IoP – Internet of Packaging

30.12.2016

Internet of Things on teknologian kehityksen kuuma aihe. Laitteita kytketään internetiin kiihtyvällä vauhdilla ja niistä kerätään kaikenlaista dataa, jolle ei pääosin keksitä mitään järkevää käyttöä. Pakkausten osalta käytetään IoT:n lisäksi termiä IoP. Olen aiemmin kirjoittanut älyn lisäämisestä pakkauksiin, jotta seurantaa voitaisiin tehostaa. Kuljetusyksikkötasolla seurantaa käytetäänkin, mutta yksittäisiä pakkauksia harvemmin seurataan.

Yksittäisten pakkausten osalta puuttuu edelleen läpimurto, joka lisäisi älyn käyttöä. Teknisesti nyt on jo mahdollista laittaa yksilöllinen QR-koodi, RFID tai NFC-tunniste pakkaukseen kohtuullisella hinnalla. Vain hyöty jää puuttumaan, sillä toistaiseksi markkinoilla ei ole ollut sovelluksia, jotka todella kasvattaisivat myyntiä. Kuljetuksista tiedon kerääminen pikemminkin lisää hävikkiä, sillä riskit tunnistetaan paremmin. Tällöin valmistajalla ei ole kovinkaan suurta motivaatiota lisätä tunnisteita.

Aitouden varmistaminen on yksi tapa lisätä myyntiä alueilla, jossa piratismi on merkittävä ongelma. Kuluttajalle yksilöllinen tunniste voisi antaa mahdollisuuden tunnistaa tuotteen aitous ja näin valita ehtaa tavaraa. Erityisesti alkoholijuomissa, kosmetiikassa ja lääkkeissä tällä voisi saada takaisinmaksun investoinnille.

Suomessa oli taannoin pilotti, jossa ABC:n noutokahvien pahvimukiin oli painettu koodi, jolla sai katsottua Ruutu+ -palvelua. Tällainen yhdistelmä saattaa innoittaa henkilöä sekä ostamaan sumpin että käyttämään jatkossa maksullista suoratoistopalvelua. En pidä tätä kuitenkaan mullistavana ideana, joka aiheuttaa älypakkausten leviämisen kaikkien tietoon. Revoluutiota ei synny myöskään lihan lämpötilaa mittaamalla.

IoP:n yleistyminen edellyttää sitä, että joku keksii loistavan idean, joka uppoaa nuoriin kuluttajiin. Jos älypakkauksiin saataisiin edes pienessä mittakaavassa vastaava hype, mitä vaikkapa Pokemon GO aiheutti lisätylle todellisuudelle, lähtisi teknologia yleistymään ja leviämään. Tämän jälkeen saataisiin käyttöö sovelluksia myös alueille, joissa rahallinen hyöty on vähäisempää. Uskon, että kohderyhmänä tulisi olla nimenomaan nuoret kuluttajat, joille teknologian käyttö on arkipäiväistä. He ovat myös tottuneet maksamaan digitaalisesta sisällöstä edes jotain.

S-ryhmän älykuppi. Lähde:www.abcasemat.fi

S-ryhmän älykuppi. Lähde:www.abcasemat.fi

Uusia laitteita kuljetusten seurantaan

18.12.2016

Pääsin hypistelemään uutta tanskalaista Trusted T7 seurantalaitetta. Kyseessä on pieni 100 g painava muoviin valettu laite, joka voidaan kiinnittää haluttuun paikkaan seuraamaan paikkaa ja muita kuljetukseen liittyviä parametreja. Laite lähettää tiedot Trustedin palvelimelle, josta käyttäjä pääsee kohtuullista korvausta vastaan seuraamaan, mitä kuljetukselle kuuluu. Värkissä on 6 Ah akku, jonka eliniäksi kerrotaan kolme vuotta, jos laite lähettää tiedot kerran päivässä.

Laite sisältää GPS-anturin lisäksi kallistusta, lämpötilaa, iskuja ja valoa mittaavat anturit. Laite paikantaa itsensä myös matkapuhelinverkolla tai jopa satelliittipuhelinverkolla. Kuitenkin valtamerellä merikontin sisällä lienee paikannus heikkoa. Purkissa ei ole paikkaa johdolle, eli se on kertakäyttöinen. Päälle ja pois sen voi kytkeä magneettikytkimellä. Patterin loputtua koko purkki korvataan uudella.

Konfigurointia tehtäessä palvelimelle dataa lähettävät seurantalaitteet ovat huomattavasti loggereita helpompia. Loggerissa joutuu miettimään, millaisilla raja-arvoilla ne laitetaan keräämään dataa, jotta kaikki haluttu tieto mahtuu muistiin. Uudemmissa muistin suuri määrä helpottaa tilannetta, mutta silti tulokset saadaan vasta joskus, jos joku muistaa poimia loggerin talteen. Matkapuhelinverkon välityksellä dataa lähettävä laite kertoo jatkuvasti tilanteesta ja parametrejä voidaan tarvittaessa säätää.

Loggerit luultavasti häviävät kuljetusten seurannassa, sillä Trusted T7:n kaltaiset seurantalaitteet tarjoavat reaaliaikaisen tiedon. Olen käyttänyt loggereita melko paljon kuljetusten seurannassa ja omien kokemusten mukaan usein loggeri häviää tai jää palautumatta. Tällöin seurannasta ei saa mitään tuloksia. Matkapuhelinverkon kautta data saapuu nopeammin käyttäjän saataville.

Trusted T7 seurantalaite. Lähde: www.trusted.dk

Trusted T7 seurantalaite. Lähde: http://www.trusted.dk

Biohajoava EPS

6.12.2016

Biohajoavat materiaalit ovat pakkausalalla kovasti kiinnostuksen kohteena. BASF julkaisi jokunen kuukausi sitten uuden biohajoavan solumuovin, jota voi käyttää nykyisissä EPS- ja EPP -koneissa. Materiaali kulkee nimellä ecovio EA. Raaka-aineena käytetään maissipohjaista PLA:ta ja BASFin ecoflex-materiaalia, jonka tarkkaa koostumusta ei kerrota.

Ecovion kerrotaan olevan ominaisuuksiltaan EPS:n kaltainen ja soveltuvan toistuvien iskujen vaimentamiseen. En ole vielä saanut uutuutta hypisteltäväksi, joten en osaa sanoa, onko tuntuma perinteisen EPS:n oloinen, vai onko siinä myös EPP:lle tyypillistä palautuvuutta. Valmistaja ilmoittaa materiaalin ominaisuuksien asettuvan EPS:n ja EPP:n väliin.

Uuden materiaalin käyttöönotto on melko yksinkertaista, sillä nykyiset solumuovivalmistajat voivat käyttää olemassa olevaa konekantaa. Ajoparametrit ovat erilaiset, joten olettaisin, että muotteja ei voi suoraan käyttää. Materiaalit käyttäytyvät muotituksen jälkeen hieman eri tavalla, jolloin kappaleen toleransseihin tulee turhan isot heitot, jos muottia tehtäessä ei ole raaka-ainetta huomioitu.

Suunnittelun näkökulmasta uutuus on helppo tapaus, jos EPS ja EPP ovat tuttuja. Perusperiaatteet ovat samanlaisia, mutta tietysti täydellisyyttä tavoitellessa pitää uutuuden ominaispiirteet huomioida.

Värivalikoima on tällä hetkellä mukava: Valita voi ruskean.

https://www.basf.com/en/company/news-and-media/news-releases/2016/06/p-16-241.html

Kylmälaatikko uudesta materiaalista tehtyntä. Kuvan näppäsi BASF blogistin sijaan.

Kylmälaatikko uudesta materiaalista tehtynä. Kuvan näppäsi BASF blogistin sijaan.

Big data toimitusten seurannassa

20.11.2016

Internet of Things ja Big Data ovat kiinnostuksen kohteena pakkausalallakin. Pakkauksia halutaan yhdistää tietoverkkoihin ja tietoja kerätä, jotta niitä voidaan hyödyntää. Keskeinen kysymys liiketoiminnan kannalta on, mitä sillä kerättävällä datalla voidaan tehdä.

Kiinalainen maitokauppias Mengiu on ottanut pakkauksissa käyttöön yksilöivän QR-koodin. Koodin avulla asiakas voi katsoa kyseistä pakkausta koskevaa tietoa valmistus- ja toimitusketjusta sekä toki samalla hänelle tarjotaan tuotteeseen liittyvää mainontaa. Tavoitteena on saada läpinäkyvyyttä tuotteen vaiheisiin, sillä Kiinassahan on nimenomaan maidon kanssa ollut väärinkäytöksiä tiettyjen firmojen manipuloitua maitoa kustannusten pienentämiseksi. Taloudellinen hyöty lieneekin siinä, että läpinäkyvyydellä saavutetaan kuluttajien luottamus, joka tuo lisämyyntiä.

Pakkaukseen painettu tai tulostettu QR-koodi yksilöi pakkauksen, mutta olettaisin pakkauksessa olevan vielä RFID:n, jonka avulla logistiikassa saadaan lavatasolla tunnistettua kaikki pakkaukset kerralla, kun informaatiota laitetaan taustajärjestelmään. Pelkkä QR-koodihan edellyttäisi, että kuljetuksessa joku lukee skannerilla kaikkien pakkausten koodit. Toki Kiinassa tämäkin on mahdollista.

Historiatiedon tallentaminen ja tarjoaminen tuotteen käyttäjälle on lisääntymässä. Tällä hetkellä kuljetuksesta on saatavilla jonkin verran tietoja, mutta pääasiassa kuljetusyksikkötasolla. Yksittäisestä pakkauksesta ei yleensä selviä, mikä sen historia on ollut. Tuotteiden yksilöinti mahdollistaa tiedon tallentamisen taustajärjestelmiin ja sen tarjoamisen käyttäjälle halutussa muodossa.

Tiedon kerääminen ja tarjoaminen asiakkaille ei yksin kuitenkaan lisää myyntiä, vaan asiakkaan tulee kokea jokin hyöty. Tässä onkin IoT:n suurin haaste pakkausalalla: Miten saada kuluttaja kokemaan hyötyä lisätystä älystä tai informaatiosta?

Siinä se QR-koodi on. Lähde: www.packwebasia.com

Siinä se QR-koodi on. Lähde: http://www.packwebasia.com

Nimikkeiden määrä

6.11.2016

Nimikkeiden määrän optimointi on eräs pakkaussuunnittelun vaikeimmista osa-alueista. Tämä on sellainen asia, jossa intuitioni osoittautuu excel-jumpassa useimmin vääräksi, sillä toisinaan tuntuu täysin loogiselta yhdistää useampi tuote samaan pakkaukseen, mutta se ei osoittaudukaan taloudellisesti kannattavaa.

Nimikkeiden määrän minimointi on tuotannon ja oston kannalta toivottavaa. Tuotannossa on varastotilasta aina puutetta ja nimikkeelle tarvitaan lähes aina vähintään yksi lavapaikka. Osat pitää myös saada pakkauspisteelle kätevästi saataville, joten runsas nimikemäärä tekee pakkauspisteen suunnittelusta haastavan. Jos erilaisia osia on todella paljon, tapahtuu myös väärinkäyttöä, sillä pakkaajat käyttävät mielestään sopivinta materiaalia, vaikka se ei olisikaan tuoterakenteen määrittelemä osa. Tämä johtaa varastonhallinnan ongelmiin, sillä varastomäärät menevät sekaisin.

Ostolle suuret nimikemäärät aiheuttavat lisätyötä, sillä kaikkia niitä on ostettava ja niistä on pidettävä muutenkin huolta. Suuri määrä erilaisia pakkausmateriaaleja johtaa myös aina tilanteeseen, että useimmilla ostomäärä jää pieneksi. Tällöin pakkausten hintaa rasittaa tuotannon asetusaika, kun ajetaan pieniä sarjoja. Pienistä sarjoista huolimatta varaston kierto on ongelmallista.

Loogisesti voisi ajatella, että laittamalla useita erilaisia tuotteita samaan laatikkoon saadaan hyötyä. Näin ei kuitenkaan aina ole, sillä laatikkomäärän minimointi johtaa sisäosien määrän kasvamiseen, ellei käytetä jotain yleiskäyttöistä täytettä. Oston kannalta on melko yhdentekevää, ostavatko he yhden laatikon ja yhden sisäosan vai kaksi laatikko. Optimointihankkeessa joudutaan aina selvittelemään, miten tuote saadaan pidettyä paikallaan.

Kuljetuksen täyttöastetta ei pidä unohtaa. Laatikoiden yhdistäminen johtaa aina kuljetusmittojen kasvamiseen ja mittojen kasvaminen johtaa kasvaviin kuljetuskustannuksiin. Näiden määrä on nimenomaan se, mitä pakkaamosta on vaikea nopealla vilkaisulla hahmottaa ja summat ovat usein merkittävästi suuremmat, mitä työtä, varastopaikkoja ja tuotantoeriä optimoimalla voidaan saavuttaa.

Nimikkeiden määrä on aina kompromissi tuotantoerien, tuotannon tilankäytön ja kuljetuskustannusten välillä. Asiaa kannattaa kuitenkin tarkastella, sillä parhaassa hankkeessa, jossa olen ollut mukana, on pakkausnimikkeiden määrää pudotettu yli kolmesta sadasta vähän yli kymmeneen saavuttaen samalla kustannussäästöjä.

One size fits all ei ole yleensä ideaalitilanne. Pakollinen lakiteksti: By Solomon203 (Own work) [CC BY-SA 4.0 (http://creativecommons.org/licenses/by-sa/4.0)], via Wikimedia Commons

One size fits all ei ole yleensä ideaalitilanne. Pakollinen lakiteksti: By Solomon203 (Own work) [CC BY-SA 4.0 (http://creativecommons.org/licenses/by-sa/4.0)%5D, via Wikimedia Commons

Pakkausten kierrätysmaksut 2017

23.10.2016

Pakkausten tuottajavastuun mukaisesta kierrätyksestä vastaava Rinki julkaisi kuukausi sitten vuoden 2017 kierrätysmaksut. Kierrätysjärjestelmää on uusittu laajentamalla tuottajavastuuta. Tämän on aiheuttanut keräysjärjestelmän kustannusten siirtyminen vahvemmin tuottajavastuuyhteisöille, joka pakkausten tapauksessa on Rinki. Rinki on voittoa ja ilmeisesti myös tappiota tavoittelematon yritys, joten toiminnan rahoitus perustuu tuottajavastuun piirissä olevien yritysten kierrätysmaksuihin. Tuottajavastuu koskee yrityksiä, joiden liikevaihto on yli miljoona euroa ja jotka toimittavat tuotteita Suomen markkinoille.

Kustannusten nousu on merkittävää monissa kategorioissa. Aaltopahvin tonnihinta nousee 7 eurosta 9,5 euroon. Kartongin kierrätysmaksu nousee 44 eurosta 54 euroon. Voimakkaimmin kustannusten nousu näkyy metallipakkauksissa, joiden kierrätyshinta oli teollisuuspakkausten osalta 2016 10 €/tonni, mutta 2017 40 €/tonni. Täydellisen taulukon voi katsoa täältä: http://rinkiin.fi/ajankohtaista/tiedotteet/tiedote-yrityksille-pakkausten-kierratysmaksut-2/

Kierrätysmaksut ovat joissain kategorioissa sen verran suuria, että ne ohjaavat materiaalivalintoja. Esimerkiksi kartongin kierrätysmaksu on noin viisinkertainen aaltopahviin verrattuna. Samoin kuluttajille suunnattu tinapeltipakkaus on varsin kallis, joten kannattaa miettiä, voisiko sen korvata muovipakkauksella.

Paperia odottamassa lähtöä seuraavalle kierrokselle.

Paperia odottamassa lähtöä seuraavalle kierrokselle.

 

Mentaalisuojaus

9.10.2016

Pakkauksella voidaan suojata tuotetta kahdella tavalla. Raskaampi tapa on yrittää tehdä sellainen pakkaus, että olipa käsittely millaista tahansa, ottaa pakkaus iskut vastaan ja suojaa tuotetta. Keveämpi tapa on yrittää vaikuttaa käsittelyyn tekemällä kevyt ja läpinäkyvä pakkaus. Tämä on osoittautunut erittäin toimivaksi tavaksi, sillä tuotteita kuljetusketjussa käsittelevät ihmiset ovat varovaisempia, kun he näkevät herkän tuotteen.

Hollantilainen polkupyörävalmistaja VanMoof kyllästyi erityisesti USA:n postimyyntitoimitusten suureen vauriomäärään. He ratkaisivat ongelman laittamalla pyörän pakkauslaatikkoon kuvan televisiosta, jonka ruudulle oli laitettu pyörästä informaatiota. Pyörälaatikko on samaa kokoluokkaa ison television kanssa ja rahtia käsittelevät ihmiset tietävät, että isoja taulutelevisioita ei oikein kannata heitellä. Tulos oli hämmästyttävä, sillä vaurioiden määrä putosi 70-80 %. Kirjoittelin aiemmin fragile-tekstien ja suuntanuolten olevan pakkauksissa merkityksettömiä, mutta telkkarin kuva näyttää olevan tehokas, ainakin niin kauan, kunnes ideaa ryhdytään käyttämään laajemmin.

Independentin jutun aiheesta voi lukea täältä: http://www.independent.co.uk/news/world/europe/vanmoof-bikes-flatscreen-tv-huge-reduction-delivery-damages-printing-giant-tv-side-of-box-a7328916.html

Kuva VanMoofin pyörälaatikosta. Lähde: www.independent.co.uk

Kuva VanMoofin pyörälaatikosta. Lähde: www.independent.co.uk

Tekesin innovaatioseteli

2.10.2016

Tekesin innovaatioseteli on pk-yrityksille suunnattu rahoitusmalli, jota on tarkoitus käyttää tuotteiden, palveluiden tai prosessien kehittämiseen. Setelillä yritys voi ostaa ulkopuolista osaamista hankkeisiinsa. Homma toimii siten, että ensin määritellään, mitä ollaan tekemässä. Tämän jälkeen hankkeesta lähetetään anomus Tekesille, josta saa tukea korkeintaan 5000 €. Laskutusvaiheessa palveluntuottaja laskuttaa korkeintaan maksimisumman Tekesiltä ja mahdollisesta ylimenevästä vastaa hankkeen ostanut osapuoli.

RD Velho on valittu hankkeeseen palveluntarjoajaksi, joten nyt on pienemmillä yrityksillä oivallinen mahdollisuus tehdä pakkauksiin liittyvä kehityshanke. Kentällä kiertäessä olen huomannut monissa yrityksissä tilanteen, jossa arvellaan, että pakkauksia tai pakkausprosessia kehittämällä saataisiin jotain hyötyjä aikaiseksi, mutta hankkeen konkreettiset edut ja tekemisen vaiheet ovat epäselviä. Innovaatioseteli soveltuu erinomaisesti juuri tällaisen tilanteen selvittelyyn.

Vahva veikkaus on, että rahaa ei ole tarjolla mittaamattomasti ja nopeimmat ovat asialla ensimmäisinä. Mikäli asia herättää kiinnostusta, kannattaa ottaa pikapuoliin yhteyttä.

Lisätietoja asiasta löytyy täältä: http://www.rdvelho.com/fi/ajankohtaista/516-innovaatiosetelilla-uutta-osaamista-kayttoosi

Tekes-tukea.

Tekes-tukea.

Messutunnelmia PacTecista

25.9.2016

PacTec keräsi jälleen tänä vuonna kasaan pakkausalan toimijat kolmeksi päiväksi messukeskukseen. Kävin keskiviikkona messuilla tapaamassa tuttuja ja tutustumassa messujen sisältöön. Tälläkään kerralla ei messuilta löytynyt varsinaisia uutuuksia, mikä onkin nykyään tavallista, sillä aktiivisesti alaa netistä seuraamalla pysyy hyvin selvillä, mihin pakkausala on menossa.

Esityksistä seurasin kokonaan vain Simon Tyen mainion tarinan siitä, miten luksus mielletään eri maissa. Hän paneutui erityisesti siihen, miten kiinalaiset mieltävät luksuksen ja herätteli kuulijoita miettimään, miten tämä pitäisi huomioida tuotteessa. Kiinalaiset eivät juurikaan arvosta understatementia, joten tuotteen ja pakkauksen kannattaa olla mahdollisimman näyttäviä. Kiinalaisen statusta nostaa parhaiten se, että hän voi esitellä kallista tuotetta toisille ja näin viestiä varakkuuttaan. Lähestymistapa on tyystin erilainen, mihin Suomessa on totuttu. Mainiota, että tämän tasoinen puhuja oli saatu houkuteltua messuille!

Simon Tye kertoo luksuksesta.

Simon Tye kertoo luksuksesta.

Boxonin rantautuminen Suomeen oli mielenkiintoinen uutinen. Boxon on suuri ruotsalainen tukkuri, jonka valikoima on laaja. Nyt tehdyllä yritysjärjestelyllä Finnstaples ja Boxon yhdistävät voimansa niin, että Suomessakin toimitaan jatkossa Boxon -brändin alla. Packnews-sivustolla on tiedote maihinnoususta: http://www.packnews.fi/default.asp?id=10146&show=more

Messuosaston kiinnostavuutta lisää laitteet, jotka tekevät jotain. Automaatiopuolella olikin taas robotit liikkeessä, mutta pakkausmiestä kiinnosti enemmän Projectan osastolla esillä ollut Homag VSK200 laatikontekokone. Masiina leikkaa pahviarkista halutun kokoisen laatikon. Ajatuksena on, että näin saadaan aina tuotteelle optimaalinen laatikko. Hyötynä on tietysti tilankäyttö ja suojauskin. Tässä lienee jotain reunaehtoja, milloin laitteeseen investointi kannattaa. Ainakin käytettäessä paljon kuriirirahtia ja tuotteiden ollessa keveitä, syntyy säästöä rahtikustannuksista. Näyttävä laite kerää aina ihmisiä ympärilleen.

Homag VKS 200 laatikontekokone

Homag VKS 200 laatikontekokone

 

Kävijämääräksi messut ilmoittavat sivuillaan vähän alle 6000, mikä on valitettavan pieni luku. Tuntuma käytävillä oli, että riski juuttua ruuhkaan on pieni. Ammattimessuilla tietysti on aina melko väljää, mutta näytteilleasettajien kannalta olisi toivottavaa, että paikalle tulisi mahdollisimman paljon sekä nykyisiä että potentiaalisia asiakkaita.

 

Syötävä kalvopakkaus

4.9.2016

Muovipakkausten ympäristöongelmat ovat jälleen tuottaneet uuden innovaation. American Chemical Society julkaisi pari viikkoa sitten tiedotteen uudesta kaseiinipohjaisesta kalvosta, jota voidaan käyttää elintarvikepakkauksissa muovin sijaan. Kaseiinia saadaan maidosta, joten lopputuotteen ominaisuuksiin kuuluu biohajoavuuden lisäksi myös syömäkelpoisuus, joskin jutussa mainitaan maun olevan laimean. Kalvon happibarrier-ominaisuudet ovat erinomaiset, jopa 500 kertaa paremmat öljypohjaisiin kalvoihin verrattuna.

Kalvosta kertovan julkaisun mukaan biohajoava kalvo ratkaisee ongelmat, jotka syntyvät muovipakkausten joutuessa kaatopaikalle. Valitettavasti vielä ei ole tarjolla numeerista vertailua ympäristökuormituksesta uudella kalvolla verrattuna poltettuun öljypohjaiseen kalvoon, mikä ainakin Suomen tapauksessa olisi olennaisempi vertailu. Olisi myös kiinnostavaa tietää, paljonko maitoa kuluu kalvokilon valmistukseen.

Mutta kannattaako kalvoa syödä? Luultavasti syömäkelpoisuus ei ole kovin järkevä ominaisuus, sillä käärittäessä ruoka syötävään kalvoon, joudutaan kokonaisuus suojaamaan vielä jollain pakkauksella, jotta puhtaus saadaan varmistettua. Seuraava kerroshan ei voi olla syötävä, sillä silloin sekin pitäisi suojata ja niin edelleen.


%d bloggaajaa tykkää tästä: