Posts Tagged ‘prosessi’

Innovaatiot pakkaussuunnittelussa

5.6.2016

Innovaatioista on LinkedInissä hauska kirjoitus. Jutun perusviesti oli, että isot lääkefirmat eivät halua innovatiivisia pakkauksia, vaan säilyttää vanhan tyylin vähän paranneltuna, mutta haluavat silti aloittaa innovaatiohankkeita. Onneksi kaikilla aloilla ei ole tällaista toimintamallia ja olenkin päässyt työuran aikana mukaan muutamaan hankkeeseen, jossa on kehitelty täysin uudenlainen pakkaustapa.

Tuotekehitys voidaan jakaa karkeasti neljään vaiheeseen:

  • teknologiakehitys
  • tuotteistaminen
  • toimitussuunnittelu
  • ylläpito

Suurin osa tuotekehitystyöstä lienee tuotteistamisvaihetta.  Siinä on olemassa teknologia, jota hyödynnetään ja suunnitellaan tuote, jota voidaan toimittaa asiakkaille. Näissä hankkeissa on tiukat aikataulut, eikä aikataulussa pysyminen mahdollista sellaisten ratkaisujen kokeilua, joissa epäonnistuminen on todennäköistä. Joudutaan turvautumaan tunnettuun tekniikkaan, jolloin innovaatiota ei synny.

Innovatiivisille tuloksille on kokemukseni mukaan yhteistä, että ne tehdään omana projektinaan. RD Velhon pakkaussuunnittelutiimissä on koeteltu tekniikkaa, jossa uudenlaista pakkaustapaa kokeillaan olemassa olevaan tuotteeseen ja tuotantoon. Ensimmäisessä vaiheessa joukko suunnittelijoita kehittää itsenäisesti uusia ajatuksia, millainen pakkaus voisi olla. Tämän jälkeen ideat esitellään ryhmälle ja niitä jatkojalostetaan. Parhaat ideat viedään protoasteelle ja todennetaan toimivuus.

Protoilun jälkeen voidaan toteuttaa koelähetykset ja saada kentältä palautetta pakkausten toimivuudesta. Kun ideaa kokeillaan tuotannossa olevalle tuotteelle, saadaan pilotointi järjestettyä tehokkaasti. Tuotekehityshankkeissahan tuotanto lähtee yleensä aika hitaasti käyntiin, jolloin palautteen saaminen kestää turhan pitkään.

Innovaatioprojektit kannattaakin eriyttää omiksi hankkeikseen ja todentaa niiden toimivuus olemassa olevan tuotannon kanssa. Kun hankkeesta on saatu hyviä tuloksia, voidaan ideaa hyödyntää menestyksekkäästi seuraavassa tuotekehityshankkeessa.

Innovaatiot tulevat harvoin välähdyksinä.

Innovaatiot tulevat harvoin välähdyksinä.

Sisäpuolen painatus

21.4.2014

Pakkauksessa tyypillisin paikka painatukselle on ulkopinta, mutta usein painatusta halutaan myös sisäpinnalle joko visuaalisen ilmeen tai ohjeistuksen vuoksi. Nopeasti ajateltuna ohjeiden painaminen sisäpuolelle vaikuttaa kätevältä ja lähes ilmaiselta tavalta saada esimerkiksi käyttöohje pakkaukseen.

Normaalissa aaltopahvin tuotantolinjassa painatus tehdään siten, että linjalla on ensin fleksopainokone, joka painaa arkin alapuolen ja sitten arkki stanssataan yläpuolelta. Jotta aihioon saadaan painatus sisäpinnalle, tulee arkki ensin painaa sisäpuolelta, sitten se käännetään ja painetaan ulkopuolelta. Tämän jälkeen arkki stanssataan. Automatisoidulla linjalla hintaan vaikuttaa olennaisesti häiriö prosessissa. Arkit joudutaan kierrättämään ensimmäisen painamisen jälkeen takaisin jalostuskoneelle. Lisäksi kaksi painatusta aiheuttaa kaksinkertaisen asetusajan painokoneelle.

Perinteisessä käsityövaltaisessa prosessissa arkkien kääntäminen ei ole kovin suuri ongelma, sillä arkkeja käsitellään käsin joka tapauksessa. Ei työ isommallakaan linjalla suurempi ole, mutta se poikkeaa enemmän tavanomaisuudesta ja näin saattaa aiheuttaa suurempia hintapaineita. Arkin kääntäminen tuotantolinjalla onnistuu myös koneellisesti, mikäli arkinkääntäjään on investoitu.

Kahdelta puolelta painaminen on teknisesti yksinkertaista, eli rahalla saa. Rahamäärään vaikuttaa tässäkin olennaisesti sarjakoko, sillä suurin kustannus syntyy painokoneen asetusajasta, jolloin tämän ajan sarjapituudelle jyvittäminen on merkittävä yksikkökustannukseen vaikuttava tekijä. Päätöstä tehtäessä kannattaakin vakavasti harkita sisäpuolen informaation lisäämistä erillisellä paperilla ja punnita näiden vaihtoehtojen hintaa, joustavuutta ja työmäärää.

 

 

Tuotekehitys on iteratiivinen prosessi

15.1.2012

Taas sattui pari tapausta RD Velhon pakkaussuunnitteluosastolla, jossa olimme tehneet työtä tomerasti pakkauksen kehittämiseksi. Sitten tuli loistoajatus ja yksinkertainen ja toimiva konsepti oli luotu.

Tällainen tapahtumasarja herättää kahdenlaisia tuntemuksia. Ensiksi tulee riemu siitä, että ongelma on ratkaistu. Sitten tulee pohdinta, että miksi ei aiemmin huomannut hyvää ratkaisua. Työmäärästä olisi säästetty suurin osa, jos neronleimaus olisi tullut heti kättelyssä.

Taitaa kuitenkin olla niin, että tuotekehityksen henkeen kuuluu useat kehittelykierrokset. Useat iteraatiokierrokset ovat myös hyödyllisiä kehityksen kannalta. Jokaisella kierroksella arvioidaan hyvät ja huonot ominaisuudet, jolloin vaatimukset myös tarkentuvat ja ymmärrys niistä paranee.

Suunnittelua ei pidä lopettaa ensimmäsen lähes kelvollisen ratkaisun löydyttyä, ei ainakaan silloin, kun lopputuloksen hinnalla on suurempi merkitys kuin suunnittelun hinnalla. Lisäkierroksilla voidaan lopputulosta parantaa ja yksinkertaistaa. Ei pidä tyytyä ensimmäseen riman ylittävään ratkaisuun.

Lisäkierroksilla saatetaan päästä myös huonompaan lopputulokseen. Jos alussa ei olla osattu määrittää kaikkia vaadittavia ominaisuuksia, voi konsepti olla väärä. Väärästä peruskonseptista ei muokkaamallakaan tule hyvää lopputulosta. Iteroidessa joutuu toisinaan tekemään kitkerän valinnan ja hylkäämään kaiken aiemmin tehdyn työn.  Päätös kannattaa tehdä ennen kuin työkalut on tilattu ja osat valmistettu. On taatusti halvempaa muuttaa pakkausta tai tuotetta ennen tuotannon aloittamista.


%d bloggers like this: