Archive for the ‘Uncategorized’ Category

Haitallinen biohajoavuus

5.2.2017

Sustainable Packaging Coalition on julkistanut kannanoton öljypohjaisia biohajoavia muoveja vastaan. Nämä muovit on tehty biohajoaviksi lisäaineilla, joiden avulla bakteerien tulisi kyetä muuntamaan muovi uudeksi raaka-aineeksi luonnonkiertoon. Öljypohjaiselle muoville vaihtoehto on kasvipohjainen biohajoava muovi.

Öljypohjaisten materiaalien haasteiksi SPC listaa seuraavat

  • Biohajoavuus ei ole riittävän hyvä. Bakteerit kyllä pilkkovat materiaalin, mutta se ei hyödytä luonnonkiertoa.
  • Materiaalin kestävyys heikkenee.
  • Kemikaalien valmistus kuormittaa ympäristöä.
  • Hiilidioksidipäästöt ovat kaatopaikkaan verrattuna suurempia.
  • Vähäinen parannus ei ole askel oikeaan suuntaan.

SPC ei suosittele biohajoavien öljypohjaisten muovien käyttöä. Osa linjauksista vaikuttaa tavoitehakuisilta. Ainakaan Suomessa kaatopaikka ei ole kovin yleinen määränpää jätteelle, vaan biohajoavat muovit joko kompostoidaan tai poltetaan. Kannanotossa ei ole polton hiilidioksidipäästöön otettu kantaa. Toki tässä prosessissa biohajoavuudesta ei ole milloinkaan hyötyä, joten lisäaineita ei kannata käyttää.

Biohajoavan tai tavallisen muovin välillä valintaa tehtäessä kannattaa kriittisesti arvioida, päätyykö yksikään pakkaus kompostiin. Teollisuusympäristössä ainakin arvioin, että muovit kiertävät aina energiaksi. Tällöin perusmateriaali ja sen juuri oikea käyttö on ympäristöteko.

Biohajoavan salaattipaketin voi rehujen pilaannuttua heittää kokonaan kompostiin, jolloin ihminen kokee tehneensä ympäristöteon. By Christian Gahle, nova-Institut GmbH (Work by Christian Gahle, nova-Institut GmbH) [CC BY-SA 3.0 (http://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0) or GFDL (http://www.gnu.org/copyleft/fdl.html)], via Wikimedia Commons

Biohajoavan salaattipaketin voi rehujen pilaannuttua heittää kokonaan kompostiin, jolloin ihminen kokee tehneensä ympäristöteon. Lakiteksti: By Christian Gahle, nova-Institut GmbH (Work by Christian Gahle, nova-Institut GmbH) [CC BY-SA 3.0 (http://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0) or GFDL (http://www.gnu.org/copyleft/fdl.html)%5D, via Wikimedia Commons

Varoitusmerkkien vaikutus

1.11.2015

Tutkiessani aivan muita aiheita satuin löytämään Michiganin yliopistossa tehdyn tutkimuksen fragile-tarrojen vaikutuksesta pakkausten käsittelyyn USA:n kuriiritoimituksissa. Testeissä lähetettiin kolmenlaisia pakkauksia Fedexin lentorahtipalvelun kautta. Ensimmäinen pakkaus oli ämpäri pelkillä lähetystiedoilla. Toinen pakkaus oli samanlainen ämpäri fragile-tekstillä ja lasin kuvalla varustettuna. Kolmas pakkaus oli ämpäri pakattuna pahvilaatikkoon, jossa oli suuntanuolet. Ämpäreihin oli laitettu kiihtyvyysanturi, jotta pudotukset voidaan havaita. Pudotuksiksi tulkittiin yli 3 tuuman korkeudesta tapahtuneet putoamiset.

Tulokset olivat valitettavan odotettuja. Reitillä tapahtui ämpäreille keskimäärin kymmenen pudotusta riippumatta merkeistä. Merkillä varustettu oli saanut kovimman tällin, sillä se oli pahimmillaan lipsahtanut betonille melkein kahdesta metristä, kun merkitöntä oli kovimmillaan kohdannut vain hieman yli metrin pudotus. Laatikkoa oli käsitelty kaikkein karuimmalla tavalla, sillä se oli pudonnut keskimäärin 18 kertaa kuljetuksen aikana. Keskimääräisiä pudotuskorkeuksia tutkittaessa voidaan todeta, että varoitusmerkki ei ainakaan auta, sillä merkinnällä varustetut pakkaukset olivat pudonneet keskimäärin viitisen senttiä korkeammalta kuin merkittömät.

