Roskanpoisto

6.1.2014

Pakkaamon toiminnallisuuteen vaikuttaa nostojen ja taitteluiden lisäksi myös pakkauksista tuleva roska. Lattioilla ja pöydillä lojuvat pahvinpalaset eivät edistä tehokasta työntekoa. Normaalisti roskat poistetaan stanssauksen jälkeen pahveista, mutta aina näin ei tapahdu. Erityisesti ongelmia aiheuttavat pienet ja kapeat avaukset, joihin epätäydellisen stanssauksen seurauksena jää helposti roskia. Toisinaan stanssaus tehdään niin, että roskia ei edes yritetä poistaa.

Siisteyden ylläpitämisestä on tullut suorastaan muoti-ilmiö. Tähän tarkoitukseen on kehitetty jopa omia työkalujaan, kuten 5S. Lattian peittävä kerros pahvinpaloja ei istu 5S-filosofiaan. Ongelmaa voidaan lähestyä seuraavin tavoin:

  • Vältetään pieniä avauksia.
  • Yhdistetään useat pienet muodot kannaksilla isommaksi kokonaisuudeksi.
  • Tehdään muodoista sellaisia, että roska saa jäädä paikalleen.
  • Hankitaan harja pakkaamoon.
Erityisesti pienet muodot ovat hankalia roskanpoiston kannalta.

Erityisesti pienet muodot ovat hankalia roskanpoiston kannalta.

Innovointi

29.12.2013

Kehitystyö on nimensä mukaan työtä. Hyvät ideat harvoin ovat suoraan toteutuskelpoisia, vaan käyttöönotossa tarvitaan useita iteraatiokierroksia ja työssä joudutaan ratkomaan ongelmia, joita ei alussa tiedetty olevankaan. Kehitystyön luonteeseen kuuluu myös epäonnistuminen. Läheskään aina hyvät ideat eivät kanna loppuun asti, vaan suunnittelutyön edetessä havaitaan idean toteuttamiskelvottomuus.

Pakkaussuunnittelu päästään testaamaan ja viimeistelemään tuotekehitysprojekteissa siinä vaiheessa, kun tuote on niin pitkällä, että siitä on fyysisiä malleja olemassa. Muovituotteiden osalta vaaditaan vielä muotilla tehdyt muovit, jotta ne toimivat testeissä oikealla tavalla. Tässä vaiheessa ollaan niin lähellä tuotteen päätymistä valmistukseen, että pakkaussuunnittelun epäonnistuminen aiheuttaisi suuria ongelmia tuotannon käynnistyksessä.

Menestyneimmät kehityshankkeet, joissa olen ollut mukana, on tehty tuotannossa olevalle tuotteelle. Tällä tavoin voidaan pakkaus testata huolella ilman tuotekehityksen aikataulupaineita. Tuotteita on myös saatavilla testeihin silloin, kun niitä tarvitaan. Merkittävä hyöty pakkauksen suunittelusta olemassaolevaan tuotteeseen on realistisen vertailukohdan saaminen pakkaukselle. Uutta pakkausta voidaan suoraan verrata vanhaan niin hinnaltaan, mitoiltaan, suojaavuudeltaan kuin pakattavuudeltaankin.

Kehitysprojektin päästyä siihen pisteeseen, että testattu tekniikka on todettu toimivaksi, voidaan se pilottikäyttää tuotannossa. Näin saadaan käytännön kokemukset toimivuudesta toimitusketjussa. Pilotoinnin jälkeen voidaan uutta tapaa soveltaa seuraaviin tuotekehitysprojekteihin. Kun perusongelmat on ratkottu voidaan luottavaisin mielin toteuttaa konsepti tiukassa tuotekehityksen aikataulussa.

Ei ole lahjaa kahvaan katsominen

22.12.2013

RD Velho huolehti tänäkin jouluna työntekijöidensä ravintotilanteesta antamalla lahjaksi mainion einespaketin. Sisällöllisesti paketti oli aivan mainio, mutta laatikon suunnittelija ei ollut ottanut kahvan yksityiskohdissa huomioon massiivista sisältöä. Pikagallupin mukaan kahvan pettämisprosentti nousi huolestuttavan suureksi. Jollakin se ei ollut hajonnut.

Kahvan tekeminen pahvilaatikkoon on vaikeaa. Sivusin aihetta syyskuussa esittelemällä Scanstar-kilpailutyön, jossa kahva oli toteutettu muoviosalla. Yleisesti ottaen muoviset kahvat tai vahvikenauhalla toteutetut kahvat ovat kestäviä myös hieman painavammissa pakkauksissa. Pelkällä pahvilla toteuteut kahvat ovat toimivia vain keveillä pakkauksilla.

Laatikon rakenne oli Fefco 0713S, josta tekee erikoisen nimenomaan kahva. Ongelmana oli, että kahva repesi juuresta irti. Rakenne oli tehty siten, että se muodostui kahdesta kahvasta, mikä vahvistaa sitä jonkin verran. Käytännössä kaksinkertainen rakenne ei kuitenkaan läheskään tuplaa kestävyyttä, sillä niiden saaminen toimimaan täsmälleen yhdessä on mahdotonta. Yleensä ensin kantaa toinen ja kun se alkaa hajota, tulee toinen osa mukaan. Hajoaminen tapahtuu yleensä nopeina peräkkäisinä tapahtumina. Tässä tapauksessa kahvan toimintaa haittaa vielä se, että pystysuorissa osissa on paperin kuitusuunta poikittain.

Pahvi on C-aaltoista ja kaikki paperit ovat asianmukaisesti ensikuitua. Papereiden grammapaino on luokkaa 200 g/m^2. Jos kestävyyttä suunnittelupöydällä tarkastellaan puhtaan teoreettisesti, voidaan kahvalle laskea huomattavan suuri vetolujuus. SCA kertoo 200 -grammaiselle kraftlinerille poikkikuituun vetolujuudeksi 8,2 kN/m. 3 cm kaistale yksiaaltoista pahvia kestäisi 75 kg. Tästä voisi vetää johtopäätöksen, että marginaalia on valtavasti, koska kahvoja on kaksi ja sisältö ei kuitenkaan painanut kuin ehkäpä nelisen kiloa.

Monimutkaisemmat laskelmat ovat suunnittelussa epätodennäköisiä, joten repeämisriskiä ei ole helppo havaita ennen kokeilua. Yksinkertainen vetolujuuden tarkastelu ei paljasta vauriomekanismia. Vaurio syntyi siten, että kahva lähti repeämään tyvialueelta. Kriittiseksi parametriksi nousee repeämislujuus, jonka suhteen paperit ovatkin oikein päin. Kuivana pahvi olisi varmasti kestänytkin, mutta kylmäkuljetuksessa kosteus nousee korkeaksi, jopa kondensoivaksi. Tällöin paperin ominaisuudet heikkenevät, eikä kuivana tehdyt kokeilut enää ole paikkansapitäviä.

Varmin tapa korjata ongelma on käyttää muovisia kahvoja. Laatikossa käytetty pahvi on tuntumani mukaan riittävän hyvää kestämään muovikahvan rasitukset. Toinen vaihtoehto olisi käyttää suuremmalla kahvalla olevaa rakennettea, kuten Fefco 0217. Jos kahvoissa suunnitteluvaiheessa nousee epäilys kestävyydestä, voidaan käytännössä olla varmoja, että lujuus ei riitä. Tässä asiassa ei pidä olla optimisti.

Rakenne petti kriittisestä paikasta.

Rakenne petti kriittisestä paikasta.

Ympäristömerkinnät: PEFC ja FSC

15.12.2013

Kierrätysmerkkiaiheinen kirjoitukseni on saanut lukijoilta valtavan suosion. Tästä innostuneena päätin selvittää muita pakkauksissa esiintyviä merkintöjä. Näitä on lähinnä erilaiset raaka-aineiden ja tuotannon ympäristönäkökohtiin keskittyvät merkit.

Puumateriaalin osalta on tärkeää varmistua siitä, että puutavara on tuotettu kestävällä tavalla. Yrityksen imagolle on merkittävää haittaa, jos osoittautuu, että puu on kestämättömällä tavalla tuotettu. Tuskin mikään yritys haluaa aarniometsäaiheisia banderolleja pääkonttorinsa julkisivuun.

Hankkimalla puumateriaalin sertifioidusta metsästä varmistuu siitä, että hakkuutyö ei vaaranna ekologisesti tärkeitä metsäalueita ja työvoiman kohtelu on asiallista. Lisäksi sertifiointi varmistaa, että metsät eivät muutu puuplantaaseiksi ja kemikaalien käyttö pysyy kohtuudessa. Globaalisti metsistä on sertifioitu vasta 10 %, joten joissain maissa saattaa olla hankalaa saada sertifioitua puuta. Toisaalta näissä maissa riski saada epäeettisesti tuotettua puuta on korkea, joten sertifioidun puun hankkiminen lienee kuitenkin järkevää.

PEFC-sertifikaatti on saanut Suomessa vankan jalansijan. Metsistä suuri osa on sertifikaatin piirissä, sillä Metsänomistajien liittojen järjestämän ryhmäsertifioinnin avulla saadaan pienemmätkin tuottajat sertifioinnin piiriin. Suomessa PEFC-sertifioitua metsää on runsaat 20 miljoonaa hehtaaria. Suomen metsäpinta-ala on noin 26 miljoonaa hehtaaria, joten PEFC:n kattavuus on erittäin hyvä Suomessa.

PEFC-merkintä. www.pefc.fi

PEFC-merkintä. http://www.pefc.fi 

FSC on toinen yleinen metsäsertifikaatti, joskin globaalistikin pienemmän pinta-alan omaava kuin PEFC. Suomessa FSC-sertifioituja metsiä on noin 400 000 hehtaaria. Syy PEFC:tä vähäisempään määrään lienee se, että FSC-ryhmäsertifikaatteja ei ole kattavasti pienmetsänomistajille. Sertifikaatin ovat hankkineet lähinnä suuret metsäyhtiöt omille metsilleen.

FSC-merkintä. www.fi.fsc.org

FSC-merkintä. fi.fsc.org

Tavoitteiltaan PEFC ja FSC ovat yhteneväiset. Molemmat tähtäävät vastuulliseen metsänhoitoon. Yritysten kannattaa vaatia sertifioitua puumateriaalia, jotta imagoriski minimoituu ja toisaalta suurempi osa metsistä liitetään sertifikaattien piiriin. PEFC:tä ja FSC:tä ei ole tarpeen laittaa paremmuusjärjestykseen, vaan molemmat tarjoavat riittävän varmuuden siitä, että puumateriaali on asiallisesti tuotettua.

Kätevä korkki

8.12.2013

Pakkaussuunnittelu-blogin työryhmä, eli allekirjoittanut, jalkautui jokunen päivä sitten pakkausten pariin. Tämä tapahtui paikallisessa Citymarketissa, joka on pakkausten osalta todellinen graalin malja. Siellä näkee kaikkea hienoista kosmetiikkapakkauksista metyylibromidilla käsiteltyyn kiinalaiseen puuhun.

Kiinnostusta herätti tällä kertaa erityisesti uusi Valion 2 dl ruokakermapurkki. Purkin hienoutena on korkki, joka on laitettu vinosti taiteltuun kanteen. Pakkauksesta on saatu ilmeeltään näyttävä ja olettaisin saavutetun myös tilansäästöä verrattuna pystyssä olevaan korkkiin. Arvioni on, että laittamalla korkin suoran yläosan päälle joudutaan pakkauksen kokonaismittaa kasvattamaan enemmän. Suurempi vaikutus on varmasti ollut kuitenkin yleisilmeellä ja korkin käyttötuntumalla.

Korkkia ei saa keskitettyä sauman vuoksi, joten epäsymmetrisyys kannessa saa yleisilmeen paremmaksi. Kokonaisuudessaan korkki on sen verran iso elementti pakkauksen päällä, että rakennetta on varmasti jouduttu protoilemaan kerran jos toisenkin ennen tuotannollisen ratkaisun saamista.

Pakkaus on Tetra Pakin tuotantoa. Se ei ole varsinaisesti enää mikään uutuus, mutta merkittävää on pakkauksen päätyminen suomalaisiin maitotiskeihin. Pakkaus vaikuttaa ensituntumalta hyvältä, mutta pakkauksen erilaisuus ja järeähköt koneinvestoinnit tekevät käyttöönottopäätöksestä hitaan. Uuden innovaation suurin kynnys on käyttöönotto. Parhaillakaan keksinnöillä ei ole arvoa, jos ne jäävät myyntiesitteen koristeiksi. Käyttöönotossa vaaditaan uuden pakkauksen käyttäjältä rohkeutta tehdä käyttöönottopäätös. Oma mielipiteeni on, että Valion ratkaisu on sekä oikea että rohkea.

Uusi ruokakermapurkki.

Uusi ruokakermapurkki.

Ylipakkaaminen

1.12.2013

Kiinan viranomaiset uudistivat muutama vuosi sitten pakkauksiin liittyvää lainsäädäntöä. Kuluttajapakkauspuolelle asetettiin pakkauksille varsin tiukka täyttöastevaatimus, 50 %. Nyt Kiinasta on kantautunut ensimmäiset uutiset, joissa kerrotaan lain noudattamisen valvonnasta. Muutama kauppa on saanut uhkasakon, jolla painostetaan kauppoja lopettamaan liiallisesti pakattujen tuotteiden myynti.

Mielenkiintoinen yksityiskohta on nimenomaan tuo uhkasakon kohde. Sitä ei annettu niille firmoille, jotka valmistavat liian suuriin pakkauksiin laitettuja tuotteita, vaan kaupoille. Järjestelmä on tehokas. Tuskinpa kauppa pitää ylipakattuja tuotteita enää myynnissä, joten valmistajat on pakotettu pienentämään pakkausta.

http://www.china.org.cn/business/2013-09/06/content_29945584.htm

Pistemäinen isku

24.11.2013

Kuljetuspakkausten yleinen vauriotyyppi on pistemäinen isku, joka läpäisee pakkauksen. Erityisesti tästä ongelmasta kärsivät sellaiset lavakuormat, joissa tuotepakkaus on samalla kuljetuspakkaus. Pistovaurion jäljiltä pakkaus ei anna enää kovin laadukasta kuvaa tuotteesta. Käytettäessä erillistä kuljetuspakkausta saadaan vauriot usein pysymään kuljetuspakkauksen puolella, jolloin tuotepakkaus pysyy priimana.

Ongelmaa voidaan simuloida testillä. ISTA 3B-testisarjaan kuuluu, tosin vapaaehtoisena, pistemäisen iskun simulointi. Testi suoritetaan siten, että 1,4 kg painoinen 32 mm pyöristetyllä päällä oleva tanko asennetaan kahdella narulla roikkumaan. Pakkaus asetetaan heilurin viereen ja heiluri nostetaan radallaan 380 mm ylöspäin. Siitä paino päästetään mätkähtämään pakkauksen kyljeen ja lopuksi arvoidaan, menikö testi läpi.

Testin hyväksyntäkriteerinä käytetään yleensä tuotteen ehjänä pysymistä. Pakkauksen tulee siis suojata tuotetta niin, että heiluri ei pääse lyömään tuotteeseen. Toisaalta voidaan myös asettaa hyväksyntäkriteeri, jossa edellytetään, että kuljetuspakkauksen sisällä oleva tuotepakkaus pysyy vaurioitumattomana.

Perinteisten aaltopahville tehtävien testien kanssa ASTM:n iskutesti vastaa ehkä parhaiten Mullennia eli burst strength-testiä. Toinen vastaava testi on buncture resistance-testi, mutta se tehdään terävällä kärjellä, joten korrelaatio lienee Mullenia huonompi. Pohdittaessa, miten saada mahdollisimman hyvä puhkaisulujuus aaltopahvipakkaukseen, nousee pintalainerin hyvä laatu ja riittävä paksuus merkittävään rooliin.

Iskutestin suorittamisperiaate. Lähde: www.ista.org

Iskutestin suorittamisperiaate. Lähde: http://www.ista.org

Muovikassien käyttöä halutaan rajoittaa EU:ssa

10.11.2013

Aasian suunnalla ohuiden muovipussien on todettu aiheuttavan siinä määrin ympäristöongelmia, että niiden käyttö on kielletty lainsäädännöllä. Perusteena kiellolle on kassien päätyminen luontoon. Päätyessään luontoon ne aiheuttavat eläimille vaaraa ja ihmisille visuaalista häiriötä.

Nyt EU:n ympäristökomissaari Janec Potocniak on jyrähtänyt ja esitellyt lain, joka sallii jäsenmaiden säätää paikallista lainsäädäntöä ohuiden muovikassien käytön vähentämiseksi. Ehdotus on siinä mielessä mainio, että se sallii jäsenmaiden toimia parhaaksi katsomallaan tavalla mahdollisen ongelman pienentämiseksi. Näin ollen tulossa ei ole yhteneväinen lainsäädäntö, joka ei ota huomioon alueellisia piirteitä. Itse en ole Suomessa useinkaan havainnut muovikassien aiheuttavan luonnossa ongelmia.

Käytännössä ohuiden kassien käytön vähentämistä ohjattaisiin verotuksella. Kun muovikasseihin laitetaan kunnon vero, alkavat biohajoavat, paperiset tai kestävämmät vaihtoehdot vaikuttaa entistä  kiinnostavammilta. Suomessa valveutuneimmat kaupat ovat jo ottaneet biohajoavat kassit käyttöön vihannesosastoilla, joten kovin suuresta muutoksesta Suomessa ei ole kyse.

Ilmatäytteinen vaimenninpussi

3.11.2013

Tuotevariaatioiden suuri määrä on pakkaustoimintojen perusongelma. Käytettäessä tuotteelle räätälöityä pakkausta joudutaan tilanteeseen, jossa pakkaamossa on valtava määrä pakkausnimikkeitä, joiden kulutus on suhteellisen pieni. Ongelman eräs ratkaisu on kääriä tuote kuplamuoviin ja laittaa se laatikkoon, mutta toteutus ei ole kovin elegantti. Pykälää parempi on paperitäyte tai isompi ilmakuplakalvo, mutta molemmat jättävät aika paljon innovaation varaa pakkaajalle.

Ilmatäytteiset vaimentimet ovat kiinnostava lähestymistapa ongelman ratkaisemiseksi. Ilmapussi koostuu kanavista, jotka saadaan täytettyä jonkinlaisella pumpulla. Kun painetta on riittävästi, sulkee pussi itse täyttöaukon, joten erillistä saumausvaihetta ei tarvita.

Tuote sijoitetaan täytetyn pussin sisään ja koko komeus laitetaan laatikkoon. Näin saadaan erittäin hyvä vaimennin, joka ei ole kovin kriittinen tuotteen mittojen tai muotojen suhteen. Pakkaustyössä ei myöskään ole juurikaan virhemahdollisuuksia. Laajankin tuotevariaatoiden määrän voi hallita muutamalla pussi- ja laatikkokoolla. Pussin materiaalimäärä on hyvin vähäinen, joten hintakin asettunee järkevälle tasolle.

Jos huonoja puolia etsitään, niin tuotteessa ei saa olla teräviä nurkkia. Esimerkiksi pellistä tehdyt kiinnityskorvakkeet eivät ole yhteensopivia tällaisen pakkaustavan kanssa. Jos pussi puhkeaa, on koko suojaus menetetty. Videoiden perusteella vaimennin muodostuu aina vain yhdestä kammiosta, joten yksi reikä on tuhoisaa koko vaimentimelle.

Mikäli tietoni pitävät paikkansa, tälle pakkaustyypille ei ole Suomessa jälleenmyyjää. Maailmalta näitä löytyy AirBag-nimellä useilta toimittajilta. Mikäli olen väärässä kotimaisen kentän suhteen, korjatkaa tieto välittömästi!

Lavakäärintä

27.10.2013

Lavan kääriminen kiristekalvolla ei ole pakkaussuunnittelun näkökulmasta kovin kiinnostava asia. Teknisesti asiaa tarkasteltaessa voidaan todeta, että lavakuorma pystytään sitomaan käärinnällä. Kun kone ja kalvo ja käärintäparametrit ovat yhteensopivia, ei lopputuloksessa ole valittamista.

Kiristekalvoissa mielenkiintoinen aihe on hinnanmuodostus. Muovit myydään aina kilohintapohjaisesti, jolloin ostajan silmissä alhainen kilohinta on houkuttelevampi kuin korkea kilohinta. LinkedInin Packaging Technology Forum-ryhmässä on keskustelu siitä, että kalvon kilohinnan sijaan seurattavan hinnoittelun tulisi olla kalvon kilomäärä/lava tai kalvon euromäärä/lava.

Kalvon määrään vaikuttavat olennaisesti käytettävä käärintäkone ja kalvon laatu. Tavoitteena on saada kalvoa venytettyä runsaasti, luokkaa 300 % ja samanaikaisesti säätää käärintä siten, että päällekkäisyys on kohtuullinen. Näin saadaan minimoitua materiaalin kulutus. Käytettäessä heikkolaatuista kalvoa, joudutaan valitsemaan paksumpi kalvo ja lisäämään päällekkäisyyden määrää, jotta kuorma saadaan tiukaksi.

Taloudellisesti tarkasteltuna halvin kalvo ei käytössä tuo säästöä. Murray Sellars kirjoittaa LinkedInissä, että käyttämällä hyvälaatuista kalvoa oikein, saadaan käärintäkulusta säästettyä 20 % ja kalvon määrästä 40 %. Mielenkiintoisena ajatuksena on nostettu esiin toimintatapa, jossa käärintäkoneen liisauksen sijaan asiakas maksaisikin käärityistä lavoista. Tällöin pakkausmateriaalitoimittaja voisi optimoida kalvon laadun vapaammin joutumatta €/kg -keskusteluun.