Pakkaussuunnittelu

Pakkausten pitää olla ympäristöystävällisiä. Se on päivän trendi. Ongelmana on, että mikä on ympäristöystävällistä.

Työssäni teollisuuspakkausten parissa suunnitellaan pakkauksia useimmiten tuotteille, jotka on räätälöity tiettyä asiakasta ja kohdetta varten. Sellainen tuote värkätään Suomessa ja sitten kuljetetaan toiselle puolelle maapalloa. Oman käsitykseni mukaan kaikkein suurin vahinko ympäristölle tulee, jos tuote hajoaa matkalla heikon pakkauksen takia.

Pahimmillaan rikkinäinen tuote kuljetetaan takaisin asiakkaalta tehtaalle. Sitten tuote romutetaan ja tehdään uusi tilalle joka taas kuljetetaan asiakkaalle. Valmistus- ja kuljetuspäästöt vähenevät, mikäli rikkoutumisia saadaan vältettyä. Ylipakkaamista ei luonnollisesti voi tai kannata harrastaa. Pakkaussuunnittelussa kannattaa kuitenkin yrittää minimoida räätälöityjen tuotteiden vauriot.

Pakkausdirektiivin noudattamista varten tehty standardisarja EN13427:13432 antaa selkeät ohjeet, että materiaalimäärä pitää minimoida. Siinä edellytetään myös testejä, joilla todennetaan, että jos materiaalia käytettäisiin vähemmän, ei tuote enää selviäisi matkasta standardiolosuhteissa ehjänä. Standadi vain edellyttään niin laajaa testaamista, että useinkaan tuotteita ei ole tarpeeksi montaa kappaletta testejä varten. Räätälöityjä tuotteita saattaa pahimmillaan olla vain yksi. Sitä ei sovi mennä pakkaustesteissä rikkomaan.

Avainsanat: ympäristö

This entry was posted on 2.12.2009 at 7:45 am and is filed under pakkaussuunnittelu, ympäristö. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed. You can leave a response, or trackback from your own site.