Muovipakkausten ympäristöongelmat ovat jälleen tuottaneet uuden innovaation. American Chemical Society julkaisi pari viikkoa sitten tiedotteen uudesta kaseiinipohjaisesta kalvosta, jota voidaan käyttää elintarvikepakkauksissa muovin sijaan. Kaseiinia saadaan maidosta, joten lopputuotteen ominaisuuksiin kuuluu biohajoavuuden lisäksi myös syömäkelpoisuus, joskin jutussa mainitaan maun olevan laimean. Kalvon happibarrier-ominaisuudet ovat erinomaiset, jopa 500 kertaa paremmat öljypohjaisiin kalvoihin verrattuna.
Kalvosta kertovan julkaisun mukaan biohajoava kalvo ratkaisee ongelmat, jotka syntyvät muovipakkausten joutuessa kaatopaikalle. Valitettavasti vielä ei ole tarjolla numeerista vertailua ympäristökuormituksesta uudella kalvolla verrattuna poltettuun öljypohjaiseen kalvoon, mikä ainakin Suomen tapauksessa olisi olennaisempi vertailu. Olisi myös kiinnostavaa tietää, paljonko maitoa kuluu kalvokilon valmistukseen.
Mutta kannattaako kalvoa syödä? Luultavasti syömäkelpoisuus ei ole kovin järkevä ominaisuus, sillä käärittäessä ruoka syötävään kalvoon, joudutaan kokonaisuus suojaamaan vielä jollain pakkauksella, jotta puhtaus saadaan varmistettua. Seuraava kerroshan ei voi olla syötävä, sillä silloin sekin pitäisi suojata ja niin edelleen.
Avainsanat: kalvo, muovikalvo, pakkaus, syötävä
Pakkaussuunnittelu 
Vastaa