Japania kohtasi merkittävä epäonni maanjäristyksen ja tsunamin moukaroitua saaristoa. Japanilaiset olivat normaaliin tapaan sijoittaneet satamat rannalle, jolloin ne joutuivat ensimmäisenä tsunamin uhriksi. Rahtisatamissa on aina suuria määriä täysiä ja tyhjiä kontteja odottamassa seuraavaa toimenpidettä.
Konttikuljetuksessa yleensä lähdetään siitä, että kontissa ei ole montaa senttiä vettä ja kontti pysyy oikein päin. Mikäli nämä reunaehdot eivät toteudu, voi kuljetettava tavara vaurioitua. Vauroista voidaan sitten keskustella vakuutusyhtiön kanssa. Toinen lähestymistapa on varautua pahimpaan mahdolliseen ja huomioidan kontin kaatuminen ja joutuminen veteen. Mikäli halutaan tsunaminkestävä pakkaus, kannattaisi lähteä rakennetta miettimään seuraavalla tavalla:
- Kuljetuspakkauksen tulee kestää vettä. Vaneri tai lauta valitaan tästä syystä uloimmaksi kerrokseksi. Märkälujakin pahvi vettyy, jos se upotetaan pidemmäksi ajaksi.
- Tuote ja kuljetuspakkauksen sisällä mahdollisesti olevat pahvilaatikot suojataan alu- tai PE-barrierkalvolla vettä ja kosteutta vastaan. Barrierin sisään laitetaan luonnollisesti kuiva-aineet. VCI-kalvo ei oikein sovellu tilanteeseen, jossa pakkaus voi joutua vedenalle. VCI-pussia kun ei saumata, niin upotuksissa sinne voi virrata merivettä, joka aiheuttaa korroosiota. Barrier takaa myös sen, että pakkauksen tiheyden ollessa alle 1000 kg/m^3, se jää kellumaan.
- Tuote sidotaan laatikkoon siten, että se kestää kontin kaatumisen. Tuen on siis oltava riittävä joka suuntaan.
- Merkintöjen tulee olla vedenkestäviä.
Näillä menetelmillä voidaan tehdä riittävä suojaus myös kaikkein rajuimpiin olosuhteisiin. Riskinhallintamielessä Japanin tapahtumat ovat kuitenkin sen verran harvinaisia, että ehkäpä niihin ei normaalien tuotteiden osalta kannata varautua.
National Geographicin kuva Japanilaisesta konttikasasta.
Avainsanat: kontti, meripakkaus, tsunami
Pakkaussuunnittelu 
Vastaa