Biohajoavat muovit

30.3.2014

Biohajoavat muovit kehittyvät vauhdilla ja ne ovat alkaneet ottaa markkinaosuutta perinteisiltä muovipakkauksilta. Kaikki kuluttajat ovat varmaan jo tutustuneet biohajoaviin muovipusseihin, mutta kovemmat lämpömuovatut muovipakkaukset ovat vielä vähän vieraita. Kaikki ovat varmaan niitä käsitelleet, mutta harvempi on huomannut asiaa.

Bio-alkuisista muoveista puhuttaessa tulee erottaa kaksi kategoriaa. Biopohjaiset muovit ovat ominaisuuksiltaan käytännössä perinteisten öljypohjaisten muovien kaltaisia. Erona on raaka-aine, joka esimerkiksi biopohjaisen PE:n tapauksessa voi olla sokeriruokopohjainen etanoli. Lopputulokseen raaka-aineella ei ole merkittävää vaikutusta, eikä lopputulos ole kompostoituva. Näitä käytetään normaaleissa muovituotteissa. Biohajoavat muovit ovat oma kategoriansa ja niiden raaka-aine on tyypillisesti tärkkipohjaista tai PLA:ta. Nämä muovit ovat biohajoavia ja käyttökohteet ovat tyypillisesti pakkauksia tai muita lyhyen eliniän omaavia tuotteita.

Biohajoavien muovien kompostoitumisominaisuuksia on kritisoitu runsaasti. Standardi EN 13432 edellyttää kahdeksan viikon kompostoitumisaikaa laitoksessa, mutta on sanottu, että kaikki markkinoilla olevat muovit eivät käyttäydy tyydyttävästi kompostointilaitoksissa. Kotikompostorissa hajoamisaika on huomattavasti pidempi. Etuna perinteisiin muoveihin on kuitenkin se, että biohajoavat muovit kompostoituvat ennemmin tai myöhemmin, kun vastaavasti tavallinen PE säilyy kompostorissa vuosia.

Biohajoavia muovipakkauksia on tarjolla runsaasti tavallisiin elintarvikesovellutuksiin, mutta ei ole mitään estettä, miksi näitä ei voisi käyttää myös muissa pakkaustyypeissä. Kierrätyksen kannalta tällä hetkellä on jossain määrin ongelma, että ihmiset eivät tunnista biohajoavia pakkauksia ja laittavat ne joko sekajakeeseen, energiajakeeseen tai PE-kierrätykseen. Virheellisestä kierrätyksestä ei kuitenkaan ole dramaattista haittaa, sillä pieninä pitoisuuksina (<10%) biohajoavat muovit eivät sotke raaka-ainejakeita.

Tästä merkistä tunnistaa kompostoituvan muovin.

Tästä merkistä tunnistaa kompostoituvan muovin.

Avainsanat: , , , ,
Kategoria(t): pakkausmateriaali | 4 Comments »

Slip sheetit kuormalavan korvaajana

15.3.2014

Täyttöasteen kannalta kuormalava on erittäin haitallinen osa, sillä se vie kuljetuksessa hyvin paljon tilaa. Esimerkiksi tyypillisessä ulkomitoiltaan 1200 x 800 x 1100 mm lavakuormassa Eur-lava vie tilavuudesta 13,6%. Täyteen ahdetusta rekasta lavojen osuus on siis yli 10 % ja ainoa syy, miksi lavat laitetaan mukaan on se, että ne mahdollistavat kuorman käsittelyn.

Slip sheet on pahvinen tai muovinen arkki, jonka päälle tavarat lastataan. Käsittely tapahtuu trukkiin lisättävällä lisälaitteella, joka koostuu tarraimesta, joka vetää slip sheetin trukin päälle, levystä, jonka päällä kuorma on ja puskimesta, joka työntää kuorman pois levyn päältä. Tavallisella haarukalla slip sheetiä ei voi käsitellä.

Edut ovat valtavat: Tilaa säästyy kymmenisen prosenttia, arkin hinta on huomattavasti lavaa pienempi ja varastotila on minimaalinen lavoihin verrattuna. Arkin paksuus on luokkaa pari milliä, kun kuormalava on yli 100 mm, joten varastotilaakin säästyy merkittävästi. Käsittelyssä tarvittavien välineiden takaisinmaksuaika jää hyvin kohtuulliseksi. Jos rahdin keskihinta on vaikkapa 1000 €/kuorma ja siinä on 40 lavaa, voidaan yhdessä kuormassa säästää 100 € kuljetuskustannuksia ja noin 100 € lavoissa riippuen lavatyypistä. Lisälaitteen 10 000 € hinta saadaan kuoletettua 50 kuormassa.

Sheetien yleistymistä hidastaa käsittelyssä tarvittava lisälaite, joka vaaditaan logistiikkaketjun jokaisessa käsittelypisteessä. Euroopassa slip sheetit eivät ole saavuttaneet merkittävää suosiota, mutta uudella mantereella elintarvikeketjussa nämä ovat arkipäivää. Kaikilla merkittävillä toimijoilla on käsittelyyn tarvittavat välineet. Kun välineet on hankittu, ei lavojen käyttö ole enää järkevää.

http://www.youtube.com/watch?v=d2drARuky_M

Avainsanat: , , , ,
Kategoria(t): logistiikka | Leave a Comment »

Fennia Prize RePackille

7.3.2014

Pakkausalan merkittävin palkinto Suomessa on Scanstar, mutta tänä vuonna muotoiluun keskittynyt Fennia Prize-kilpailussa yllättäen palkittiin pakkaus, tai tarkemmin pakkaukseen liittyvä liiketoimintamalli Original RePack. Voittajia oli tänä vuonna viisi, joista RePackin lisäksi kannattaa huomata Wärtsilän moottori, jonka mekaniikkasuunnittelussa RD Velho on ollut mukana.   Vuosi sitten esittelin RePack-konseptin blogikirjoituksessa, mutta nykyään pakkaus näyttää olevan tyystin erilainen.

Ensimmäinen versio oli pahvinen pakkaus, jonka nuhjaantumista hieman mietin. Sittemmin on todettu, että pahvinen ratkaisu ei tuo riittävää lisäarvoa suhteessa normaaliin pahvilaatikkoon ja pakkauksen rakenne on muutettu kudotuksi pussiksi. Tämä vaikuttaakin viisaalta monessa suhteessa, sillä se on helppo palauttaa, kestävä, helppo säilyttää ja toimii hyvin verkkokaupassa. Vaatteet ja erilaiset pienet kuluttajatuotteet eivät kuljetuksessa välttämättä tarvitse ylimääräistä laatikkoa, vaan pussi riittää.

RePack näyttää saaneen lisää suosiota, vuosi sitten se oli tarjolla Globe Hope-verkkokaupassa. Nyt se on ilmestynyt myös Varustelekan listoille, mikä laittoi blogistin vakavasti harkitsemaan tavaran tilaamista ihan kokeilumielessä. Varusteleka on myös kunnostautunut asiakkaiden tarkassa ohjeistamisessa siinä, miten RePackia tulee kohdella. Noudattakaamme kaikki näitä ohjeita, jotta seuraavalle käyttäjälle ei tule ikäviä yllätyksiä!

Pakkaus on pantillinen ja se toimii siten, että asiakas maksaa 5 € ostoksen yhteydessä ja se palautetaan 10 € lahjakortin muodossa, kun pakkaus on palautettu. Pakkausta käytetään siis tällä hetkellä voimakkaasti myynninedistämistarkoituksessa, mikä laskettakoon konseptille kunniaksi. Nyt toimintatapa ja pakkauksen rakenne vaikuttavat sellaisilta, että tuolla on hyvät mahdollisuudet menestyä markkinoilla.

Original RePack-pakkaus. http://www.originalrepack.com

Avainsanat: , , , ,
Kategoria(t): RD Velho, tapahtumat | Leave a Comment »

Kaikkia ei voi miellyttää

2.3.2014

Suunnittelutyölle luonteenomaista on, että tulokselle ei ole yhtä absoluuttisen oikeaa ratkaisua, joka miellyttää kaikkia. Suunnittelun edetessä joudutaan aina tekemään kompromisseja siitä, mitä ominaisuuksia otetaan mukaan ja mitä jätetään pois. Juuri näissä kohdissa joudutaan päättämään, mitä sidosryhmää suositaan. Tekemällä kompromissit oikein saadaan riittävän hyvä lopputulos ja vain vähän tyytymättömiä tahoja.

Tässä videossa eräs pohjoissuomalainen kansantaiteilija on tyytymätön maitopurkin muovikorkkiin. Minun mielestäni se on erittäin hyvä ominaisuus. Tällaisten henkilökohtaisten mielipiteiden huomioiminen suunnittelussa onkin usein haastavaa.

Avainsanat: , , ,
Kategoria(t): Linkkejä ja vinkkejä | Leave a Comment »

Pakkausalan ammattilehdet

16.2.2014

Tiedonjanoiselle pakkausalan ammattilaiselle ei välttämättä kotimainen Pakkaus-lehti riitä alan uutuuksien seurantaan. Ulkomaalaisista lehdistä esimerkiksi tieteellisen lähestymistavan omaava Packaging Technology and Science tarjoaa hyvää tietoa alan viimeisimmästä tutkimuksesta. Lehden lukemista on hidastanut vaatimaton parin tuhannen euron vuosikustannus.

Yliopistopalvelut ovat eräs suomalaisen yhteiskunnan hienoimpia piirteitä. Yliopistot tarjoavat kirjastopalvelunsa kaikkien käyttöön, mutta tietyt palvelut, kuten sähköiset lehdet on rajattu vain opiskelijoille. Tämä ei kuitenkaan ole kovin paha rajoite, sillä opiskelijoita ovat myös avoimessa yliopistossa opiskelevat. Aalto-yliopiston kirjaston lehtien lukuun tarvittavat oikeudet saa ilmoittautumalla jollekin avoimen yliopiston kurssille. Tämä maksaa 60 €, mikä on varsin kohtuullista koko sisältö huomioiden. Samaan hintaan voi sitten käydä sen kurssinkin.

Sähköisestä arkistosta löytyvät seuraavat pakkausalan lehdet:

  • Advanced packaging
  • Package printing and converting
  • Packaging digest
  • Packaging magazine
  • Packaging news
  • Packaging technology and science
  • Paperboard packaging

Avainsanat: , , ,
Kategoria(t): Linkkejä ja vinkkejä | Leave a Comment »

Pakkaukset tulevaisuudessa

9.2.2014

Pakkausmateriaalien kehityksessä voimakkaimpana muutoksen ajurina ovat erilaiset materiaalin tehokkaaseen käyttöön liittyvät seikat. Tällaisia ovat pakkausmateriaalin määrän vähentäminen, hävikin minimointi ja kierrätysasteen parantaminen. Pakkaussuunnittelun keinoin voidaan vaikuttaa voimakkaasti materiaalin määrään.

Esimerkkinä keventämisestä on Innis & Gunn -panimon uusi pullo, jossa pullon painoa onnistuttiin suunnittelun ja oikean materiaalivalinnan avulla pienentämään 245 grammasta 195 grammaan. Tästä syntyy välittömiä kustannushyötyjä niin materiaali- kuin kuljetuspuolellakin. Lisäksi saadaan positiivinen markkinointiviesti nostamalla ympäristönäkökohdat esiin.

Materiaalien kehitys on jakaantunut kahteen osaan. Pakkausten kierrättäminen raaka-aineena vähentää ympäristökuormitusta ja säästää rahaa. Ongelmana kierrätyksessä on raaka-aineen ominaisuuksien heikkeneminen, jota tuotekehittäjät yrittävät minimoida. Paperipuolella alkaa olla aika poikkeuksellista, että pakkauskartongeissa ei olisi yhtään kierrätysraaka-ainetta. Täysin ensikuidusta valmistettuja kartonkeja käytetään vain erityistä lujuutta vaativissa kohteissa.

Kierrätysmateriaaleja kiinnostavampia ovat täysin uudet pakkausmateriaalit, jotka on tehty jonkin muun prosessin jätteestä. Esittelin aiemmin sienirihmastosta tehdyn vaimentimen, jossa raaka-aineena on viljan kuorintajäte. Se on mainio esimerkki siitä, miten jonkin toisen prosessin jätteelle saadaan uusi käyttötarkoitus, mikä tarkoittaa merkittävää raaka-ainesäästöä.

Uutena tulokkaana on palmuöljyn valmistuksen sivutuotteena syntyvän kasvijätteen hyödyntäminen paperin raaka-aineena. Palmusellun valmistaja Thai Gorilla Pulp kertoo, että heidän uusi raaka-aineensa on ominaisuuksien puolesta parempaa kuin kierrätyspaperi, mutta hinnaltaan houkuttelevampaa. Tällaiset uudet materiaalit muuttavat koko pakkausalaa, sillä hyvälaatuiset materiaalit, joiden hinta on matala ja ympäristökuormitus jopa positiivinen, ovat pakkausten käyttäjien näkökulmasta erittäin houkuttelevia.

Palmuöljyä tuottaessa syntyy sivutuotteena runsaasti kuitua. Lähde:www.packwebasia.com

Avainsanat: , , , , ,
Kategoria(t): pakkausmateriaali | Leave a Comment »

Hiilijalanjälki kuluttajien mielikuvissa

2.2.2014

Pakkausten ympäristövaikutuksiin liittyvät keskustelut nojaavat hyvin voimakkaasti ihmisten mielipiteisiin ja uskomuksiin. Viime viikolla kirjoitin pakkausten elinkaarianalyysistä, joka on kelvollinen työkalu vertailtaessa erilaisia materiaalivaihtoehtoja pakkaussuunnittelussa. Työkalun avulla päästään eroon mielikuviin pohjautuvasta ajatusmallista, jossa muovi saa aina huonommat arvosanat kuin kuitupohjaiset materiaalit. Pienen ammattilaisjoukon käyttämät työkalut eivät kuitenkaan muuta suuren kansan ajatuksia.

Kuluttajilla on yleisesti sellainen mielikuva, että pakkaus on merkittävässä roolissa elintarvikkeiden ympäristökuormituksessa. Tämä johtunee siitä, että pakkaus joudutaan hävittämään itse ja syntyvän jätemäärän voi jokainen itse havaita. Mielikuva ei kuitenkaan ole oikea.

FutuPackEco-hankkeessa on tehty tutkimus pakkauksen roolista elintarvikeketjussa. Tutkimuksen mukaan elintarvikkeissa tyypillisesti valmistusprosessi aiheuttaa päästöistä noin 90 %, hävikki 5 %, pakkausmateriaali 4 % ja pakkauksen hävitys viimeisen prosentin. Taulukosta voidaan nähdä, että erityisesti lihan tapauksessa raaka-aineen tuotanto vastaa lähes kaikesta päästöstä.

Pakkauksen osuuden jäädessä marginaaliseksi pakkauksen rooli tuotteen suojauksessa nousee erittäin merkittäväksi. Pakkaustapaa valittaessa joudutaan kuitenkin hankalaan kompromissitilanteeseen. Huolellinen pakkaaminen olisi ympäristön näkökulmasta paras ratkaisu, mutta saattaa aiheuttaa tietämättömälle kuluttajalle väärän mielikuvan.

Ympäristövaikutuksen jakaantuminen elintarvikkeessa. Taulukon on laatinut F. Silvenius kumppaneineen.

Ympäristövaikutuksen jakaantuminen elintarvikkeessa. Taulukon on laatinut F. Silvenius kumppaneineen.

Avainsanat: , , ,
Kategoria(t): ympäristö | Leave a Comment »

Hiilijalanjälki pakkauksen painolastina

26.1.2014

Hiilijalanjäljen laskennassa tai paremminkin elinkaarianalyysissä on suurin hype jo ohi, mutta asia on edelleen tärkeä. Hiilijalanjälki kertoo, kuinka paljon kasvihuonekaasuja tutkittava kohde vapauttaa elinkaarensa aikana. Pakkauksen osalta elinkaaressa ajatellaan materiaalin valmistus, konvertointi, kuljetukset ja hävitys. B2B-alueella alleviivataan voimakkaasti koko elinkaaren aikaisia päästöjä.

LCA-esityksestä erinomainen esimerkki on KONEen Ecospace-hissin esite. Siitä ilmenee, miten kasvihuonekaasujen päästöt jakautuvat hiilidioksidin, typpioksidin ja rikkioksidin välillä. Merkittävää on huomata, että vain 10% päästöistä syntyy valmistusvaiheessa. On tunnettua, että metallituotteiden valmistus on huomattavasti energiaa kuluttavampaa kuin paperi- ja puutuotteiden valmistaminen. Näin ollen voidaan todeta, että pakkauksen osuus koko tuotteen elinkaaren aikaisista päästöistä on selvästi alle prosentti.

RD Velhon pakkaussuunnitteluosastolla olemme miettineet, miten LCA-analyysiä voitaisiin hyödyntää pakkaussuunnittelussa. Absoluuttisella arvolla ei ole juurikaan merkitystä. Se voidaan liittää osaksi koko tuotteen analyysiä, jos laskentamenetelmät ovat samoja. Pelkällä pakkausten CO2-luvulla ei tee mitään: Jos kerrotaan, että tulos on vaikkapa 3,2 kg ilman mitään vertailukohtaa, ei tiedolla ole arvoa.

Vertailu vanhaan pakkaukseen on hedelmällistä, jos ollaan tekemässä puhtaasti pakkausmuutosta. Näitä harvemmin tehdään, vaan tuote muuttuu myös, jolloin lähtökohdat eivät ole pakkausten välillä samoja. Paras tapa lienee vertailla erilaisia pakkauskonsepteja ja kasvattaa näin tietoutta erilaisten materiaalien suhteesta toisiinsa. Tällä tavoin voidaan suunnittelussa painottaa ympäristöystävällisempiä ratkaisuja, mutta kuitenkin niin, että LCA-vertailu on vain yksi parametri, joka vaikuttaa valittavaan pakkaustapaan. Laskelmat auttavat esimerkiksi yleisessä keskustelussa, onko pahvivaimentimet paremmat kuin muovivaimentimet. Samoilla painoilla ehkä ovat, mutta materiaalin tyypin lisäksi käytettävä määrä on hyvin merkittävä parametri.

Onkohan vihreä kierrätysmerkki mustaa ympäristöystävällisempi?

Avainsanat: , , ,
Kategoria(t): ympäristö | 1 Comment »

Porausohjeet

19.1.2014

Seinään tai lattiaan kiinnitettävien isompien tuotteiden mukana on tapana toimittaa ohjearkki, jonka avulla voidaan kiinnitysreiät kätevästi porata oikeisiin paikkoihin mallintamatta niitä painavan laitteen avulla. Arkki tehdään yleensä siten, että porausohjeet painetaan ohuelle aaltopahville. Tämä on ehdottomasti kustannustehokkain tapa tehdä ohje.

Painettujen ohjeiden kanssa esiintyy yksi ongelma ylitse muiden: Reikien paikat eivät ole kohdallaan. Sinänsä tämä ongelma on harmillinen, sillä ohjeen ainoa käyttötarkoitus on reikien kohdistaminen tarkasti paikalleen. Syynä virheeseen on flexopainotekniikka. Ohjeiden mitat ovat yleensä kovin suuret, luokkaa metri. Vaikka oletettaisiinkin, että painolaatta on täsmälleen mitoillaan, tulee mittavirhettä arkin liikkeestä radalla suhteessa painolaattaan. Flexopainetuissa arkeissa näkee usein, että laatta on hieman liikkunut arkin pinnalla. Kun katsoo painojälkeä, virhe näyttää pieneltä, mutta se kertautuu isoksi pitkällä matkalla.

Mittavirheen ei tarvitse olla kuin pari milliä, jotta laitteen asennus ei onnistu porattuihin reikiin. Pari milliä taas tulee painettuun pahviin helposti. Arkki elää hieman kosteuden vaikutuksesta, painolaatan valmistuksessa on toleranssit ja arkki saattaa liikkua suhteessa painolaattaan. Kaikki nämä yhdessä johtavat siihen, että tarvittava tarkkuus on vaikea saavuttaa toistuvasti.

Painamista parempi tapa on tehdä kohdistukset stanssaamalla. Tasostanssissa arkki ei liiku suhteessa stanssiin, joten yksi merkittävä virhemahdollisuus on suljettu pois. Reikien paikat laitetaan stanssiin ja informaatio painetaan, jolloin ohjeesta saadaan tarkempi ja ohje palvelee käyttötarkoitustaan. Hinta on hivenen kalliimpi kuin pelkästään painettuna, mutta asiakkaalle kannattaa joko toimittaa oikein oleva ohje tai jättää ohje kokonaan pois. Huonoin vaihtoehto on virheellinen ohje.

Avainsanat: , , , , ,
Kategoria(t): Laatu | Leave a Comment »

Amazonin jättilaatikko

12.1.2014

Amazonin jättimäinen laatikko on herättänyt hämmästystä netissä. Itsekin epäilin, että kyseessä on Photoshopin tuotoksia. Kuvan nähtyäni totesin heti, että kyseessä on joko feikki tai mainostemppu. Laatikko näytti teippauksen perusteella fefcon 0201-rakenteelta. Teippikin tosin olisi puolisen metriä leveää. Arkin leveyden tulisi olla noin 3,5 metriä. Tällaisia koneita tuskin on Amerikassakaan, vaikka siellä kaikki on suurta.

Laatikko on kokoluokaltaan sellainen, että noihin on tapana tehdä puurunko ja vaneripinnoitus. Ainakaan meidän projekteissamme ei kyllä olla tässä kokoluokassa käytetty teippisuljentaa. Kuvissa ei myöskään näy kuormansidontaa, joka tässä mittaluokassa nousee pakkauksen toiminnallisuudessa erittäin tärkeää rooliin. Näistä näkökohdista voidaan päätellä, että tuolla virityksellä ei ole toiminnallista merkitystä.

Recode-blogisti sai kaivettua esiin tiedon, että kyseessä on oikea kuva. Pakkaus on osa Amazonin ja Nissanin markkinointikampanjaa, jossa mainostetaan mahdollisuutta tilata Amazonin kautta Nissan Verso Note. Ilmeisesti laatikon sisällä on todellakin auto. Olettaisin kuitenkin tilanteen olevan sellainen, että ensin on laitettu auto lavalle ja sitten nostettu laatikko päälle. Veikkaisin, että jos Amazonista tilaa Nissanin, tuollaista laatikkoa ei tule mukana.

Nissan tulee! Lähde:www.recode.net

Avainsanat: , ,
Kategoria(t): Linkkejä ja vinkkejä | Leave a Comment »

Vanhemmat artikkelit
Viimeisimmät artikkelit