Yle uutisoi kuormien sidonnasta löytyvän puutteita. Tämä ei ollut kovin yllättävä uutinen. Syitä huonoon lastin sitomiseen on pääasiassa kaksi: Kuormaajan huolimattomuus ja sidottavuuden heikko suojaaminen. Jälkimmäiseen voidaan pakkauksella vaikuttaa.
Järeämpien tuotteiden pakkaussuunnittelussa sidontaan tulee kiinnittää erityistä huomiota. Parasta olisi, jos sidonta olisi huomioitu jo tuotteen suunnitteluvaiheessa. Tuotteesta olisi hyvä löytyä kiinnityspisteet, joista sen saa sidottua kuljetusvälineeseen.
Jos painot pyörivät päälle 10 tonnissa, täytyy sidonnan suunnittelussa lähteä siitä, että se tehdään tuotteesta. Ei välttämättä kannata tehdä pakkausta, joka kestäisi edes sidonnan voimat, sillä pakkauksen yli vedettävät liinat ja vaijerit vedetään esimerkiksi laivoissa todella lujasti kiinni. Heikko pakkaus hajoaa tässä vaiheessa ja sidonta muuttuu entistä vaikeammaksi. Mikäli tuotteen suunnittelussa ei ole sidontaa huomioitu, kannattaa vakavasti miettiä tuotteeseen kiinnitettävien sidontapisteiden suunnittelua. Laitteen kiinnityspulttien paikkoihin saadaan yleensä tehtyä jonkinlaiset lenkit, joihin sidonnan voi tehdä.
Sidontapisteitä mietittäessä tulee tietää, mistä suunnasta ja minkä lujuisia sidontoja käytetään. Rekoissa ja fläteissä suunnat ovat usein eteen ja taaksepäin, laivoissa voi olla muitakin vaihtoehtoja. Sidontapisteiden lujuus määrittää, montako vaijeria tai liinaa tarvitaan. Ei siis riitä, että tietää, mistä tuotteessa voi ottaa kiinni, vaan pitää tuntea myös kuljetusvälineen ominaisuudet.
Suomessa on osaamista sidontojen suunnitteluun, mutta tarpeettoman usein tieto ei kunnolla kulje sidontojen tekijöiden ja suunnittelijoiden välillä. Mikäli ensikäden tietoa ei ole saatavilla, pääsee TIS-GDV-sivustolla jyvälle siitä, mistä on kyse.
Avainsanat: kuorman sidonta, pakkaus, sidonta
Pakkaussuunnittelu 
Vastaa