Älypakkaukset

2.4.2017

Helsingin Sanomissa oli tiistaina 28.3.2017 juttu älypakkauksista ja ilokseni toimittaja haastatteli minuakin juttua tehdessään. Artikkeli keskittyi pääosin kuluttajapakkauksiin, joissa onkin hauskoja esimerkkejä, kuten lämpötilan mukaan väriä vaihtava muste, joka paljastaa kuumassa kupissa QR-koodin.

Älypakkausten yleistymistä hidastaa hyödyllisten ja kohtuuhintaisten sovellusten puuttuminen. Kalliisiin tuotteisiin voidaan laittaa esimerkiksi elektronisia tunnisteita, joiden avulla tuotteen aitous voidaan varmistaa. Tällaisten tagien hinta on kuitenkin niin kallis, että kyseeseen tulevat lähinnä kalliit juomat, kosmetiikka ja erityisesti lääkkeet, joiden aitouden varmistaminen on tärkeää.

Elintarvikkeisiin on kehitetty laajasti indikaattoreita, jotka kuvaavat tuotteen tilaa. Näitä ei paikallisesta kaupasta juuri löydä, sillä jakeluketjun kannalta ei ole kovin kannattavaa indikoida potentiaaliselle ostajalle, että elintarvikkeen käyttöikä alkaa olla lopuillaan. Näin saadaan aikaan lisääntynyt hävikin määrä, mikä tietysti aiheuttaa kustannuksia. Seuranta pitäisikin tapahtua logistiikkaketjun sisällä niin, että voidaan varmistua esimerkiksi kylmäketjun katkeamattomuus. Tätähän toki tehdäänkin.

Teollisuuspakkauksissa kustannukset eivät ole aivan niin kriittinen tekijä, kuin vaikkapa elintarvikkeissa. RFID on laajasti käytössä siellä, missä se tarjoaa tehokkuutta. Myös isku- ja kallistusindikaattoreita käytetään varsin runsaasti, joskaan en itse kannata näiden jatkuvaa käyttöä. En ole nähnyt kenelläkään sujuvaa toimintatapaa tilanteeseen, jossa indikaattori on lauennut. Käytännössä aina tavara jatkaa määränpäähän ja siellä sitten ihmetellään, onko tuote rikki vai ei. Varsinkin iskuantureissa on haasteena tietää, millä kiihtyvyydellä laite hajoaa, sillä vaurioitumiseen vaikuttaa kiihtyvyyden lisäksi iskuhetken nopeus.

Pakkauslaakso-hankkeessa on myös älypakkaukset esillä. Kävin Pöyryn järjestämässä tapaamisessa keskustelemassa B2B-pakkauksissa hyödyllisistä sovelluksista. Haasteena yrityksillä ovat kuljetusvauriot ja erityisesti vaurioituneiden tuotteiden aiheuttamat seurannaisvaikutukset, kun laitteen asennus viivästyy, eikä sovittua kauppaa saada valmiiksi. Olisikin hienoa, jos logistiikkaketjusta saataisiin mahdollisimman varhain tieto tilanteesta, että laite on vaurioitunut. Tekniikka olisi jo olemassa kuljetusketjun tapahtumien keräämiselle, mutta haasteena on suuresta datamäärästä järkevän analyysin tekeminen, eli perusongelma big datan kanssa. Jos laite on saanut neljä kertaa yli 50 g iskun, onko se rikki tai onko laitteessa sen käyttöikää lyhentävä vaurio?

HS:n juttu on luettavissa täältä: http://www.hs.fi/tiede/art-2000005144638.html

215c5715b0a44f9098024633096ca496

Kuva: VTT

Käytettävyys muodostuu pienistä asioista

5.3.2017

Hyvän ja huonon käytettävyyden pakkauksessa erottaa yksityiskohdista. Käytettävyyttä voi parantaa pienillä yksityiskohdilla ja parhaimmillaan tämä ei vaikuta pakkauksen kustannuksiinkaan mitenkään. Hieno esimerkki on Serlan leivinpaperipakkaus. Sen kanteen on tehty perforoimalla avaus, josta  rullan voi lukita peukalolla, kun paperia leikkaa.

Suunnitteluhankkeissa halutaan pakkauksiin usein monenlaisia ominaisuuksia. Kokemukseni on, että usein ominaisuudet, joilla käytettävyyttä parannetaan tapaavat tehdä rakenteesta monimutkaisen. Taitavan pakkaussuunnittelijan tunnistaa siitä, että hän pystyy löytämään yksinkertaisia ratkaisuja, jotka tekevät käytettävyydestä hyvän.

Pakkauksen lukitusaukko demokäytössä.

Pakkauksen lukitusaukko demokäytössä.

Paptic pakkausmateriaali

26.2.2017

Paptic-niminen pakkausalan yritys pääsi Talouselämän kymmenen kuumimman startupin listalle. Paptic on kehittänyt puupohjaisen materiaalin, jonka ominaisuudet ovat sekoitus muovin ja paperin ominaisuuksia. Siitä voi työstää pakkauksia samaan tapaan ja samoilla koneilla kuin paperista tai muovikalvosta.

Tavoitteena kehitystyössä lienee ollut löytää ratkaisu, jonka kuluttajat hyväksyvät muovipussivastaisessa ilmapiirissä. Papticin materiaali vaikuttaa olevan teknisesti pari askelta edellä siitä, mitä pelkkä ympäristöystävällinen mielikuva edellyttäisi. Paperiin verrattuna se joustaa huomattavasti enemmän ja se on mahdollista kuumasaumata. Materiaali luultavasti sopiikin hyvin erilaisiin pusseihin ja säkkeihin.

Kuljetuspakkauksissakin muovin välttely tuntuu olevan tärkeää. Usein pakkaukseen joutuu kuitenkin laittamaan muovikalvoa suojaamaan tuotetta hankautumiselta tai pakkaukseen tarvitaan joukko tarvikkeita, jotka vaativat pussin. Papticin materiaali olisi yksi ratkaisu, jolla muovinen vaihtoehto saataisiin helposti korvattua puupohjaisella materiaalilla. Höyrybarrieriksi materiaalista tuskin on, sillä sen kehutaan olevan hyvin hengittävää. Kun materiaalia alkaa liikkua enemmän markkinoilla, saadaan siitä kunnolla käyttökokemuksia ja samalla keksitään, mitä kaikkea materiaalista saa aikaan.

Papticin tuotanto on Talouselämässä julkaistun artikkelin perusteella vielä koeluontoista, mutta tavoitteena on saada ensi vuonna teollisen mittakaavan tuotantolaitos pystyyn, kunhan sopiva kone löytyy. Firman ostoslistalla onkin kaikkea pientä välinettä, kuten paperikone.

Papticin kassi. lähde:www.paptic.com

Papticin kassi. lähde:www.paptic.com

Haitallinen biohajoavuus

5.2.2017

Sustainable Packaging Coalition on julkistanut kannanoton öljypohjaisia biohajoavia muoveja vastaan. Nämä muovit on tehty biohajoaviksi lisäaineilla, joiden avulla bakteerien tulisi kyetä muuntamaan muovi uudeksi raaka-aineeksi luonnonkiertoon. Öljypohjaiselle muoville vaihtoehto on kasvipohjainen biohajoava muovi.

Öljypohjaisten materiaalien haasteiksi SPC listaa seuraavat

  • Biohajoavuus ei ole riittävän hyvä. Bakteerit kyllä pilkkovat materiaalin, mutta se ei hyödytä luonnonkiertoa.
  • Materiaalin kestävyys heikkenee.
  • Kemikaalien valmistus kuormittaa ympäristöä.
  • Hiilidioksidipäästöt ovat kaatopaikkaan verrattuna suurempia.
  • Vähäinen parannus ei ole askel oikeaan suuntaan.

SPC ei suosittele biohajoavien öljypohjaisten muovien käyttöä. Osa linjauksista vaikuttaa tavoitehakuisilta. Ainakaan Suomessa kaatopaikka ei ole kovin yleinen määränpää jätteelle, vaan biohajoavat muovit joko kompostoidaan tai poltetaan. Kannanotossa ei ole polton hiilidioksidipäästöön otettu kantaa. Toki tässä prosessissa biohajoavuudesta ei ole milloinkaan hyötyä, joten lisäaineita ei kannata käyttää.

Biohajoavan tai tavallisen muovin välillä valintaa tehtäessä kannattaa kriittisesti arvioida, päätyykö yksikään pakkaus kompostiin. Teollisuusympäristössä ainakin arvioin, että muovit kiertävät aina energiaksi. Tällöin perusmateriaali ja sen juuri oikea käyttö on ympäristöteko.

Biohajoavan salaattipaketin voi rehujen pilaannuttua heittää kokonaan kompostiin, jolloin ihminen kokee tehneensä ympäristöteon. By Christian Gahle, nova-Institut GmbH (Work by Christian Gahle, nova-Institut GmbH) [CC BY-SA 3.0 (http://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0) or GFDL (http://www.gnu.org/copyleft/fdl.html)], via Wikimedia Commons

Biohajoavan salaattipaketin voi rehujen pilaannuttua heittää kokonaan kompostiin, jolloin ihminen kokee tehneensä ympäristöteon. Lakiteksti: By Christian Gahle, nova-Institut GmbH (Work by Christian Gahle, nova-Institut GmbH) [CC BY-SA 3.0 (http://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0) or GFDL (http://www.gnu.org/copyleft/fdl.html)%5D, via Wikimedia Commons

Pakkauslaakso

22.1.2017

Pakkauslaakso -hanke on nettisivujen perusteella pyörähtänyt hyvin käyntiin toukokuisen aloitustapaamisen jälkeen, jossa itsekin olin. Hankkeessa on tavoitteena rakentaa Suomeen pakkausalan ekosysteemi, joka tuottaa uutta liiketoimintaa pakkausalalle. Tämä tavoite on tarkoitus saavuttaa törmäyttämällä eri alojen asiantuntemusta siten, että tuloksena on jotain lisää. Hanke on Pöyryn johtama ja Tekesin rahoittama. RD Velho joutui valitettavasti vetäytymään savotasta heti lähtölaukauksen jälkeen, mutta onneksi jäljelle jäi vakuuttava joukko muita tahoja.

Hankkeen tiedotuksesta selviää, että käynnissä on kolme kehitysprojektia, joista kaikki keskittyvät pakkausten kehitystyöhön ja pilotointiin niin laboratoriossa kuin kuluttajarajapinnassakin. Pakkausyhdistyksen Antro Säilä nostaa haastattelussa esiin mielenkiintoisen ajatuksen, että Suomi voisi pakkausalalla toimia hyvänä Living Lab-alueena, jossa uusia innovaatioita testataan. Tätä mallia on sovellettu kuluttajatuotteissa jo vuosia, joten miksei se toimisi pakkausalallakin.

Pakkauslaakson tavoitteet ovat oikeat. Yhdistämällä erilaisten toimijoiden osaamisen voidaan luoda täysin uudenlaisia tuotteita. Suomen perinteinen vahvuus on kuitupohjaiset tuotteet ja toisaalta myös tuotekehitys muissakin materiaaleissa.  Osaamisemme IoT-maailmassa on maailman kärkijoukkoa. Minulla on suuret odotukset, että yhdistämällä nimenomaan pakkaukset ja IoT saadaan merkittävää uutta liiketoimintaa. Jään kiinnostuneena seurailemaan, millaisia avauksia on tulossa.

Pakkaus, joka sisältää älyä. Pakollinen lakiteksti: By Discasto (Own work) [CC BY-SA 4.0 (http://creativecommons.org/licenses/by-sa/4.0)],

Tyhmä pakkaus, joka sisältää älyä. Pakollinen lakiteksti: By Discasto (Own work) [CC BY-SA 4.0 (http://creativecommons.org/licenses/by-sa/4.0)%5D,

IoP – Internet of Packaging

30.12.2016

Internet of Things on teknologian kehityksen kuuma aihe. Laitteita kytketään internetiin kiihtyvällä vauhdilla ja niistä kerätään kaikenlaista dataa, jolle ei pääosin keksitä mitään järkevää käyttöä. Pakkausten osalta käytetään IoT:n lisäksi termiä IoP. Olen aiemmin kirjoittanut älyn lisäämisestä pakkauksiin, jotta seurantaa voitaisiin tehostaa. Kuljetusyksikkötasolla seurantaa käytetäänkin, mutta yksittäisiä pakkauksia harvemmin seurataan.

Yksittäisten pakkausten osalta puuttuu edelleen läpimurto, joka lisäisi älyn käyttöä. Teknisesti nyt on jo mahdollista laittaa yksilöllinen QR-koodi, RFID tai NFC-tunniste pakkaukseen kohtuullisella hinnalla. Vain hyöty jää puuttumaan, sillä toistaiseksi markkinoilla ei ole ollut sovelluksia, jotka todella kasvattaisivat myyntiä. Kuljetuksista tiedon kerääminen pikemminkin lisää hävikkiä, sillä riskit tunnistetaan paremmin. Tällöin valmistajalla ei ole kovinkaan suurta motivaatiota lisätä tunnisteita.

Aitouden varmistaminen on yksi tapa lisätä myyntiä alueilla, jossa piratismi on merkittävä ongelma. Kuluttajalle yksilöllinen tunniste voisi antaa mahdollisuuden tunnistaa tuotteen aitous ja näin valita ehtaa tavaraa. Erityisesti alkoholijuomissa, kosmetiikassa ja lääkkeissä tällä voisi saada takaisinmaksun investoinnille.

Suomessa oli taannoin pilotti, jossa ABC:n noutokahvien pahvimukiin oli painettu koodi, jolla sai katsottua Ruutu+ -palvelua. Tällainen yhdistelmä saattaa innoittaa henkilöä sekä ostamaan sumpin että käyttämään jatkossa maksullista suoratoistopalvelua. En pidä tätä kuitenkaan mullistavana ideana, joka aiheuttaa älypakkausten leviämisen kaikkien tietoon. Revoluutiota ei synny myöskään lihan lämpötilaa mittaamalla.

IoP:n yleistyminen edellyttää sitä, että joku keksii loistavan idean, joka uppoaa nuoriin kuluttajiin. Jos älypakkauksiin saataisiin edes pienessä mittakaavassa vastaava hype, mitä vaikkapa Pokemon GO aiheutti lisätylle todellisuudelle, lähtisi teknologia yleistymään ja leviämään. Tämän jälkeen saataisiin käyttöö sovelluksia myös alueille, joissa rahallinen hyöty on vähäisempää. Uskon, että kohderyhmänä tulisi olla nimenomaan nuoret kuluttajat, joille teknologian käyttö on arkipäiväistä. He ovat myös tottuneet maksamaan digitaalisesta sisällöstä edes jotain.

S-ryhmän älykuppi. Lähde:www.abcasemat.fi

S-ryhmän älykuppi. Lähde:www.abcasemat.fi

Uusia laitteita kuljetusten seurantaan

18.12.2016

Pääsin hypistelemään uutta tanskalaista Trusted T7 seurantalaitetta. Kyseessä on pieni 100 g painava muoviin valettu laite, joka voidaan kiinnittää haluttuun paikkaan seuraamaan paikkaa ja muita kuljetukseen liittyviä parametreja. Laite lähettää tiedot Trustedin palvelimelle, josta käyttäjä pääsee kohtuullista korvausta vastaan seuraamaan, mitä kuljetukselle kuuluu. Värkissä on 6 Ah akku, jonka eliniäksi kerrotaan kolme vuotta, jos laite lähettää tiedot kerran päivässä.

Laite sisältää GPS-anturin lisäksi kallistusta, lämpötilaa, iskuja ja valoa mittaavat anturit. Laite paikantaa itsensä myös matkapuhelinverkolla tai jopa satelliittipuhelinverkolla. Kuitenkin valtamerellä merikontin sisällä lienee paikannus heikkoa. Purkissa ei ole paikkaa johdolle, eli se on kertakäyttöinen. Päälle ja pois sen voi kytkeä magneettikytkimellä. Patterin loputtua koko purkki korvataan uudella.

Konfigurointia tehtäessä palvelimelle dataa lähettävät seurantalaitteet ovat huomattavasti loggereita helpompia. Loggerissa joutuu miettimään, millaisilla raja-arvoilla ne laitetaan keräämään dataa, jotta kaikki haluttu tieto mahtuu muistiin. Uudemmissa muistin suuri määrä helpottaa tilannetta, mutta silti tulokset saadaan vasta joskus, jos joku muistaa poimia loggerin talteen. Matkapuhelinverkon välityksellä dataa lähettävä laite kertoo jatkuvasti tilanteesta ja parametrejä voidaan tarvittaessa säätää.

Loggerit luultavasti häviävät kuljetusten seurannassa, sillä Trusted T7:n kaltaiset seurantalaitteet tarjoavat reaaliaikaisen tiedon. Olen käyttänyt loggereita melko paljon kuljetusten seurannassa ja omien kokemusten mukaan usein loggeri häviää tai jää palautumatta. Tällöin seurannasta ei saa mitään tuloksia. Matkapuhelinverkon kautta data saapuu nopeammin käyttäjän saataville.

Trusted T7 seurantalaite. Lähde: www.trusted.dk

Trusted T7 seurantalaite. Lähde: http://www.trusted.dk

Biohajoava EPS

6.12.2016

Biohajoavat materiaalit ovat pakkausalalla kovasti kiinnostuksen kohteena. BASF julkaisi jokunen kuukausi sitten uuden biohajoavan solumuovin, jota voi käyttää nykyisissä EPS- ja EPP -koneissa. Materiaali kulkee nimellä ecovio EA. Raaka-aineena käytetään maissipohjaista PLA:ta ja BASFin ecoflex-materiaalia, jonka tarkkaa koostumusta ei kerrota.

Ecovion kerrotaan olevan ominaisuuksiltaan EPS:n kaltainen ja soveltuvan toistuvien iskujen vaimentamiseen. En ole vielä saanut uutuutta hypisteltäväksi, joten en osaa sanoa, onko tuntuma perinteisen EPS:n oloinen, vai onko siinä myös EPP:lle tyypillistä palautuvuutta. Valmistaja ilmoittaa materiaalin ominaisuuksien asettuvan EPS:n ja EPP:n väliin.

Uuden materiaalin käyttöönotto on melko yksinkertaista, sillä nykyiset solumuovivalmistajat voivat käyttää olemassa olevaa konekantaa. Ajoparametrit ovat erilaiset, joten olettaisin, että muotteja ei voi suoraan käyttää. Materiaalit käyttäytyvät muotituksen jälkeen hieman eri tavalla, jolloin kappaleen toleransseihin tulee turhan isot heitot, jos muottia tehtäessä ei ole raaka-ainetta huomioitu.

Suunnittelun näkökulmasta uutuus on helppo tapaus, jos EPS ja EPP ovat tuttuja. Perusperiaatteet ovat samanlaisia, mutta tietysti täydellisyyttä tavoitellessa pitää uutuuden ominaispiirteet huomioida.

Värivalikoima on tällä hetkellä mukava: Valita voi ruskean.

https://www.basf.com/en/company/news-and-media/news-releases/2016/06/p-16-241.html

Kylmälaatikko uudesta materiaalista tehtyntä. Kuvan näppäsi BASF blogistin sijaan.

Kylmälaatikko uudesta materiaalista tehtynä. Kuvan näppäsi BASF blogistin sijaan.

Big data toimitusten seurannassa

20.11.2016

Internet of Things ja Big Data ovat kiinnostuksen kohteena pakkausalallakin. Pakkauksia halutaan yhdistää tietoverkkoihin ja tietoja kerätä, jotta niitä voidaan hyödyntää. Keskeinen kysymys liiketoiminnan kannalta on, mitä sillä kerättävällä datalla voidaan tehdä.

Kiinalainen maitokauppias Mengiu on ottanut pakkauksissa käyttöön yksilöivän QR-koodin. Koodin avulla asiakas voi katsoa kyseistä pakkausta koskevaa tietoa valmistus- ja toimitusketjusta sekä toki samalla hänelle tarjotaan tuotteeseen liittyvää mainontaa. Tavoitteena on saada läpinäkyvyyttä tuotteen vaiheisiin, sillä Kiinassahan on nimenomaan maidon kanssa ollut väärinkäytöksiä tiettyjen firmojen manipuloitua maitoa kustannusten pienentämiseksi. Taloudellinen hyöty lieneekin siinä, että läpinäkyvyydellä saavutetaan kuluttajien luottamus, joka tuo lisämyyntiä.

Pakkaukseen painettu tai tulostettu QR-koodi yksilöi pakkauksen, mutta olettaisin pakkauksessa olevan vielä RFID:n, jonka avulla logistiikassa saadaan lavatasolla tunnistettua kaikki pakkaukset kerralla, kun informaatiota laitetaan taustajärjestelmään. Pelkkä QR-koodihan edellyttäisi, että kuljetuksessa joku lukee skannerilla kaikkien pakkausten koodit. Toki Kiinassa tämäkin on mahdollista.

Historiatiedon tallentaminen ja tarjoaminen tuotteen käyttäjälle on lisääntymässä. Tällä hetkellä kuljetuksesta on saatavilla jonkin verran tietoja, mutta pääasiassa kuljetusyksikkötasolla. Yksittäisestä pakkauksesta ei yleensä selviä, mikä sen historia on ollut. Tuotteiden yksilöinti mahdollistaa tiedon tallentamisen taustajärjestelmiin ja sen tarjoamisen käyttäjälle halutussa muodossa.

Tiedon kerääminen ja tarjoaminen asiakkaille ei yksin kuitenkaan lisää myyntiä, vaan asiakkaan tulee kokea jokin hyöty. Tässä onkin IoT:n suurin haaste pakkausalalla: Miten saada kuluttaja kokemaan hyötyä lisätystä älystä tai informaatiosta?

Siinä se QR-koodi on. Lähde: www.packwebasia.com

Siinä se QR-koodi on. Lähde: http://www.packwebasia.com

Nimikkeiden määrä

6.11.2016

Nimikkeiden määrän optimointi on eräs pakkaussuunnittelun vaikeimmista osa-alueista. Tämä on sellainen asia, jossa intuitioni osoittautuu excel-jumpassa useimmin vääräksi, sillä toisinaan tuntuu täysin loogiselta yhdistää useampi tuote samaan pakkaukseen, mutta se ei osoittaudukaan taloudellisesti kannattavaa.

Nimikkeiden määrän minimointi on tuotannon ja oston kannalta toivottavaa. Tuotannossa on varastotilasta aina puutetta ja nimikkeelle tarvitaan lähes aina vähintään yksi lavapaikka. Osat pitää myös saada pakkauspisteelle kätevästi saataville, joten runsas nimikemäärä tekee pakkauspisteen suunnittelusta haastavan. Jos erilaisia osia on todella paljon, tapahtuu myös väärinkäyttöä, sillä pakkaajat käyttävät mielestään sopivinta materiaalia, vaikka se ei olisikaan tuoterakenteen määrittelemä osa. Tämä johtaa varastonhallinnan ongelmiin, sillä varastomäärät menevät sekaisin.

Ostolle suuret nimikemäärät aiheuttavat lisätyötä, sillä kaikkia niitä on ostettava ja niistä on pidettävä muutenkin huolta. Suuri määrä erilaisia pakkausmateriaaleja johtaa myös aina tilanteeseen, että useimmilla ostomäärä jää pieneksi. Tällöin pakkausten hintaa rasittaa tuotannon asetusaika, kun ajetaan pieniä sarjoja. Pienistä sarjoista huolimatta varaston kierto on ongelmallista.

Loogisesti voisi ajatella, että laittamalla useita erilaisia tuotteita samaan laatikkoon saadaan hyötyä. Näin ei kuitenkaan aina ole, sillä laatikkomäärän minimointi johtaa sisäosien määrän kasvamiseen, ellei käytetä jotain yleiskäyttöistä täytettä. Oston kannalta on melko yhdentekevää, ostavatko he yhden laatikon ja yhden sisäosan vai kaksi laatikko. Optimointihankkeessa joudutaan aina selvittelemään, miten tuote saadaan pidettyä paikallaan.

Kuljetuksen täyttöastetta ei pidä unohtaa. Laatikoiden yhdistäminen johtaa aina kuljetusmittojen kasvamiseen ja mittojen kasvaminen johtaa kasvaviin kuljetuskustannuksiin. Näiden määrä on nimenomaan se, mitä pakkaamosta on vaikea nopealla vilkaisulla hahmottaa ja summat ovat usein merkittävästi suuremmat, mitä työtä, varastopaikkoja ja tuotantoeriä optimoimalla voidaan saavuttaa.

Nimikkeiden määrä on aina kompromissi tuotantoerien, tuotannon tilankäytön ja kuljetuskustannusten välillä. Asiaa kannattaa kuitenkin tarkastella, sillä parhaassa hankkeessa, jossa olen ollut mukana, on pakkausnimikkeiden määrää pudotettu yli kolmesta sadasta vähän yli kymmeneen saavuttaen samalla kustannussäästöjä.

One size fits all ei ole yleensä ideaalitilanne. Pakollinen lakiteksti: By Solomon203 (Own work) [CC BY-SA 4.0 (http://creativecommons.org/licenses/by-sa/4.0)], via Wikimedia Commons

One size fits all ei ole yleensä ideaalitilanne. Pakollinen lakiteksti: By Solomon203 (Own work) [CC BY-SA 4.0 (http://creativecommons.org/licenses/by-sa/4.0)%5D, via Wikimedia Commons


%d bloggers like this: