Pakkauksen tehtävänä on suojata tuotetta kuljetuksen aikana. Suunnittelun avuksi on tehty monenlaisia tutkimuksia siitä, kuinka erilaiset materiaalit vaimentavat iskuja pudotuksissa. Näiden avulla voidaan valita sopiva tiheys, jotta saadaan tietty vaimennusmatka. Näin saadaan kiihtyvyydet tuotteessa pidettyä kurissa.
Valitettavasti pakkaussuunnittelun lähtötietoihin ei yleensä saada minkäänlaista arviota siitä, mitä tuote kestää. On korkeintaan jonkinlaisia arvauksia, että vaikkapa 100 g:tä on mahdollisesti liikaa. Kestävyys voitaisiin protolla testata varsin helposti. Sitä varten on mm. IEC 60068-sarjassa määritelty iskutesti, jolla saadaan kontrolloitu kiihtyvyys tuotteelle. Tasoa lisäämällä päästään jossain kohtaa pisteeseen, jossa tuote hajoaa. Tämän tiedon pohjalta pakkaus voitaisiin tehdä optimaaliseksi. Olennaista tässä testaamisessa on selvittää vaurioitumispiste nimenomaan kuljetusasennossa.
Protoja ei kokemukseni mukaan yleensä saada tällaisiin testeihin. Tämän vuoksi pakkaussuunnittelu joudutaan pohjaamaan vanhaan kokemukseen, eikä tuotteen mahdollista korkeatakaan kestoisuutta päästä hyödyntämään.
Optimaalisen pakkauksen saamiseksi voisi käyttää seuraavaa metodia:
- Määritellään kuljetusasentoon tietty sietoisuusraja tuotteelle, vaikkapa 100 g:tä
- Tehdään ensimmäisille toimituksille jonkinlainen tuotteen varmasti suojaava pakkaus, jonka työkalukustannukset ovat tunnettuja.
- Kun tuotteita on saatavilla testeihin, testataan todellinen sietoisuus.
- Suunnitellaan lopullinen pakkaus.
Suunnittelukierroksia tulee lisää verrattuna normaaliprosessiin, mutta kustannukset mitä todennäköisimmin saadaan katettua tuotteen elinkaaren aikana tehokkaammalla pakkauksella.
Avainsanat: mekaniikka, pakkaussuunnittelu, testaus
Pakkaussuunnittelu 
Vastaa