Älypakkaukset

Helsingin Sanomissa oli tiistaina 28.3.2017 juttu älypakkauksista ja ilokseni toimittaja haastatteli minuakin juttua tehdessään. Artikkeli keskittyi pääosin kuluttajapakkauksiin, joissa onkin hauskoja esimerkkejä, kuten lämpötilan mukaan väriä vaihtava muste, joka paljastaa kuumassa kupissa QR-koodin.

Älypakkausten yleistymistä hidastaa hyödyllisten ja kohtuuhintaisten sovellusten puuttuminen. Kalliisiin tuotteisiin voidaan laittaa esimerkiksi elektronisia tunnisteita, joiden avulla tuotteen aitous voidaan varmistaa. Tällaisten tagien hinta on kuitenkin niin kallis, että kyseeseen tulevat lähinnä kalliit juomat, kosmetiikka ja erityisesti lääkkeet, joiden aitouden varmistaminen on tärkeää.

Elintarvikkeisiin on kehitetty laajasti indikaattoreita, jotka kuvaavat tuotteen tilaa. Näitä ei paikallisesta kaupasta juuri löydä, sillä jakeluketjun kannalta ei ole kovin kannattavaa indikoida potentiaaliselle ostajalle, että elintarvikkeen käyttöikä alkaa olla lopuillaan. Näin saadaan aikaan lisääntynyt hävikin määrä, mikä tietysti aiheuttaa kustannuksia. Seuranta pitäisikin tapahtua logistiikkaketjun sisällä niin, että voidaan varmistua esimerkiksi kylmäketjun katkeamattomuus. Tätähän toki tehdäänkin.

Teollisuuspakkauksissa kustannukset eivät ole aivan niin kriittinen tekijä, kuin vaikkapa elintarvikkeissa. RFID on laajasti käytössä siellä, missä se tarjoaa tehokkuutta. Myös isku- ja kallistusindikaattoreita käytetään varsin runsaasti, joskaan en itse kannata näiden jatkuvaa käyttöä. En ole nähnyt kenelläkään sujuvaa toimintatapaa tilanteeseen, jossa indikaattori on lauennut. Käytännössä aina tavara jatkaa määränpäähän ja siellä sitten ihmetellään, onko tuote rikki vai ei. Varsinkin iskuantureissa on haasteena tietää, millä kiihtyvyydellä laite hajoaa, sillä vaurioitumiseen vaikuttaa kiihtyvyyden lisäksi iskuhetken nopeus.

Pakkauslaakso-hankkeessa on myös älypakkaukset esillä. Kävin Pöyryn järjestämässä tapaamisessa keskustelemassa B2B-pakkauksissa hyödyllisistä sovelluksista. Haasteena yrityksillä ovat kuljetusvauriot ja erityisesti vaurioituneiden tuotteiden aiheuttamat seurannaisvaikutukset, kun laitteen asennus viivästyy, eikä sovittua kauppaa saada valmiiksi. Olisikin hienoa, jos logistiikkaketjusta saataisiin mahdollisimman varhain tieto tilanteesta, että laite on vaurioitunut. Tekniikka olisi jo olemassa kuljetusketjun tapahtumien keräämiselle, mutta haasteena on suuresta datamäärästä järkevän analyysin tekeminen, eli perusongelma big datan kanssa. Jos laite on saanut neljä kertaa yli 50 g iskun, onko se rikki tai onko laitteessa sen käyttöikää lyhentävä vaurio?

HS:n juttu on luettavissa täältä: http://www.hs.fi/tiede/art-2000005144638.html

215c5715b0a44f9098024633096ca496

Kuva: VTT

Mainokset

Avainsanat: , , ,

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: