamaan, kun sen heittää liukuhihnalle tai kuljetusvälineeseen.

Jos haluaa melko varmasti määrittää kuljetussuunnan, tulee pakkauksen olla tarpeeksi suuri ja siihen pitää laittaa kuormalava alle. En ole törmännyt kuin aivan muutaman kerran tilanteeseen, jossa kuormalavallinen paketti on käännetty kyljelleen. Tätä tapahtui tilanteessa, jossa pakkaus ei pystyssä mahtunut lentokoneen rahtitilaan. Näinkin siis voi käydä.

Ehkäpä voisimme säästää vaivaa ja mustetta jättämällä merkinnät pois pakkauksista. Ei niitä noudateta kuitenkaan.

Tervapaperi ja meripakkaus

27.10.2009

Sotakorvauksien myötä tavaran kuljetus ulkomaille kasvoi varsin voimakkaasti sodan päättymisen jälkeen. Tarvittiin siis parempia pakkauksia. Sillon insinöörit suunnittelivat varsin kestävän puulaatikon ja käyttivät saatavilla olevaa tervapaperia suojaamaan sisustaa. Sotakorvaukset saatiin maksettua ja ulkomaankauppa jatkui. Toimituksia tehtiin pitkin maailmaa. Vanhaa hyväksi todettua pakkaustapaa ei katsottu aiheelliseksi muuttaa, vaan hyväksi havaittu puulaatikko tervapaperisisustuksella valittiin meripakkaukseksi. Olosuhteethan olivat aika rankat, sillä laatikot joutuivat laivan kannelle.

1959 keksittiin, miten polyeteenistä voidaan valmistaa muovikalvoa. Tästä mainiosta innovaatiosta huolimatta tervapaperista ei katsottu aiheelliseksi luopua. Hieman myöhemmin kehitettiin ensimmäiset VCI-suojaukset, joka tarjoaa erinomaisen kemiallisen suojan korroosiota vastaan.

Samoihin aikoihin havaittiin, että kuljetuksien käsittely on mukavampaa, jos tavaroita ei lastata laivan kannelle, vaan ne laitetaan ensin merikonttiin ja vasta sitten laivalle. Kontti tarjoaa myös oman mikroilmaston kuljetuksille sekä estää suolaveden pääsyn pakkauksiin.

Näistä innovaatioista huolimatta teollisuudessa käytetään edelleen kattohuopaa ja tervapaperia pakkauksissa ja puhutaan merivientipakkauksista. Syynä tähän mainitaan korroosiosuojaus ja meriveden pärskeet.

Ehkäpä vähitellen voitaisiin siirtyä nykyaikaisiin pakkausratkaisuihin ja jättää tervapaperit rakennustyömaille.

www.pakkaussuunnittelu.net

20.10.2009

Blogin tavoitteena on valottaa teollisuuden pakkaussuunnittelun maailmaa asiasta kiinnostuneille. Tulen kirjoittamaan suunnittelutoimiston arjesta, kommunikaation vaikeudesta ja mahdollisesti alan uusista tuulista.  En luonnollisesti kerro yksittäisistä tapauksista, vaan tilanteesta yleisellä tasolla. Juttujen innoittajana on usein työssäni ReliDes Oy:n palveluksessa havaitut asiat. Blogin kirjoittelu on harrastuspohjaista, joten julkaisu on satunnaista sekä aikataulultaan että sisällöltään.

Blogin löytää helpoimmin osoitteesta www.pakkaussuunnittelu.net


%d bloggaajaa tykkää tästä: