Posts Tagged ‘kierrätys’

Pakkausten kierrätysmaksut 2017

23.10.2016

Pakkausten tuottajavastuun mukaisesta kierrätyksestä vastaava Rinki julkaisi kuukausi sitten vuoden 2017 kierrätysmaksut. Kierrätysjärjestelmää on uusittu laajentamalla tuottajavastuuta. Tämän on aiheuttanut keräysjärjestelmän kustannusten siirtyminen vahvemmin tuottajavastuuyhteisöille, joka pakkausten tapauksessa on Rinki. Rinki on voittoa ja ilmeisesti myös tappiota tavoittelematon yritys, joten toiminnan rahoitus perustuu tuottajavastuun piirissä olevien yritysten kierrätysmaksuihin. Tuottajavastuu koskee yrityksiä, joiden liikevaihto on yli miljoona euroa ja jotka toimittavat tuotteita Suomen markkinoille.

Kustannusten nousu on merkittävää monissa kategorioissa. Aaltopahvin tonnihinta nousee 7 eurosta 9,5 euroon. Kartongin kierrätysmaksu nousee 44 eurosta 54 euroon. Voimakkaimmin kustannusten nousu näkyy metallipakkauksissa, joiden kierrätyshinta oli teollisuuspakkausten osalta 2016 10 €/tonni, mutta 2017 40 €/tonni. Täydellisen taulukon voi katsoa täältä: http://rinkiin.fi/ajankohtaista/tiedotteet/tiedote-yrityksille-pakkausten-kierratysmaksut-2/

Kierrätysmaksut ovat joissain kategorioissa sen verran suuria, että ne ohjaavat materiaalivalintoja. Esimerkiksi kartongin kierrätysmaksu on noin viisinkertainen aaltopahviin verrattuna. Samoin kuluttajille suunnattu tinapeltipakkaus on varsin kallis, joten kannattaa miettiä, voisiko sen korvata muovipakkauksella.

Paperia odottamassa lähtöä seuraavalle kierrokselle.

Paperia odottamassa lähtöä seuraavalle kierrokselle.

 

Intia harkitsee muovipakkausten kieltämistä

8.8.2015

Intiassa National Green Tribunal –niminen taho esittää lainsäädäntöä muutettavan siten, että muovien käyttö pakkauksissa kiellettäisiin pois lukien biohajoavat materiaalit. NGT on Intian valtion ylläpitämä taho, joka valvoo ympäristöasioita, joten taustalla ei ole kansalaisjärjestö, vaan valtiovalta. Tavoitteena muovikiellolla on estää muovimateriaalien päätyminen luontoon tai kaatopaikalle. Täyskielto onkin menetelmänä tehokas.

Radikaali ehdotus on saanut teollisuuden käymään vastaiskuun, sillä tällä hetkellä muoville ei ole järkeviä vaihtoehtoja. Muovista luopuminen tarkoittaisi elintarvikkeiden irtomyynnin lisääntymistä, mikä aiheuttaa hävikkiä ja pilaantumista tai jyrkästi kasvavia pakkauskustannuksia. Barrierominaisuuksia haettaessa muovi voidaan korvata joko lasilla tai metallilla. Valmistusprosessin kannalta molemmat ovat huonoja muoveihin verrattuna.

FICCI-niminen organisaatio on julkaissut laajan esityksen muovipakkauskiellon seurauksista. Siinä tuodaan hyvin esille se, että jäteongelmaa ei ole järkevää ratkaista kieltämällä materiaali ilman realistista korvaavaa vaihtoehtoa. FICCI esittääkin jäteongelman ratkaisuksi kierrätyksen parantamista. Jo nyt PET kiertää hyvin, sillä siitä maksetaan. Muiden muovijakeiden uudelleenkäyttöä tehostamalla saadaan näillekin jakeille arvoa, jolloin ihmisten motivaatio toimittaa muovit hyötykäyttöön paranevat.

Biohajoavia muoveja on jo nyt markkinoilla, mutta näistä ei teknisiltä ominaisuuksiltaan ja kustannuksiltaan vielä löydy sellaisia vaihtoehtoja, että kaikki nykyiset muovimateriaalit voitaisiin korvata uusilla materiaaleilla. Tästä syystä täyskielto johtaisi pikemminkin vanhanaikaisiin pakkausratkaisuihin. Uusien materiaalien kehittäminen vie vielä vuosia. Enpä haluaisi vaihtaa teollisuuspuolella VCI-kalvoa ja PET-vanteita tervapaperiin ja teräsvanteisiin. Sillä ei maailmaa pelasteta.

Muovipakkauksia odottamassa uutta kierrosta.

Pakkausalan tulevaisuudennäkymiä

19.4.2015

Pakkausalan mukava piirre on, että ei ole nähtävissä teknologista murrosta, joka tekisi pakkaukset tulevaisuudessa tarpeettomiksi. 3D-tulostuksesta puhutaan kovasti, mutta se tullee vain siirtämään jonkinlaisen osan kappaletavaratuotannosta lähemmäs kuluttajaa. En itse kykene näkemään tilannetta, jossa tulostaisin sulatejuustoa aamiaispöytään. Alan jatkuvuus tarjoaa hyvän pohjan tehdä teknologiakehitystä. Kehitystä ohjaavia ajureita ovat ainakin seuraavat:

  • väestönkasvu lisää pakkausten ja elintarvikkeiden käyttöä
  • rajalliset luonnonvarat edellyttävät kierrätyksen kehittymistä
  • kehitysmaissa kauppojen lisääntyminen, jolloin tuotteet ovat bulkin sijaan pakattuja
  • elintarvikkeiden hävikki tulee minimoida
  • kuluttajat ovat ympäristötietoisempia
  • tuoteturvallisuuden parantuminen esimerkiksi lääkkeissä edellyttää pakkauskehitystä

Näistä trendeistä suurin osa ei osu suoraan Suomen kehitykseen, mutta teknologiaorientoituneena maana Suomella on hyvät edellytykset kehittää pakkauksia vastaamaan tulevaisuuden vaatimuksia. Tällöin kotimarkkina toimii myös helposti koelaboratoriona.

Kuitumateriaalit

Kuitujen muokkaaminen erilaisin menetelmin mahdollistaa kuitumateriaalin ominaisuuksien muuttamisen olennaisesti. Esimerkiksi selluloosananofibrillien avulla voidaan pakkausmateriaaliin lisätä lujuutta. Nanosellun kehitys tulee laajentamaan kuitupohjaisten pakkausten käyttöä, mutta toisaalta laajentunut osaaminen kuitujen muokkaamisessa mahdollistaa kuitumassan kierrättämisen nykyistä useampaan kertaan.

Uskoisin, että kokonaan ensikuidusta valmistettuja pakkauksia ei tulevaisuudessa juurikaan käytetä. Neitseellisen materiaalin hinta jatkaa nousuaan ja maailman puuvarannot tuskin ovat kasvamaan päin. Kosteisiin tiloihin joutuvat pakkaukset saadaan kestämään muokkaamalla kierrätettyä kuitumassaa. Kierrätysketju tulee myös muuttumaan niin, että käytettyjä kuitupohjaisia pakkauksia ei hyödynnetä energiana, vaan ne pyritään keräämään uusiokäyttöön. Tätähän yritetään jo nyt, mutta ainakaan Suomessa ei kuluttajia ohjata rahallisin kannustimin kierrätykseen.

Nanoselluloosakalvo, Lähde: www2.vtt.fi

Muovit

Öljypohjaisten muovien käyttö tulee vähenemään tai pakkauksissa jopa loppumaan. Aiemmin olen kirjoittanut biomuoveista, joiden ominaisuudet paranevat kovaa vauhtia. Tällä hetkellä useat materiaalit ovat teknisesti pakkauksiin riittävällä tasolla, mutta kustannuspuoli laahaa edelleen perässä. Kun kyse on enää kustannuksista, ei volyymituotantoon siirtymiseen ole enää pitkä aika. Öljypohjaisten muovien korvaajia tulee polylaktidi-puolelta, mutta myös nanosellun kehittelyssä on saatu aikaan materiaaleja, jotka korvaavat pakkauksissa nykyisiä muovimateriaaleja.

Tekniikan kehittyessä biopohjaisista muoveista ja muokatuista kuiduista löydetään varmasti ominaisuuksia, jollaisia ei öljypohjaisilla materiaaleilla pystytä valmistamaan. Uskoisinkin esimerkiksi muovien barrierominaisuuksien paranevan.

Painettu äly

Älypakkausten rynnistystä markkinoille on odotettu vuosia. Ongelmana on ollut sovellusten puute johtuen vaatimattomista ominaisuuksista ja korkeasta hinnasta. Hintapuolelle suuren helpotuksen tekee painettu äly. Kun pakkauksen normaaliin valmistusprosessiin saadaan integroitua elektroniikan painaminen, saadaan pakkauksia, jotka kertovat käyttäjälle omasta tilastaan. Myös markkinointiviestintään tulee täysin uudenlaisia mahdollisuuksia, kun pakkaukseen saadaan esimerkiksi näyttöjä. Kuljetuspakkauksissa tulemme näkemään paikannuksia ja olosuhderasitusten mittausmahdollisuuksia. Sähköinen tunnistaminen on jo nyt laajasti käytössä, mutta RFID-tagit tultaneen tulevaisuudessa painamaan suoraan pakkauksen pintaan.

Rullalta rullalle -tekniikalla painettu OLED. Lähde: www2.vtt.fi

Uudelleenkäytettävät pakkaukset

On täysin järjetöntä heittää kaikki pakkaukset yhden käyttökerran jälkeen kierrätykseen. Materiaalista ei tällä hetkellä saada läheskään kaikkia jakeita jalostettua takaisin sellaiseen tilaan, että siitä voisi tehdä uuden pakkauksen. Nekin jakeet, jotka saadaan takaisin lähtöpisteeseen, kuten kuidut tai metalli, vaativat suuren määrän energiaa muuttuakseen jälleen pakkaukseksi. Kuljetuspakkauksissa uskoinkin uudelleenkäytön olevan yleistä tulevaisuudessa. Original RePackin tyyppiset avaukset ovat vielä pieniä, mutta markkinapotentiaali on valtava.

Pakkausten tuottajavastuu nostaa kierrätysmaksuja

11.5.2014

Pakkauksille on tulossa täysi tuottajavastuu, mikä tarkoittaa sitä, että yritysten on järjestettävä keräys ja jatkokäsittely markkinoille tuottamilleen pakkausmateriaaleille. Käytännössä kaikki siirtävät vastuun edelleen tuottajayhteisöille, jotka järjestävät keräyksen ja hyötykäytön. Verrattuna aiempaan uutena asiana on tulossa kuluttajapakkausten keräyksen järjestäminen, mikä tarkoittaa keräyspisteiden määrän merkittävää lisääntymistä.

Keräysverkoston laajentaminen johtaa väistämättä kierrätysmaksujen nousuun. PYR:in hinnaston mukaan nousu on tänä vuonna pääosin melko maltillinen, mutta jatkossakin on nousua odotettavissa. Nousevat kustannukset eivät varmasti riemastuta tuottajia, joten nousevia kustannuksia kannattaa pyrkiä omilla toimilla kompensoimaan.

  • Yritykseen kannattaa luoda järjestelmä, jonka avulla saadaan tarkasti määriteltyä, mitkä pakkaukset päätyvät Suomen markkinoille ja mitkä menevät muualle. Yrityshän on velvollinen maksamaan Suomeen vain niistä pakkauksista, jotka on saattanut Suomen markkinoille. Muut pakkaukset raportoidaan ja maksetaan muualle. Erityisesti hyötyä syntyy silloin, kun osa pakkauksista menee maihin, joissa ei jätemaksuvelvoitetta ole.
  • Kierrätysmaksuja voidaan pienentää käyttämällä sellaisia pakkauksia, joissa maksu on pienempi. Hyvä esimerkki on pantittoman lasipakkauksen vaihtaminen pantilliseen.
  • Pakkaussuunnittelun avulla voidaan pienentää pakkausmateriaalin määrää.

 

PYR:in hintataulukko. http://www.pyr.fi

Biohajoavat muovit

30.3.2014

Biohajoavat muovit kehittyvät vauhdilla ja ne ovat alkaneet ottaa markkinaosuutta perinteisiltä muovipakkauksilta. Kaikki kuluttajat ovat varmaan jo tutustuneet biohajoaviin muovipusseihin, mutta kovemmat lämpömuovatut muovipakkaukset ovat vielä vähän vieraita. Kaikki ovat varmaan niitä käsitelleet, mutta harvempi on huomannut asiaa.

Bio-alkuisista muoveista puhuttaessa tulee erottaa kaksi kategoriaa. Biopohjaiset muovit ovat ominaisuuksiltaan käytännössä perinteisten öljypohjaisten muovien kaltaisia. Erona on raaka-aine, joka esimerkiksi biopohjaisen PE:n tapauksessa voi olla sokeriruokopohjainen etanoli. Lopputulokseen raaka-aineella ei ole merkittävää vaikutusta, eikä lopputulos ole kompostoituva. Näitä käytetään normaaleissa muovituotteissa. Biohajoavat muovit ovat oma kategoriansa ja niiden raaka-aine on tyypillisesti tärkkipohjaista tai PLA:ta. Nämä muovit ovat biohajoavia ja käyttökohteet ovat tyypillisesti pakkauksia tai muita lyhyen eliniän omaavia tuotteita.

Biohajoavien muovien kompostoitumisominaisuuksia on kritisoitu runsaasti. Standardi EN 13432 edellyttää kahdeksan viikon kompostoitumisaikaa laitoksessa, mutta on sanottu, että kaikki markkinoilla olevat muovit eivät käyttäydy tyydyttävästi kompostointilaitoksissa. Kotikompostorissa hajoamisaika on huomattavasti pidempi. Etuna perinteisiin muoveihin on kuitenkin se, että biohajoavat muovit kompostoituvat ennemmin tai myöhemmin, kun vastaavasti tavallinen PE säilyy kompostorissa vuosia.

Biohajoavia muovipakkauksia on tarjolla runsaasti tavallisiin elintarvikesovellutuksiin, mutta ei ole mitään estettä, miksi näitä ei voisi käyttää myös muissa pakkaustyypeissä. Kierrätyksen kannalta tällä hetkellä on jossain määrin ongelma, että ihmiset eivät tunnista biohajoavia pakkauksia ja laittavat ne joko sekajakeeseen, energiajakeeseen tai PE-kierrätykseen. Virheellisestä kierrätyksestä ei kuitenkaan ole dramaattista haittaa, sillä pieninä pitoisuuksina (<10%) biohajoavat muovit eivät sotke raaka-ainejakeita.

Tästä merkistä tunnistaa kompostoituvan muovin.

Tästä merkistä tunnistaa kompostoituvan muovin.

Pakkaukset tulevaisuudessa

9.2.2014

Pakkausmateriaalien kehityksessä voimakkaimpana muutoksen ajurina ovat erilaiset materiaalin tehokkaaseen käyttöön liittyvät seikat. Tällaisia ovat pakkausmateriaalin määrän vähentäminen, hävikin minimointi ja kierrätysasteen parantaminen. Pakkaussuunnittelun keinoin voidaan vaikuttaa voimakkaasti materiaalin määrään.

Esimerkkinä keventämisestä on Innis & Gunn -panimon uusi pullo, jossa pullon painoa onnistuttiin suunnittelun ja oikean materiaalivalinnan avulla pienentämään 245 grammasta 195 grammaan. Tästä syntyy välittömiä kustannushyötyjä niin materiaali- kuin kuljetuspuolellakin. Lisäksi saadaan positiivinen markkinointiviesti nostamalla ympäristönäkökohdat esiin.

Materiaalien kehitys on jakaantunut kahteen osaan. Pakkausten kierrättäminen raaka-aineena vähentää ympäristökuormitusta ja säästää rahaa. Ongelmana kierrätyksessä on raaka-aineen ominaisuuksien heikkeneminen, jota tuotekehittäjät yrittävät minimoida. Paperipuolella alkaa olla aika poikkeuksellista, että pakkauskartongeissa ei olisi yhtään kierrätysraaka-ainetta. Täysin ensikuidusta valmistettuja kartonkeja käytetään vain erityistä lujuutta vaativissa kohteissa.

Kierrätysmateriaaleja kiinnostavampia ovat täysin uudet pakkausmateriaalit, jotka on tehty jonkin muun prosessin jätteestä. Esittelin aiemmin sienirihmastosta tehdyn vaimentimen, jossa raaka-aineena on viljan kuorintajäte. Se on mainio esimerkki siitä, miten jonkin toisen prosessin jätteelle saadaan uusi käyttötarkoitus, mikä tarkoittaa merkittävää raaka-ainesäästöä.

Uutena tulokkaana on palmuöljyn valmistuksen sivutuotteena syntyvän kasvijätteen hyödyntäminen paperin raaka-aineena. Palmusellun valmistaja Thai Gorilla Pulp kertoo, että heidän uusi raaka-aineensa on ominaisuuksien puolesta parempaa kuin kierrätyspaperi, mutta hinnaltaan houkuttelevampaa. Tällaiset uudet materiaalit muuttavat koko pakkausalaa, sillä hyvälaatuiset materiaalit, joiden hinta on matala ja ympäristökuormitus jopa positiivinen, ovat pakkausten käyttäjien näkökulmasta erittäin houkuttelevia.

Palmuöljyä tuottaessa syntyy sivutuotteena runsaasti kuitua. Lähde:www.packwebasia.com

Pakkausalan kasvu

11.11.2012

Packwebasia.com sivusto seuraa Aasian pakkausalan kehitystä. Sivuston taustalla on Stuard Hoggard -niminen herrasmies. Mikäli haluaa pysyä perillä Aasian alueen pakkausalan tapahtumista, kuuluu sivusto ehdottomasti seurattavien joukkoon.

Pakkausalan merkittävin kasvu tapahtuu Aasiassa ja kasvun taustalla on päivittäistavarakaupan muutos. Vallalla ollut torikauppatyyppinen toiminta on muuttumassa länsimaista tutuiksi kaupoiksi. Tämä johtaa siihen, että myytävät tavarat tulee pakata.

Kun pari miljardia ihmistä muuttaa ostokäyttäytymistään siten, että ruoka ostetaan pakattuna, on selvää missä pakkausalan kasvu on. Viime vuonna pakattujen tuotteiden menekki kasvoi Aasian alueella 13 %. Euroopassa kasvua oli tuskin ollenkaan.

Väkirikkaiden alueiden pakkausten käytön lisääntyminen johtaa varsin pian kierrätysjärjestelmien paranemiseen, ainakin näin sopii toivoa.

Kierrätyksessä näyttäisikin olevan tilanne se, että erityisesti Japani on asettunut edelläkävijäksi materiaalien uudelleenkäytön suhteen. Tavoitteena on, että kaikki materiaali, joka voidaan käyttää uudelleen myös käytetään uudelleen. He ovat myös onnistuneet tässä ja pakkausten kierrätysaste lieneekin Japanissa maailman korkein. Kiina on omaa järjestelmäänsä kehittäessään ottanut Japanin esikuvakseen, joten materiaalien kierrättäminen tullee yleistymään maailmalla.

Statement of compliance

11.2.2012

Pakkausdirektiivin noudattamiseen on tehty standardisarja EN13427-13432. Aiemmin kerroinkin, että sarjasta löytyy ohjeet, miten pakkausten määrä voidaan minimoida. Ohjeet ovat laajat, mutta vaikeasti noudatettavat: Prosessin seuraaminen edellyttää paljon testattavia tuotteita ja runsaasti aikaa.

Standardi edellyttää myös, että jokaisesta pakkauksesta on tehty yhdenmukaisuuslausunto. Lausunto koostuu olennaisesti kahdesta osa-alueesta:

  • Materiaalimäärän minimoinnin todentaminen
  • Kierrätettävyyden todentaminen

On hyvin yleistä, että pakkauksen kaikki komponentit eivät tule samalta valmistajalta ja suunnittelukin saattaa olla vielä eri taholta. Esimerkiksi meillä RD Velhon pakkaussuunnitteluosastolla näin on aina. Tällöin ei ole yhtä  tahoa, joka voisi koko lausunnon tehdä, vaan suunnittelu tekee oman osansa ja jokainen valmistaja vahvistaa, että kierrätettävyysvaatimukset täyttyvät ja haitallisia aineita on alle maksimirajojen.

Kattava yhdenmukaisuuden todistaminen on työlästä, sillä todistukset täytyy pyytää useilta tahoilta. Tämä työllistää sekä kuponkien pyytäjiä että täyttäjiä. Havaitsin, että UPM Raflatac on ratkaissut ongelman nerokkaalla tavalla: He ovat laittaneet lausunnon julkisesti saataville. Käsitykseni mukaan dokumentti sisältää kaiken vaadittavan tiedon heidän tuotteestaan.

http://www.upmraflatac.com/europe/ger/images/54_65388.pdf

Vastaavaa menettelyä voisi soveltaa useimpiin pakkausmateriaaleihin. Valmistaja voisi ilmoittaa, miten heidän materiaalinsa suhtautuu kierrätysvaatimuksiin ja täyttääkö se haitallisille aineille asetetut vaatimukset. Materiaalien minimointiin ei luonnollisesti voi ottaa kantaa tapauksissa, joissa yritys ei vastaa suunnittelusta.

Kierrätysmerkki Taiwanissa

23.10.2011

Pari viikkoa sitten käsittelin Euroopan kierrätysmerkintöjä, sekä myös osin globaaleja tapoja. Taiwan on poikennu muiden maiden käyttämästä linjasta ja määritellyt pakkaukseen aivan oman merkin. Allaolevan symbolin lisäksi muovit tulee koodata yleisesti käytettävällä numerokoodauksella.

Ajatuksena heillä on ollut vaatia oman merkin käyttöä Taiwanin markkinoilla oleviin pakkauksiin. Käytännössä on kuitenkin käynyt niin, että pieni maa ei oikein ole tainnut saada vaatimuksiaan läpi, vaan merkintää näkyy vain satunnaisesti ja lähinnä Taiwanissa tuotetuissa pakkauksissa.

Taiwanin kierrätysmerkintä

Ei ole kovin realistista, että jokin maa saisi yleisestä käytännöstä poikkeavaa vaatimusta tällaisissa asioissa vietyä läpi koko toimittajakentän. Jopa kiinalaisten vaatimuksiin suhtaudutaan melko välinpitämättömästi. Taiwan ei markkina-alueena yllä lähellekään samalle tasolle, eivätkä he käytännössä voikaan edellyttää oman merkkinsä käyttöä.

Pakkaussuunnittelun näkökulmasta on jokseenkin toivoton tilanne, jos yrittää saada samaan pakkaukseen kaikki mahdolliset merkinnät. Tämä on eräs niistä, jotka eivät pääse laatikon kylkeen kuin poikkeustapauksissa.

Kierrätysmerkit Euroopassa

2.10.2011

Pakkauksiin on perinteisesti kierrätysmerkin virkaa laitettu hoitamaan kolmesta nuolesta koostuva Möbiuksen rengas. Merkin tavoitteena on kuvata, että materiaali on kierrätettävissä. Merkki sinänsä ei ota kantaa siihen, miten kierrätys tulee tapahtua. Kansalaisen tuleekin itse tunnistaa materiaali ja hoitaa asiat oikein. Pahvien tapauksessa näin yleensä käykin. Useimmissa maissa tällä merkillä ei ole lainsäädännön näkökulmasta roolia.

Nuolimerkki ilman lisäohjeita

Nuolimerkki ilman lisäohjeita

Pakkausdirektiivi määrää, että merkinnät on oltava, mutta ei mene yksityiskohtiin. Sen sijaan direktiivi velvoittaa tekemään ohjeistuksen myöhemmin.

Pakkauksiin on niiden keruun, uudelleenkäytön ja hyödyntämisen, mukaan lukien kierrätys, helpottamiseksi merkittävä niissä käytetyt materiaalit, jotta ne voidaan tunnistaa ja luokitella kyseisellä teollisuuden alalla.

Euroopan Unionin virkamiehet ovat aktivoituneet. He ovat julkaisseet päätöksen 97/129/EC, joka ohjeistaa kierrätysmerkkien sisällön. Dokumentissa mainitaan, että se on ensivaiheessa vapaaehtoinen. Ensivaihe on tietääkseni edelleen menossa.

Muovien osalta 97/129/EC on yleisessä käytössä. Tavallinen kansalainen ei pakkausmuoveja toisistaan erota, joten käyttö on erittäin perusteltua. Muovien numerointi päätöksessä vastaa ISO 1043:a. Päätös sisältää myös muiden yleisten pakkausmateriaalien numeroinnin. Aaltopahvi esimerkiksi on numero 20 ja lisäviite PAP. Numero on näistä painavampi informaatio. Paperipohjaisissa materiaaleissa merkin käyttö on selvästi harvinaisempaa kuin muoveissa. Jos kuitenkin pakkauksen merkinnät halutaan EU:n suositusten mukaisiksi, kannattaa dokumentin ohjeita seurata.

97/129/EC:n mukainen merkintä PET-muoville.

Yleisesti näkee pahvisia pakkauksia, joissa ei ole mitään painatusta. Linjana olen itsekin usein pitänyt, että pahvit osataan kierrättää ilman erillisiä merkkejä. Jos pakkausta ei muuten paineta, ei siihen silloin laiteta kierrätysmerkkiä. Tämä linjaus ei kuitenkaan saa EU:n päämajasta tukea, joskaan se ei ole suoraan vastoin 97/129/EC ohjeistusta.


%d bloggaajaa tykkää tästä: