Posts Tagged ‘pakkaus’

Fefco 0713 lukitusläppä

30.8.2015

Laatikoissa, joiden kannen etuläppä painuu laatikon sisään käytetään toisinaan laatikon etuseinästä tulevaa lukitusta, joka estää kannen tahattoman aukeamisen. Tällaisia rakenteita ovat esimerkiksi Fefco 0713, 0215 ja 0421. Lukitusläppä mahdollistaa kuitenkin kannen virheellisen suljennan, mikäli kokonaisuus on sopivasti mitoitettu. Oikeassa suljentatavassa kannen etureunan läpän kuuluu painua laatikon sisälle. Mikäli kannen etureunan läppä on lyhyempi kuin lukitusläpän etuseinän avautuva osa, voi laatikon sulkea väärin. Tällöin etureunan läppä jää laatikon ulkopuolelle ja lukitusläppä pitää koko kannen kiinni.

Virheen voi estää siten, että mitoittaa kannen etuläpän niin pitkäksi, että lukitus ei mahdu sulkeutumaan, mikäli kansi on väärin suljettu. Toisaalta virheellinen suljentatapa saattaa olla tarkoituksenmukainenkin. Mikäli on riski, että koko kansi taipuu laatikon sisälle voidaan kannen tukevuutta lisätä sillä, että jätetään etuläppä ulkopuolelle. Tällöin ei kansi painu laatikon sisään. Mitoitusta tehtäessa kannttaa tehdä tietoinen valinta ja ohjata suunnittelulla oikeaan toimintatapaan.

Mitan A1 ja A2 suhteella saa halutun toiminnan aikaiseksi. Jos asiaa ei ajattele, saa myös ei halutun lopputuloksen.

Mitan A1 ja A2 suhteella saa halutun toiminnan aikaiseksi. Jos asiaa ei ajattele, saa myös ei halutun lopputuloksen.

Intia harkitsee muovipakkausten kieltämistä

8.8.2015

Intiassa National Green Tribunal –niminen taho esittää lainsäädäntöä muutettavan siten, että muovien käyttö pakkauksissa kiellettäisiin pois lukien biohajoavat materiaalit. NGT on Intian valtion ylläpitämä taho, joka valvoo ympäristöasioita, joten taustalla ei ole kansalaisjärjestö, vaan valtiovalta. Tavoitteena muovikiellolla on estää muovimateriaalien päätyminen luontoon tai kaatopaikalle. Täyskielto onkin menetelmänä tehokas.

Radikaali ehdotus on saanut teollisuuden käymään vastaiskuun, sillä tällä hetkellä muoville ei ole järkeviä vaihtoehtoja. Muovista luopuminen tarkoittaisi elintarvikkeiden irtomyynnin lisääntymistä, mikä aiheuttaa hävikkiä ja pilaantumista tai jyrkästi kasvavia pakkauskustannuksia. Barrierominaisuuksia haettaessa muovi voidaan korvata joko lasilla tai metallilla. Valmistusprosessin kannalta molemmat ovat huonoja muoveihin verrattuna.

FICCI-niminen organisaatio on julkaissut laajan esityksen muovipakkauskiellon seurauksista. Siinä tuodaan hyvin esille se, että jäteongelmaa ei ole järkevää ratkaista kieltämällä materiaali ilman realistista korvaavaa vaihtoehtoa. FICCI esittääkin jäteongelman ratkaisuksi kierrätyksen parantamista. Jo nyt PET kiertää hyvin, sillä siitä maksetaan. Muiden muovijakeiden uudelleenkäyttöä tehostamalla saadaan näillekin jakeille arvoa, jolloin ihmisten motivaatio toimittaa muovit hyötykäyttöön paranevat.

Biohajoavia muoveja on jo nyt markkinoilla, mutta näistä ei teknisiltä ominaisuuksiltaan ja kustannuksiltaan vielä löydy sellaisia vaihtoehtoja, että kaikki nykyiset muovimateriaalit voitaisiin korvata uusilla materiaaleilla. Tästä syystä täyskielto johtaisi pikemminkin vanhanaikaisiin pakkausratkaisuihin. Uusien materiaalien kehittäminen vie vielä vuosia. Enpä haluaisi vaihtaa teollisuuspuolella VCI-kalvoa ja PET-vanteita tervapaperiin ja teräsvanteisiin. Sillä ei maailmaa pelasteta.

Muovipakkauksia odottamassa uutta kierrosta.

Kuljetusvaurioiden analysointi

31.5.2015

Kuljetusvaurioiden analysointi kuuluu valitettavasti yritysten pakkausvastaavien perustekemiseen. Ei ole lainkaan harvinaista, että kuljetuksessa pakkaus ja tuote saa kipeää. Siitä tapaa tulla palautetta. Vaurion perusteella pitäisi tehdä johtopäätöksiä siitä, onko käsittely ollut normaalista poikkeavaa, vai onko vika heikossa pakkauksessa tai jopa molemmissa.

Vauriota koskevassa palautteessa on usein vain kuva rikkinäisestä tuotteesta ja kommentti, että pakkaus on huono. Pelkästä rikkinäisen tuotteen kuvasta on vaikea sanoa, mikä on ollut vaurion syynä. Kuvat vaurioituneista pakkauksista ovat paljon tuotevauriokuvia tärkeämpiä tehtäessä johtopäätöksiä tapahtumista. Pakkauksesta näkee usein helposti, onko kyse esimerkiksi trukilla tehdystä vauriosta tai pudotuksesta. Näin saadaan rajattua pois myös vauriot, joissa tuotetta on vaurioitettu sen jälkeen, kun se on otettu pois pakkauksesta.

Vauriotilanteen muistilista

  • kuva pakkauksesta ennen avaamista, jos päällepäin näkyy vaurioita
  • lisää kuvia pakkausosista avaamisen jälkeen
  • kuva vaurioista tuotteesta
  • kuva, josta ilmenee, miten päin tuote on ollut pakkauksessa
  • tieto, mistä toimituksesta on kyse

Puutteellisin tiedoin joutuu antamaan ylimalkaisen vastauksen. Entinen kollegani sai kerran kuvia rikkinäisestä tuotteesta ja pyynnön tehdä analyysi. Hänen analyysinsä oli ytimekkäästi ”Näyttää olevan rikki.”

Salamatkustajia pakkauksissa

17.5.2015

Evira julkaisi tiedotteen, jonka mukaan Kiinasta tulleissa puisissa pakkauksissa on ollut salamatkustajina aasianrunkojäärien toukkia. Pakkauksissa on ollut asianmukaiset ISPM-15 leimat, mutta silti pakkaukset ovat levittäneet tuholaisia.

Kiinassa on käsitelty puupakkaukset perinteisesti metyylibromidilla. Käsittelyssä pakkaukset laitetaan konttiin tai telttaan ja tilaan päästetään metyylibromidikaasua. Kaasun annetaan vaikuttaa vuorokausi, jonka aikana eläinten pitäisi kuolla. Menetelmän heikkous on ilmiselvästi sen epävarmuus. En yllättyisi lainkaan, jos useinkin kaasut tuulettuisivat vahingossa liian aikaisin ja käsittely jäisi vajaaksi.

Metyylibromidi tuhoaa otsonikerrosta ja aiheuttaahan se myös terveysongelmia kaasuttajalle, jos tämä ei ole suojautunut kunnolla. Veikkaisin, että ei Kiinassa ole ihan aina käytetty aktiivihiilisuodattimia näissä hommissa. Näistä syistä lämpökäsittely joko kuumalla ilmalla tai mikroaalloilla on valtaamassa alaa Aasiassakin.

Montrealin sopimuksen asettama takaraja metyylibromidin käytölle on 2015. Euroopassahan tätä menetelmää ei ole käytetty enää aikoihin, mutta Aasiassa se on edelleen yleinen menetelmä. Takaraja tulee nopeasti vastaan, joten viimeistään nyt kannattaa ryhtyä selvittämään, miten puupakkaukset jatkossa käsitellään ja millaisia hintavaikutuksia muutoksella on. Jos hinta lähtee pahasti kohoamaan, kannattaa harkita pakkausten tekemistä materiaaleista, jotka eivät ole ISPM-15:n piirissä.

Aasianrunkojäärän matkustuskolo. Kari Silventoinen on napannut tämän mainion kuvan, joka on julkaistu Eviran toimesta.

Pakkausalan tulevaisuudennäkymiä

19.4.2015

Pakkausalan mukava piirre on, että ei ole nähtävissä teknologista murrosta, joka tekisi pakkaukset tulevaisuudessa tarpeettomiksi. 3D-tulostuksesta puhutaan kovasti, mutta se tullee vain siirtämään jonkinlaisen osan kappaletavaratuotannosta lähemmäs kuluttajaa. En itse kykene näkemään tilannetta, jossa tulostaisin sulatejuustoa aamiaispöytään. Alan jatkuvuus tarjoaa hyvän pohjan tehdä teknologiakehitystä. Kehitystä ohjaavia ajureita ovat ainakin seuraavat:

  • väestönkasvu lisää pakkausten ja elintarvikkeiden käyttöä
  • rajalliset luonnonvarat edellyttävät kierrätyksen kehittymistä
  • kehitysmaissa kauppojen lisääntyminen, jolloin tuotteet ovat bulkin sijaan pakattuja
  • elintarvikkeiden hävikki tulee minimoida
  • kuluttajat ovat ympäristötietoisempia
  • tuoteturvallisuuden parantuminen esimerkiksi lääkkeissä edellyttää pakkauskehitystä

Näistä trendeistä suurin osa ei osu suoraan Suomen kehitykseen, mutta teknologiaorientoituneena maana Suomella on hyvät edellytykset kehittää pakkauksia vastaamaan tulevaisuuden vaatimuksia. Tällöin kotimarkkina toimii myös helposti koelaboratoriona.

Kuitumateriaalit

Kuitujen muokkaaminen erilaisin menetelmin mahdollistaa kuitumateriaalin ominaisuuksien muuttamisen olennaisesti. Esimerkiksi selluloosananofibrillien avulla voidaan pakkausmateriaaliin lisätä lujuutta. Nanosellun kehitys tulee laajentamaan kuitupohjaisten pakkausten käyttöä, mutta toisaalta laajentunut osaaminen kuitujen muokkaamisessa mahdollistaa kuitumassan kierrättämisen nykyistä useampaan kertaan.

Uskoisin, että kokonaan ensikuidusta valmistettuja pakkauksia ei tulevaisuudessa juurikaan käytetä. Neitseellisen materiaalin hinta jatkaa nousuaan ja maailman puuvarannot tuskin ovat kasvamaan päin. Kosteisiin tiloihin joutuvat pakkaukset saadaan kestämään muokkaamalla kierrätettyä kuitumassaa. Kierrätysketju tulee myös muuttumaan niin, että käytettyjä kuitupohjaisia pakkauksia ei hyödynnetä energiana, vaan ne pyritään keräämään uusiokäyttöön. Tätähän yritetään jo nyt, mutta ainakaan Suomessa ei kuluttajia ohjata rahallisin kannustimin kierrätykseen.

Nanoselluloosakalvo, Lähde: www2.vtt.fi

Muovit

Öljypohjaisten muovien käyttö tulee vähenemään tai pakkauksissa jopa loppumaan. Aiemmin olen kirjoittanut biomuoveista, joiden ominaisuudet paranevat kovaa vauhtia. Tällä hetkellä useat materiaalit ovat teknisesti pakkauksiin riittävällä tasolla, mutta kustannuspuoli laahaa edelleen perässä. Kun kyse on enää kustannuksista, ei volyymituotantoon siirtymiseen ole enää pitkä aika. Öljypohjaisten muovien korvaajia tulee polylaktidi-puolelta, mutta myös nanosellun kehittelyssä on saatu aikaan materiaaleja, jotka korvaavat pakkauksissa nykyisiä muovimateriaaleja.

