Pakkaustestit – pinonta

24.10.2010

Kaikkia pakkauksia pinotaan, jos se on mahdollista. On olemassa kaksi varmaa tapaa estää pinonta:

  • Ostaa kuljetuksen ovelta ovelle ja valvoo itse lastaamista.
  • Tekee pakkauksesen muodosta sellaisen, että siihen ei voi laittaa mitään päälle.

Molemmat tavat ovat melko kalliita. Kustannuksista johtuen pakkaukset suunnitellaan sellaisiksi, että niitä voidaan pinota. Testistandardien olosuhdemäärittelyissä on pinonta yleensä huomiotu tyypillisenä olosuhteena, mutta testivaatimukset puuttuvat. Esimerkki yleisesti käytetystä standardista on ETS 300 019-2-2. Siinä todetaan tyypilliseksi pinonnan pintapaineeksi 10 kPa, joka toteutuu noin 1000 kg/m^2 kuormalla. Testitaulukossa ei kuitenkaan ole määritelty testiä, jolla tämä todennetaan.

Käytännössä pakkauksen pettäminen painon alla on yksi yleisimmistä vauriotyypeistä, joita kuljetuksessa tulee. Tästä syystä kuljetuspakkausten pinontatesti on mielestäni syytä tehdä aina, kun lopputulos ei ole ilman testiä tunnettu. Testi on varsin helppo järjestää, sillä se voidaan tehdä irtopainoilla. 1000 kg/m^2 on hyvä lähtökohta, mikäli muuta ei tiedetä. Toinen yleinen lähtökohta on ISTA:n testien mukainen 3-4 kertaa päällelastattava paino.

Testissä on viisasta simuloida jollain tasolla päälletulevan kuorman ominaisuuksia. Käytännössä paino kannattaa jakaa samalla tavoin, kuin se oikeassa kuormauksessa tulee. Harvoin pakkauksen päälle mitään tasaista laitetaan: Kuormalava on tavallisempi päälle tuleva rakenne. Kosteusolosuhteet vaikuttavat myös tulokseen erityisesti pahveilla. Standardiolosuhde pahvin testaamiseen on 50 % suhteellinen kosteus. Jos kuljetusolosuhteet tiedetään hankaliksi, on sääkaapin käyttö perusteltua.

Avainsanat: , ,
Kategoria(t): pakkaussuunnittelu | 1 Comment »

Pakkaukset ja Aasian ympäristölainsäädäntö

17.10.2010

Pari viikkoa sitten pääsin kuuntelemaan Stuard Hoggardin esitystä Aasian tulevista pakkauslainsäädännöistä. Euroopassa olemme kierrätyksessä aika lailla jälkessä siitä tasosta, jossa Japani tällä hetkellä on. Siellä on päälinjana se, että kaikki pakkausmateriaalit kierrätetään raaka-aineena. Mitään ei saa viedä kaatopaikalle eikä polttaa, mikäli raaka-aineen pystyisi vielä hyödyntämään.

Kiina on kopioinut Japanin vaatimukset lähes 1:1. Aikataulu on suurelta osin vielä auki, mutta tavoitteena on, että pakkausmateriaalien kierrätettävyyttä parannetaan. Kiina on suomalaiselle teollisuudelle paljon merkittävämpi markkina-alue kuin Japani, joten muutoksia on tulossa. Tavoite on hyvin ymmärrettävä, sillä Aasian väestökasvu on sitä luokkaa ravakka, että raaka-aineet loppuvat kesken. Samoin jäteongelma on jo räjähtänyt käsiin. Jotain pitää tehdä. Ymmärrykseni mukaan seuraavat asiat tulevat vaikuttamaan eniten:

  • Puupakkauksista pyritään eroon. Kertakäyttöisissä kuormalavoissa puu tultaneen kieltämään kokonaan ja muissa pakkaustyypeissä sille tulee jonkinlainen haittavero. Syynä tähän on puupakkausten heikko kierrätettävyys raaka-aineena.
  • Tiettyjen muovilaatujen käyttöä tullaan rajoittamaan. Ainakin polystyreeni on ollut listoilla eri muodoissaan.
  • Täyttöasteen tulee olla korkea. Mikäli tuote ei täytä kunnolla pakkausta, tulee sanktioita.
  • Pakkaus ei saa olla yli 15 % koko tuotteen hinnasta. Tämänkin valvonta edellyttää sellaista tietoa, jota yleensä ei haluta kaikille kertoa.

Aikataulujen osalta on edelleen auki, milloin nämä määräykset tulevat voimaan. On lähes varmaa, että ne tulevat ja sitten, kun siirtymäaika alkaa, on kiire. Oma veikkaukseni on, että yli vuoden siirtymäaikaa ei tule mihinkään muutokseen.

Avainsanat: , , ,
Kategoria(t): ympäristö | 1 Comment »

Australian vaatimukset puupakkauksille

10.10.2010

Kaarnavapaan määritelmä on muuttunut Australian puupakkausten maahantuontia koskevissa määräyksissä. 1 heinäkuuta 2010 alkaen Australiaan on saanut viedä normaalia ISPM-15 mukaisesti käsiteltyä puutavaraa. Myös kaarnan jäämiä koskevat määräykset ovat ISPM-15 mukaiset.

Tähän asti useat Australiaan tavaraa toimittaneet yritykset ovat ostaneet täyskanttista puuta pakkauksiin tai poistaneet kaarnan ja nilan jäämät puukolla. Onpa jopa kestopuuta käytetty, jotta pakkaus ei varmasti jää tulliin. Nila ymmärtääkseni oli aiemminkin sallittua, mutta siitä on käyty keskustelua, misää menee kaarnan ja nilan raja.

Jatkossakin puun pitää olla kuorittua, mutta maksimissaan 50 neliösenttimetrin tai 3 cm levyiset jäänteet ovat sallittu. Normaali vajaasärmäinen vientilaatu täyttää nämä vaatimukset kirkkaasti.

Uusi-Seelanti on ottanut vastaavat vaatimukset käyttöön jo vuosi sitten, joten tämä kulma maailmaa ei enää aiheuta poikkeustoimenpiteitä.

Avainsanat: , , ,
Kategoria(t): pakkausmateriaali | Leave a Comment »

Pakkaus mielikuvan rakentajana

3.10.2010

Pakkaus ajatellaan yleensä b2b-puolella pakolliseksi pahaksi, jonka tehtävä on suojata tuote ja mahdollistaa kuljetus. Tällä mallilla pääsee yleensä melko hyvään lopputulokseen kohtuullisin kustannuksin. Omassa mielessänikin ruskea on ainoa oikea väri pakkauksille.

Pactecissa satuin näkemään Pakkaushuoltamon osastolla Robit Rocktoolsin terälaatikon. Robit Rocktools valmistaa porauskruunuja kallionporauslaitteisiin. Nopeasti ajateltuna tämä on juuri sellainen ala, jossa pakkauksella ei ole mitään roolia myynnissä ja jos pakkaus on ehjä, mielikuvan rakentaminenkin on pääosin tehty. Robit on kuitenkin päättänyt toisin.

Pakkaukseen on laitettu tyylikäs neliväripainatus ja kiiltävää pintaa. Käytännöllisyyttä on ajateltu kantokahvalla. Kun asentaja marssii poran luo vaihtamaan kruunuja, toimii pakkaus mainiona markkinointivälineenä. Itselleni tuskin olisi tullut edes mieleen tehdä tällaista kehitystä näille tuotteille.

Kentältä on tullut kuulemma hyvää palautetta pakkauksista. Robit tunnetaan aiempaa paremmin ja yrityksestä saatu mielikuva on parantunut. Pienellä rahallisella sijoituksella ja rohkealla päätöksellä toimia eritavalla kuin muut on saatu positiivista kehitystä aikaiseksi.

Kategoria(t): pakkaussuunnittelu | Leave a Comment »

Pactec

26.9.2010

Pactec 2010 on nyt takana. Tällä kertaa samassa hallissa oli myös Graftec ja Foodtec.  Itse en tosin havainnut, mikä osa näyttelystä oli Foodteciä. Graftecin osaa olivat ilmeisesti ainakin massiiviset printterit.

Pactecin tarjonta teollisuuspakkausten osalta oli mielestäni melko vähäinen. Suurin anti jälleen oli vanhojen tuttujen tapaaminen. Näytteilleasettajien määrää luultavasti rajoitti samaan aikaan olleet Alihankintamessut. Alihankinta on tapahtumana selkeästi suurempi ja tietysti monialaisempi. Tästä syystä myös ReliDes päätti kohdistaa voimansa Tampereen suuntaan.

Suuria pakkausinnovaatioita ei tällä kertaa silmiini osunut. Painopuolta en tunne sillä tavoin, että osaisin arvioidan  uutuuksia, mutta materiaalien saralla kehitystahti on rauhallista.

Eräs mielenkiintoinen materiaali oli esillä Elteten osastolla. He ovat investoineet hunajakennopahvilinjaan Loviisassa. Nyt hunajakennopahvia on saatavilla Suomessakin. Aiemmin tätä materiaalia tuli yleisesti vastaan maailmalla, mutta koska Suomessa ei valmistusta ollut, ei sitä käytännössä ole voinut suunnittelussakaan hyödyntää.

Erilaisten täytemateriaalien tarjonta on myös lisääntymään päin. Sealed Air on tuonut markkinoille jos jonkinlaista ilmapussia, kuplakalvoa ja ryppypaperia. Osa näistä on varmaan ollut jo pidemmän aikaa myynnissä. Nyt alkaa olla täytemateriaalitarjontaa siihen malliin, että irtotäytteen käyttöön ei ole enää mitään perusteita.

Mercamerin osastolla hämmästelin laitetta, joka vetää kutistehupun lavan päälle. Jopa tuli siisti lavaus. Tarkempi aiheen selvittely osoitti, että kyse ei ilmeisesti ollutkaan mistää uutuudesta, vaan näitä laitteita on ollut myynnissä jo kolmisenkymmentä vuotta. Jos tehtaalla tilaa riittää, niin kyllä tuollaisella kelpaa kalvon laittaa.

Seminaareihin en itse ehtinyt, mutta kestävä kehitys ja ympäristöasiat olivat jälleen kerran vahvasti esillä puheissa, ainakin aiheiden perusteella. Itse en ole nähnyt ympäristöasioissa varsinaista ryntäystä tekemisen muodossa. Kaikki siitä puhuvat, mutta juuri kukaan ei halua maksaa siitä mitään. Ehkäpä ensi Pacteciin mennessä tämä olisi jo muuttunut.

Avainsanat:
Kategoria(t): tapahtumat | Leave a Comment »

Vaatimusmäärittely

19.9.2010

Pakkaussuunnittelussakin vaatimusmäärittely on luonnollinen vaihen ennen toteutusta, kuten kaikessa suunnittelussa. Jokainen insinöörihenkinen ihminen myöntää vaatimusmäärittelyn olevan ehkäpä tärkein vaihe hyvään lopputulokseen pyrittäessä. Tästä huolimatta lähes aina vaatimukset muuttuvat projektin edetessä

Pahimmillaan suunnittelu on jo tehty ja pakkaukset jopa tilattu valmistajalta, kun projektissa havaitaan, että jokin aivan keskeinen vaatimus on unohtunut. Tyypillisesti pakkaussuunnittelussa näitä ovat:

  • lisäosat
  • pakkaamon toiminta
  • kuljetustavat
  • varastointiolosuhteet

ReliDesi Oy:n pakkaussuunnitteluosastolla teemme jatkuvasti erilaisia projekteja, joten omissa projekteissamme  perusasiat muistamme kysyä alussa ja pidemmässä projektissa työn edetessä, mutta silti yllätyksiä tulee. Joko asioita ei tiedetä, tai niistä ei muisteta kertoa. Tavallisin unohdus on tuotteen mukaan tulevat lisäosat. Pakkaamon ongelmat tulevat tietoon protovalmistusvaiheessa, mutta kuljetusongelmat ovat kaikkein vakavimpia: Ne näkyvät loppuasiakkaalle.

Loppuasiakkaalle näkyvistä ongelmista tyypillisimpiä ovat korroosiosuojauksen ongelmat ja pinonnan ongelmat. Pakkaus on saatettu esimerkiksi suunnitella kestämään rekkarahdin euroopassa, mutta kosteissa olosuhteissa ei korroosiosuojaus ja pinonta ole riittävällä tasolla. Tällöin joudutaan tekemään nopeita korjausliikkeitä ja alunperin tavoiteltu ja saavutettu kustannustehokkuus tapaa kadota.

Projektin vaatimusmäärittely ei ole kertaluontoinen tehtävä. Alussa tehdään huolellisesti määrittely, jolla lähdetään liikkeelle. Projekteissa tilanne usein  muuttuu. Mekaniikan ja toimitusketjun muutoksissa tulee pakkauksen vaatimukset käydä läpi ja miettiä, mitä muutos tarkoittaa. Mahdollisimman varhaisessa vaiheessa huomatut muutostarpeet ovat usein toteutettavissa kohtuullisin kustannuksin. Jos ollaan päästy verifiointivaiheeseen ja silloin havaitaa muutostarpeita, on myöhästytty pahasti.

Avainsanat:
Kategoria(t): pakkaussuunnittelu | 1 Comment »

Märkäluja aaltopahvi

11.9.2010

Suomessa on myynnissä hyviä märkälujia aaltopahveja. Sellaisia, joissa sekä paperit, että liimat kestävät kosteutta. Näiden laatujen kanssa voi huoletta tavaraa lähettää ympäri maailman kaikilla kuljetusvälineillä. Mikäli pakkaussuunnittelussa mitoitus on tehty oikein ja riittävin toleranssein, ei kosteus aiheuta sellaista lujuuden vähenemistä, että pinot painuisivat kasaan.

Tilanne ei ole aivan sama etelä-Euroopassa tai Aasiassa. Näiltäkin alueilta hyvälaatuisia pahveja on saatavilla, mutta myyntimiesten lähestymistapa asiaan on erilainen. Jos kysyy, saako valmistajalta vaikkapa Fefco 9:n täyttävää pahvia, on vastaus välitön: Totta kai! Totuus vain tahtoo olla kovin toisenlainen.

Mikäli tuotantoa siirretään siten, että lähetetään mallipakkaus, on lähes varmaa, että kosteus aiheuttaa ongelmia. Siksi onkin hyvä tapa aina tehdä jonkinlainen testi, mikäli lujuus kosteissa olosuhteissa on kriittinen. Jopa Fefco 9:n mukainen testijärjestely onnistuu pienin panostuksin. Tosin pelkkä nopea liotuskin yleensä kertoo turhankin nopeasti totuuden.

Mikäli märkälujia ominaisuuksia ei pahvissa ole ja sen varaan on laskettu pinottavuutta, on merirahti tuomittu epäonnistumaan. Jokunen erä saattaa tuurilla mennä hyvin, mutta pidemmän päälle ei kannata toimintaa rakentaa vettyvien pahvien varaan.

Liima ei ollut tässä tapauksessa märkälujaa.

Avainsanat: , ,
Kategoria(t): Uncategorized | Leave a Comment »

Pakkaus ja IEC 60068

5.9.2010

Tupa-handbookia kesän kuluksi lueskellessani huomasin siellä maininnan, että IEC:llä on meneillään projekti, jossa määritellään kuljetusolosuhteiden rasituksia. Tavoitteena on saada standardit vastaamaan paremmin nykypäivää.  Työtä tehdään työryhmässä WG15 Dynamic field data. IEC 60068-sarjan ongelmana on, että niitä ei ole varsinaisesti tarkoitettu pakatuille tuotteille. Kuitenkin niitä aivan yleisesti elektroniikkateollisuudessa hyödynnetään pakattujen tuotteiden testaukseen.

Vaikuttaa siltä, että standardisarjaa ollaan kehittämässä pakkaustetauksen kannalta parempaan suuntaan. Se olisi hyvin toivottavaa, sillä tällä hetkellä lähestkään kaikki tahot eivät tunnusta ISTA:n asemaa ja IEC:n standardit ovat hyvin vajavaisia pakatun tuotteen näkökulmasta. Jos ISTA:a ei voi projektissa hyödyntää, joudutaan tekemään räätälöity testisarja, jotta esimerkiksi pinottavuuden testausta ei jätetä tekemättä.

Standardien luomiselle tyypillisesti työ ilmeisesti etenee varsin rauhallisesti. Tupa handbook on tehty muistaakseni 2007. Edelleen netissä oleva tieto kertoo, että työ on käynnissä. Toivottavaa olisi, että työstä tulisi valmista, sillä IEC:n julkaisemalle toimivalle standardisarjalle olisi todellakin käyttöä.

Avainsanat: ,
Kategoria(t): pakkaussuunnittelu, Uncategorized | Leave a Comment »

Velho Engineering ja ReliDes fuusioituvat

29.8.2010

RD Velho Oy nimeä kantava yritys aloittaa toimintansa vuodenvaihteessa. Uuteen yritykseen siirtyvät kaikki Velho Engineering Oy:n ja ReliDes Oy:n liiketoiminnot. Uuden yrityksen palveluksessa tulee olemaan noin 40 henkilöä. Suurimpana suunnittelualana tulee olemaan jatkossakin elektroniikan kotelointi, mutta vankan jalansijan saavuttanut pakkaussuunnittelu tulee jatkossakin olemaan vahvasti mukana toiminnassa. Emmekä jatka vain entiseen tapaan, vaan toimintaa kehitetään jatkossakin aktiivisesti.

Tiedote aiheesta ReliDes Oy:n sivuilla.

Avainsanat: , ,
Kategoria(t): Uncategorized | Leave a Comment »

USA, tuo tavarankäsittelyn kehitysmaa

29.8.2010

Onko tuotteesi matkalla Sudaniin? Ei huolta. Siellä tavaraa osataan käsitellä asiallisesti ja tiestö on sellaisessa kunnossa, että vaurioita tuskin tapahtuu kuljetuksen aikana. Sadekauteen tulee varastointiolosuhteissa valmistautua, sillä kattoa ei kerta kaikkiaan vain ole tarjolla.

Jos kohde taas on USA, on syytä huoleen. Siellä infra on kunnossa. Varastotilaa löytyy ja route 66 ainakin näyttää olevan päällystetty. En ole ko. maassa käynyt, mutta luulen kestopäällysteen suosion olevan samaa luokkaa kuin Suomessa. Lisäksi kuljetusvälineetkin näyttävät olevan varsin moderneja. Hevosvankkureiden käytöstä rahtikuljetuksissa on jo luovuttu tiettyjä marginaalisia uskontokuntia lukuunottamatta.

Route 66 wikimedian mukaan. Näyttää melko hyväkuntoiselta.

Korkeasta kehitystasosta huolimatta USA on kokemuksieni mukaan kaikkein kuluttavin paikka pakkauksille. Mistään muualta ei tule yhtä paljon reklamaatioita, kuin sieltä. Eikä reklamaatiot ole Japanilaistyylisiä ”Pakkauksen päällä oli pölyä.”, vaan trukin piikit ovat käyneet kurkkaamassa sisällä, lavat ovat hajalla, tuotteet pakkauksen ulkopuolella, laatikot lytyssä ja muuta merkittävää vauriota.

Teknologian kehitystä analytoitaessa voidaan helposti päätyä siihen johtopäätökseen, että vika on ihmisessä, joka käsittelee tavaraa. Tällä saralla kehitys ei ole mennyt ainakaan positiiviseen suuntaan. Pikemminkin tuntuu, että välinpitämätön ja tarkoituksella huono käsittely on vain lisääntymään päin. Tähän on luultavasti johtanut työehdot tai muut sosiaalipoliittiset ratkaisut. Kun tavaran käsittelijä ei ole millään tavalla vastuussa työn tuloksista, ei paljoa kannata odottaa.

Erityisen hankalaksi tilanteen tekee se, että USA on merkittävä maa suomalaistenkin yritysten asiakaskunnassa. Kun yhteen paikkaan on olennaisesti erilaiset vaatimukset kuin muualle, joudutaan pohtimaa pakkausrakenteen eriyttämistä. Kallista ylipakkaamista ei kannata harrastaa muissa toimituksissa. Paras ratkaisu olisi USA:n olosuhteiden parantaminen, mutta siihen ei taida kenelläkään voimavarat riittää.

Avainsanat: , , ,
Kategoria(t): käsittely | 1 Comment »

Vanhemmat artikkelit
Viimeisimmät artikkelit