Suomi on täynnä pakkauksia, jotka ovat jostain syystä hankalia pakata, kalliita tai eivät toimi kuljetuksessa. Näitä korjaillessa on tullut useamman kerran pyyntö, että tehdään seuraava versio täysin puhtaalta pöydältä, kunhan vain ongelmat saadaan korjattua.
Suunnittelussa katsotaan avarin mielin, miten pakkaus saadaan toimivaksi ja tehdään 3D malli sekä mahdollisesti proto. Näitä sitten mennään esittelemään pakkauksista vastaavalle henkilölle. Tuloksena on varsin usein pienimuotoinen järkytyksen aiheuttama hiljaisuus. Sitten pohditaan tilannetta ja todetaan, että vanha oli parempi.
Kirjoittelin blogin aamuhämärässä meripakkauksista, joka on erittäin tyypillinen esimerkki tällaisesta tilanteesta. Lähtökohta on, että halutaan halvempi tai kevyempi pakkaus. Vaatimusmäärittelyssä todetaa, että pitää olla suoja sadetta vastaan, pitää kestää roiskevesi ja pinontaa X metriä. Sitten istahdetaan suunnittelupöydän ääreen ja toteutetaan kaikki vaatimukset. Tuloksena on vaikkapa vaneripakkaus ilman tervapaperia. Se ei kuitenkaan kelpaa, koska se on erilainen kuin vanha.
Mikäli halutaan merkittävä muutos muuttamatta mitään, on suunnitteluosaston kädet sitä luokkaa sidotut, että hankkeeseen ei kannata lähteä ollenkaan.
Avainsanat: 3D, muutos, tervapaperi
Vastaa