Tutkimus vahvisti olettaman, että fragile-merkki on yhtä tarpeeton kuin suuntanuolet. Tutkimus löytyy osoitteesta http://www.ista.org/forms/Koushik_FDWII_Presentation.pdf.

Pulppikanisteri

6.9.2015

Nestle on ottanut käyttöön kuituvaloksena tehdyn kanisterimaisen kissanhiekkapakkauksen. Pakkaus on tehty kokonaan kuitumateriaalista, jopa korkki on saatu toteutettua samalla tekniikalla. Kierrettä ei sentään ole saatu toteutettua, vaan korkki vain painetaan paikalleen. Nestettä ei tällaiseen vielä voi pakata, joten nestepakkauksissa joudutaan laittamaan pussi valetun pakkauksen sisään.

Pakkaus on Ecologic Brands -nimisen yhdysvaltalaisyrityksen valmistama. Materiaalina on normaalin kuituvaloksen tapaan kierrätetty paperimassa. Massaan on kuitenkin ilmeisesti lisätty jotain, joka ei ole muovia, sillä valmistaja ilmoittaa materiaalin olevan pääasiassa kuitua eikä se sisällä muovia. Kissanhiekan tapauksessa pakkaukselta vaaditaan jonkinlaista kosteudenkestoa, sillä kissanhiekka imee ilmasta kosteutta. Pakkauksesta on saatu riittävässä määrin kosteudenkestävä prässäysvaiheen suurella paineella ja korkealla lämmöllä.

Suunnittelumielessä uutuuden tekee mielenkiintoiseksi kehittynyt valmistustekniikka. Perinteisesti kuituvaloksen tarkkuus on ollut heikohko, joten esimerkiksi uutuuden korkkia ei olisi voinut toteuttaa valoksena. Toisaalta myös pakkauksen yleinen siisteys on perinteisestä valoksesta poikkeava. Valmistustekniikan ja massaan lisättävien lisäaineiden kehittyessä kuituvaloksia voidaan käyttää aiempaa vaativammissa kohteissa. Uskoisin, että lähivuosina voidaan nestettäkin pakata tällä tavoin.

Ecologic Brandsin valmistama kanisteri kissanhiekalle. http://www.ecologicbrands.com

 

Pakkaustietoa verkkokauppiaille

5.10.2014

Verkkokauppojen yleistyminen on tuonut logistiikkaketjuun ilmeisesti suuren joukon uusia toimijoita, joiden kokemus kuljetuspakkaamisesta on vähäinen. Logistiikkayritysten liitto on pyrkinyt korjaamaan tietovajetta teettämällä opinnäytetyön, jossa verkkokaupoille on tehty ohje kuljetuspakkaamisesta. Ohjeen voi ladata täältä.

Ohjeessa käsitellään yleisellä tasolla pakkaamista huomioiden logistiikkaketju, johon pakkaukset on tarkoitettu. Ei ilmeisesti ole lainkaan itsestään selvää, että tuotepakkaus ei välttämättä ole kuljetuspakkaus. Ohjeessa kerrotaan pakkaamisen perusteita, kuten se, että tuotteen ja pakkauksen välissä tulee olla tilaa ja myöskin opastetaan, että ei ole kovin hyvä idea teipata kuljetuslaatikon ulkopuolelle tavaraa.

Lavaamisen perusvirheeseen, eli lavaylityksiin on kiinnitetty erityistä huomioita kuvin. Muuten dokumenttiin olisi ehkä kaivannut vähän lisää kuvia, jossa olisi esitetty oikeita pakkaustapoja. Tekstimuodossa on ohjeet kerrottu, mutta asiaa tuntemattomille ne eivät ehkä selviä oikein. Ohje on tuotettu Arttu Aarnion opinnäytetyöhön yhteydessä.  Dokumentista löytyykin enemmän kuvia, joista asia selviää syvällisemmin. Varsinkin Instapakin käyttö tietokoneen sisällä on teknisesti taidokas ratkaisu.

Yhdestä asiasta olen ohjeen kanssa eri mieltä. Pakkaamisen apuna voidaan ohjeen mukaan käyttää mm. styroxpalloja. Tästä kirjoittelin aiemminkin. Tosin silloinkin partakoneenterät tulivat ehjänä perille.

Saman opinnäytetyön puitteissa on tehty ohje myös ikkunoiden ja ovien pakkaamiseen. Nämä kaksi dokumenttia ovat hyvä lisä suomenkielisiin pakkausohjeisiin, joista mieleen tulee lähinnä meripakkausohje.

Pehmeiden pakkausten sitominen

18.8.2013

Pakkauksen tärkeimpiä tehtäviä on mahdollistaa tuotteen kuljettaminen. Kuljetuksessa kuorma tulee useimmiten sitoa jotenkin, jotta kuorma ei pääse kuljetuksen aikana liikkumaan. Tyypillisin kuormansidontatapa on vetää liina kuorman yli. Tämä estää tehokkaasti liikkumisen liinan suuntaan ja kitkan lisääntymisen kautta myös poikittain liinaan nähden.

Kuorman yli tapahtuvan sidonnan ongelmana on liinan aiheuttama paine pakkauksille. Juuri milloinkaan en ole havainnut, että rekkarahdin sidonnassa käytettäisiin lisävahvisteita, vaan sidonnassa oletetaan, että pakkaukset ovat riittävän lujia. Pakkaussuunnittelussa ajatellaan lujuusvaatimukset usein vain pinottavuuden kautta. Mietitään, montako laatikkoa laitetaan pinoon ja lasketaan teoreettinen pinontalujuus ECT:n kautta. Kun tulos on kohdallaan, todetaan, että laatikko kestää. Käytännössä liina kohdistaa paineen vain yhdelle laatikolle reunalla ja vieläpä ikävästi vinossa, jolloin ylänurkan laatikko painuu kasaan ja koko kuorma löystyy.

Sidonnan asettamat vaatimukset tulee huomioida lavautumista suunniteltaessa. Jos niitä ei tällöin huomioida, ei niitä huomioida myöhemminkään. Yleisimmät tavat parantaa lavakuorman lujuutta on käyttää nurkkalistoja tai tukevaa ulkopakkausta. Sallittuja tapoja ovat myös kitkamatot, jotka vähentävät sidontavoiman tarvetta ja kuljetusvälineet, jotka sallivat seiniin nojaamisen. Kahteen jälkimmäiseen luottaminen on hieman riskialtista, sillä harvoin tunnetaan kaikkia kuljetusketjun lenkkejä täydellisesti.  Eikä siis voida olla varmoja siitä, että suunnittelupöydällä mietityt toimintatavat ovat todellisuudessa käytössä.

Liina on puristanut laatikon kasaan. Kuva: Fraunhofer IML

Liina on puristanut laatikon kasaan. Kuva: Fraunhofer IML

Pakkausalan tutkijat koolla Suomessa

7.4.2013

VTT järjestää kesäkuussa IAPRI symposiumin, johon kokoontuu joukko pakkausalan tutkijoita. Ohjelma keskittyy pakkausalan uusimpaan tutkimukseen, joten tapahtumaan kannattaa osallistua mikäli tulevaisuuden pakkausmateriaalit ovat kiinnostuksen kohteena. Mikäli kiinnostus pakkauksiin rajoittuu päivittäisiin pakkausoperaatioihin, saattaa tapahtuma olla profiililtaan turhan tieteellinen.

Suomalainen tutkimus on keskittynyt erityisesti älypakkauspuolelle ja biomateriaaleihin. Näillä alueilla VTT ja Aalto-yliopisto tekevät huippututkimusta. Kuljetuspakkausten suunnittelun näkökulmasta erittäin kiinnostavia aiheita ohjelmassa ovat erilaisten uusien vaimentimien vaimennusominaisuudet. Ohjelmassa näyttää olevan sekä tärkkelys- että kuitupohjaisten biohajoavien vaimentimien ominaisuuksien tutkimustuloksia.

Myös tutkimustiedot kuljetusvälineiden rasitustasosta ovat suoraan liitettävissä käytännön työhön. Kuljetusolosuhteet muuttuvat kaluston kehityksen myötä, joten kovin vanhat tutkimustulokset nopeasti kehittyvistä maista eivät enää pidä paikkansa.

http://www.vtt.fi/sites/iapri2013/index.jsp?lang=en

Hyötyjen puute hidastaa älypakkausten yleistymistä

3.2.2013

Älypakkausseminaari keräsi viime viikolla parikymmenpäisen osallistujajoukon Otaniemeen. Älypakkausten kehittäminen on ollut toistaiseksi enimmäkseen perustutkimusta. VTT on panostanut erityisesti painettavan älyn kehittämiseen, seminaarissa VTT:tä edustikin neljä puhujaa. Käytännön sovellutuksissa teknisesti edistyksellisiä ratkaisuja tarjoaa Stora Enso. Heidän älypakkaussovellutuksensa ovat keskittyneet pääasiassa lääkepakkauksiin.

Heikki Seppä teki hyvän yhteenvedon koko tilaisuuden viestistä: Älypakkausten teknologia on nyt riittävän pitkällä. Seuraavaksi pitää kehittää tietojärjestelmät, joiden avulla niitä voidaan hyödyntää. RFID on hyvä esimerkki älykkäästä ominaisuudesta, jonka hyödyntäminen on hankalaa ilman toimivia tietojärjestelmiä. RFID käytännössä yksilöi jokaisen tuotteen, mutta inventaario ja muu tieto pitää tuottaa tietojärjestelmissä.

Markkinoille on tuotu erilaisia antureita, jotka visuaalisesti kertovat elintarvikkeen pilaantumisesta. Nämä ovat hyviä esimerkkejä pakkauksen älystä, joka ei tuo lisäarvoa toimitusketjussa, vaan pikemminkin haittaa. Tavaran tuottajan pitää lisätä pakkaukseen indikaattori, joka tietysti maksaa. Myöhemmin tuote kertoo kaupassa kuluttajalle, onko ruoka aloittanut pilaantumisprosessin. Kuluttajat toimivat siten, että he eivät ota tuotetta, joka kertoo pilaantumisen alkaneen, vaikka tuote olisikin vielä käyttökunnossa. Tämä käyttäytyminen johtaa suureen hävikkiin kaupassa. Näin ollen toimitusketjussa indikaattoreista on enemmän haittaa kuin hyötyä.

Oli miellyttävää havaita, että olemme teollisuuspuolella ottaneet laajasti käyttöön pakkausten aktiiviset ominaisuudet, kun kuluttajapuolella vielä mietitään, mistä hyöty syntyy. Teollisuudessa on usein tilanne sellainen, että tuotteet ovat hyvin kalliita, jolloin senttien tai jopa eurojen lisähinta pakkauksessa ei ole kriittinen. Tämä on mahdollistanut antureiden, RFID:n ja kemiallisten korroosiosuojamenetelmien yleistymisen.

OnVu lämpöindikaattori, joka kertoo, onko tuote altistunut lämmölle. Ne tuotteet, jotka ovat saaneet lämpöä, joutuvat roskiin, eli tieto lisää tuskaa. Lähde: http://www.bizerba-openworld.com

Pakatun tuotteen konfigurointi

18.12.2011

Sähköjohto ja käyttöohjeet ovat tyypillisiä pakkauksessa olevia nimikkeitä, jotka vaihtelevat maittain, vaikka laite itsessään ei muuttuisikaan. Yleinen ratkaisu maakohtaiseen konfigurointiin on muuttuvien osien pakkaaminen logistiikkakeskuksessa lähellä kohdemaata. Valmistajilla saattaa olla muutama jakelukeskus, johon toimitetaan kasoittain laitteita. Kun niitä saadaan myytyä kohdemaihin, tehdään tarvittavien muuttuvien nimikkeiden lisäys.

Käytännöllistä on, jos lisääminen on mahdollisimman helppoa. Vanteiden ja teippien kanssa pelaamista ei yleisesti ottaen pidetä kovin helppona. Siksi useat valmistajat ovat ratkaisseet konfiguroinnin lisäämällä pakkaukseen aukon, josta osat saadaan työnnettyä pakkaukseen sisään.

Menetelmä on nerokas, sillä se säästää kallista työtä. Hilppeet on helppo työntää sisään ja jos tila on hyvin suunniteltu, ei niitä kuitenkaan ole kovin helppo varastaa. Varastamiseen liittyvää riskiä voidaan vähentää teippaamalla luukku kiinni käytön jälkeen. Erityisesti ulospäin aukeava luukku kannattaa teipata, jotta se ei jää törröttämään auki.

Sisään päin aukeavaan Luukkuun kannattaa tehdä jonkinlainen sormikolo, jotta sen saa vedettyä muun pinnan tasalle. Jäykkäkään pahvi ei pongaa niin paljon takaisin, että se stanssattuun koloonsa itsestään asettuu. Sisäänpäin aukeava luukku on yleensä parempi nuuttaussuunnasta johtuen, mikäli pakkauksessa on riittävästi tilaa.

Kovin järeisiin pahveihin pieniä luukkuja ei kannata laittaa. Ongelmaksi muodostuu luukun jäykkyys. varsinkin jos päätyy ulospäin aukeavaan luukkuun. Väärään suuntaan aukeavaa mallia saa välttämättä toimivaksi. Suuren luukun ongelma on laatikon heikkeneminen. Mikäli laatikolle on asetettu tiukat vaatimukset ei iso aukko yleensä ole mahdollinen.

Kierrätysmerkki Taiwanissa

23.10.2011

Pari viikkoa sitten käsittelin Euroopan kierrätysmerkintöjä, sekä myös osin globaaleja tapoja. Taiwan on poikennu muiden maiden käyttämästä linjasta ja määritellyt pakkaukseen aivan oman merkin. Allaolevan symbolin lisäksi muovit tulee koodata yleisesti käytettävällä numerokoodauksella.

Ajatuksena heillä on ollut vaatia oman merkin käyttöä Taiwanin markkinoilla oleviin pakkauksiin. Käytännössä on kuitenkin käynyt niin, että pieni maa ei oikein ole tainnut saada vaatimuksiaan läpi, vaan merkintää näkyy vain satunnaisesti ja lähinnä Taiwanissa tuotetuissa pakkauksissa.

Taiwanin kierrätysmerkintä

Ei ole kovin realistista, että jokin maa saisi yleisestä käytännöstä poikkeavaa vaatimusta tällaisissa asioissa vietyä läpi koko toimittajakentän. Jopa kiinalaisten vaatimuksiin suhtaudutaan melko välinpitämättömästi. Taiwan ei markkina-alueena yllä lähellekään samalle tasolle, eivätkä he käytännössä voikaan edellyttää oman merkkinsä käyttöä.

Pakkaussuunnittelun näkökulmasta on jokseenkin toivoton tilanne, jos yrittää saada samaan pakkaukseen kaikki mahdolliset merkinnät. Tämä on eräs niistä, jotka eivät pääse laatikon kylkeen kuin poikkeustapauksissa.

Märkäluja aaltopahvi

11.9.2010

Suomessa on myynnissä hyviä märkälujia aaltopahveja. Sellaisia, joissa sekä paperit, että liimat kestävät kosteutta. Näiden laatujen kanssa voi huoletta tavaraa lähettää ympäri maailman kaikilla kuljetusvälineillä. Mikäli pakkaussuunnittelussa mitoitus on tehty oikein ja riittävin toleranssein, ei kosteus aiheuta sellaista lujuuden vähenemistä, että pinot painuisivat kasaan.

Tilanne ei ole aivan sama etelä-Euroopassa tai Aasiassa. Näiltäkin alueilta hyvälaatuisia pahveja on saatavilla, mutta myyntimiesten lähestymistapa asiaan on erilainen. Jos kysyy, saako valmistajalta vaikkapa Fefco 9:n täyttävää pahvia, on vastaus välitön: Totta kai! Totuus vain tahtoo olla kovin toisenlainen.

Mikäli tuotantoa siirretään siten, että lähetetään mallipakkaus, on lähes varmaa, että kosteus aiheuttaa ongelmia. Siksi onkin hyvä tapa aina tehdä jonkinlainen testi, mikäli lujuus kosteissa olosuhteissa on kriittinen. Jopa Fefco 9:n mukainen testijärjestely onnistuu pienin panostuksin. Tosin pelkkä nopea liotuskin yleensä kertoo turhankin nopeasti totuuden.

Mikäli märkälujia ominaisuuksia ei pahvissa ole ja sen varaan on laskettu pinottavuutta, on merirahti tuomittu epäonnistumaan. Jokunen erä saattaa tuurilla mennä hyvin, mutta pidemmän päälle ei kannata toimintaa rakentaa vettyvien pahvien varaan.

Liima ei ollut tässä tapauksessa märkälujaa.


%d bloggaajaa tykkää tästä: