Posts Tagged ‘pakkaus’

Lyijystä tehty pakkaus

19.2.2011

RD Velhon sisäverkon yhdistymisen myötä tuli tarve kutsua mikrotuen henkilöt säätämään bitit poikittain. Kaverit raahasivat mukanaan yhden autokuorman tarvikkeita. Ammatillisen kiinnostuksen vallassa pakkaussuunnittelutiimi ihmetteli servereiden pakkauksia. Muun muassa Dellin propeenivaimennin herätti kiinnostusta.

Erityisesti hämmennystä herätti kuitenkin kiinalaisten kuulokkeiden laatikko. Kiinalaiset olivat painaneet kierrätysmerkkiin kirjaimet PB. Vähän aprikoimme, että liekö laatikko kuitenkin lyijyn sijaan pahvia (CB). Uskaltaako tuota nyt laittaa pahvinkeräykseen?

Eipä tuon pakkauksen merkinnät muutenkaan ole menneet ihan täydellisesti. RoHS-direktiivi ja WEEE-direktiivi koskevat itse tuotetta, joten merkinnät eivät kuulu pakkaukseen. Samoin CE-merkki on tapana laittaa tuotteeseen eikä pakkaukseen, mikäli pakkausta ei käytetä koko tuotteen elinkaaren ajan kiinteästi tuotteen kanssa.

Lyijystä tehdyt pakkaukset liittyvät tyypillisemmin radioaktiivisten materiaalien pakkaaamiseen.

Pakkaustestit – nosto

30.1.2011

Jokunen viikko sitten kirjoittelin testeistä, jotka eivät kuulu kaikkiin pakkaustestisarjoihin, mutta jotka on syytä kuitenkin tehdä. Silloin vuorossa oli pinontatesti. Tällä kerralla pureudun nostamiseen.

Suurin osa isompien pakkausten käsittelystä tehdään trukilla, mutta ei ole ollenkaan harvinaista, että lastaus tapahtuu nosturilla nostamalla. Tällöin pakkauksen alle laitetaan pari liinaa ja näiden avustuksella lasti kiidätetään taivaan sineen. Usein tällainen tapahtuma sijoittuu kuljetuksen loppupäähän, jossa tavara kuljetetaan asiakkaalle pienehköllä avolava-autolla. Auton Hiab-nostin on ainoa mahdollisuus purkaa kuorma. Jos pakkaus on tarpeeksi luja, ei tällainen toimintatapa ole laisinkaan huono.

Suunniteltaessa pakkauksia raskaille tuotteille tai pienille tuotteille, ei pakkauksesta automaattisesti pinontavaatimusten kautta tule niin tukevaa, että se kestäisi liinoilla nostamisen. Tyypillinen vauriomekanismi on pakkauksen yläosan luhistuminen kasaan. Jos liinat ovat turhan lyhyet, riski tähän kasvaa entisestään. Pienillä pakkauksilla lavakuormasta saattaa tulla melko suuri, mutta yksittäinen laatikko ei välttämättä ilman lisätukea jaksa kantaa liinojen kuormaa. Jotta voidaan varmistua, että pakkaus säilyttää muotonsa noston aikana, tulee nostaminen testata. Sinänsä hyvin pieni vaiva verrattuna siihen työhön, mikä tulee, jos pakkaus pettää lastauksessa.

Yläosan luhistumisen lisäksi toinen vauriomekanismi on lavan pettäminen. Mikäli liina vedetään kannen alta, on riskinä kansilautojen irtoaminen. Jos reunalaudat irtoavat, pääsee kuorma putoamaan hieman, joka johtaa ketjureaktioon. Lopputuloksena lavan kansilaudat ovat siistinä nippuna liinojen varassa.

ASTM-sarjan standardeista löytyy kuvaus näidenkin testien tekemisestä. Ei ole laisinkaan huono ajatus lisämaustaa vaatimusmäärittelyä nostotestillä. Olemme RD Velhon pakkaussuunnitteluprojekteissa useamman kerran todenneet suunnitelman kaipaavan korjausta tämän testin perusteella. Kustannusmielessä on aina järkevintä havaita ongelmat protovaiheessa, eikä vasta sitten, kun pakkaukset ovat jo maailmalla.

Nostaminen liinalla

Nostaminen liinalla tai ketjulla kuormittaa pakkausta monipuolisesti.

Jätelakiesitys

23.1.2011

Jätelakiesitys etenee lainsäätäjien käsittelyssä. Pakkausalan kannalta se pitää sisällään muutamia mielenkiintoisia uudistuksia, joista tärkein on pakkausten lisääminen tuottajavastuun piiriin kuuluvien tuotteiden joukkoon. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että se taho, joka tuottaa pakkauksi tuotteidensa mukana markkinoille, tulee huolehtia kustannuksista, jotka aiheutuvat niiden keräämisestä pois.

Tälläkin hetkellä pakkauksissa on osittainen tuottajavastuu. Yritysten tulee maksaa kierrätysmaksut PYR:in kautta markkinoille saattamilleen pakkauksille. Kunnat ovat kuitenkin järjestäneet keräyksen yhdyskuntajätteelle, jonka joukkoon pakkauksiakin on saanut kotona laittaa. Uusi lakiesitys tavoittelee tilannetta, jossa pakkausten osalta kustannuksista vastaa kaikilta osin tuottaja.

Tavoitteena näyttäisi olevan se, että kunnat järjestäisivät jatkossakin yhdyskuntajätteen keräyksen. Pakkausten sijoittaminen tähän keräykseen on ilmeisesti jatkossakin sallittua, mutta tuottajavastuun mukaisesti tuottaja vastaa kustannuksista, kuten esityksessä mainitaan:

Tuottajan on järjestettävä markkinoille saattamiensa 48 §:ssä tarkoitettujen tuotteiden jätehuolto sekä
vastattava siitä aiheutuvista kustannuksista, jollei jäljempänä toisin säädetä.

Näin maallikosta tuntuu, että ei ole järkevää lähteä rakentamaan koko Suomen kattavaa keräysjärjestelmää pelkästään pakkauksille, kuten aiemminkin spekuloin. Toivottavaa onkin, että tähän ei lakiesityksellä pyritä. Esityksen saamista kommenteista päätelleen kunnat järjestävätkin keräyksen, joka aiheuttanee muita ongelmia.

Olipa keräysjärjestelmä millainen tahansa, uuden lain myötä tullaan markkinoille saatetun pakkausmäärän raportointiin ja maksuihin kiinnittämään tarkempaa huomiota. Laki sisältää sanktiomahdollisuuden. Käsitykseni mukaan todella harvalla yrityksellä on järjestelmä, jonka avulla voidaan raportoida kuhunkin maahan toimitettu pakkausmäärä. Lakiesitys saattaa hyvinkin mennä läpi. Jos näin käy, siirtymäaika on yksi vuosi. Kokemukseni mukaan vuosi on hyvin lyhyt aika, jos yrityksessa lähdetään rakentamaan raportointijärjestelmää tyhjästä.

Jos liikevaihto on alle miljoona euroa, voi huokaista helpotuksesta.

Täyttöaste kuljetuspakkauksissa

9.1.2011

Pakkauksen täyttöasteella on suuri merkitys kuljetuskustannusten muodostumiseen erityisesti keveillä tuotteilla. Tällaisia ovat tyypillisesti esimerkiksi elektroniikkalaitteet. Ne ovat keveitä ja lentorahtia käytetään runsaasti, jotta laitteet ehtivät asiakkaille ennen seuraavan sukupolven julkaisua.

Lentorahdissa rahdituspaino on 167 kg/m^3. Kuulostaa varsin alhaiselta arvolta, varsinkin, jos on tottunut pakkaamaan konepajapuolen rautaosia. Kuitenkin tyypillinen pakkaustapa on laittaa laitteet ensin yksittäispakkauksiin ja sitten ryhmäpakkaukseen, jossa on lava alla. Materiaalivahvuus yksikköpakkauksessa on vaimentimineen usein noin 4 cm.

Vaimennetulla yksikköpakkauksella kohtuullinen täyttöaste on 65 %. Näitä kun laitetaan ryhmäpakkauksen sisään, ei juuri koskaan saada 100 % täyttöastetta. Hyvä, jopa erittäin hyvä arvo on 90 %. Jos tehdään sekalastauksia, jää tulos useimmiten jonnekin 60% ja 80% väliin. Tästä suuremmaksi pääseminen vaatisi simulointeja. Ihmisen aivot ovat rajalliset.

Pahvisessa ryhmä- tai kuljetuspakkauksessa seinämävahvuudeksi voidaan laskea 3 cm, paitsi tietysti pohjassa, jossa lava vie ylimääräiset 10 cm tai jopa enemmän. Tällöin kuution kokoisen laatikon täyttöasteeksi tulee riippuen hieman muodosta noin 80 %.

Näillä parametreilla saadaan joko pakkauskokonaisuuden täyttöasteeksi 47 %.  Tästä voidaan havaita, että laitteen tiheyden pitää olla vähintään 350 kg/m^3, jotta lentorahdissa mennään todellisen painon mukaisessa laskutuksessa. Tämä on sellainen tiheys, että siihen ei läheskään kaikki tuotteet pääse.

 

 

Kuorman sidonta

2.1.2011

Yle uutisoi kuormien sidonnasta löytyvän puutteita. Tämä ei ollut kovin yllättävä uutinen. Syitä huonoon lastin sitomiseen on pääasiassa kaksi: Kuormaajan huolimattomuus ja sidottavuuden heikko suojaaminen. Jälkimmäiseen voidaan pakkauksella vaikuttaa.

Järeämpien tuotteiden pakkaussuunnittelussa sidontaan tulee kiinnittää erityistä huomiota. Parasta olisi, jos sidonta olisi huomioitu jo tuotteen suunnitteluvaiheessa. Tuotteesta olisi hyvä löytyä kiinnityspisteet, joista sen saa sidottua kuljetusvälineeseen.

Jos painot pyörivät päälle 10 tonnissa, täytyy sidonnan suunnittelussa lähteä siitä, että se tehdään tuotteesta.  Ei välttämättä kannata tehdä pakkausta, joka kestäisi edes sidonnan voimat, sillä pakkauksen yli vedettävät liinat ja vaijerit vedetään esimerkiksi laivoissa todella lujasti kiinni. Heikko pakkaus hajoaa tässä vaiheessa ja sidonta muuttuu entistä vaikeammaksi. Mikäli tuotteen suunnittelussa ei ole sidontaa huomioitu, kannattaa vakavasti miettiä tuotteeseen kiinnitettävien sidontapisteiden suunnittelua. Laitteen kiinnityspulttien paikkoihin saadaan yleensä tehtyä jonkinlaiset lenkit, joihin sidonnan voi tehdä.

Sidontapisteitä mietittäessä tulee tietää, mistä suunnasta ja minkä lujuisia sidontoja käytetään. Rekoissa ja fläteissä suunnat ovat usein eteen ja taaksepäin, laivoissa voi olla muitakin vaihtoehtoja. Sidontapisteiden lujuus määrittää, montako vaijeria tai liinaa tarvitaan. Ei siis riitä, että tietää, mistä tuotteessa voi ottaa kiinni, vaan pitää tuntea myös kuljetusvälineen ominaisuudet.

Suomessa on osaamista sidontojen suunnitteluun, mutta tarpeettoman usein tieto ei kunnolla kulje sidontojen tekijöiden ja suunnittelijoiden välillä. Mikäli ensikäden tietoa ei ole saatavilla, pääsee TIS-GDV-sivustolla jyvälle siitä, mistä on kyse.

 

 

Kuljetusmerkinnät

26.12.2010

Kuljetusmerkintöjen voimaan uskotaan kuin joulupukkiin. Kun laatikon kylkeen laitetaan särkyvää-merkki tai tämä puoli ylöspäin, oletetaan, että niitä noudatetaan. Näinhän asia ei kuitenkaan ole ainakaan siinä tapauksessa, että pakkaukset ovat käsin käsiteltäviä, eli alle 30 kg painavia. Nämä paketit päätyvät kuljetuksessa aivan miten päin sattuu. Kuljetusvälineiden täyttöaste optimoiden.

Olen aiemminkin referoinut Itellan ehtoihin, jotka eivät ole kovin yleisesti tiedossa. Itella mainitsee kuluttajapalveluiden yleisissä toimitusehdoissa seuraavaa:

Lähtetys käsitellään helposti särkyvänä vain, jos lähetyksessä on maksettu helposti särkyvän lähetyksen lisämaksu. … Posti ei ota huomioon tehdaspakkauksen merkintöjä tai muita vastaavia merkintöjä.

Vastaavat ehdot ovat käytössä muillakin tavaraa kuljettavilla yrityksillä. Itella tarjoaa varovaista käsittelyä, jos maksaa lisäpalvelusta ja liimaa pakkauksen kylkeen tietynlaisen särkyvää-merkinnän. Sinänsä tuo ton hankala lähestymistapa, sillä globaalissa toimitusketjussa ei ole luultavasti saatavissa kaikkiin vaiheisiin ja pakkauksiin varovaista käsittelyä.

Ehtojen ollessa tällaiset, ei pakkaussuunnittelun näkökulmasta ole juuri muuta vaihtoehtoa, kuin suunnitella pakkaus niin, että sitä voi kuljettaa miten päin tahansa. Myös pudotukset tulee ottaa huomioon, sillä paketteja luultavasti tullaan heittämään.

Ajatus, että pakkauksia käsiteltäisiin kuljetusketjussa varovasti, edellyttää sitä, että pakkausta saattaa joku tunnetusti luotettava taho, kuten allaolevassa kuvassa.

Kuvassa pakkausta käsitellään varovaisesti.

Pakkaustietoa LinkedIn-palvelusta

12.12.2010

Pakkausalan ammattilaiset ovat aktivoituneet sosiaalisen median alalla. LinkedIn-palvelussa on useita ryhmiä, joissa käydään keskusteluja pakkausasioista. Tällaisia ryhmiä ovat esimerkiksi Corrugated packaging people sekä Packaging Design. Tällaiset ryhmät mainioita tietolähteitä. Siellä ihmiset kyselevät ratkaisuja ongelmiinsa ja avuliaat toverit auttavat. Näyttäisi olevan varsin tehokas tapa saada tietoa.

Facebookista löytyy myös pakkausalan liittyviä ryhmiä. Huonoa pakkaussuunnittelua vastaan-ryhmä on ollut hiljainen jo toista vuotta, joten kotimaan kielellä ei aktiivisuutta ole. Englanniksi on hieman paremmin. Pari viikkoa sitten Facebookiin liittyi henkilö Mahtava Pakkaus. Tämän takana on luullakseni PYR, joka avasi sivut www.mahtavapakkaus.fi.

Painettu teippi

6.12.2010

Pakkauksiin saa näppärästi firman logon, kun käyttää sellaista teippiä, johon on painettu logo. Teippejä on tarjolla monessa värissä ja niihin saa useammalla värillä painatuksen. Tällainen teippi soveltuu mainiosti tilanteeseen, jossa laatikossa ei ole grafiikkaa.

Toisinaan näkee painettuja teippejä pakkauksissa, joissa on graafinen suunnittelija miettinyt visuaalisen ilmeen, eikä siihen ole kuulunut logoilla oleva teippi. Näissä tapauksissa lopputulos on jokseenkin erilainen, mitä alunperin on ajateltu. Tällainen toimintatapa ei hivele ainakaan minun visuaalista silmääni.

Visuaalinen silmäni ei toki ole kovin kehittynyt. Siksi RD Velhossa muotoilijat hoitavat grafiikan rakentelun ja insinööreille jätetään rakennesuunnittelu. Sen verran maallikkokin näkee, että teippiä valitessa kannattaa huomiota kiinnittää myös teipin väriin.  Allaolevassa kuvassa on valkopohjaista Relides-teippiä vedetty ruskeaan laatikkoon. Kirkas pohja olisi ehkä parempi valinta tässä tapauksessa.

Ruskeat teipit harvoin näyttävät kovin hyvältä ruskeassakaan laatikossa. Sävy tahtoo aina olla teipissä ja laatikossa erilainen. Kirkas on ehkäpä paras yleisväri. Se ei hyökkää häiritsevästi silmille missään värissä. Jos laatikko on valkoinen, toimii valkoinen pohja ja painatus mainiosti. Tehdäessä päätöstä siitä, käytetäänkö logolla olevaa teippiä vai ei, kannattaa muistaa varasteluun liittyvä juttu tammikuulta.

Tyylikäs Relides-teippi oikeaoppisesti yksivärisessä laatikossa.

Pakkaussuunnittelun merkitys ostotoiminnalle

14.11.2010

Pakkaukset suunnitellaan useimmiten uuden tuotteen näkökulmasta. Kun tuotekehitys tekee uuden tuotteen, tehdään sille myös uusi pakkaus. Välttämättä ei viitsitä tai kyetä tutkimaan, millaisia pakkauksia on olemassa. Tällä tekniikalla joudutaan tilanteeseen, jossa pakkaamossa on suuri määrä pienellä menekillä olevia nimikkeitä. Lisäksi dokumentaation ollessa puutteellista pakkausten hankintalähteen muuttaminen on vaikeaa.

Näissä lähtökohdissa oston on vaikeaa kehittää omaa toimintaansa ainakaan siten, että ostohinta laskisi. Jos määrät ovat pienet ja toimittajavaihtoehtoja ei ole, on pelimerkit vähissä. Oston rooliksi jääkin varmistaa pakkausten saatavuus, mikä tuskin on riittävä tavoite isompien yritysten osto-osastolle.

Oston perusteissa tuotteet jaetaan neljään kategoriaan kuvan mukaan. Pakkauksista ei pitäisi missään tilanteessa tulla pullonkaulatuotteita. Valitettavan usein näin kuitenkin on. Omassa työssäni törmään toistuvasti tällaisiin tilanteisiin. ReliDesin pakkaussuunnitteluosastolla tehdäänkin jatkuvasti suunnittelua, jossa on tavoitteena saada jokin tietty pakkaus pois pullonkaulakategoriasta.

Pakkaussuunnittelussta kannattaakin tavoitella ostotoiminnan näkökulmtasta tilannetta, jossa pakkauksille saadaan mahdollisimman suuri kulutus yhdistämällä samankaltaiset tuotteet samoihin pakkauksiin. Lisäksi teknisten ratkaisujen tulee olla sellaiset, joita voi ostaa useammalta toimittajalta. Kun suunnittelija on huomioinut nämä asiat, on ostajalla mahdollisuudet toteuttaa omaa strategiaansa ostossa.

Suunnittelussa tarpeettoman harvoin sitoutetaan ostoa varhaisessa vaiheessa projektiin. Jos ostajalta ei saada preferenssejä siitä, mitä materiaaleja tulisi käyttää ja onko nykyisten pakkausten käytössä tapahtumassa muutoksia, ei välttämättä saada kaikkien tavoitteita yhdistettyä.  Aiemmin kirjoittein vaatimusmäärittelyistä. Oston toiveet olisi syytä huomioida jo siinä vaiheessa.

Talvi tulee ja pakkaukset luistelee

7.11.2010

On jälleen se aika vuodesta, jolloin ulkosäilytyksessä olevien pakkausten päälle alkaa kertyä lunta ja jäätä. Pakkaus on tapana suojata talvisilta olosuhteilta muovikalvolla. Noin 150 um kalvo laatikon tai häkin päällä estää lumen pääsyn tuotteen luo.

Muovikalvo aiheuttaa kuitenkin talvella sellaisen ongelman, että että lumisen muovin päälle pinottu toinen pakkaus luistaa helposti pois paikaltaan ja kaataa pinon. Tällaista pudotusta ei varmasti ole suunnittelussa huomioitu, joten tuotteen vaurioituminen on lähes varmaa. Ainakin pakkaus menee rikki.

Pinottavissa pakkauksissa pitäisikin talvella aina käyttää jonkinlaista liukuestettä muovin päällä. Se voi olla kartonkilistaa, puuta, liukuesteteippiä tai mitä tahansa, mikä luistaa vähemmän kuin muovi. Markkinoilla tarjolla myös peltilevyjä, jossa on pystyssä hammastus molemmin. Näitä voi laittaa pakkausten väliin kuljetuksen ajaksi. Menetelmänä nämä piikit ovat erittäin tehokkaat liukuesteet, mutta ne rikkovat muovin.

Muovituksen paikkaa voi myös vaihtaa. Sen ei aina tarvitse olla esimerkiksi häkin päällä, vaan itse laitteen voi kääriä muoviin ja jättää häkki muovittamatta. Näin saadaan ongelma pois päiväjärjestyksestä.