Tekniikan kehittyessä biopohjaisista muoveista ja muokatuista kuiduista löydetään varmasti ominaisuuksia, jollaisia ei öljypohjaisilla materiaaleilla pystytä valmistamaan. Uskoisinkin esimerkiksi muovien barrierominaisuuksien paranevan.

Painettu äly

Älypakkausten rynnistystä markkinoille on odotettu vuosia. Ongelmana on ollut sovellusten puute johtuen vaatimattomista ominaisuuksista ja korkeasta hinnasta. Hintapuolelle suuren helpotuksen tekee painettu äly. Kun pakkauksen normaaliin valmistusprosessiin saadaan integroitua elektroniikan painaminen, saadaan pakkauksia, jotka kertovat käyttäjälle omasta tilastaan. Myös markkinointiviestintään tulee täysin uudenlaisia mahdollisuuksia, kun pakkaukseen saadaan esimerkiksi näyttöjä. Kuljetuspakkauksissa tulemme näkemään paikannuksia ja olosuhderasitusten mittausmahdollisuuksia. Sähköinen tunnistaminen on jo nyt laajasti käytössä, mutta RFID-tagit tultaneen tulevaisuudessa painamaan suoraan pakkauksen pintaan.

Rullalta rullalle -tekniikalla painettu OLED. Lähde: www2.vtt.fi

Uudelleenkäytettävät pakkaukset

On täysin järjetöntä heittää kaikki pakkaukset yhden käyttökerran jälkeen kierrätykseen. Materiaalista ei tällä hetkellä saada läheskään kaikkia jakeita jalostettua takaisin sellaiseen tilaan, että siitä voisi tehdä uuden pakkauksen. Nekin jakeet, jotka saadaan takaisin lähtöpisteeseen, kuten kuidut tai metalli, vaativat suuren määrän energiaa muuttuakseen jälleen pakkaukseksi. Kuljetuspakkauksissa uskoinkin uudelleenkäytön olevan yleistä tulevaisuudessa. Original RePackin tyyppiset avaukset ovat vielä pieniä, mutta markkinapotentiaali on valtava.

Pakkaussuunnittelulla logistista etua

6.4.2015

PYR:in uusimmassa infokirjeessä oli erinomainen artikkeli IKEAn pakkauskehityksestä ja tavoista, miten pakkauksia kehittämällä säästetään luonnonvaroja ja rahaa. Ikean toiminnan mittakaava on niin suuri, että pienilläkin muutoksilla saadaan suuria hyötyjä. Esimerkiksi parantamalla kynttilälavan täyttöastetta 252 pakkauksesta 360 pakkaukseen vähennetään vuositasolla 200 rekkakuljetusta varastosta myymälään.

Pakkaussuunnittelun näkökulmasta on ilahduttavaa kuulla esimerkistä, jossa valaisimen rakennetta on muutettu paremman täyttöasteen saavuttamiseksi. Kuljetettaessa tuotetta puoli kierrosta maapallon ympäri on kuljetuskustannus merkittävässä roolissa tuotteen kokonaiskustannuksesta. Valitettavan usein hyvän täyttöasteen saavuttaminen jätetään yksin pakkaussuunnittelijan vastuulle, vaikka tilankäyttöön on vaikea vaikuttaa tuotteen ollessa valmis. Ikean tapauksessa tuotteen tehokas jakelu on ilmeisen merkittävä kilpailutekijä, jolloin pakkauksen rooli korostuu. Olisi myös kiinnostavaa tietää, saatiinko uudelleensuunnittelulla tuotteen hintaa painettua alaspäin. Jutun mukaan osien määrä väheni 33:sta 24:ään, mikä viittaa myös tuotteen kokoonpanokustannusten vähenemiseen.

Pakkausten vaurioituminen kuljetuksessa on toisinaan väistämätöntä. Ikealla on tämä ongelma ratkaistu uudelleenpakkaamalla myymälässä ne tuotteet, joiden pakkaus on vaurioitunut. Recovery-osastolla tuotteelle leikataan leikkurilla pahviarkista uusi pakkaus. Pakkausten koostuessa lähes kokonaan pahvista saadaan suurelle osalle tuotteista tehtyä uudet pakkaukset arkkitavarasta. On poikkeuksellista, että pakkausvalmistus on siirretty käyttökohteeseen.

Uudelleenpakkaaminen logistiikkaketjun loppupäässä tuntuu järkevältä toimintatavalta. Valitettavan usein näkee järjestelyn, jossa tuote tulee huoltopisteeseen uudelleenpakattavaksi tai se hävitetään pakkauksen vaurioiduttua, vaikka ongelmat saataisiin ratkaistua toimittamalla logistiikkaketjun loppupäähän varaosana pakkauksia tai valmistamalla ne paikallisesti, kuten IKEA on suuren volyymiin perustuen valinnut.

PYR:in jutussa viitattiin Lundin yliopistossa tehtyyn case-tutkimukseen, jonka voi lukaista täältä: http://lup.lub.lu.se/luur/download?func=downloadFile&recordOId=541306&fileOId=626088

Tuotteeseen kiinnitettävät pehmusteet

29.3.2015

Tilasin Saksasta uuden polkupyörän, joka toimitettiin reilunkokoisessa laatikossa osat osin irrallaan. Perinteinen tapa suojata pintoja tällaisessa pakkauksessa on kääriä osia kuplamuoviin tai PE-foamiin.

Saksalainen insinööri oli ratkaissut ongelman uudella tavalla. Suojana käytettiin PE-foamista tehtyjä paloja, jotka kiinnitettiin tuotteeseen kiertämällä tarranauha suojattavien osien ympäri ja sijoittamalla suojaava palikka näiden väliin. Yhdenlaisella osalla saa suojattua tarvittavat paikat erilaisilla tuotteilla. Pyörään oli laitettu kuusi suojaa, joten kulutus on maltillinen. Hankaumia ei pyörässä ollut, joten sain naarmuttaa virheetöntä pintaa ensimmäisellä lenkillä.

Pienet hyvin suunnitellut suojat antavat hyvän kuvan tuotteesta. Ainakin pakkausalan ammattilainen sai pienen vau-efektin tuotteen lisäksi näistä vaimentimista.

Osa saattaa olla vakiotuote, mutta itse en ole nähnyt näitä missään myynnissä. Näille olisi paljonkin käyttöä erilaisten metallituotteiden pakkauksissa.

Tässä näkyy kiinnike käyttötilanteessa. Sillä voi kätevästi pakata mopin ja imurin yhteen.

Tässä näkyy kiinnike käyttötilanteessa. Sillä voi kätevästi pakata mopin ja imurin yhteen.

Pehmusteet irrallaan. Tarranauha tarttuu kiinni hyvin luotettavasti.

Pehmusteet irrallaan. Tarranauha tarttuu kiinni hyvin luotettavasti.

S.O.S (Save Our Samples)

8.3.2015

Pakkausmallien säilyttäminen H-hetkeen asti on eräs pakkaussuunnittelun haastavimmista tehtävistä. Minunkin urallani on sattunut useita tapauksia, joissa mallit on saatu, mutta tavalla tai toisella ne on onnistuttu kadottamaan ennen tarkempaa tarkastelua. Nämä ovat aina kirveleviä tappioita, kun suurella vaivalla hankitut protot joutuu tilaamaan uudestaan.

Siivoojat ovat merkittävä riskin aiheuttaja. Olenkin oppinut, että siivoojat pitää erikseen opastaa, että tilasta, jossa tehdään pakkaussuunnittelua ei missään tapauksessa saa milloinkaan heittää pois mitään pakkausmateriaalia. Siivoojalla ei voi olla tietoa, mitä tarvitaan ja mitä ei. Katkerin tapaus siivoojarintamalla kävi vajaa kymmenen vuotta sitten, kun siivooja yllättäen vaihtui. Uusi siivooja päätti eräänä varhaisena aamuna laittaa pakkaussuunnitteluosaston järjestykseen ja keräili kaikki tyhjät laatikot kierrätykseen. Voi sanoa, että olimme vähän hämmästyneitä, kun tulimme aamulla töihin siistiin officeen.

Kollegat, jotka työskentelevät samoissa tiloissa muiden asioiden parissa kuuluvat myös riskiryhmään. Olin tarkastelemassa pakkauskokonaisuutta toimistolla seuraavan päivän koepakkausta varten. Olin levittänyt kaikki osat tarkasteltavaksi, kun kollegani pamahti paikalle etsimään laatikkoa. Siitä hän sitten poimi yhden ja totesi, että otan tämän. Ilmoitin ko. henkilölle, että vastavuoroisesti käyn hakemassa hänen tietokoneestaan kovalevyn, kun satun tarvitsemaan juuri sen kokoista palikkaa. Ulkopuolisille tuntuu olevan myös vaikea ymmärtää, että pahvipaavo, joka on täynnä pahvia on arvokas näyte-erä. Sieltä ei saa ilman lupaa ottaa mitään, eikä sinne satunnaisten laatikoiden survominen nosta erän arvoa.

Kuormalavanäytteet kuuluvat vaikeimmin säilytettävien joukkoon. Ne eivät kunnolla mahdu näytehyllyihin, joten niitä usein yritetään säilyttää lastauslaitureilla. Muistan erään tapauksen, jossa olin saanut Kiinasta kuormalavanäytteen. Näin sen lastauslaiturilla, mutta en heti siirtänyt sitä pois, kun siinä kuitenkin oli isolla lappu, jossa oli nimeni. Parin päivän päästä joku oli siivonnut aluetta ja heittänyt kuormalavan roskiin. Vähän nolotti ilmoittaa Kiinaan, että saisiko uuden lavan, kun heitettiin se edellinen vahingossa roskiin.

Kasvipohjainen maitopurkki kaupan hyllylle

1.3.2015

Valio teki merkittävän avauksen ottamalla Tetrapakin kehittämän kokonaan kasvipohjaisen maitopurkin käyttöön. Tiedotteen mukaan kyseessä on ensimmäinen täysin biopohjainen kartonkinen nestepakkaus markkinoilla. Ensimmäisessä vaiheessa uudet pakkaukset ovat käytössä Jyväskylän tehtaalla pakattaessa laktoositonta maitoa. Pakkauksen muoviset osat, eli laminaattikalvo ja korkki on valmistettu sokeriruokopohjaisesta materiaalista. Kartonki on perinteisempää FSC-sertifioidusta puusta valmistettua. Näillä materiaalivalinnoilla vältetään uusiutumattomien raaka-aineiden käyttö täysin.

Pakkaus on kasvipohjaisista, uusiutuvista materiaaleista valmistettu, mutta ei kuitenkaan biohajoava. Kierrätysketjuun ei uutuudella ole vaikutusta. Edut syntyvätkin tuotantoketjun alkupäässä, jossa ei muoveissa tarvita öljypohjaisia raaka-aineita, vaan kaikki materiaalit saadaan kasveista.

Kasvipohjaisissa materiaaleissa tapahtunut edistys on merkittävää pakkausalalla. Muoveilla saadaan tehtyä rakenteita, joita on vaikea tai mahdoton toteuttaa muilla materiaaleilla. Kuluttajien mielikuvissa kuitenkin muovit ovat saaneet osin aiheestakin huonon maineen. Kasvipohjaisilla materiaaleilla saadaan korjattua osa elinkaaren ongelmista, mutta puutteellisessa kierrätysketjussa nekään eivät toimi.

Uusien materiaalien kehityskaaressa nimenomaan pilottikäyttäjät ovat merkittävässä roolissa ja tässä täytyykin erityiskiitos osoittaa Valiolle. Tällaiset pilottihankkeet hyödyttävät koko pakkausalaa. Materiaaleista saadaan todellista kokemusta vasta siinä vaiheessa, kun niitä saadaan suuremmassa mittakaavasta toimitusketjuun.

Biopohjainen maitopurkki. http://www.tetrapak.com

Uudelleenkäytettävät pakkaukset

18.1.2015

Pakkausten uudelleenkäyttö herättää usein kiinnostusta sekä ympäristönäkökohtien että kustannussäästöjen vuoksi. Kummankaan hyödyn syntyminen ei kuitenkaan ole itsestään selvää, sillä pakkausten uudelleenkäyttö aiheuttaa kustannuksia paluulogistiikassa ja pakkausten hallinnoinnissa.

USA:sta löytyy Reusable packaging association, joka on erikoistunut uudelleenkäytettävien pakkausten käytön edistämiseen. Yhdistys toimii etujärjestönä, joka jakaa tietoa ja edistää pakkausten uudelleenkäyttöä. Alan toimijoista suurin osa näyttäisi olevan kuormalavojen tarjoajia. Kuormalavojen tapauksessa hyötyjä onkin helppo saavuttaa.

Yhdistys on tehnyt laskurin, jolla pystyy laskemaan, onko uudelleenkäytettävien pakkauksen käyttöönotto taloudellisesti järkevää. Laskuri huomioi pakkausten hankintakustannukset, kiertoajan, sidotun pääoman, palautuksen hinnan ja käyttöiän. Tällä saa jo melko hyvän kuvan kannattavuudesta. Näiden parametrien lisäksi kannattaisi vielä huomioida paluulogistiikan järjestämiseen sitoutuva työmäärä, joka on merkittävä erityisesti tullirajoja ylitettäessä. Syöttämällä laskurille erilaisia arvoja saa nopeasti selville tyypillisen kannattavan tapauksen tuntomerkkejä, joita ovat

  • Lyhyehkö toimitusmatka
  • Nopea kierto
  • Pienet varastot
  • Pieni joukko kohteita

Paluulogistiikan järjestäminen tilanteissa, jossa pakkausten saajia on paljon ja ne ovat hajaantuneet ympäri maailman on ongelmallista. Asiakkaalle on liikaa vaivaa, jos he joutuvat järjestämään kuljetuksen.  Lisäksi globaalisti kattavan paluupostisopimuksen tekeminen siten, että hinta on maltillinen, on haastavaa. Jos pakkausta joutuu palauttamaan toiselta puolelta maailmaa, maksaa postitus helposti pakkauksen hinnan verran. Paras kuvio olisikin sellainen, jossa pakkaus käytettäisiin uudestaan lähellä sitä paikkaa, jonne se on päätynyt. Tällaisia ketjuja onkin rakenneltu kuormalavoille.

Pitkät palautusmatkat eivät ole ongelma pelkästään kustannusten näkökulmasta, vaan rahti aiheuttaa myös ympäristökuormitusta. Valitettavasti en ole onnistunut löytämään kattavaa selvitystä erilaisille palautustilanteille. Yleensä oletetaan, että palautus tehdään rekalla ja mahdollisesti niin, että rekka ajaisi joka tapauksessa reitin. Oma olettamani on, että lentorahdin tapauksessa palauttaminen olisi haitallisempaa kuin kierrätys kohteessa. Tämäkin puoltaa sitä, että uudelleenkäytettävät pakkaukset ovat parhaimmillaan toiminnan ollessa suppealla alueella.