Posts Tagged ‘pakkaus’

Pakatun tuotteen konfigurointi

18.12.2011

Sähköjohto ja käyttöohjeet ovat tyypillisiä pakkauksessa olevia nimikkeitä, jotka vaihtelevat maittain, vaikka laite itsessään ei muuttuisikaan. Yleinen ratkaisu maakohtaiseen konfigurointiin on muuttuvien osien pakkaaminen logistiikkakeskuksessa lähellä kohdemaata. Valmistajilla saattaa olla muutama jakelukeskus, johon toimitetaan kasoittain laitteita. Kun niitä saadaan myytyä kohdemaihin, tehdään tarvittavien muuttuvien nimikkeiden lisäys.

Käytännöllistä on, jos lisääminen on mahdollisimman helppoa. Vanteiden ja teippien kanssa pelaamista ei yleisesti ottaen pidetä kovin helppona. Siksi useat valmistajat ovat ratkaisseet konfiguroinnin lisäämällä pakkaukseen aukon, josta osat saadaan työnnettyä pakkaukseen sisään.

Menetelmä on nerokas, sillä se säästää kallista työtä. Hilppeet on helppo työntää sisään ja jos tila on hyvin suunniteltu, ei niitä kuitenkaan ole kovin helppo varastaa. Varastamiseen liittyvää riskiä voidaan vähentää teippaamalla luukku kiinni käytön jälkeen. Erityisesti ulospäin aukeava luukku kannattaa teipata, jotta se ei jää törröttämään auki.

Sisään päin aukeavaan Luukkuun kannattaa tehdä jonkinlainen sormikolo, jotta sen saa vedettyä muun pinnan tasalle. Jäykkäkään pahvi ei pongaa niin paljon takaisin, että se stanssattuun koloonsa itsestään asettuu. Sisäänpäin aukeava luukku on yleensä parempi nuuttaussuunnasta johtuen, mikäli pakkauksessa on riittävästi tilaa.

Kovin järeisiin pahveihin pieniä luukkuja ei kannata laittaa. Ongelmaksi muodostuu luukun jäykkyys. varsinkin jos päätyy ulospäin aukeavaan luukkuun. Väärään suuntaan aukeavaa mallia saa välttämättä toimivaksi. Suuren luukun ongelma on laatikon heikkeneminen. Mikäli laatikolle on asetettu tiukat vaatimukset ei iso aukko yleensä ole mahdollinen.

Irtotäyte pakkauksen tyhjän tilan täyttäjänä

10.12.2011

Tilasin Englannista tavaraa. Sain laatikon, joka oli kohtuuttoman iso suhteessa tilattuihin välineisiin. Innoissani raapaisin laatikon auki ja totesin, että sehän on täynnä EPS-täytettä. Ilmiselvästi kauppias ei ollut tutustunut täytteitä koskevaan kirjoitukseeni.

Kaapaistuani sisältöä oli tuloksena kasa täytettä lattialla ja pieni pilkistävä nurkka minimaalisesta kartonkirasiasta. Tiesin, että laatikossa on yhdeksän pientä rasiaa. Siinä sitten pohdiskelin, pitääkö koko sisältö kaataa olohuoneen lattialle, jotta loputkin löytyvät. Tyydyin kuitenkin kaivelemaan sisältöä ja lopulta onnistuin onkimaan kaikki tilaamani osat esiin.

Ehdottaisin postimyyntiä harjoittaville firmoille seuraavaa pakkaustapaa:

  • Tuotteet pakataan sopivan kokoiseen laatikkoon.
  • Pienet osat laitetaan salpapussiin tai kuplamuovipussiin omaksi ryhmäkseen.
  • Tyhjä tila täytetään paperitäytteellä tai ilmakuplakalvolla.
  • Toimituslista laitetaan päällimmäiseksi, jotta asiakas näkee, mitä pakkauksessa on.

Vaikka joku lähettäisikin kauppaan irtotäytettä, ei siitä pidä asiakasta rangaista lähettämällä roskat eteenpäin.

Harhaanjohtava kierrätysmerkki

20.11.2011

Pakkauksen kierrätysmerkin tulee kertoa, mitä materiaalia pakkaus on. Satuin huomaamaan kotona pakkauksen, joka näin ammattilaisen silmään näytti kartongilta, mutta siinä oli kuitenkin mainittu materiaaliksi HDPE. Vaikuttaa siltä, että painatuksen tekijä ei ole tutustunut aiempaan kirjoitukseeni.

Painatusta tehtäessä oli luultavasti pyritty kertomaan itse tuotteen materiaali. Tämä olikin jossain määrin onnistunut, mutta näin ei kierrätysmerkkiä tulisi käyttää. Pakkauksesta tulee löytyä oikea merkintä. Siinä voidaan kertoa myös sisältöön liittyviä ohjeita, mutta ei pelkästään niitä. Nyt tässä joutuu pohtimaan, veisikö tuon ohjeen mukaan PE-uusiokäyttöön, vai tyytyisikö kartonkikierrätykseen.

Kuvan pakkaus ei ole kuulu PE-HD-kategoriaan, vaikka merkistä voisi toisin päätellä.

Pystymallinen kaappipakkaus

13.11.2011

Pakkaussuunnittelun peruskauraa on kaapin pakkaaminen. Kaappi voi olla tarkoitettu tehoelektroniikalle, tietoliikennevälineille, servereille tai vaikkapa ruuan säilyttämiseen. Käyttötarkoituksella ei juuri ole väliä pakkauksen kannalta, vaan kaikissa on samat problematiikat.

Ensimmäinen seikka, mikä pitää valita on kuljetusasento. Lentorahtiin nämä pitää kaataa, ellei halua pitäytyä rahtikoneissa. Pystyssä ei parimetrinen pakkaus mene koneen alarahtitilaan. Selällään kuljettamista kannattaa myös harkita, mikäli tuote on kovin herkkä. Tosin tällöin kannattaa kertoa mekaniikkasuunnittelijalle aikeistaan. Siellä ei välttämättä olla huomioitu ollenkaan käyttöasennosta poikkeavaa kuljetusasentoa. Vaakamallisessa pakkauksessa on yleensä haittana korkea pakkauksen hinta.

Pystyssä kuljettaminen on järkevää, jos käytettään vain rekka- tai konttirahtia. Konttikin sillä varauksella, että tavarat mahtuvat ovesta sisään. Pystypakkauksessa tuote on oikeassa asennossa saapuessaan asennuspaikalle, joskin se pitää jotenkin kammeta lavalta alas asentaessa. Suurempi etu useimmiten lienee se, että pystypakkaukseen kuluu erittäin vähän pakkausmateriaalia. RD Velhon pakkaussuunnitteluosasto on tehnyt tällaisia pakkauksia useita. Yksinkertaisimmillaan on vain lava alla ja katolla hieman suojaa. Kaappi kiinnitetän lavaan vanteilla ja koko komeus kääritään kiristekalvoon. Tukevammissa malleissa on käytetty erilaisia häkkejä. Hinta jää reilusti alle puoleen vaakamallisen pakkauksen hinnasta.

Yksinkertainen pakkaustapa edellyttää, että tuote itsessään on niin tukeva, että se ei tarvitse pehmustusta alle. Lisäksi oletetaan, että kuljetuksen aikana tuotetta ei kaadeta. Pakkauksen tekeminen sellaiseksi, että laite kestää kaatamisen, vaatii niin paljon suojausta, että saman tien kannattaa laittaa tuote valmiiksi selälleen.

Kaikkein vaativin on tilanne, jossa tuote tulee kuljettaa pystyssä, mutta se vaatii vaimentimet alleen. Tällöin pakkauksesta tulee herkästi epävakaa, sillä pehmeä alusta yhdistettynä korkealla olevaan painopisteeseen aiheuttaa voimakasta pyrkimystä kaatumiseen.

Vaimennettuja lavoja näkee yleisimmin servereissä. Näissä ilmeisesti elektroniikka on herkkää ja ainoa mahdollinen kuljetusasento on pystyssä. Vaimennettu lava ja tukeva pakkaus laitteen ympärillä edellyttää tuotteelta korkeaa hintaa. Kaikki vaimennetut lavat, joita olen nähnyt, ovat erittäin kalliita. Markkinoilla on olemassa huokeita lavajalkaan tarkoitettuja vaimentimia, mutta näiden toimivuus on kokemukseni mukaan heikkoa. En laske näitä lainkaan vaimetimiksi.

Keskeinen tekijä pakkaustavan valinnassa on mekaniikan vaatimusmäärittely. Mikäli raudasta halutaan tehdä sellainen, että kuljetus ilman vaimentimia on mahdollinen, niin siitä voidaan sellainen tehdä. vahingossa näin ei kuitenkaan käy, joten tavoite pitää saada mekaniikan lähtövaatimuksiin.

China RoHS

6.11.2011

Toisin kuin eurooppalainen RoHS, China RoHS huomioi myös pakkaukset. China RoHS on määrittänyt vastaavalla tavalla materiaalien identifikaatiot kuin EU:n pakkausdirektiivin lisäosat. Aiemmassa kirjoituksessa kerroin, että EU:n numerointi noudattaa muovien osalta ISO 1043:n käytäntöjä. Kiinalaiset ovat viisasti  valinneet muovien kuvaukseksi kirjainlyhenteet, jotka tulevat englanninkielisistä nimistä. Näin ollen merkintä, jossa on numero ja kirjainyhdistelmä, kelpaa molemmilla markkina-alueilla.

Muille materiaaleille ei ole vakiintunutta käytäntöä, joten numeroinnit on määritelty ihan itse. EU:n ohjeistuksen mukaan paperi on saanut numeron 20. Kiinalaiset ovat varanneet numeron 20 lasin ja tinan yhdisteelle. Kiinalaiset ohjeistuksen mukaan paperipohjaiset materiaalit tunnistetaan kirjainlyhentein. Aaltopahvi esimerkiksi on CB. Näin ollen ei ole löydettävissä yhteneväistä merkintätapaa muille kuin muovimateriaaleille. Tämä johtaa siihen, että mikäli halutaan noudattaa Kiinan vaatimuksia tarkasti, tarvitaan useampia kierrätysmerkkejä.

Käytäntönä tuntuu olevan, että Kiinan merkintätapaa ei noudateta kovin orjallisesti. Käytännössä tällä hetkellä pakkaukset, joissa on eurooppalaiset merkinnät, pääsevät Kiinan markkinoille. Kiinan tullin toimintatavat ovat kuitenkin sellaiset, että jonain päivänä he saattavat havahtua tähän asiaan. Silloin selviää vähemmällä selittämisellä, kun on viralliset merkinnät.

Aaltopahvin kierrätysmerkintä

 

Lavan vaikutus pakkauksen luotettavuuteen

30.10.2011

Suuri osa lavalla varustettujen pakkausten ongelmista johtuu lavan kestävyydestä. Erityisesti pahvisia kontteja käytettäessä tulee lavan rakenteen olla sellainen, että se kestää trukkikäsittelyä. Jos pahvipakkauksesta vaurioituu jalka, on pinon lujuuden kanssa todellisia ongelmia.

Olen joutunut todistamaan useita tapauksia, joissa lavajalka on pudonnut lavasta, mutta tällainen pakkaus on silti laitettu pinoon siten, että päälle on laitettu vielä lisää pakkauksia. Pino on toki notkuva, mutta jos se nojaa toiseen pinoon, ei kaatumista pääse tapahtumaan. Kontti tai rekka saadaan näin lastaamalla täyteen.

On sanomattakin selvää, että yhden jalan puuttuessa painojakauma allaolevan kontin kanteen ei ole suunnitellun mukainen ja pinottavuus kärisii. Tuloksena on pakkauksen painuminen kasaan ja mahdollisesti allaolevan tuotteen vaurioituminen. Käytännössä vaurioituneiden lavojen pinoamista ei voida estää, joten lavan rakenteen tukevoittaminen on ainoa järkevä korjaustapa.

Lavan vaikutus pahvikonttien pinottavuuteen on merkittävä. Ainoa ongelmia aiheuttava tekijä ei ole lavojen jalkojen vaurioituminen. Lavan jalkojen pinta-ala ja sijoittelu on myös tärkeässä roolissa. Esimerkiksi lastulevyn tyyppisestä materiaalista valmistetuissa lavoissa on niin pienet jalat, että vähänkään suuremmalla kuormalla ne painuvat allaolevan pakkauksen kannesta sisään.

Kuorma onkin saatava jakautumaan vähintään nurkkiin ja mielellään koko pitkälle sivulle. Jos kuorma jakautuu kannelle siten, että tukea ei tule nurkkiin, pinottavuus romahtaa. Huonoin mahdollinen lopputulos lienee se, että käytetään huippulaatuista pahvia, mutta tuhotaan sen hyvät ominaisuudet tekemällä lava, joka ei hyödynnä pahvin vahvoja kohtia.

Ihanan kamala pakkaus!

19.10.2011

Helsingin Sanomat otsikoi ylläolevasti pienen jutun tämän aamun lehdessä kuluttajasivuilla. Heillä on toiveena, että lukijat lähettäisivät esimerkkejä pakkauksista, jotka ihastuttavat tai ovat huonoja. Pakkauksissahan harvemmin on mitään ihastuttavaa, joten negatiiviseksi tämä helposti kääntyy.

Jos toimittaja sattuu tutkimaan blogiani, saattaa hän törmätä kuplapakkauksesta kertovaan juttuuni, joka sopii aihepiiriin. Tosin juttuun liittyvää pakkausta on muutettu siten, että siihen on lisätty repäisynauha, joten esitetty ongelma poistui.

Nyt kaikki pakkaussuunnittelun parissa työskentelevät voivat lähettää parhaat ehdotuksensa tai surkeimmat epäonnistumisensa toimitukseen. Minä taidan kuitenkin vain jäädä odottelemaan tuloksia.

Sienipakkaus

9.10.2011

DuPontin pakkauskilpailun tämän vuoden eräs palkittu innovaatio on sienirihmastosta kasvatettu sisäosa. Aiemmissa jutuissa olen kertonut erilaisista uusista sisäosamateriaaleista, kuten pulpista ja biohajoavasta EPS:stä. Sienirihmastopakkauksella tavoitellaan myös erinomaista kierrätettävyyttä, eikä vain mielikuvaa siitä. Materiaaleissa tuntuu olevan tärkeämpää, että ihmiset mieltävät ne ympäristöystävällisiksi, kuin se, että ne todella sitä ovat. Sienipakkaus voidaan kompostoida kuluttajan omassa pihakompostorissa. Osa biohajoavista materiaaleista vaatii vähän järeämmän prosessin, jotta hajoaminen kunnolla tapahtuisi.

Sienipakkaus on ainakin valmistajan mukaan tuotannossa vähemmän energiaa kuluttavaa kuin biohajoavat muovit. Tämä onkin helppo uskoa, sillä prosessi ei vaadi kovin korkeaa lämpöä. Perusmateriaalina käytetään viljan kuoria tai muuta vastaavaa ylijäämämateriaalia, jotka laitetaan sienirihmaston kanssa muottiin. Olosuhteiden ollessa sopivat, sieni alkaa kasvaa muotissa ja täyttää tyhjän tilan ja sitoo pohjamateriaalin kasaan. Kun muotti viikon kuluttua kuumennetaan ja avataa, on sisäosa valmis. Lopun kuumennus takaa, että kasvu loppuu.

Valmistustekniikkana kasvattaminen aiheuttaa haasteita nykypäivän ostotoimintatavoilla. Prosessia on nimittäin jokseenkin vaikea nopeuttaa. Mikäli tilaukset on tehty myöhässä, ei ostaja saa materiaalia seuraavana päivänä vaikka kuinka haluaisi. Ei se sieni käskemällä nopeammin kasva.

Kierrätysmerkit Euroopassa

2.10.2011

Pakkauksiin on perinteisesti kierrätysmerkin virkaa laitettu hoitamaan kolmesta nuolesta koostuva Möbiuksen rengas. Merkin tavoitteena on kuvata, että materiaali on kierrätettävissä. Merkki sinänsä ei ota kantaa siihen, miten kierrätys tulee tapahtua. Kansalaisen tuleekin itse tunnistaa materiaali ja hoitaa asiat oikein. Pahvien tapauksessa näin yleensä käykin. Useimmissa maissa tällä merkillä ei ole lainsäädännön näkökulmasta roolia.

Nuolimerkki ilman lisäohjeita

Nuolimerkki ilman lisäohjeita

Pakkausdirektiivi määrää, että merkinnät on oltava, mutta ei mene yksityiskohtiin. Sen sijaan direktiivi velvoittaa tekemään ohjeistuksen myöhemmin.

Pakkauksiin on niiden keruun, uudelleenkäytön ja hyödyntämisen, mukaan lukien kierrätys, helpottamiseksi merkittävä niissä käytetyt materiaalit, jotta ne voidaan tunnistaa ja luokitella kyseisellä teollisuuden alalla.

Euroopan Unionin virkamiehet ovat aktivoituneet. He ovat julkaisseet päätöksen 97/129/EC, joka ohjeistaa kierrätysmerkkien sisällön. Dokumentissa mainitaan, että se on ensivaiheessa vapaaehtoinen. Ensivaihe on tietääkseni edelleen menossa.

Muovien osalta 97/129/EC on yleisessä käytössä. Tavallinen kansalainen ei pakkausmuoveja toisistaan erota, joten käyttö on erittäin perusteltua. Muovien numerointi päätöksessä vastaa ISO 1043:a. Päätös sisältää myös muiden yleisten pakkausmateriaalien numeroinnin. Aaltopahvi esimerkiksi on numero 20 ja lisäviite PAP. Numero on näistä painavampi informaatio. Paperipohjaisissa materiaaleissa merkin käyttö on selvästi harvinaisempaa kuin muoveissa. Jos kuitenkin pakkauksen merkinnät halutaan EU:n suositusten mukaisiksi, kannattaa dokumentin ohjeita seurata.

97/129/EC:n mukainen merkintä PET-muoville.

Yleisesti näkee pahvisia pakkauksia, joissa ei ole mitään painatusta. Linjana olen itsekin usein pitänyt, että pahvit osataan kierrättää ilman erillisiä merkkejä. Jos pakkausta ei muuten paineta, ei siihen silloin laiteta kierrätysmerkkiä. Tämä linjaus ei kuitenkaan saa EU:n päämajasta tukea, joskaan se ei ole suoraan vastoin 97/129/EC ohjeistusta.

Muovipussien varoitusmerkinnät

17.9.2011

Jos laittaa pussin päähän, voi tukehtua. Lapset ja muutoin pienipäiset eivät tätä välttämättä itse ymmärrä, joten tietyissä englantia puhuvissa maissa on standardien ja lainsäädännön kautta tuotu informatiiviset merkinnät pusseihin.

Merkintöjä näkee toisinaan myös teollisuuspakkauksissa, joskaan itse en ole näitä koskaan pusseihin speksannut. Teollisuuspuolella toivottavasti ei ole ongelmana, että asentajat tunkevat päänsä säkkiin ja tukehtuvat.

Eurooppalaisista standardeista merkintävaatimus löytyy tietääkseni brittiläsestä BS 1133-21 standardista. Leluja koskeva EN71-1 lähtee siitä, että pienet lapset eivät välttämättä ymmärrä edes symboleja ja pussien tulisikin olla sellaisia, että pussi päässä voi hengittää.

USA:n puolella tietyissä osissa maata on lainsäädännöllä velvoitettu laittamaan varoitustekstit tai muu varoitusmerkki tietyn kokoisiin tai paksuisiin pusseihin. Ohuiden pussien tapauksessa on sellainen riski, että lapsi inhaloi pussin hengitysaukkoihinsa, eikä kykene sitä poistamaan. Lainsäädäntö koskee vain kuluttajamarkkinoita.

Kuvassa on Logitechin kuulokkeiden mukana tullut pussi. Siinä on pari varoitusmerkintää aiheeseen liittyen. Toinen on Munchin Huudosta mukailtu. Se ilmeisesti opastaa, että pussia ei saa laittaa päähän. Viestiä vahventamaan on laitettu toinen merkintä, että sitä ei saa laittaa edes lapsen päähän.

Pussissa on myös runsaasti reikiä. En keksinyt niille muuta käyttöä kuin sen, että jos pussin kuitenkin laittaa päähän, ei tukehdu kovin nopeasti. Tässä luultavasti pyritään EN 71-1 vaatimuksiin.

Itse aion linjata jatkossakin merkinnät niin, että B2B-puolella näitä ei käytetä. Leluissa ja USA:n kuluttajamarkkinoilla taas merkintä tekstimuodossa on ehdottomasti oltava.

Logitech on lisännyt kierrätysmerkkien lisäksi varoitusmerkinnät pusseihin.