Pakkauksen tärkeimpiä tehtäviä on mahdollistaa tuotteen kuljettaminen. Kuljetuksessa kuorma tulee useimmiten sitoa jotenkin, jotta kuorma ei pääse kuljetuksen aikana liikkumaan. Tyypillisin kuormansidontatapa on vetää liina kuorman yli. Tämä estää tehokkaasti liikkumisen liinan suuntaan ja kitkan lisääntymisen kautta myös poikittain liinaan nähden.
Kuorman yli tapahtuvan sidonnan ongelmana on liinan aiheuttama paine pakkauksille. Juuri milloinkaan en ole havainnut, että rekkarahdin sidonnassa käytettäisiin lisävahvisteita, vaan sidonnassa oletetaan, että pakkaukset ovat riittävän lujia. Pakkaussuunnittelussa ajatellaan lujuusvaatimukset usein vain pinottavuuden kautta. Mietitään, montako laatikkoa laitetaan pinoon ja lasketaan teoreettinen pinontalujuus ECT:n kautta. Kun tulos on kohdallaan, todetaan, että laatikko kestää. Käytännössä liina kohdistaa paineen vain yhdelle laatikolle reunalla ja vieläpä ikävästi vinossa, jolloin ylänurkan laatikko painuu kasaan ja koko kuorma löystyy.
Sidonnan asettamat vaatimukset tulee huomioida lavautumista suunniteltaessa. Jos niitä ei tällöin huomioida, ei niitä huomioida myöhemminkään. Yleisimmät tavat parantaa lavakuorman lujuutta on käyttää nurkkalistoja tai tukevaa ulkopakkausta. Sallittuja tapoja ovat myös kitkamatot, jotka vähentävät sidontavoiman tarvetta ja kuljetusvälineet, jotka sallivat seiniin nojaamisen. Kahteen jälkimmäiseen luottaminen on hieman riskialtista, sillä harvoin tunnetaan kaikkia kuljetusketjun lenkkejä täydellisesti. Eikä siis voida olla varmoja siitä, että suunnittelupöydällä mietityt toimintatavat ovat todellisuudessa käytössä.
Liina on puristanut laatikon kasaan. Kuva: Fraunhofer IML
Avainsanat: kuormaus, pakkaus, pakkaussuunnittelu, pinonta, sidonta
Pakkaussuunnittelu 
Vastaa