Archive for the ‘ympäristö’ Category

Haitallinen biohajoavuus

5.2.2017

Sustainable Packaging Coalition on julkistanut kannanoton öljypohjaisia biohajoavia muoveja vastaan. Nämä muovit on tehty biohajoaviksi lisäaineilla, joiden avulla bakteerien tulisi kyetä muuntamaan muovi uudeksi raaka-aineeksi luonnonkiertoon. Öljypohjaiselle muoville vaihtoehto on kasvipohjainen biohajoava muovi.

Öljypohjaisten materiaalien haasteiksi SPC listaa seuraavat

  • Biohajoavuus ei ole riittävän hyvä. Bakteerit kyllä pilkkovat materiaalin, mutta se ei hyödytä luonnonkiertoa.
  • Materiaalin kestävyys heikkenee.
  • Kemikaalien valmistus kuormittaa ympäristöä.
  • Hiilidioksidipäästöt ovat kaatopaikkaan verrattuna suurempia.
  • Vähäinen parannus ei ole askel oikeaan suuntaan.

SPC ei suosittele biohajoavien öljypohjaisten muovien käyttöä. Osa linjauksista vaikuttaa tavoitehakuisilta. Ainakaan Suomessa kaatopaikka ei ole kovin yleinen määränpää jätteelle, vaan biohajoavat muovit joko kompostoidaan tai poltetaan. Kannanotossa ei ole polton hiilidioksidipäästöön otettu kantaa. Toki tässä prosessissa biohajoavuudesta ei ole milloinkaan hyötyä, joten lisäaineita ei kannata käyttää.

Biohajoavan tai tavallisen muovin välillä valintaa tehtäessä kannattaa kriittisesti arvioida, päätyykö yksikään pakkaus kompostiin. Teollisuusympäristössä ainakin arvioin, että muovit kiertävät aina energiaksi. Tällöin perusmateriaali ja sen juuri oikea käyttö on ympäristöteko.

Biohajoavan salaattipaketin voi rehujen pilaannuttua heittää kokonaan kompostiin, jolloin ihminen kokee tehneensä ympäristöteon. By Christian Gahle, nova-Institut GmbH (Work by Christian Gahle, nova-Institut GmbH) [CC BY-SA 3.0 (http://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0) or GFDL (http://www.gnu.org/copyleft/fdl.html)], via Wikimedia Commons

Biohajoavan salaattipaketin voi rehujen pilaannuttua heittää kokonaan kompostiin, jolloin ihminen kokee tehneensä ympäristöteon. Lakiteksti: By Christian Gahle, nova-Institut GmbH (Work by Christian Gahle, nova-Institut GmbH) [CC BY-SA 3.0 (http://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0) or GFDL (http://www.gnu.org/copyleft/fdl.html)%5D, via Wikimedia Commons

Mainokset

Intia harkitsee muovipakkausten kieltämistä

8.8.2015

Intiassa National Green Tribunal –niminen taho esittää lainsäädäntöä muutettavan siten, että muovien käyttö pakkauksissa kiellettäisiin pois lukien biohajoavat materiaalit. NGT on Intian valtion ylläpitämä taho, joka valvoo ympäristöasioita, joten taustalla ei ole kansalaisjärjestö, vaan valtiovalta. Tavoitteena muovikiellolla on estää muovimateriaalien päätyminen luontoon tai kaatopaikalle. Täyskielto onkin menetelmänä tehokas.

Radikaali ehdotus on saanut teollisuuden käymään vastaiskuun, sillä tällä hetkellä muoville ei ole järkeviä vaihtoehtoja. Muovista luopuminen tarkoittaisi elintarvikkeiden irtomyynnin lisääntymistä, mikä aiheuttaa hävikkiä ja pilaantumista tai jyrkästi kasvavia pakkauskustannuksia. Barrierominaisuuksia haettaessa muovi voidaan korvata joko lasilla tai metallilla. Valmistusprosessin kannalta molemmat ovat huonoja muoveihin verrattuna.

FICCI-niminen organisaatio on julkaissut laajan esityksen muovipakkauskiellon seurauksista. Siinä tuodaan hyvin esille se, että jäteongelmaa ei ole järkevää ratkaista kieltämällä materiaali ilman realistista korvaavaa vaihtoehtoa. FICCI esittääkin jäteongelman ratkaisuksi kierrätyksen parantamista. Jo nyt PET kiertää hyvin, sillä siitä maksetaan. Muiden muovijakeiden uudelleenkäyttöä tehostamalla saadaan näillekin jakeille arvoa, jolloin ihmisten motivaatio toimittaa muovit hyötykäyttöön paranevat.

Biohajoavia muoveja on jo nyt markkinoilla, mutta näistä ei teknisiltä ominaisuuksiltaan ja kustannuksiltaan vielä löydy sellaisia vaihtoehtoja, että kaikki nykyiset muovimateriaalit voitaisiin korvata uusilla materiaaleilla. Tästä syystä täyskielto johtaisi pikemminkin vanhanaikaisiin pakkausratkaisuihin. Uusien materiaalien kehittäminen vie vielä vuosia. Enpä haluaisi vaihtaa teollisuuspuolella VCI-kalvoa ja PET-vanteita tervapaperiin ja teräsvanteisiin. Sillä ei maailmaa pelasteta.

Muovipakkauksia odottamassa uutta kierrosta.

Muovisia munapakkauksia

22.2.2015

Muna Foods on ottanut valikoimiinsa muovista valmistetut munakennot. Tavoitteena on tarjota kananmunien mukana pakkaus, jolle voi kehittää haluamaansa jatkokäyttöä. Tiedotteen perusteella tässä on ajateltu lähinnä lapsiperheiden tarpeita, mutta kyllä niistä varttuneemmatkin saavat rakennella mitä haluavat.

Vastaanotto on ollut ristiriitainen. Suomen Luonto -lehden toimituksen blogissa kritisoitiin muovipakkauksia sanoen, että niitä on jo maailmassa liikaa, ne saastuttavat meret, tukkivat eläinten suolet ja saastuttavat ilmaa palaessaan. Pakkaussuunnittelu.net -blogisti on osittain samaa mieltä ensimmäisistä, mutta ilman saastuminen onkin vähän hankalampi tapaus.

Ilman saastumisen mittaamiseen on kehitetty hiilijalanjälkilaskenta ja mieleeni muistui, että aihetta on sivuttu Kaisa Grönmanin Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa tekemässä tutkimuksessa, jossa on verrattu kuituvalosta EPS:ään. Laskentatapana on käytetty PAS2050-standardia ja tutkimuksessa on huomioitu kierrätys polttamalla, raaka-aineena ja kaatopaikkajätteenä.

Tutkimuksen perusteella hiilijalanjälki on kuituvaloksessa jopa suurempi kuin vastaavaan tarkoitukseen tehdyssä EPS-pakkauksessa, mikäli pakkausjäte hävitetään polttamalla tai kaatopaikalla. Muovi saa erityisesti etua siitä, mikäli sitä ei polteta, sillä silloin siitä ei juurikaan vapaudu päästöjä kierrätysvaiheessa. Tämähän on tilanne, mikäli kenno jää varsinaisen käytön jälkeen muuhun hyötykäyttöön, joten väittämä ilman saastuttamisesta vaikuttaa hätäisesti tehdyltä.

Kuluttaja voi hyvällä omallatunnolla ostaa kananmunia muovipakkauksessa, kunhan kenno jää hyötykäyttöön tai se hävitetään asianmukaisesti kunnallisesti järjestetyssä jätehuollossa, mieluiten energiajakeessa. Jos kuluttaja haluaa heittää pakkauksen luontoon käytön jälkeen, on syytä sekä valita kuitupohjainen pakkaus että hävetä.

Eggplay-mukakotelo. Lähde:www.munakunta.fi

Pakkausten tuottajavastuu nostaa kierrätysmaksuja

11.5.2014

Pakkauksille on tulossa täysi tuottajavastuu, mikä tarkoittaa sitä, että yritysten on järjestettävä keräys ja jatkokäsittely markkinoille tuottamilleen pakkausmateriaaleille. Käytännössä kaikki siirtävät vastuun edelleen tuottajayhteisöille, jotka järjestävät keräyksen ja hyötykäytön. Verrattuna aiempaan uutena asiana on tulossa kuluttajapakkausten keräyksen järjestäminen, mikä tarkoittaa keräyspisteiden määrän merkittävää lisääntymistä.

Keräysverkoston laajentaminen johtaa väistämättä kierrätysmaksujen nousuun. PYR:in hinnaston mukaan nousu on tänä vuonna pääosin melko maltillinen, mutta jatkossakin on nousua odotettavissa. Nousevat kustannukset eivät varmasti riemastuta tuottajia, joten nousevia kustannuksia kannattaa pyrkiä omilla toimilla kompensoimaan.

  • Yritykseen kannattaa luoda järjestelmä, jonka avulla saadaan tarkasti määriteltyä, mitkä pakkaukset päätyvät Suomen markkinoille ja mitkä menevät muualle. Yrityshän on velvollinen maksamaan Suomeen vain niistä pakkauksista, jotka on saattanut Suomen markkinoille. Muut pakkaukset raportoidaan ja maksetaan muualle. Erityisesti hyötyä syntyy silloin, kun osa pakkauksista menee maihin, joissa ei jätemaksuvelvoitetta ole.
  • Kierrätysmaksuja voidaan pienentää käyttämällä sellaisia pakkauksia, joissa maksu on pienempi. Hyvä esimerkki on pantittoman lasipakkauksen vaihtaminen pantilliseen.
  • Pakkaussuunnittelun avulla voidaan pienentää pakkausmateriaalin määrää.

 

PYR:in hintataulukko. http://www.pyr.fi

Hiilijalanjälki kuluttajien mielikuvissa

2.2.2014

Pakkausten ympäristövaikutuksiin liittyvät keskustelut nojaavat hyvin voimakkaasti ihmisten mielipiteisiin ja uskomuksiin. Viime viikolla kirjoitin pakkausten elinkaarianalyysistä, joka on kelvollinen työkalu vertailtaessa erilaisia materiaalivaihtoehtoja pakkaussuunnittelussa. Työkalun avulla päästään eroon mielikuviin pohjautuvasta ajatusmallista, jossa muovi saa aina huonommat arvosanat kuin kuitupohjaiset materiaalit. Pienen ammattilaisjoukon käyttämät työkalut eivät kuitenkaan muuta suuren kansan ajatuksia.

Kuluttajilla on yleisesti sellainen mielikuva, että pakkaus on merkittävässä roolissa elintarvikkeiden ympäristökuormituksessa. Tämä johtunee siitä, että pakkaus joudutaan hävittämään itse ja syntyvän jätemäärän voi jokainen itse havaita. Mielikuva ei kuitenkaan ole oikea.

FutuPackEco-hankkeessa on tehty tutkimus pakkauksen roolista elintarvikeketjussa. Tutkimuksen mukaan elintarvikkeissa tyypillisesti valmistusprosessi aiheuttaa päästöistä noin 90 %, hävikki 5 %, pakkausmateriaali 4 % ja pakkauksen hävitys viimeisen prosentin. Taulukosta voidaan nähdä, että erityisesti lihan tapauksessa raaka-aineen tuotanto vastaa lähes kaikesta päästöstä.

Pakkauksen osuuden jäädessä marginaaliseksi pakkauksen rooli tuotteen suojauksessa nousee erittäin merkittäväksi. Pakkaustapaa valittaessa joudutaan kuitenkin hankalaan kompromissitilanteeseen. Huolellinen pakkaaminen olisi ympäristön näkökulmasta paras ratkaisu, mutta saattaa aiheuttaa tietämättömälle kuluttajalle väärän mielikuvan.

Ympäristövaikutuksen jakaantuminen elintarvikkeessa. Taulukon on laatinut F. Silvenius kumppaneineen.

Ympäristövaikutuksen jakaantuminen elintarvikkeessa. Taulukon on laatinut F. Silvenius kumppaneineen.

Hiilijalanjälki pakkauksen painolastina

26.1.2014

Hiilijalanjäljen laskennassa tai paremminkin elinkaarianalyysissä on suurin hype jo ohi, mutta asia on edelleen tärkeä. Hiilijalanjälki kertoo, kuinka paljon kasvihuonekaasuja tutkittava kohde vapauttaa elinkaarensa aikana. Pakkauksen osalta elinkaaressa ajatellaan materiaalin valmistus, konvertointi, kuljetukset ja hävitys. B2B-alueella alleviivataan voimakkaasti koko elinkaaren aikaisia päästöjä.

LCA-esityksestä erinomainen esimerkki on KONEen Ecospace-hissin esite. Siitä ilmenee, miten kasvihuonekaasujen päästöt jakautuvat hiilidioksidin, typpioksidin ja rikkioksidin välillä. Merkittävää on huomata, että vain 10% päästöistä syntyy valmistusvaiheessa. On tunnettua, että metallituotteiden valmistus on huomattavasti energiaa kuluttavampaa kuin paperi- ja puutuotteiden valmistaminen. Näin ollen voidaan todeta, että pakkauksen osuus koko tuotteen elinkaaren aikaisista päästöistä on selvästi alle prosentti.

RD Velhon pakkaussuunnitteluosastolla olemme miettineet, miten LCA-analyysiä voitaisiin hyödyntää pakkaussuunnittelussa. Absoluuttisella arvolla ei ole juurikaan merkitystä. Se voidaan liittää osaksi koko tuotteen analyysiä, jos laskentamenetelmät ovat samoja. Pelkällä pakkausten CO2-luvulla ei tee mitään: Jos kerrotaan, että tulos on vaikkapa 3,2 kg ilman mitään vertailukohtaa, ei tiedolla ole arvoa.

Vertailu vanhaan pakkaukseen on hedelmällistä, jos ollaan tekemässä puhtaasti pakkausmuutosta. Näitä harvemmin tehdään, vaan tuote muuttuu myös, jolloin lähtökohdat eivät ole pakkausten välillä samoja. Paras tapa lienee vertailla erilaisia pakkauskonsepteja ja kasvattaa näin tietoutta erilaisten materiaalien suhteesta toisiinsa. Tällä tavoin voidaan suunnittelussa painottaa ympäristöystävällisempiä ratkaisuja, mutta kuitenkin niin, että LCA-vertailu on vain yksi parametri, joka vaikuttaa valittavaan pakkaustapaan. Laskelmat auttavat esimerkiksi yleisessä keskustelussa, onko pahvivaimentimet paremmat kuin muovivaimentimet. Samoilla painoilla ehkä ovat, mutta materiaalin tyypin lisäksi käytettävä määrä on hyvin merkittävä parametri.

Onkohan vihreä kierrätysmerkki mustaa ympäristöystävällisempi?

Ylipakkaaminen

1.12.2013

Kiinan viranomaiset uudistivat muutama vuosi sitten pakkauksiin liittyvää lainsäädäntöä. Kuluttajapakkauspuolelle asetettiin pakkauksille varsin tiukka täyttöastevaatimus, 50 %. Nyt Kiinasta on kantautunut ensimmäiset uutiset, joissa kerrotaan lain noudattamisen valvonnasta. Muutama kauppa on saanut uhkasakon, jolla painostetaan kauppoja lopettamaan liiallisesti pakattujen tuotteiden myynti.

Mielenkiintoinen yksityiskohta on nimenomaan tuo uhkasakon kohde. Sitä ei annettu niille firmoille, jotka valmistavat liian suuriin pakkauksiin laitettuja tuotteita, vaan kaupoille. Järjestelmä on tehokas. Tuskinpa kauppa pitää ylipakattuja tuotteita enää myynnissä, joten valmistajat on pakotettu pienentämään pakkausta.

http://www.china.org.cn/business/2013-09/06/content_29945584.htm

Muovikassien käyttöä halutaan rajoittaa EU:ssa

10.11.2013

Aasian suunnalla ohuiden muovipussien on todettu aiheuttavan siinä määrin ympäristöongelmia, että niiden käyttö on kielletty lainsäädännöllä. Perusteena kiellolle on kassien päätyminen luontoon. Päätyessään luontoon ne aiheuttavat eläimille vaaraa ja ihmisille visuaalista häiriötä.

Nyt EU:n ympäristökomissaari Janec Potocniak on jyrähtänyt ja esitellyt lain, joka sallii jäsenmaiden säätää paikallista lainsäädäntöä ohuiden muovikassien käytön vähentämiseksi. Ehdotus on siinä mielessä mainio, että se sallii jäsenmaiden toimia parhaaksi katsomallaan tavalla mahdollisen ongelman pienentämiseksi. Näin ollen tulossa ei ole yhteneväinen lainsäädäntö, joka ei ota huomioon alueellisia piirteitä. Itse en ole Suomessa useinkaan havainnut muovikassien aiheuttavan luonnossa ongelmia.

Käytännössä ohuiden kassien käytön vähentämistä ohjattaisiin verotuksella. Kun muovikasseihin laitetaan kunnon vero, alkavat biohajoavat, paperiset tai kestävämmät vaihtoehdot vaikuttaa entistä  kiinnostavammilta. Suomessa valveutuneimmat kaupat ovat jo ottaneet biohajoavat kassit käyttöön vihannesosastoilla, joten kovin suuresta muutoksesta Suomessa ei ole kyse.

Pakkausten elinkaarianalyysi

23.2.2013

Pakkaus on osa tuotetta, mikä johtaa tarpeeseen selvittää myös pakkausten aiheuttama ympäristörasitus osana tuotteen elinkaarianalyysiä. Billerud Korsnäs on helpottanut laskijan työtä tekemällä useista omista kartonkilaaduistaan laskelmat valmiiksi ja ilmoittanut ne netissä. Billerudin laskelmia voi hyödyntää tehtäessä koko tuotteen analyysiä, sillä pelkän pakkauksen tai kartongin analyysillä ei ole kovin suurta arvoa.

Laskelmissa on huomioitu olennaiset tiedot koko valmistusprosessissa kartonkitehtaan ovelle saakka. Myös kuljetuspakkaukset ovat mukana, mutta ei kuljetusta asiakkaalle. Raaka-ainevalmistajan tarjoamien tietojen lisäksi tarvitaan hieman dataa pakkausvalmistajalta ja toimitusketjusta, jotta saadaan koko pakkauksen elinkaarianalyysi tehtyä.

Elinkaarianalyysien teko on hankalaa, sillä tietoa tarvitaan runsaasti eri osapuolilta ja laskennassa joudutaan tekemään jonkinlaisia yleistyksiä, jotta saataisiin tuloksiakin. Suurin hyöty saadaan, kun laskentamallit pidetään vakiona ja tehdään kaikille pakkauksille laskelmat. Näin voidaan seurata pakkausten ympäristövaikutusten trendiä ja toivottavasti voidaan pitää käyrä laskevana. Yksittäisen laskelman arvo on melko vähäinen.

Laskelmien ilmoittaminen julkisesti netissä on järkevää toimintaa. Luvuissa tuskin on mitään salaista, mutta ne antavat hyvän kuvan yrityksen toiminnasta ja helpottavat tietoa tarvitsevien työtä. Suosittelen vastaavaa muillekin.

http://www.korsnas.com/en/Om-Korsnas/Foretaget/Sustainability/Miljovarudeklarationer/

Muovin ympäristövaikutukset

12.8.2012

Aasiassa on muovipakkaukset nostettu voimakkaasti esiin keskusteltaessa pakkausten ympäristövaikutuksista. Esimerkiksi Kiinassa ja Filippiineillä on kielletty kokonaan ohuet muovipussit ja osittain myös polystyreenipakkaukset. Tärkeimpänä syynä tähän on alueen surkea kierrätysjärjestelmä. Käytetyt pakkaukset heitetään kadulle ja ne tukkivat viemärit. Ajatuksena on korvata muovipakkaukset paperipohjaisilla, jolloin ne toivottavasti pehmenevät ulkona, eivätkä tuki viemäreitä. Tuntien aasialaisten kuitujen ominaisuudet, näin varmasti käykin. Kiellon perimmäisenä syynä on siis ihmisten välinpitämättömyys materiaalin hävittämisessä.

Muovipakkausten valmistajat ovat hermostuneet lisääntyvistä kielloista, sillä ne tuhoavat heidän liiketoimintansa. Filippiinien muovituottajien keskusjärjestö on aloittanut kampanjan, jolla yritetään tuoda esiin muovin ylivertaisia ominaisuuksia kuitupakkauksiin verrattuna. Esitys vetoaa siihen, että muovipakkaukset ovat erinomaisia ympäristön näkökulmasta, eikä niitä pidä kieltää. Sen sijaan pitää kehittää kierrätysjärjestelmää. Esitys on varsin liioitteleva. Lähtökohtana on ollut se, että kuitumateriaaleja ei kierrätetä ja muovi uusiokäytetään. Painotus tuo muovin edut hyvin esiin.

Päätelmät ovat kuitenkin osittain oikeaan osuvia. Valitettavasti yhteiskunnan tila taitaa olla sellainen, että on helpompaa muuttaa pakkausmateriaaleja, kuin tehdä toimiva kierrätysjärjestelmä. Myös ihmisten toimintatavat voivat johtaa ongelmiin, vaikka kierrätysjärjestelmät olisivatkin olemassa. Australian infrastruktuuri on kehittynyttä, mutta silti muovikassit ovat aiheuttaneet isoja ongelmia, kun niitä on laitettu vääriin paikkoihin.

Alueilla, jossa muovimateriaalit voidaan käyttää uudestaan raaka-aineena tai energiana, ei ole erityisen painavaa syytä niitä välttää. Ei pidä tehdä suoraa päätelmää, että muovimateriaalit ovat huonoja ja kuitupohjaiset ovat hyviä, eikä ohuista muovipusseista johtuvat ympäristöongelmat ole riitävä syy kaikkien muovipohjaisten pakkausmateriaalien välttämiseen. Päätelmän lopputulos on riippuvainen tapauksesta. Aina tulee pyrkiä minimoimaan käytettävän materiaalin määrä sekä jakeiden määrä. Vielä tärkeämpää on, että loppukäyttäjät toimittavat materiaalit oikeaan paikkaan kierrätykseen.

Aiheeseen liittyvä artikkeli löytyy täältä: http://opinion.inquirer.net/30819/plastic-bag-ban-fuels-packaging-wars

Muovipussi ei ole hyvää ruokaa. http://www.gotecotech.com


%d bloggers like this: