Posts Tagged ‘meripakkaus’

Merikontit tsunamin kynsissä

20.3.2011

Japania kohtasi merkittävä epäonni maanjäristyksen ja tsunamin moukaroitua saaristoa. Japanilaiset olivat normaaliin tapaan sijoittaneet satamat rannalle, jolloin ne joutuivat ensimmäisenä tsunamin uhriksi. Rahtisatamissa on aina suuria määriä täysiä ja tyhjiä kontteja odottamassa seuraavaa toimenpidettä.

Konttikuljetuksessa yleensä lähdetään siitä, että kontissa ei ole montaa senttiä vettä ja kontti pysyy oikein päin. Mikäli nämä reunaehdot eivät toteudu, voi kuljetettava tavara vaurioitua. Vauroista voidaan sitten keskustella vakuutusyhtiön kanssa. Toinen lähestymistapa on varautua pahimpaan mahdolliseen ja huomioidan kontin kaatuminen ja joutuminen veteen. Mikäli halutaan tsunaminkestävä pakkaus, kannattaisi lähteä rakennetta miettimään seuraavalla tavalla:

  • Kuljetuspakkauksen tulee kestää vettä. Vaneri tai lauta valitaan tästä syystä uloimmaksi kerrokseksi. Märkälujakin pahvi vettyy, jos se upotetaan pidemmäksi ajaksi.
  • Tuote ja kuljetuspakkauksen sisällä mahdollisesti olevat pahvilaatikot suojataan alu- tai PE-barrierkalvolla vettä ja kosteutta vastaan. Barrierin sisään laitetaan luonnollisesti kuiva-aineet. VCI-kalvo ei oikein sovellu tilanteeseen, jossa pakkaus voi joutua vedenalle. VCI-pussia kun ei saumata, niin upotuksissa sinne voi virrata merivettä, joka aiheuttaa korroosiota. Barrier takaa myös sen, että pakkauksen tiheyden ollessa alle 1000 kg/m^3, se jää kellumaan.
  • Tuote sidotaan laatikkoon siten, että se kestää kontin kaatumisen. Tuen on siis oltava riittävä joka suuntaan.
  • Merkintöjen tulee olla vedenkestäviä.

Näillä menetelmillä voidaan tehdä riittävä suojaus myös kaikkein rajuimpiin olosuhteisiin. Riskinhallintamielessä Japanin tapahtumat ovat kuitenkin sen verran harvinaisia, että ehkäpä niihin ei normaalien tuotteiden osalta kannata varautua.

National Geographicin kuva Japanilaisesta konttikasasta.

Tervapaperi ja meripakkaus

27.10.2009

Sotakorvauksien myötä tavaran kuljetus ulkomaille kasvoi varsin voimakkaasti sodan päättymisen jälkeen. Tarvittiin siis parempia pakkauksia. Sillon insinöörit suunnittelivat varsin kestävän puulaatikon ja käyttivät saatavilla olevaa tervapaperia suojaamaan sisustaa. Sotakorvaukset saatiin maksettua ja ulkomaankauppa jatkui. Toimituksia tehtiin pitkin maailmaa. Vanhaa hyväksi todettua pakkaustapaa ei katsottu aiheelliseksi muuttaa, vaan hyväksi havaittu puulaatikko tervapaperisisustuksella valittiin meripakkaukseksi. Olosuhteethan olivat aika rankat, sillä laatikot joutuivat laivan kannelle.

1959 keksittiin, miten polyeteenistä voidaan valmistaa muovikalvoa. Tästä mainiosta innovaatiosta huolimatta tervapaperista ei katsottu aiheelliseksi luopua. Hieman myöhemmin kehitettiin ensimmäiset VCI-suojaukset, joka tarjoaa erinomaisen kemiallisen suojan korroosiota vastaan.

Samoihin aikoihin havaittiin, että kuljetuksien käsittely on mukavampaa, jos tavaroita ei lastata laivan kannelle, vaan ne laitetaan ensin merikonttiin ja vasta sitten laivalle. Kontti tarjoaa myös oman mikroilmaston kuljetuksille sekä estää suolaveden pääsyn pakkauksiin.

Näistä innovaatioista huolimatta teollisuudessa käytetään edelleen kattohuopaa ja tervapaperia pakkauksissa ja puhutaan merivientipakkauksista. Syynä tähän mainitaan korroosiosuojaus ja meriveden pärskeet.

Ehkäpä vähitellen voitaisiin siirtyä nykyaikaisiin pakkausratkaisuihin ja jättää tervapaperit rakennustyömaille.


%d bloggaajaa tykkää tästä: