Posts Tagged ‘älypakkaus’

Älypakkaukset

2.4.2017

Helsingin Sanomissa oli tiistaina 28.3.2017 juttu älypakkauksista ja ilokseni toimittaja haastatteli minuakin juttua tehdessään. Artikkeli keskittyi pääosin kuluttajapakkauksiin, joissa onkin hauskoja esimerkkejä, kuten lämpötilan mukaan väriä vaihtava muste, joka paljastaa kuumassa kupissa QR-koodin.

Älypakkausten yleistymistä hidastaa hyödyllisten ja kohtuuhintaisten sovellusten puuttuminen. Kalliisiin tuotteisiin voidaan laittaa esimerkiksi elektronisia tunnisteita, joiden avulla tuotteen aitous voidaan varmistaa. Tällaisten tagien hinta on kuitenkin niin kallis, että kyseeseen tulevat lähinnä kalliit juomat, kosmetiikka ja erityisesti lääkkeet, joiden aitouden varmistaminen on tärkeää.

Elintarvikkeisiin on kehitetty laajasti indikaattoreita, jotka kuvaavat tuotteen tilaa. Näitä ei paikallisesta kaupasta juuri löydä, sillä jakeluketjun kannalta ei ole kovin kannattavaa indikoida potentiaaliselle ostajalle, että elintarvikkeen käyttöikä alkaa olla lopuillaan. Näin saadaan aikaan lisääntynyt hävikin määrä, mikä tietysti aiheuttaa kustannuksia. Seuranta pitäisikin tapahtua logistiikkaketjun sisällä niin, että voidaan varmistua esimerkiksi kylmäketjun katkeamattomuus. Tätähän toki tehdäänkin.

Teollisuuspakkauksissa kustannukset eivät ole aivan niin kriittinen tekijä, kuin vaikkapa elintarvikkeissa. RFID on laajasti käytössä siellä, missä se tarjoaa tehokkuutta. Myös isku- ja kallistusindikaattoreita käytetään varsin runsaasti, joskaan en itse kannata näiden jatkuvaa käyttöä. En ole nähnyt kenelläkään sujuvaa toimintatapaa tilanteeseen, jossa indikaattori on lauennut. Käytännössä aina tavara jatkaa määränpäähän ja siellä sitten ihmetellään, onko tuote rikki vai ei. Varsinkin iskuantureissa on haasteena tietää, millä kiihtyvyydellä laite hajoaa, sillä vaurioitumiseen vaikuttaa kiihtyvyyden lisäksi iskuhetken nopeus.

Pakkauslaakso-hankkeessa on myös älypakkaukset esillä. Kävin Pöyryn järjestämässä tapaamisessa keskustelemassa B2B-pakkauksissa hyödyllisistä sovelluksista. Haasteena yrityksillä ovat kuljetusvauriot ja erityisesti vaurioituneiden tuotteiden aiheuttamat seurannaisvaikutukset, kun laitteen asennus viivästyy, eikä sovittua kauppaa saada valmiiksi. Olisikin hienoa, jos logistiikkaketjusta saataisiin mahdollisimman varhain tieto tilanteesta, että laite on vaurioitunut. Tekniikka olisi jo olemassa kuljetusketjun tapahtumien keräämiselle, mutta haasteena on suuresta datamäärästä järkevän analyysin tekeminen, eli perusongelma big datan kanssa. Jos laite on saanut neljä kertaa yli 50 g iskun, onko se rikki tai onko laitteessa sen käyttöikää lyhentävä vaurio?

HS:n juttu on luettavissa täältä: http://www.hs.fi/tiede/art-2000005144638.html

215c5715b0a44f9098024633096ca496

Kuva: VTT

Mainokset

Pakkauslaakso

22.1.2017

Pakkauslaakso -hanke on nettisivujen perusteella pyörähtänyt hyvin käyntiin toukokuisen aloitustapaamisen jälkeen, jossa itsekin olin. Hankkeessa on tavoitteena rakentaa Suomeen pakkausalan ekosysteemi, joka tuottaa uutta liiketoimintaa pakkausalalle. Tämä tavoite on tarkoitus saavuttaa törmäyttämällä eri alojen asiantuntemusta siten, että tuloksena on jotain lisää. Hanke on Pöyryn johtama ja Tekesin rahoittama. RD Velho joutui valitettavasti vetäytymään savotasta heti lähtölaukauksen jälkeen, mutta onneksi jäljelle jäi vakuuttava joukko muita tahoja.

Hankkeen tiedotuksesta selviää, että käynnissä on kolme kehitysprojektia, joista kaikki keskittyvät pakkausten kehitystyöhön ja pilotointiin niin laboratoriossa kuin kuluttajarajapinnassakin. Pakkausyhdistyksen Antro Säilä nostaa haastattelussa esiin mielenkiintoisen ajatuksen, että Suomi voisi pakkausalalla toimia hyvänä Living Lab-alueena, jossa uusia innovaatioita testataan. Tätä mallia on sovellettu kuluttajatuotteissa jo vuosia, joten miksei se toimisi pakkausalallakin.

Pakkauslaakson tavoitteet ovat oikeat. Yhdistämällä erilaisten toimijoiden osaamisen voidaan luoda täysin uudenlaisia tuotteita. Suomen perinteinen vahvuus on kuitupohjaiset tuotteet ja toisaalta myös tuotekehitys muissakin materiaaleissa.  Osaamisemme IoT-maailmassa on maailman kärkijoukkoa. Minulla on suuret odotukset, että yhdistämällä nimenomaan pakkaukset ja IoT saadaan merkittävää uutta liiketoimintaa. Jään kiinnostuneena seurailemaan, millaisia avauksia on tulossa.

Pakkaus, joka sisältää älyä. Pakollinen lakiteksti: By Discasto (Own work) [CC BY-SA 4.0 (http://creativecommons.org/licenses/by-sa/4.0)],

Tyhmä pakkaus, joka sisältää älyä. Pakollinen lakiteksti: By Discasto (Own work) [CC BY-SA 4.0 (http://creativecommons.org/licenses/by-sa/4.0)%5D,

IoP – Internet of Packaging

30.12.2016

Internet of Things on teknologian kehityksen kuuma aihe. Laitteita kytketään internetiin kiihtyvällä vauhdilla ja niistä kerätään kaikenlaista dataa, jolle ei pääosin keksitä mitään järkevää käyttöä. Pakkausten osalta käytetään IoT:n lisäksi termiä IoP. Olen aiemmin kirjoittanut älyn lisäämisestä pakkauksiin, jotta seurantaa voitaisiin tehostaa. Kuljetusyksikkötasolla seurantaa käytetäänkin, mutta yksittäisiä pakkauksia harvemmin seurataan.

Yksittäisten pakkausten osalta puuttuu edelleen läpimurto, joka lisäisi älyn käyttöä. Teknisesti nyt on jo mahdollista laittaa yksilöllinen QR-koodi, RFID tai NFC-tunniste pakkaukseen kohtuullisella hinnalla. Vain hyöty jää puuttumaan, sillä toistaiseksi markkinoilla ei ole ollut sovelluksia, jotka todella kasvattaisivat myyntiä. Kuljetuksista tiedon kerääminen pikemminkin lisää hävikkiä, sillä riskit tunnistetaan paremmin. Tällöin valmistajalla ei ole kovinkaan suurta motivaatiota lisätä tunnisteita.

Aitouden varmistaminen on yksi tapa lisätä myyntiä alueilla, jossa piratismi on merkittävä ongelma. Kuluttajalle yksilöllinen tunniste voisi antaa mahdollisuuden tunnistaa tuotteen aitous ja näin valita ehtaa tavaraa. Erityisesti alkoholijuomissa, kosmetiikassa ja lääkkeissä tällä voisi saada takaisinmaksun investoinnille.

Suomessa oli taannoin pilotti, jossa ABC:n noutokahvien pahvimukiin oli painettu koodi, jolla sai katsottua Ruutu+ -palvelua. Tällainen yhdistelmä saattaa innoittaa henkilöä sekä ostamaan sumpin että käyttämään jatkossa maksullista suoratoistopalvelua. En pidä tätä kuitenkaan mullistavana ideana, joka aiheuttaa älypakkausten leviämisen kaikkien tietoon. Revoluutiota ei synny myöskään lihan lämpötilaa mittaamalla.

IoP:n yleistyminen edellyttää sitä, että joku keksii loistavan idean, joka uppoaa nuoriin kuluttajiin. Jos älypakkauksiin saataisiin edes pienessä mittakaavassa vastaava hype, mitä vaikkapa Pokemon GO aiheutti lisätylle todellisuudelle, lähtisi teknologia yleistymään ja leviämään. Tämän jälkeen saataisiin käyttöö sovelluksia myös alueille, joissa rahallinen hyöty on vähäisempää. Uskon, että kohderyhmänä tulisi olla nimenomaan nuoret kuluttajat, joille teknologian käyttö on arkipäiväistä. He ovat myös tottuneet maksamaan digitaalisesta sisällöstä edes jotain.

S-ryhmän älykuppi. Lähde:www.abcasemat.fi

S-ryhmän älykuppi. Lähde:www.abcasemat.fi

Virtuaalitodellisuutta lakupaketissa

8.11.2015

Älypakkaukset hakevat kovasti muotoaan. Tällä hetkellä painettava äly on kovin vaatimatonta verrattuna esimerkiksi mobiililaitteiden tarjoamaan suorituskykyyn. Google Cardboard on ratkaissut ongelman yhdistämällä pahvikotelon ja Android -puhelimen. Ideana on, että pahvista taitellaan kotelo, johon laitetaan puhelin. Pahviin on laitettu linssit ja puhelimessa pyörii virtuaalitodellisuusohjelmisto. Hökötykseen kurkittaessa voi kokea jotain, mitä ei todellisuudessa kokisi.

Turun yliopisto ja PackageMedia ovat kehittäneet Google Cardboard -ajatusta siten, että lasit on laitettu osaksi pakkausta. Ajatuksena on tuoda kiinnostavia lisäominaisuuksia pakkaukseen, jolloin pakkauksen elinkaari jatkuu vielä senkin jälkeen, kun pakkauksessa ollut tuote on kulutettu. Teknisesti systeemi näyttäisi toimivalta, joten menestystä voi olla luvassa, kunhan virtuaalitodellisuuden sisältö kiinnostaa kuluttajia.

http://www.kaleva.fi/uutiset/talous/video-nain-muuttuu-lakritsipaketti-virtuaalitodellisuuslaseiksi/711463/

Google Cardboard -kakkulat. othree / CC BY 2.0

Google Cardboard -kakkulat. othree / CC BY 2.0

 

Liikkuvat pakkaukset

30.8.2014

Älypakkaukset ovat tehneet tuloaan markkinoille hitaasti, mutta varmasti. Jotkut sovellutukset, kuten RFID tai QR-koodit ovat jo arkipäivää. Hienommat sovellutukset ovat vielä harvinaisia, sillä niiden valmistaminen on kallista ja hankalaa ja hyöty kyseenalainen. Kuluttajapuolella ollaan kovin kiinnostuneita sellaisista ominaisuuksista, joilla tuote saadaan erottumaan kaupan hyllyltä. Näitä ovat erilaiset muuttuvat painatukset ja mahdollisesti myös liike.

Sähköisesti operoitava taitos kartongissa on prototyyppiasteella. Taittomekanismi on ilmeisesti jo onnistuttu tekemään painamalla, mikä antaa viitteitä siihen, että tekniikka voisi halventua ja yleistyä. Ideana on, että pakkauksessa on painotekniikalla toteutettu akku ja jonkinlainen aktuaattori operoimassa nuuttauksia. Näiden avulla voitaisiin toteuttaa vaikkapa kartonkipakkaus, joka taittelee itsensä kasaan tai vilkuttaa hyllyssä varomattomalle kuluttajalle.

Liikkuvien älypakkausten yleistyminen edellyttää nykyistä kehittyneempää painotekniikkaa, jossa elektroniikka saataisiin painettua esimerkiksi flexolla suoraan pakkauksen pintaan. Lisäksi tarvittaisiin nykyisiä parempi virtalähde. Toistaiseksi työtä tehdään edelleen perustutkimuksen tasolla, mutta tulosten parantuessa tekniikka siirtynee pakkauskehityksen puolelle. Tällöin merkittävään rooliin nousee nimenomaan kaupallisesti järkevä sovellutus.

Älypakkausten kehityksen hitauteen on toistaiseksi ollut merkittävänä syynä sovellusten puute. Teknologiakehitys on keskittynyt kehittelemään erilaisia indikaattoreita, jotka kertovat ruuan mahdollisesta pilaantumisesta. Näitä ei haluta kauppoihin hävikin lisääntymisen vuoksi, sillä kuluttajat eivät osta sellaista tuotetta, joka kertoo tuotteen aloittaneen pilaantumisprosessin. Animaatiot ja liikkuvat pakkaukset vetoavat paremmin ostajiin, tai ainakin ostajien lapsiin ja sitä kautta ostopäätöksiin. Olettaisin kuluttajapuolella nimenomaan liikkuvan kuvan ja materiaalin olevan se kehityssuunta, josta näkyvä äly pakkauksiin ilmestyy.

Hyötyjen puute hidastaa älypakkausten yleistymistä

3.2.2013

Älypakkausseminaari keräsi viime viikolla parikymmenpäisen osallistujajoukon Otaniemeen. Älypakkausten kehittäminen on ollut toistaiseksi enimmäkseen perustutkimusta. VTT on panostanut erityisesti painettavan älyn kehittämiseen, seminaarissa VTT:tä edustikin neljä puhujaa. Käytännön sovellutuksissa teknisesti edistyksellisiä ratkaisuja tarjoaa Stora Enso. Heidän älypakkaussovellutuksensa ovat keskittyneet pääasiassa lääkepakkauksiin.

Heikki Seppä teki hyvän yhteenvedon koko tilaisuuden viestistä: Älypakkausten teknologia on nyt riittävän pitkällä. Seuraavaksi pitää kehittää tietojärjestelmät, joiden avulla niitä voidaan hyödyntää. RFID on hyvä esimerkki älykkäästä ominaisuudesta, jonka hyödyntäminen on hankalaa ilman toimivia tietojärjestelmiä. RFID käytännössä yksilöi jokaisen tuotteen, mutta inventaario ja muu tieto pitää tuottaa tietojärjestelmissä.

Markkinoille on tuotu erilaisia antureita, jotka visuaalisesti kertovat elintarvikkeen pilaantumisesta. Nämä ovat hyviä esimerkkejä pakkauksen älystä, joka ei tuo lisäarvoa toimitusketjussa, vaan pikemminkin haittaa. Tavaran tuottajan pitää lisätä pakkaukseen indikaattori, joka tietysti maksaa. Myöhemmin tuote kertoo kaupassa kuluttajalle, onko ruoka aloittanut pilaantumisprosessin. Kuluttajat toimivat siten, että he eivät ota tuotetta, joka kertoo pilaantumisen alkaneen, vaikka tuote olisikin vielä käyttökunnossa. Tämä käyttäytyminen johtaa suureen hävikkiin kaupassa. Näin ollen toimitusketjussa indikaattoreista on enemmän haittaa kuin hyötyä.

Oli miellyttävää havaita, että olemme teollisuuspuolella ottaneet laajasti käyttöön pakkausten aktiiviset ominaisuudet, kun kuluttajapuolella vielä mietitään, mistä hyöty syntyy. Teollisuudessa on usein tilanne sellainen, että tuotteet ovat hyvin kalliita, jolloin senttien tai jopa eurojen lisähinta pakkauksessa ei ole kriittinen. Tämä on mahdollistanut antureiden, RFID:n ja kemiallisten korroosiosuojamenetelmien yleistymisen.

OnVu lämpöindikaattori, joka kertoo, onko tuote altistunut lämmölle. Ne tuotteet, jotka ovat saaneet lämpöä, joutuvat roskiin, eli tieto lisää tuskaa. Lähde: http://www.bizerba-openworld.com

Älypakkausseminaari

20.1.2013

Älypakkauksista kiinnostuneille järjestetään Otaniemessä 31.1.2013 seminaari otsikolla ”Älypakkaustenten uudet ratkaisut ja mahdollisuudet”. Tilaisuuden aihepiiri on koottu älypakkausten valmistuksen ja hyödyntämisen ympärille. Mikäli tulevaisuuden pakkaukset kiinnostavat, kannattaa tapahtumaan osallistua. Minäkin olen siellä.

Tapahtuman järjestää Finn-fiber Oy. Ohjelma löytyy täältä.

Älypakkaukset

6.1.2013

Pakkausalan kuuma aihe on jo useamman vuoden ollut älypakkaukset. Niistä on puhuttu ja jotain käytännön sovelluksiakin on jo markkinoilla. Laajimmalle ovat levittäytyneet erilaiset RFID-pohjaiset etätunnistusmenetelmät sekä ympäristöolosuhteiden seurantaan liittyvät indikaattorit.

Kuljetuspakkausten osalta merkittävin uutuus on toistaiseksi ollut RFID. Se on useissa isoissa logistiikkakeskuksissa korvannut manuaalisesti tapahtuvan viivakoodien lukemisen. Etuna on luennan nopeus, sillä RFID:n avulla voidaan lukea koko lavakuorma kerralla. Tästä on merkittävä hyöty silloin, kun luettavaa on runsaasti ja tekniikka onkin ottanut vankan sijan niissä toiminnoissa, joihin se sopii.

Pakkaussuunnittelun kannalta näen mielenkiintoisempana erilaiset olosuhteiden mittaamiset. Toistaiseksi sovellutukset ovat olleet lähinnä elintarvikkeiden lämpötilan seurantaan liityviä. Tarpeellista olisi myös seurata mekaanisia rasituksia. Tällä hetkellä niitä seurataan kallistus- ja iskuantureilla, jotka passiivisina eivät kerro, milloin pakkausta on kohdeltu kaltoin. Tällöin menetetään mahdollisuus ohjeistaa virheelliseen käsittelyyn syyllistynyttä tahoa.

Markkinoilla olisi tarvetta aktiivisille isku- ja kallistusantureille, jotka tallentaisivat tiedon siitä, milloin virheellinen käsittely on tapahtunut. Kun tieto siirretään samaan tietokantaan sähköisen kuormakirjan kanssa, päästään tehokkaasti ohjaamaan ja kehittämään tavaran käsittelyä. Tämä mahdollistaa pakkauksen suunnittelun keveämmäksi, josta syntyy sekä säästöä että vähäisempää ympäristökuormitusta. Uskoisin, että antureiden hinnasta huolimatta kokonaisuus olisi nykyista edullisempi.


%d bloggers like this: