Posts Tagged ‘hiilijalanjälki’

Muovisia munapakkauksia

22.2.2015

Muna Foods on ottanut valikoimiinsa muovista valmistetut munakennot. Tavoitteena on tarjota kananmunien mukana pakkaus, jolle voi kehittää haluamaansa jatkokäyttöä. Tiedotteen perusteella tässä on ajateltu lähinnä lapsiperheiden tarpeita, mutta kyllä niistä varttuneemmatkin saavat rakennella mitä haluavat.

Vastaanotto on ollut ristiriitainen. Suomen Luonto -lehden toimituksen blogissa kritisoitiin muovipakkauksia sanoen, että niitä on jo maailmassa liikaa, ne saastuttavat meret, tukkivat eläinten suolet ja saastuttavat ilmaa palaessaan. Pakkaussuunnittelu.net -blogisti on osittain samaa mieltä ensimmäisistä, mutta ilman saastuminen onkin vähän hankalampi tapaus.

Ilman saastumisen mittaamiseen on kehitetty hiilijalanjälkilaskenta ja mieleeni muistui, että aihetta on sivuttu Kaisa Grönmanin Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa tekemässä tutkimuksessa, jossa on verrattu kuituvalosta EPS:ään. Laskentatapana on käytetty PAS2050-standardia ja tutkimuksessa on huomioitu kierrätys polttamalla, raaka-aineena ja kaatopaikkajätteenä.

Tutkimuksen perusteella hiilijalanjälki on kuituvaloksessa jopa suurempi kuin vastaavaan tarkoitukseen tehdyssä EPS-pakkauksessa, mikäli pakkausjäte hävitetään polttamalla tai kaatopaikalla. Muovi saa erityisesti etua siitä, mikäli sitä ei polteta, sillä silloin siitä ei juurikaan vapaudu päästöjä kierrätysvaiheessa. Tämähän on tilanne, mikäli kenno jää varsinaisen käytön jälkeen muuhun hyötykäyttöön, joten väittämä ilman saastuttamisesta vaikuttaa hätäisesti tehdyltä.

Kuluttaja voi hyvällä omallatunnolla ostaa kananmunia muovipakkauksessa, kunhan kenno jää hyötykäyttöön tai se hävitetään asianmukaisesti kunnallisesti järjestetyssä jätehuollossa, mieluiten energiajakeessa. Jos kuluttaja haluaa heittää pakkauksen luontoon käytön jälkeen, on syytä sekä valita kuitupohjainen pakkaus että hävetä.

Eggplay-mukakotelo. Lähde:www.munakunta.fi

Hiilijalanjälki pakkauksen painolastina

26.1.2014

Hiilijalanjäljen laskennassa tai paremminkin elinkaarianalyysissä on suurin hype jo ohi, mutta asia on edelleen tärkeä. Hiilijalanjälki kertoo, kuinka paljon kasvihuonekaasuja tutkittava kohde vapauttaa elinkaarensa aikana. Pakkauksen osalta elinkaaressa ajatellaan materiaalin valmistus, konvertointi, kuljetukset ja hävitys. B2B-alueella alleviivataan voimakkaasti koko elinkaaren aikaisia päästöjä.

LCA-esityksestä erinomainen esimerkki on KONEen Ecospace-hissin esite. Siitä ilmenee, miten kasvihuonekaasujen päästöt jakautuvat hiilidioksidin, typpioksidin ja rikkioksidin välillä. Merkittävää on huomata, että vain 10% päästöistä syntyy valmistusvaiheessa. On tunnettua, että metallituotteiden valmistus on huomattavasti energiaa kuluttavampaa kuin paperi- ja puutuotteiden valmistaminen. Näin ollen voidaan todeta, että pakkauksen osuus koko tuotteen elinkaaren aikaisista päästöistä on selvästi alle prosentti.

RD Velhon pakkaussuunnitteluosastolla olemme miettineet, miten LCA-analyysiä voitaisiin hyödyntää pakkaussuunnittelussa. Absoluuttisella arvolla ei ole juurikaan merkitystä. Se voidaan liittää osaksi koko tuotteen analyysiä, jos laskentamenetelmät ovat samoja. Pelkällä pakkausten CO2-luvulla ei tee mitään: Jos kerrotaan, että tulos on vaikkapa 3,2 kg ilman mitään vertailukohtaa, ei tiedolla ole arvoa.

Vertailu vanhaan pakkaukseen on hedelmällistä, jos ollaan tekemässä puhtaasti pakkausmuutosta. Näitä harvemmin tehdään, vaan tuote muuttuu myös, jolloin lähtökohdat eivät ole pakkausten välillä samoja. Paras tapa lienee vertailla erilaisia pakkauskonsepteja ja kasvattaa näin tietoutta erilaisten materiaalien suhteesta toisiinsa. Tällä tavoin voidaan suunnittelussa painottaa ympäristöystävällisempiä ratkaisuja, mutta kuitenkin niin, että LCA-vertailu on vain yksi parametri, joka vaikuttaa valittavaan pakkaustapaan. Laskelmat auttavat esimerkiksi yleisessä keskustelussa, onko pahvivaimentimet paremmat kuin muovivaimentimet. Samoilla painoilla ehkä ovat, mutta materiaalin tyypin lisäksi käytettävä määrä on hyvin merkittävä parametri.

Onkohan vihreä kierrätysmerkki mustaa ympäristöystävällisempi?

Pakkausten elinkaarianalyysi

23.2.2013

Pakkaus on osa tuotetta, mikä johtaa tarpeeseen selvittää myös pakkausten aiheuttama ympäristörasitus osana tuotteen elinkaarianalyysiä. Billerud Korsnäs on helpottanut laskijan työtä tekemällä useista omista kartonkilaaduistaan laskelmat valmiiksi ja ilmoittanut ne netissä. Billerudin laskelmia voi hyödyntää tehtäessä koko tuotteen analyysiä, sillä pelkän pakkauksen tai kartongin analyysillä ei ole kovin suurta arvoa.

Laskelmissa on huomioitu olennaiset tiedot koko valmistusprosessissa kartonkitehtaan ovelle saakka. Myös kuljetuspakkaukset ovat mukana, mutta ei kuljetusta asiakkaalle. Raaka-ainevalmistajan tarjoamien tietojen lisäksi tarvitaan hieman dataa pakkausvalmistajalta ja toimitusketjusta, jotta saadaan koko pakkauksen elinkaarianalyysi tehtyä.

Elinkaarianalyysien teko on hankalaa, sillä tietoa tarvitaan runsaasti eri osapuolilta ja laskennassa joudutaan tekemään jonkinlaisia yleistyksiä, jotta saataisiin tuloksiakin. Suurin hyöty saadaan, kun laskentamallit pidetään vakiona ja tehdään kaikille pakkauksille laskelmat. Näin voidaan seurata pakkausten ympäristövaikutusten trendiä ja toivottavasti voidaan pitää käyrä laskevana. Yksittäisen laskelman arvo on melko vähäinen.

Laskelmien ilmoittaminen julkisesti netissä on järkevää toimintaa. Luvuissa tuskin on mitään salaista, mutta ne antavat hyvän kuvan yrityksen toiminnasta ja helpottavat tietoa tarvitsevien työtä. Suosittelen vastaavaa muillekin.

http://www.korsnas.com/en/Om-Korsnas/Foretaget/Sustainability/Miljovarudeklarationer/

Hiilijalanjälki pakkausmateriaalien vertailussa

22.4.2011

Muoviset pakkaukset määritellään helposti ympäristön kannalta huonoiksi ja kuitupohjaiset hyviksi. Ei välttämättä lainkaan huono jaottelu, mutta toisinkin voidaan ajatella.

Pakkausten ympäristövaikutuksia arvioitaessa lähtökohta on, että ne päätyvät oikealla tavalla kierrätykseen. Mikäli näin ei tapahdu, vaan käytetty pakkaus joutuu luontoon, on esimerkiksi kuituvaloksen maatuminen merkittävästi nopeampaa kuin muovin. Tämä on roskaantumisen näkökulmasta hyvä asia, mutta laskennallisesti maatuminen aiheuttaa hiilidioksidipäästöjä.

B2B maailmassa pakkaukset useimmiten päätyvät kierrätysjärjestelmään, jossa kuitupohjaiset pakkaukset käytetään materiaalina uudestaan ja muovit menevät energiajakeeseen. Tällöin tarkastelu hieman muuttuu. Muoveista kun saa energian polttamalla kätevästi hyödynnettyä.

Kaisa Gronman on tutkinut asiaa tarkemmin tutkimusraportissaan. Tarkastelussa on käytetty hiilijalanjälkeä, joka on jossain määrin rajoittunut menetelmä tutkia ympäristövaikutusta. Menetelmä on kuitenkin parhaasta päästä.

Tutkimuksessa vertailtiin EPS:ää ja kuituvalosta keskenään. Mikäli kuituvalos kierrätetään oikein käytön jälkeen, on se hiilijalanjälkitarkastelun pohjalta ympäristöystävällisempi. Mikäli kierrätys menee pieleen, on EPS parempaa. Mikäli EPS viedään kaatopaikalle, ei sen oleteta hajoavan, jolloin siitä ei tule päästöjäkään. Tästä syystä kaatopakkasijoituksesta saa etua. Kuituvalos hajoaa kaatopaikalla, jolloin tulee päästöjä.

Kummankin tapauksen osalta materiaalin ja pakkauksen valmistus olivat suurimpia energiaa kuluttavia toimintoja. Kierrätyksellä on kuitenkin vaikutusta. Tutkimuksessa ilmeni, että jos EPS ja kuituvalos poltetaan, on EPS päästöiltään pienempi. Jos kuituvalos käytetään raaka-aineena uudestaan, nousee se paremmaksi. Virallista totuutta ei siis voida julistaa, vaan tulos riippuu siitä, mitä pakkaukselle tapahtuu.

Hiilijalanjälki on suppea tarkastelumalli, mutta antanee parempia tuloksia kuin puhdas tuntuma. Ei siis voida sanoa suoraan, että muovipakkaukset ovat ympäristön kannalta huonoja. Tärkeää kaikkien pakkausten osalta on oikea kierrätys, jotta roskaantuminen voidaan välttää. Kun kierrätysmenetelmät ovat kunnossa materiaali ei ole merkittävin asia ympäristön kannalta. Tutkimuksen perusteella muovipakkauksia ei ole syytä laittaa pannaan, vaan käyttää oikeaa materiaalia sopivasti oikeassa kohteessa.


%d bloggers like this: