Posts Tagged ‘vaimennin’

Biohajoava EPS

6.12.2016

Biohajoavat materiaalit ovat pakkausalalla kovasti kiinnostuksen kohteena. BASF julkaisi jokunen kuukausi sitten uuden biohajoavan solumuovin, jota voi käyttää nykyisissä EPS- ja EPP -koneissa. Materiaali kulkee nimellä ecovio EA. Raaka-aineena käytetään maissipohjaista PLA:ta ja BASFin ecoflex-materiaalia, jonka tarkkaa koostumusta ei kerrota.

Ecovion kerrotaan olevan ominaisuuksiltaan EPS:n kaltainen ja soveltuvan toistuvien iskujen vaimentamiseen. En ole vielä saanut uutuutta hypisteltäväksi, joten en osaa sanoa, onko tuntuma perinteisen EPS:n oloinen, vai onko siinä myös EPP:lle tyypillistä palautuvuutta. Valmistaja ilmoittaa materiaalin ominaisuuksien asettuvan EPS:n ja EPP:n väliin.

Uuden materiaalin käyttöönotto on melko yksinkertaista, sillä nykyiset solumuovivalmistajat voivat käyttää olemassa olevaa konekantaa. Ajoparametrit ovat erilaiset, joten olettaisin, että muotteja ei voi suoraan käyttää. Materiaalit käyttäytyvät muotituksen jälkeen hieman eri tavalla, jolloin kappaleen toleransseihin tulee turhan isot heitot, jos muottia tehtäessä ei ole raaka-ainetta huomioitu.

Suunnittelun näkökulmasta uutuus on helppo tapaus, jos EPS ja EPP ovat tuttuja. Perusperiaatteet ovat samanlaisia, mutta tietysti täydellisyyttä tavoitellessa pitää uutuuden ominaispiirteet huomioida.

Värivalikoima on tällä hetkellä mukava: Valita voi ruskean.

https://www.basf.com/en/company/news-and-media/news-releases/2016/06/p-16-241.html

Kylmälaatikko uudesta materiaalista tehtyntä. Kuvan näppäsi BASF blogistin sijaan.

Kylmälaatikko uudesta materiaalista tehtynä. Kuvan näppäsi BASF blogistin sijaan.

Puuvaahto

31.1.2016

Fraunhofer -tutkimuslaitos on onnistunut kehittämään menetelmän, jolla puusta saadaan valmistettua vaahtolevyä. Raaka-aineena käytetään yksinomaan puuta, joka jauhetaan hienoksi ja vaahdotetaan ilmeisesti vedessä, sillä muutenhan se lähinnä pölisee. Vaahto paistetaan uunissa, jolloin se kovettuu. Toistaiseksi valmistetuissa erissä on tiheys vaihdellut 40 kg/m^3 ja 200 kg/m^3 välillä.

Tavoitteena on tehdä eristelevyä, joka olisi paremmin kierrätettävissä biohajottamalla kuin nykyiset polystyreeni-pohjaiset eristelevyt. Solutetusta ja vaahdotetusta polystyreenistä tehdään edelleen runsaasti pakkauksia, joten uutuus on kiinnostava myös pakkausten näkökulmasta, vaikka tätä ei kehittäjäryhmä tuokaan esiin. Tiheydeltään keveämpi pää on samaa luokkaa nykyisten pakkausmateriaalien kanssa.

Ominaisuuksiltaan olettaisin puuvaahdon olevan styroxia vastaavaa joustavuudeltaan, eli materiaali murtuu varsin helposti. Tämä ei kuitenkaan ole este materiaalin käyttämiselle pakkauksessa, kunhan testeissä ja kuljetuksessa ei ole toistuvia pudotuksia. Pakkausten kannalta kriittistä on, voiko materiaalin seinämäpaksuus vaihdella, vai edellyttääkö paistoprosessi vakiopaksuista seinämää. Vakiopaksuisella seinämällä joutuu suunnittelija koville muotoja rakentaessa.

Jäämme odottamaan kaupallista tuotantoa.

https://www.fraunhofer.de/en/press/research-news/2015/april/wood-derived-foam-materials.html

Puuvaahtoa. Lähde: Fraunhofer

Vaimentimia paisutetusta PLA:sta

14.12.2014

VTT julkaisi lehdistötiedotteen, jossa kerrotaan heidän kehittävän EPS:n korvaavaa materiaalia polylactidista. PLA on biopohjaista muovia, josta voidaan tehdä myös biohajoavaa. Rakennusteollisuudessa voitaisiin nykyiset EPS-eristeet korvata biohajoavalla mallilla. Hyötynä tästä olisi se, että hävitettäessä ne suurelta osin päätyvät kuitenkin kaatopaikalle, jolloin biohajoava häviäisi melko nopeasti. EPS pitäisi oikeaoppisesti hävittää polttolaitoksissa polttamalla (tai raaka-aineena), mutta näin ei yleensä käy.

Ympäristöarvoja pidetään korkealla koko prosessissa. Tavoitteena on saada paisutuskaasuksi hiilidioksidi perinteisemmän pentaanin sijaan. Tuotantoprosessi on vielä kehitysasteella, joten tuotteen elinkaarianalyysin arvoja suhteessa kilpaileviin materiaaleihin ei ole vielä julkaistu.

Paisutettu PLA on ehkäpä kiinnostavin materiaaliuutuus teollisuuspakkauspuolella. EPS:n etuna on halpa hinta, mutta sen maine haittaa käyttöä. Mikäli PLA toimii vaimentimena ja sen hinta on kohdallaan, voi materiaalille ennustaa valoisaa tulevaisuutta. Mikäli helmet voidaan muotittaa nykyisillä EPS-laitteilla, olisi vaimenninvalmistajiakin markkinoilla runsain mitoin.  Odotan innolla pääseväni puristelemaan näytepalaa. Olisipa siinä edes vähän propeenimaista joustoa.

Tässä sitä olisi! Kuva on VTT:n tiedotteesta. Itse en olisi noin hyvää saanut.

Ilmatäytteinen vaimenninpussi

3.11.2013

Tuotevariaatioiden suuri määrä on pakkaustoimintojen perusongelma. Käytettäessä tuotteelle räätälöityä pakkausta joudutaan tilanteeseen, jossa pakkaamossa on valtava määrä pakkausnimikkeitä, joiden kulutus on suhteellisen pieni. Ongelman eräs ratkaisu on kääriä tuote kuplamuoviin ja laittaa se laatikkoon, mutta toteutus ei ole kovin elegantti. Pykälää parempi on paperitäyte tai isompi ilmakuplakalvo, mutta molemmat jättävät aika paljon innovaation varaa pakkaajalle.

Ilmatäytteiset vaimentimet ovat kiinnostava lähestymistapa ongelman ratkaisemiseksi. Ilmapussi koostuu kanavista, jotka saadaan täytettyä jonkinlaisella pumpulla. Kun painetta on riittävästi, sulkee pussi itse täyttöaukon, joten erillistä saumausvaihetta ei tarvita.

Tuote sijoitetaan täytetyn pussin sisään ja koko komeus laitetaan laatikkoon. Näin saadaan erittäin hyvä vaimennin, joka ei ole kovin kriittinen tuotteen mittojen tai muotojen suhteen. Pakkaustyössä ei myöskään ole juurikaan virhemahdollisuuksia. Laajankin tuotevariaatoiden määrän voi hallita muutamalla pussi- ja laatikkokoolla. Pussin materiaalimäärä on hyvin vähäinen, joten hintakin asettunee järkevälle tasolle.

Jos huonoja puolia etsitään, niin tuotteessa ei saa olla teräviä nurkkia. Esimerkiksi pellistä tehdyt kiinnityskorvakkeet eivät ole yhteensopivia tällaisen pakkaustavan kanssa. Jos pussi puhkeaa, on koko suojaus menetetty. Videoiden perusteella vaimennin muodostuu aina vain yhdestä kammiosta, joten yksi reikä on tuhoisaa koko vaimentimelle.

Mikäli tietoni pitävät paikkansa, tälle pakkaustyypille ei ole Suomessa jälleenmyyjää. Maailmalta näitä löytyy AirBag-nimellä useilta toimittajilta. Mikäli olen väärässä kotimaisen kentän suhteen, korjatkaa tieto välittömästi!

Pystymallinen kaappipakkaus

13.11.2011

Pakkaussuunnittelun peruskauraa on kaapin pakkaaminen. Kaappi voi olla tarkoitettu tehoelektroniikalle, tietoliikennevälineille, servereille tai vaikkapa ruuan säilyttämiseen. Käyttötarkoituksella ei juuri ole väliä pakkauksen kannalta, vaan kaikissa on samat problematiikat.

Ensimmäinen seikka, mikä pitää valita on kuljetusasento. Lentorahtiin nämä pitää kaataa, ellei halua pitäytyä rahtikoneissa. Pystyssä ei parimetrinen pakkaus mene koneen alarahtitilaan. Selällään kuljettamista kannattaa myös harkita, mikäli tuote on kovin herkkä. Tosin tällöin kannattaa kertoa mekaniikkasuunnittelijalle aikeistaan. Siellä ei välttämättä olla huomioitu ollenkaan käyttöasennosta poikkeavaa kuljetusasentoa. Vaakamallisessa pakkauksessa on yleensä haittana korkea pakkauksen hinta.

Pystyssä kuljettaminen on järkevää, jos käytettään vain rekka- tai konttirahtia. Konttikin sillä varauksella, että tavarat mahtuvat ovesta sisään. Pystypakkauksessa tuote on oikeassa asennossa saapuessaan asennuspaikalle, joskin se pitää jotenkin kammeta lavalta alas asentaessa. Suurempi etu useimmiten lienee se, että pystypakkaukseen kuluu erittäin vähän pakkausmateriaalia. RD Velhon pakkaussuunnitteluosasto on tehnyt tällaisia pakkauksia useita. Yksinkertaisimmillaan on vain lava alla ja katolla hieman suojaa. Kaappi kiinnitetän lavaan vanteilla ja koko komeus kääritään kiristekalvoon. Tukevammissa malleissa on käytetty erilaisia häkkejä. Hinta jää reilusti alle puoleen vaakamallisen pakkauksen hinnasta.

Yksinkertainen pakkaustapa edellyttää, että tuote itsessään on niin tukeva, että se ei tarvitse pehmustusta alle. Lisäksi oletetaan, että kuljetuksen aikana tuotetta ei kaadeta. Pakkauksen tekeminen sellaiseksi, että laite kestää kaatamisen, vaatii niin paljon suojausta, että saman tien kannattaa laittaa tuote valmiiksi selälleen.

Kaikkein vaativin on tilanne, jossa tuote tulee kuljettaa pystyssä, mutta se vaatii vaimentimet alleen. Tällöin pakkauksesta tulee herkästi epävakaa, sillä pehmeä alusta yhdistettynä korkealla olevaan painopisteeseen aiheuttaa voimakasta pyrkimystä kaatumiseen.

Vaimennettuja lavoja näkee yleisimmin servereissä. Näissä ilmeisesti elektroniikka on herkkää ja ainoa mahdollinen kuljetusasento on pystyssä. Vaimennettu lava ja tukeva pakkaus laitteen ympärillä edellyttää tuotteelta korkeaa hintaa. Kaikki vaimennetut lavat, joita olen nähnyt, ovat erittäin kalliita. Markkinoilla on olemassa huokeita lavajalkaan tarkoitettuja vaimentimia, mutta näiden toimivuus on kokemukseni mukaan heikkoa. En laske näitä lainkaan vaimetimiksi.

Keskeinen tekijä pakkaustavan valinnassa on mekaniikan vaatimusmäärittely. Mikäli raudasta halutaan tehdä sellainen, että kuljetus ilman vaimentimia on mahdollinen, niin siitä voidaan sellainen tehdä. vahingossa näin ei kuitenkaan käy, joten tavoite pitää saada mekaniikan lähtövaatimuksiin.


%d bloggaajaa tykkää tästä: