Posts Tagged ‘ympäristö’

Scanstar-kilpailun voittajat

9.9.2017

Scanstarin voittajat julkaistiin tovi sitten ja heidät palkitaan 29.11 Lahdessa järjestettävässä Packaging Summit-tapahtumassa. Palkittuja pakkauksia on yhteensä kymmenen ja niistä löytyy laajasti pakkausten kirjo lähtien kalan mädille tarkoitetusta rasiasta, joka hajoaa vesistössä päätyen biopohjaiseen maitopurkkiin. Tämä vuonna palkituista pakkauksista nousee esiin kaksi teemaa: Ympäristöystävällisyys ja käytettävyys.

Innovaatiot kohdistuivat niin valmistustekniikkaan kuin lopputulokseenkin. Valmistustekniikasta voisi nostaa esiin alumiinifoliosta tehdyn pakkauksen, jonka pohjassa on kohokuvio. Pakkauksena sinänsä siinä ei ole mitään erityistä, mutta tuotantomenetelmä on innovatiivinen. Aiemmin ei ole ollut mahdollista koristella vuokaa kohokuvioin.

First Choice-tunnustuksen sai Atrian käyttämä ja Packdesign ID:n suunnittelema jauhelihapakkaus, jossa on uudella tavalla hyödynnetty joustomuovia ja pakkausmateriaalin määrää on saatu olennaisesti pudotettua verrattuna perinteiseen rasiaan. Oman kokemukseni mukaan käytettävyys on myös mainio, joten tässä pakkauksessa yhdistyy mukavasti taidokkaan suunnittelun tuoma vähäinen materiaalikäyttö ja hyvät käyttöominaisuudet.

Teollisuuspuolella voisi nostaa esiin Elteten The Box-konseptin, jossa on yhdistetty hunajakennolevyä ja pakkausprofiilia niin, että näistä muodostuu laatikko, joka on purettavissa ja kasattavissa helposti. Laatikon käyttökelpoisuutta nostaa huomattavasti mahdollisuus avata yksi sivu. Tällöin tavaroiden purkaminen varastohyllyssä on helppoa. Olen päässyt muutaman kerran kokeilemaan tällaista laatikkoa ja sen käytettävyys on aina herättänyt huomiota.

Onnittelut voittajille! Koko joukon löytää kilpailusivuilta: http://www.scanstar.org/fi/scanstar-voittajat/voittajat-2017/

Ikea luopuu puisista kuormalavoista

1.11.2014

Ikealla on ollut jo vuosia käytössä erilaisia kartongista ja muovista tehtyjä kuormalavoja, joita on käytetty perinteisten puulavojen sijaan. Tavoitteena on oman käsitykseni mukaan ollut kustannussäästöjen hakeminen niin lavan hinnassa kuin rahdissakin. Lavat ovat olennaisesti perinteisiä kuormalavoja ohuempia, jolloin rekkaan mahtuu enemmän tuotteita. Konserniviestinnän mukaan voimakkaana ajurina ovat ympäristöasiat, mikä ehkä pitääkin paikkansa, mutta tässä tapauksessa saavutetaan samoilla toimilla sekä rahallisia että ympäristökuormasäästöjä, mikä helpottaa päätöksiä.

Pilottijakso on ollut useita vuosia pitkä. Siinä ajassa on varmaan kehitetty lavarakenteita teknisesti, mutta luultavasti pitkän pilottijakso suurin merkitys on ollut jakeluketjun opettaminen käsittelemään uusia lavoja oikein. Kartonkiset lavat eivät ole lujuudeltaan tukevan puisen lavan kanssa samalla tasolla, mutta lujuus on riittävä oikein käsiteltynä. Ikea onkin tehnyt merkittävän työn lavojen kehittymisen puolesta, sillä suurena tavarantoimittajana se on kouluttanut käyttämänsä logistiikkafirmat käsittelemään kartonkisia ja muovisia lavoja oikein.

Ikea on onnistunut osoittamaan, että kevyet lavarakenteet ovat toimiva vaihtoehto puulavalle, kun logistiikkaketju on hallittu. Yhä useammat rahdinkäsittelijät tottuvat uusiin lavoihin ja niiden ominaisuuksiin, jolloin käsittelyvirheet vähenevät ja kokemukset keveistä lavoista paranevat. Tällainen kehityssuunta ruokkii itseään nopeasti, joten voisi olettaa uusien lavamateriaalien yleistyvän lähivuosina nopeasti.

 

Pakkaukset tulevaisuudessa

9.2.2014

Pakkausmateriaalien kehityksessä voimakkaimpana muutoksen ajurina ovat erilaiset materiaalin tehokkaaseen käyttöön liittyvät seikat. Tällaisia ovat pakkausmateriaalin määrän vähentäminen, hävikin minimointi ja kierrätysasteen parantaminen. Pakkaussuunnittelun keinoin voidaan vaikuttaa voimakkaasti materiaalin määrään.

Esimerkkinä keventämisestä on Innis & Gunn -panimon uusi pullo, jossa pullon painoa onnistuttiin suunnittelun ja oikean materiaalivalinnan avulla pienentämään 245 grammasta 195 grammaan. Tästä syntyy välittömiä kustannushyötyjä niin materiaali- kuin kuljetuspuolellakin. Lisäksi saadaan positiivinen markkinointiviesti nostamalla ympäristönäkökohdat esiin.

Materiaalien kehitys on jakaantunut kahteen osaan. Pakkausten kierrättäminen raaka-aineena vähentää ympäristökuormitusta ja säästää rahaa. Ongelmana kierrätyksessä on raaka-aineen ominaisuuksien heikkeneminen, jota tuotekehittäjät yrittävät minimoida. Paperipuolella alkaa olla aika poikkeuksellista, että pakkauskartongeissa ei olisi yhtään kierrätysraaka-ainetta. Täysin ensikuidusta valmistettuja kartonkeja käytetään vain erityistä lujuutta vaativissa kohteissa.

Kierrätysmateriaaleja kiinnostavampia ovat täysin uudet pakkausmateriaalit, jotka on tehty jonkin muun prosessin jätteestä. Esittelin aiemmin sienirihmastosta tehdyn vaimentimen, jossa raaka-aineena on viljan kuorintajäte. Se on mainio esimerkki siitä, miten jonkin toisen prosessin jätteelle saadaan uusi käyttötarkoitus, mikä tarkoittaa merkittävää raaka-ainesäästöä.

Uutena tulokkaana on palmuöljyn valmistuksen sivutuotteena syntyvän kasvijätteen hyödyntäminen paperin raaka-aineena. Palmusellun valmistaja Thai Gorilla Pulp kertoo, että heidän uusi raaka-aineensa on ominaisuuksien puolesta parempaa kuin kierrätyspaperi, mutta hinnaltaan houkuttelevampaa. Tällaiset uudet materiaalit muuttavat koko pakkausalaa, sillä hyvälaatuiset materiaalit, joiden hinta on matala ja ympäristökuormitus jopa positiivinen, ovat pakkausten käyttäjien näkökulmasta erittäin houkuttelevia.

Palmuöljyä tuottaessa syntyy sivutuotteena runsaasti kuitua. Lähde:www.packwebasia.com

Hiilijalanjälki kuluttajien mielikuvissa

2.2.2014

Pakkausten ympäristövaikutuksiin liittyvät keskustelut nojaavat hyvin voimakkaasti ihmisten mielipiteisiin ja uskomuksiin. Viime viikolla kirjoitin pakkausten elinkaarianalyysistä, joka on kelvollinen työkalu vertailtaessa erilaisia materiaalivaihtoehtoja pakkaussuunnittelussa. Työkalun avulla päästään eroon mielikuviin pohjautuvasta ajatusmallista, jossa muovi saa aina huonommat arvosanat kuin kuitupohjaiset materiaalit. Pienen ammattilaisjoukon käyttämät työkalut eivät kuitenkaan muuta suuren kansan ajatuksia.

Kuluttajilla on yleisesti sellainen mielikuva, että pakkaus on merkittävässä roolissa elintarvikkeiden ympäristökuormituksessa. Tämä johtunee siitä, että pakkaus joudutaan hävittämään itse ja syntyvän jätemäärän voi jokainen itse havaita. Mielikuva ei kuitenkaan ole oikea.

FutuPackEco-hankkeessa on tehty tutkimus pakkauksen roolista elintarvikeketjussa. Tutkimuksen mukaan elintarvikkeissa tyypillisesti valmistusprosessi aiheuttaa päästöistä noin 90 %, hävikki 5 %, pakkausmateriaali 4 % ja pakkauksen hävitys viimeisen prosentin. Taulukosta voidaan nähdä, että erityisesti lihan tapauksessa raaka-aineen tuotanto vastaa lähes kaikesta päästöstä.

Pakkauksen osuuden jäädessä marginaaliseksi pakkauksen rooli tuotteen suojauksessa nousee erittäin merkittäväksi. Pakkaustapaa valittaessa joudutaan kuitenkin hankalaan kompromissitilanteeseen. Huolellinen pakkaaminen olisi ympäristön näkökulmasta paras ratkaisu, mutta saattaa aiheuttaa tietämättömälle kuluttajalle väärän mielikuvan.

Ympäristövaikutuksen jakaantuminen elintarvikkeessa. Taulukon on laatinut F. Silvenius kumppaneineen.

Ympäristövaikutuksen jakaantuminen elintarvikkeessa. Taulukon on laatinut F. Silvenius kumppaneineen.

Muovikassien käyttöä halutaan rajoittaa EU:ssa

10.11.2013

Aasian suunnalla ohuiden muovipussien on todettu aiheuttavan siinä määrin ympäristöongelmia, että niiden käyttö on kielletty lainsäädännöllä. Perusteena kiellolle on kassien päätyminen luontoon. Päätyessään luontoon ne aiheuttavat eläimille vaaraa ja ihmisille visuaalista häiriötä.

Nyt EU:n ympäristökomissaari Janec Potocniak on jyrähtänyt ja esitellyt lain, joka sallii jäsenmaiden säätää paikallista lainsäädäntöä ohuiden muovikassien käytön vähentämiseksi. Ehdotus on siinä mielessä mainio, että se sallii jäsenmaiden toimia parhaaksi katsomallaan tavalla mahdollisen ongelman pienentämiseksi. Näin ollen tulossa ei ole yhteneväinen lainsäädäntö, joka ei ota huomioon alueellisia piirteitä. Itse en ole Suomessa useinkaan havainnut muovikassien aiheuttavan luonnossa ongelmia.

Käytännössä ohuiden kassien käytön vähentämistä ohjattaisiin verotuksella. Kun muovikasseihin laitetaan kunnon vero, alkavat biohajoavat, paperiset tai kestävämmät vaihtoehdot vaikuttaa entistä  kiinnostavammilta. Suomessa valveutuneimmat kaupat ovat jo ottaneet biohajoavat kassit käyttöön vihannesosastoilla, joten kovin suuresta muutoksesta Suomessa ei ole kyse.

Kiinan ympäristölainsäädäntö

11.3.2012

”Excessive packaging fosters extravagance and corruption” sanoo lainsäätäjä Wang Guangtao.

Pari vuotta sitten Kiinassa laaditiin erilaisia määräyksiä pakkauksiin liittyen. Tällöin väläyteltiin muun muassa EPs:n käytön kieltämistä, formaldehydirajoitteita ja täyttöastevaatimuksia. Kirjoittelin blogiin lyhyen jutun aiheesta, mutta sittemmin uusista määräyksistä ei ole kuulunut mitään.

Nyt Kiinassa on jälleen herätty asiaan. Lakia on valmisteltu hiljaiselon aikana ja uusi laki astuu voimaan heinäkuussa 2012. Siirtymäaikaa on siis ruhtinaalliset vajaa neljä kuukautta.

http://www.china.org.cn/china/2012-03/01/content_24767029.htm

Keskeinen sisältö lienee sama kuin vanhassa esityksessä:

  • Pakkauksen hinta saa olla korkeintaan 20% tuotteen (myynti)hinnasta
  • Pakkauksessa saa olla korkeintaan kolme kerrosta
  • Täyttöasteen tulee olla riittävän korkea (mutta mikä on riittävä?)

Uutta lakiesitystä ei ilmeisesti ole vielä saatavissa englanniksi, mutta vanhan version voi lukea täältä.

Merkittävä avoin asia on se, mitä tuotteita laki koskee. Se saattaa olla rajattu vain kuluttajatuotteisiin, mutta voi yhtä lailla koskea myös B2B-tuotteita.

Kiinnostavaa olisi myös tietää, onko tässä siirtymäaikaa. Jos ei ole, niin tuotannossa olevien tuotteiden pakkauksia pitäisi kohtapuoliin alkaa muuttaa, mikäli ne eivät täytä vaatimuksia. Lain valvonta jää myös nähtäväksi. Kiinahan perinteisesti on hieman hankalaa seutua, mitä tulee valvonnan yhdenmukaisuuteen. Esimerkiksi puun käsittelyvaatimus ISPM-15 on voimassa Kiinassa. Kuitenkin olen kuullut, että joillakin yrityksillä on ongelmia saada standardin mukaisia EUR-lavoja tullista läpi. Toisilla menee ilman mitään ongelmia.

Hypen rakentaminen

5.2.2012

Sattuipa eteeni laatikko, jossa toimitettiin ilmeisesti  hiiri. Teollisuuspakkausmiehen silmään pakkaus vaikutti varsin pätevältä: Hiiri oli laitettu laatikkoon. Tuotteen ominaisuudet oli hyödynnetty. Koska laite itsessään kestää pudotuksen, ei ylimääräistä suojausta käytetty.

Laatikko oli tehty ruskeasta korkean kierrätysasteen pahvista. Painatus oli yksinkertainen musta. Kokonaisuus oli siis ehdottomasti halvin mahdollinen. Rakennetta hieman muuttamalla olisi nettoarkkia saanut höylättyä vähän pienemmäksi, mutta pakattavuus olisi luultavasti kärsinyt.

Tässä tapauksessa nyt sattui olemaan niin, että halpa ja ympäristöystävällinen ovat sama ratkaisu. Ei siis tarvitse maksaa erikseen lisää siitä, että kierrätettävyys on huipussaan. Näin ollen pakkausratkaisu saadaan perusteltua yrityksen johdolle rahalla.

Se, mikä yllätti, oli pieni painatus pakkauksessa, joka kertoi pakkauksen olevan ympäristöystävällinen. Yritys siis perustelee sinänsä järkevän halvan pakkauksen ympäristöystävällisyydellä. Tavalliselle kuluttajalle saadaan näin mielikuva, että yritys on nimenomaan panostanut pakkauksen ympäristöominaisuuksiin, vaikka uskallan sanoa lähes varmasti, että valintaan on vaikuttanut enemmän hinta.

Jotta asiakkaalle ei jäisi negatiivista mielikuvaa pakkauksesta, on siinä päätetty kertoa, että tämä on hyvä. Mielikuvan rakentamista ei oltu jätetty pakkauksen vastaanottajan vastuulle, sillä silloin olisi voinut tulla väärä mielikuva. Asian havaitseminen oli varmistettu kertomalla, mitä pitää ajatella.

Oikean mielikuvan rakentaminen on tärkeintä. Hyvänä pidetyt pakkaukset eivät välttämättä ole teknisesti valtavirrasta poikkeavia. Jos kuluttaja kuvittelee saavansa jotain hienoa tai merkityksellistä, ei sisältö ole kovin merkityksellinen. Mielikuva on niin vahva, että pakkausta pidetään joka tapauksessa hienona.

Yksinkertainen pahvilaatikko hiirelle.

Pakkauksen hinnan painoarvo

27.3.2011

Innventia on kehittänyt pakkausten suorituskyvyn analysointityökalun. Se on pääosin tarkoitettu kaupan tarpeisiin, mutta sitä voinee soveltaa myös muihin pakkauksiin.

Työkaluun voi syöttää pakkauksen tiedot, eri toiminnallisten osa-alueiden painoarvon ja arvoida toiminnallisuuden. Näiden tietojen perusteella systeemi arvioi, miten hyvin pakkaus vastaa sille asetettuja vaatimuksia. Palvelussa pakkausta voivat käydä arvoimassa myös muut kuin pakkaussuunittelija, jolloin saadaan erilaisia näkemyksia suorituskyvystä.

PRT:n raportissa 58, ”Pakkaussuunnittelijan työkalulaatikko ympäristömyönteisyyden edistämiseksi Suomessa” on listaus eri osa-alueiden peruspainotuksista. Listaus näyttää seuraavalta:

tuotteen suojelu 36,1 %

ajettavuus koneilla 19,7 %

oikea määrä ja koko 10,3 %

käsiteltävyys, 7,2 % ,

pakkauskustannukset 7,2 %

pinottavuus 7,2 %

tilavuus ja paino 7,2 %

minimimäärä vaarallisia aineita 5,2 %

käytettyjen resurssien minimointi  2,1 %

Pakkauskustannukset edustavat pakkauksen hintaa. Painotus on varsin vähäinen verrattuna tuotteen suojeluun ja ajettavuuteen koneilla, joka käytännössä tarkoittanee pakattavuutta. Innventian luettelo ei ole edes painotettu ympäristönäkökulmista, vaan siinä on pyritty ottamaan kokonaisuus huomioon.

On siis täysin kestämätön tilanne, että pakkauksen hinta ajaa liian heikkoon suojaukseen. Tämä on helposti ymmärrettävissä. Hinta ei kuitenkaan tule edes toisena parametrina, vaan pakkauksen monipuolinen toiminnallisuus tulee huomioida kokonaisuutena. Pakattavuus, pinottavuus, mitoitus ja käsiteltävyys ovat yhtä lailla merkittäviä asioita.

Pakkausten tuottajavastuu jätelakiesityksessä

24.4.2010

Suomessa on ollut koossa työryhmä, jonka tehtävänä on ollut pohtia, miten pakkaus tulisi tuottajavastuun piiriin.

Tällä hetkellä pakkauksille on olemassa kunnallinen keräysjärjestelmä, jonka kautta materiaali saadaan hävitettyä tai hyötykäyttöön. Tuottajilla on osittainen vastuu. Tämä käytännössä tarkoittaa sitä, että tuottajat maksavat hyötykäyttömaksuja PYRin kautta. Pyr jyvittää maksut tuottajajärjestöille.

Täydellinen tuottajavastuu tarkoittaa sitä, että yritykset, jotka tuottavat pakkausmateriaalia markkinoille, eivät voi lähteä siitä, että ne kierrätetaan kunnallisessa järjestelmässä. Tuottajien on perustettava kattava keräysjärjestelmä nyt olemassaolevan rinnalle.

Uusi keräysjärjestelmä tuo luonnollisesti kuluja. Nämä kulut tulevat suoraan tuottajien maksettaviksi, jotka siirtävät ne tuotteen hintaan.

PYR:in näkemyksen mukaan täysi tuottajavastuu lisää niin paljon päällekkäisyyttä, että lisääntynyt kierrätettyjen pakkausten kuljetus on ympäristön kannalta haitallisempaa, kuin se, että pakkaus hyödynnetään energiantuotannossa.

PYR:in tavoite on, että jätelakiesitys ei tällaisenaan menisi läpi, vaan tarkasteltaisiin asiaa uudestaan ympäristön kannalta ja valitaan kokonaisedullisin velvoitemalli. Mikäli tuottajavastuu astuu voimaan, nousevat kierrätysmaksut. Tämä omalta osaltaan ohjaa pakkausmateriaalin minimointiin, mikä ympäristön kannalta on kyllä hyödyllistä.

Katuoja ei ole lain määrittelemä loppusijoituspaikka käytetylle kuormalavalle.

Pakkaus ja sen tehtävät

5.4.2010

Pakkauksia käsitellään ympäristöasioista keskusteltaessa omana tuotteenaan ja aprioidaan, mitä pahaa se aiheuttaa ympäristön kannalta. Tällaisessa ajattelumallissa on ongelmana se, että siinä ei aina huomioida pakkauksen tehtävää. Pakkauksen perustehtävä on suojella tuotetta matkalla valmistajalta kuluttajalle. Sillä on myös muita tehtäviä, kuten myydä tuote, mutta nämä voidaan ympäristökeskustelun kannalta nähdä toissijaisina.

Mikäli pakkauksessa säästetään liikaa siinä toivossa, että tuotetaan vähemmän pakkausjätettä ja näin kuormitetaan ympäristöä vähemmän, saatetaan pilata tarpeettomasti tavaroita. On väistämättä niin, että on kannattavampaa ympäristön kannalta käyttää hieman enemmän kierrätyskelpoista materiaalia kuin valmistaa tuote, pakata se, kuljettaa kuluttajalle ja havaita, että se on rikki. Tällöin tuote joutuu kaatopaikalle tai kierrätykseen ilman, että siitä on saatu mitään hyötyä.

Ympäristön kannalta on järkevää käytää riittävästi pakkausmateriaalia, jotta ympäristöä enemmän kuormittava tuote ei vaurioidu. Säästämällä tässä ei maailma pelastu.


%d bloggaajaa tykkää tästä: