Archive for the ‘pakkaussuunnittelu’ Category

Pienten tuotteiden korroosiosuojaus

4.7.2010

Pakkauksen suojausominaisuudet kemiallisia olosuhteita vastaan eivät riipu samalla tavoin tuotteen koosta, kuin ominaisuudet mekaanisia rasituksia vastaan. Pudotuksissa paino vaikuttaa olennaisesti käsittelymenetelmiin ja siten tyypillisiin pudotuskorkeuksiin.

Pienet tuotteet muistetaan kyllä pakata paksuihin pehmusteisiin, mutta korroosiosuojaus jätetään vähäisemmälle. Suuria tuotteita vastaavasti suojataan korroosiota vastaan. En voi mitenkään uskoa, että vesimolekyyli ja rauta-atomi voisivat ymmärtää, miten suuren kokonaisuuden kanssa ovat tekemisissä. Näin ollen myös pienet tuotteet tulee suojata korroosiota vastaan, mikäli kuljetuksessa tai varastoinnissa on oletettavissa kosteat ja kuumat olosuhteet.

Lähestymistapa, jossa pienet tuotteet suojataan mekaanisesti ja suuret kemiallisesti on pakkaussuunnittelun kannalta helppo. Ehkäpä se on tästä syystä niin yleinen toimintatapa. Korroosion kannalta voidaan käyttää samaa vaatimusmäärittelyä kaikenkokoisille tuotteille ja vain pudotusten osalta tehdä painon mukaan muuttuva vaatimusmäärittely.

Kuormalavat omilla mitoilla

20.6.2010

Jokunen viikko sitten oli Tekniikka ja talous-lehdessä haastattelu, jossa haastateltavana oli Jalanderin kuormalavatehtaan edustaja. Jalanderin lavatehdas taitaa olla Suomen suurimpia, joten jonkin verran lavoja lähtee maailmalle vuosittain.

Kun teemme ReliDes Oy:n toimesta pakkaussuunnittelua, tulee epästandardien lavojen käytöttömahdollisuudesta asiakkaidemme piirissä usein vastustusta. Meille todetaan, että niiden käyttö ei ole sallittua. Tätä perustellaan sillä, että kuljetusliikkeet eivät huoli muita, kuin euro- tai fin-lavoja.

T&T:n jutussa mainittiin, että Jalanderilla standardilavojen osuus tuotannossa on alle 10%. Tästä ei voida suoraan vetää johtopäätöstä, että loput 90% liikenteessä olevista lavoista olisi täysin räätälöityjä. Standardilavat kiertävät jopa vuosia, joten ne edustavat kuljetuksissa varmasti kuitenkin vähintään 50% osuutta. Lisäksi vakiomitoilla olevia kevytlavoja käytetään paljon.

Kuitekin logistiikkaketjussa kuljee valtava määrä tavaraa, joiden mitoituksessa ei noudateta vakiolavojen mittoja. Tämä ei aiheuta juurikaan ongelmia kuljetuksessa tai varastoinnissa, mikäli mitat on valittu järkevästi. Mitoituksessa tulee huomioida pakkausten lastattavuus kuljetusvälineeseen ja pakkausten toiminta varastossa. Tämä on varsin helppo simulointitehtävä.

Hyvä ja halpa pakkaus

13.6.2010

Pakkausten optimoinnissa keskitytään useimmiten pakkausten hinnan alentamiseen. Ostajalle annetaan tiukat vaatimukset saada hinnasta prosentteja pois. Hinta putoaa varmasti valitsemalla heikompia materiaaleja ja käyttämällä samaa pakkausta useammassa tuotteessa, jolloin ostomäärät kasvavat.

Pakkausten hintaoptimoinnissa on tuloksena alentuneen ostohinnan lisäksi kasvanut ajankäyttö pakkaamossa ja heikentynyt täyttöaste kuljetuksissa.

Pakkaustyön lisääminen johtaa tilanteeseen, jossa joudutaan käyttämään enemmän kallista ihmistyöaikaa. Kun työn osuus tuotteen hinnassa nousee tarpeeksi merkittäväksi, siirretään tuotanto halvemman työvoiman maahan. Kokonaisuudessaan saatettiin saada säästöja, mutta lopputulos ei silti ole mukava.

Logistiikka on lähes aina kustannukseltaan merkittävämpi menoerä, kuin pakkaus. Näin ollen kannattaa keskittyä täyttöasteen virittämiseen, jota ei voi tehdä pakkausten hintaa excelissä pyörittämällä. Raaka-aineista tinkimällä saattaa hinta laskea, mutta miinuspuolelle on kirjattava pinottavuuden menettäminen. Minulle ei ole koskaan tullut vastaan tilannetta, jossa kannattaisi kustannussyistä pinonnasta luopua.

Jos ei tiedä, miten pakkauksiin liittyvä kokonaiskustannus muodostuu, täytyy yksittäisen osa-alueen optimoinnissa olla varovainen.

Pakkaussuunnittelun ajoitus tuotekehtityksessä

13.5.2010

Tuotekehitysprosessissa mekaniikan ja pakkauksen valmistuminen on usein sijoitettu samaan milestoneen. Pakkaussuunnittelun näkökulmasta tämä ajoitus on hankala, sillä lopullisessa muodossaan oleva mekaniikka on pakkaussuunnittelun tärkein lähtötieto. Ilman oikeita lähtötietoja ei suunnittelua voida suorittaa tehokkaasti.

Pakkaussuunnittelun ostajan oppaaseen olen hahmotellut aikataulua tarpeen suunnasta huomioiden ReliDes Oy:n suunnitteluprosessin. Tässä on huomattava, että erityyppisillä toimijoilla on erilaiset vasteajat. Karkeat suuntaviivat kuitenkin osoittavat, että suunnittelu on aloitettava viimeistään kaksi kuukautta ennen tarvetta. Tämäkin aikataulu edellyttää, että yllätyksiä ei tule. Melkein aina niitä tulee. On siis suotavaa varata kolmesta neljään kuukautta suunnitteluaikaa.

Näin pitkä aikataulu ei mahdollista protojen lähettämistä lopullisissa pakkauksissa. Protosarjojen hankkiminen pakkauksiin ei tuotantoteknisesti usein ole edes järkevää. Tuotekehitysprojekteissa paras lopputulos saadaan, kun lähtökohtaisesti protot lähetetään täysin erilaisissa paketeissa, mitä lopulliset tuotantoversiot käyttävät.

Protovaiheessa hyviä ratkaisuja ovat erilaiset yleisratkaisut, kuten PadPak, PU-foamipussit, vesileikatut PE-foam-vaimentimet yms. Näiden kappalehinta materiaalit ja lähetyskulut huomioiden saattavat olla kalliita, riippuen valitusta ratkaisusta. Jos niitä menee 10-20 kpl, niin asialla ei juuri ole merkitystä. Suunnittelukuluissa säästetään merkittävästi, kun vältytään tarpeettomilta suunnittelukierroksilta.

Protopakkausten käyttämistä puoltaa myös se, että asiakkaat eivät oletettavasti teollisuuspuolella ole kovin kiinnostuneita pakkauksesta, kunhan proto tulee ehjänä perille. Kiinnostavapaa toivottavasti on itse tuotteen toimivuus.

Kun protot on saatu maailmalle ja projektissa luodaan tuotantokyvykkyyttä sekä viimeistellään tuotetta, on oikea aika huolella suunnitella ja testata optimaalinen pakkaus volyymituotantoon. Piloteista siirytminen volyymiin kestää tyypillisesti useamman kuukauden. Näin ollen protopakkauksien käyttäminen protoilussa mahdollistaa oikeiden lähtötietojen käyttämisen varsinaiseen suunnitteluun ja antaa myös aikaa suunnittelijalle.

Uudenlainen pakkaus kengille

9.5.2010

Puma on  teettänyt laajamittaisen kehitystyön, jotta kenkien pakkaus ei rasittaisi ympäristöä yhtä paljon kuin aiemmin. Oletettavasti pakkausten hintaa on myös samalla saatu pienennettyä, mikä lienee vähintään yhtä tärkeä ajuri projektille. Uudenlainen pakkaus on tarkoitus ottaa käyttöön 2011.

Ideoinnin tuloksena on pakkaus, jossa on 65 % vähemmän pahvia, kuin vanhassa. Lisäksi laatikko on korvattu kudotulla muovipussilla, joka toimii kauppakassina ja kenkien suojapussina myöhemmässä käytössä. Tuotantoprosessissa kuluu 60% vähemmän energiaa kuin aiemmin.

Tämä kehityshanke on erinomainen esimerkki, millaisia tuloksia saadaan aikaan, kun luovutaan perinteisestä ajattelusta. Hieman yli vuoden kestäneessä hankkeessa on varmasti ideoitu laajamittaisesti mahdollisuuksia tehdä uudenlainen pakkaus. Hinnallisesti hanke ei ole ollut aivan halpa, mutta lopputulos on sellainen, että työ on ollut kannattavaa.

Olen varma, että teollisuuden parissa voidaan saada vastaavia tuloksia aikaiseksi, mikäli halua on. Tämä vaatii kehitysbudjettiin jonkinlaisen panostuksen ja ennenkaikkea oikean asenteen. Mikäli kehitysprojektiin lähdetään asenteella, että mitään ei saa muuttaan, on lopputulos melko lähellä vanhaa toimintamallia.

Kuva Puman pakkauksesta (lähde:www.lovelypackage.com.)

Testitulokset

18.4.2010

”Ei tuollaista pakkausta voi asiakkaalle lähettää.” Tällainen kommentti kuuluu asiakkaan suusta, kun pakkaustesteissä on pakkaukseen tullut vaurioita, mutta tuote on pysynyt ehjänä. Mitäpä siihen muuta toteamaan, kuin että lähettettäisiinkö asiakkaille sitten niitä tuotantomalleja protojen sijaan.

Pakkauksen tehtävä on suojata tuotetta. Testeissä pakkaus saa mennä rikki, kunhan tuote säilyy ehjänä. Ei pakkauksen ole tarkoituskaan pudotustesteistä selvitä niin, että sen voisi vielä laittaa kaupan hyllylle myyntiin. Testeissä pyritään selvittämään, kuinka tuote selviää kuljetusketjun rankemmista käsittelyvaiheista. Läheskään kaikki yksilöt eivät tällaista kuormitusta tule kohtaamaan.

Mikäli pakkaus hajoaa, mutta tuote säilyy ehjänä, on testitulos hyväksytty. Eikä sitä testipakkausta todellakaan kannata asiakkaalle lähettää. Protot ovat protoja.

Lisäosien vaikutus pakkaukseen

27.1.2010

Minut pyydetään projektissa paikalle tavallisesti siinä vaiheessa, kun pakkaussuunnittelun aloittaminen on jo myöhässä. Palaverissa käydään läpi pakkaukselle asetettavia vaatimuksia ja tutkaillaan, millaista tuotetta ja kokonaisuutta ollaan pakkaamassa. Tämän jälkeen aloitetaan varsinainen suunnittelutyö. Pakkaussuunnittelija ottaa 3D-mallin putkelle ja alkaa kasata pakkausta sen ympärille.

Tämän jälkeen tehdään katselmointi. Kun perusperiaate on kunnossa, tilataan mallipakkaukset ja järjestetään koepakkaus. Koepakkaukseen tulee paikalle projekissa mukana olevia henkilöitä. Tässä vaiheessa monesti palaveriin marssii joku, jolla on mukana laatikollinen kaikenlaisia lisäosia, joiden olemassaolosta ei ollut mitään tietoa työtä aloitettaessa. Tällaisia lisäosia ovat tyypillisesti erilaiset kiinnitysosat ja kaapelit.  Pahimmillaan lisäosat ovat niin suuria, että ne muuttavat pakkauksen rakenteen täysin. Suunnittelu on aloitettava alusta ja valmiiksi kireälle aikataululle käy huonosti.

Onneksi näiden tapahtumien määrää on saatu vähennettyä aiheesta jo saatujen oppien perusteella, mutta silti näitä aina välillä sattuu. Pakkaussuunnittelua aloitettaessa projektissa tulee tietää, mitä kaikkea pakkaukseen pitää laittaa! Jos tietoa ei ole, on parasta odottaa. Vasta silloin on oikea hetki aloittaa suunnittelu, kun lähtötiedot ovat selvillä.

Mekaniikan kestävyys

22.1.2010

Pakkauksen tehtävänä on suojata tuotetta kuljetuksen aikana. Suunnittelun avuksi on tehty monenlaisia tutkimuksia siitä, kuinka erilaiset materiaalit vaimentavat iskuja pudotuksissa. Näiden avulla voidaan valita sopiva tiheys, jotta saadaan tietty vaimennusmatka. Näin saadaan kiihtyvyydet tuotteessa pidettyä kurissa.

Valitettavasti pakkaussuunnittelun lähtötietoihin ei yleensä saada minkäänlaista arviota siitä, mitä tuote kestää. On korkeintaan jonkinlaisia arvauksia, että vaikkapa 100 g:tä on mahdollisesti liikaa. Kestävyys voitaisiin protolla testata varsin helposti. Sitä varten on mm. IEC 60068-sarjassa määritelty iskutesti, jolla saadaan kontrolloitu kiihtyvyys tuotteelle. Tasoa lisäämällä päästään jossain kohtaa pisteeseen, jossa tuote hajoaa. Tämän tiedon pohjalta pakkaus voitaisiin tehdä optimaaliseksi. Olennaista tässä testaamisessa on selvittää vaurioitumispiste nimenomaan kuljetusasennossa.

Protoja ei kokemukseni mukaan yleensä saada tällaisiin testeihin. Tämän vuoksi pakkaussuunnittelu joudutaan pohjaamaan vanhaan kokemukseen, eikä tuotteen mahdollista korkeatakaan kestoisuutta päästä hyödyntämään.

Optimaalisen pakkauksen saamiseksi voisi käyttää seuraavaa metodia:

  • Määritellään kuljetusasentoon tietty sietoisuusraja tuotteelle, vaikkapa 100 g:tä
  • Tehdään ensimmäisille toimituksille jonkinlainen tuotteen varmasti suojaava pakkaus, jonka työkalukustannukset ovat tunnettuja.
  • Kun tuotteita on saatavilla testeihin, testataan todellinen sietoisuus.
  • Suunnitellaan lopullinen pakkaus.

Suunnittelukierroksia tulee lisää verrattuna normaaliprosessiin, mutta kustannukset mitä todennäköisimmin saadaan katettua tuotteen elinkaaren aikana tehokkaammalla pakkauksella.

Futupack-ohjelma

22.12.2009

Tekesillä on ollut jonkin aikaa käynnissä Futupack-ohjelma. Itse en ole siihen osallistunut, koska ohjelman painopiste on ollut kuluttajapakkaukset. Ohjelman toimesta tuli kuitenkin ilmoitus seuraavista tutkimushankkeista.

Siellä on mielenkiintoisia teemoja. Yksi on palveluiden pakkaaminen. Tuo ilmeisesti tarkoittaa jonkinlaista konkreettista looraa, jonka asiakas saa, kun ostaa vaikkapa konsultaatiota. Jää ainakin jotain palvelusta muistoksi. Esimerkiksi Tapiola tarjoaa rahastolahjat laatikossa.

Toinen mielenkiintoinen on yksilölliset massapakkaukset-teema. Siinä lähdetään nerokkaasti miettimään pakkauksia tarpeen näkökulmasta, eikä taloudellisten reunaehtojen näkökulmasta. Mikäli tämä onnistuu, voi tuloksena olla oikeita innovaatioita. Yritysmaailmassa ei tyypillisesti nykyään päästä rahan asettamista tiukoista raameista irti missään vaiheessa. Innovaatioiden tuottaminen ei saa kuluttaa resursseja ja niiden pitää tuottaa välittömästi.

Onkin hienoa, että Tekes on lähtenyt mukaan projektiin, jossa aidosti yritetään luoda kilpailukykyä pakkaussektorille. Tässä joutuu vakavasti harkitsemaan osallistumista jatkohankkeisiin.

Ympäristöystävällisyys pakkauksissa

14.12.2009

Melkein kaikkien tuotteita valmistavien pörssiyritysten vuosikertomuksissa ja nettisivuilla alleviivataan, miten ympäristöystävällisyys näkyy kaikessa toiminnassa. Sama teema on myös muissa yrityksissä, joskin rummutus on vähäisempää, koska tiedottamisvelvollisuus on pienempi.

Olisi mukava suunnitella hyvin kierrätettäviä ympäristöystävällisiä pakkauksia. Vaihtaa vaikkapa puuhäkkejä pahvikontteihin tai PE-vaimentimia pulppivaimentimiin. Siinä saisi tehdä vaatimusmäärittelyjä, testauksia ja muuta pakkaussuunnittelun herkkuja.

Olen keskustellut erittäin monen tahon kanssa pakkausten ympäristöystävällisyydestä. Yleensä vallitsee selvä yhteisymmärrys siitä, että ympäristöarvoihin halutaan selkeästi panostaa. Keskustelu johtaa kuitenkin rahaan. Läheskään aina ekologisin ratkaisu ei ole halvin.

Asiakas alkaa hieman epäröidä ja pohtia, mitä muut tekevät. Muillekin toki raha on tärkeä ajuri pakkauksissa, joten päädytään siihen, että tässä kohtaa vielä otetaan se halpa vaihtoehto. Ehkä ensivuonna sitten panostetaan ympäristöarvoihin.

Käytännön arvot eivät siten olleetkaan asiakastyytyväisyys, ekologisuus ja joustavuus, vaan ihan jotain muuta.