Paper foam

6.8.2011

Kesäloman kuluksi tutkin netistä erilaisia pakkauksiin liittyvä sivuja. Suunnittelemme RD Velhossa jatkuvasti pakkauksia pienille tuotteille. Pakkausten tulee olla suhteellisen näyttäviä, sillä suomalaisten yritysten tuotteen tapaavat olla asemoitu hieman ylemmäs kuin aasialaisten kilpailijoiden. Sisäosissa käytetään usein pahvia, pulppia tai erilaisia tarjottimia.

Hollannissa on valmistaja, joka tekee paper foam-sisäosia. Näitä käytetään kuluttajaelektroniikassa, mutta eniten näihin näyttäisi törmäävän CD ja DVD-pakkauksissa. Paperivaahtopakkauksella on mahdollista korvata muoviset levypakkaukset. Valmistustekniikaksi valmistaja ilmoittaa ruiskupuristuksen. Tulosta kehutaan mittatarkaksi. Lisäksi valmistaja ilmoittaa, että tuote ei tarvitse pöly- tai naarmusuojausta. Ympäristönäkökulmasta kuitupohjaiset pakkaukset luokitellaan hyviksi, joten yleinen lähtövaatimus ympäristöystävällisyydestä täyttyy.

Materiaali näyttää pätevältä. Valmistustekniikka on ilmeisesti patentoitu, mutta valmistajalta saa lisensoitua menetelmän. Onkohan valmistajia lähellä Suomea? Kiinnostaisi kokeilla johonkin sisäosaan tällaista ratkaisua.

Sisäosaesimerkki osoitteesta http://www.paperfoam.com

Avainsanat: ,
Kategoria(t): pakkausmateriaali | 1 Comment »

Pakkauksen rooli, case De Motu

6.7.2011

Katselin uutta aikarautaa. De Motu vähän himottaisi. On tyystin järjellä perusteltavissa hankkia g-mittarin ja kellon yhdistelmä. Onhan g-mittarista hyötyä minulle useita sekunteja vuodessa.

Mittalaitteen lisäksi myös pakkaukseen on kiinnitetty tosissaan huomiota, vaikkakin toivottavasti vähemmän kuin mittarin mekaniikkaan. Kello tulee minikokoisessa alumiinisalkussa. Salkun kehutaan kestävän vettä 10 metriin saakka. Pikaisesti ajateltuna paino on sen verran pieni, että salkku kelluu, mutta saattaahan käyttäjäkunnasta silti löytyä joku, jolle ominaisuus on tärkeä.

Aprikoin salkun roolia pakkausdirektiivin näkökulmasta. On ilmeistä, että salkku toimitetaan jonkilaisessa pahvipakkauksessa. Näin ollen salkku itsessään ei ole pakkausdirektiivin näkökulmasta pakkaus, vaan osa itse tuotetta.

Siinä tapauksessa, että tuotteen ajatellaan olevan säilytyspakkauksessaan silloin, kun sitä ei käytetä, pakkausvaatimukset hieman muuttuvat. Tällöin kierrätysasiat eivät ole pakkauksille yleisesti asetettavien vaatimusten mukaisia. Kestopakkaukset solahtavat uudelleenkäyttökategoriaan suoraan. Raaka-aineiden kierrätettävyydestä ei siis tarvitse huolehtia ja ratkaisuiden perusteltavuus ja valikoima kasvaa runsaasti. Voidaan tehdä vaikkapa pieni alumiinisalkku rannekellolle.

Täytynee kipaista kaupan kautta ja tarkastaa DeMotun pakkausta hieman tarkemmin.

Avainsanat: , ,
Kategoria(t): pakkausmateriaali | Leave a Comment »

Vanha oli parempi

26.6.2011

Kun olemassaolevan tuotteen pakkausta lähdetään kehittämään, on vanha pakkaus lähtökohdiltaan tyypillisesti käyttäjien mielestä  aivan toivoton. Siinä on vaikka mitä vikaa, joka haittaa toimintaa. Suojaus saattaa olla riittämätön, pakkaus on vaikea kasata, pinottavuus on riittämätön ja hintakin turhan korkea.

Onneksi pakkaukset ovat kovin suunnittelijansa näköisiä, joten tuotteelle voidaan tehdä toisenlainenkin pakkaus. Ideavaiheessa kaikki näyttää hyvältä ja uusi tuntuu toimivan aivan mainiosti. Kun uusi pakkaus otetaan käyttöön, havaitaan, että se vanha oli kuitenkin hyvä, ellei jopa täydellinen. Uutuuden viehätys katoaa sekunneissa kun vanhan ominaisuudet siintävät mielessä.

Olen törmännyt vastaavaan tilanteeseen niin kauan, kun olen ollut muutoksia tekemässä. Olenkin pohtinut, että ennen uuden idean esittämistä pitää vanhan viat kerrata, jotta ne ovat kirkkaana mielessä uutta käyttöönotettaessa. Tätä kautta saatetaan muistaa paremmin, miksi muutosta lähdettiin hakemaan. Muutosvastarinta tuntuu olevan normaali ilmiö lähes kaikissa muutostilanteissa. Faktojen lisäksi projekteissa pitäisi alkuvaiheessa tunnistaa johtaja, joka voi johtaa muutoksen kohteena olevia henkilöitä. Näillä tempuilla tilanne ei ehkä pääse niin pahaksi, että muutokset kariutuvat.

Avainsanat:
Kategoria(t): pakkaussuunnittelu | Leave a Comment »

Kotelon mitat

17.6.2011

Mekaniikassa on tapana tehdä koteloiden ulkomitat sopimaan täysiin satoihin millimetreihin. Esimerkiksi 600x400x200 mm. Paperilla tämä vaikuttaa oikein mukavalta. Pakkaussuunnittelussa tästä aiheutuu lähes poikkeuksetta merkittävää harmia, sillä kuormalavat on myös tehty vastaavalla mitoituksella. Näin lavojen täyttöasteet jäävät kehnoiksi, sillä tuotteita ei mene oikein mitenkään järkevästi lavalle. Useinkaan tuote itsessään ei aseta mittarajoitteita.

Kun olen RD Velhon konttorilla seurannut suunnittelun etenemistä, on aina perusongelmana tilanpuute. Mitat voidaan kuitenkin useimmiten valita kohtuullisen vapaasti. 600×400 pohjan sijaan voisi harkita vaikkapa 730×330 mm mittaa. Tällöin saataisiin pakkaus näppärästi sovitettua lavalle ja täyttöaste paranee.

Keskeisenä tekijänä on kuljetettavuuden huomioiminen tuotteen vaatimusmäärittelyssä. Mikäli lavamitoituksen asettamat vaatimukset saadaan tarpeeksi aikaisessa vaiheessa speksiin mukaan, voidaan ne toisinaan toteuttaa. Tuotteen vaatimusmäärittelyvaiheessa onkin syytä kysäistä pakkaussuunnittelijan toiveet. Pienellä pohdinnalla saatetaan saavuttaa merkittäviä kustannuksia tuotteen toimitusvaiheessa.

Avainsanat: , ,
Kategoria(t): pakkaussuunnittelu | 1 Comment »

Pahvinen lavakaulus

29.5.2011

Teollisuudessa käytetään edelleen runsaasti puisia lavakauluksia. Stora Enson suunnitteluosasto on pähkinyt asiaa ja tehnyt vastaavan ratkaisun pahvista. Ideaa on pidetty jopa world starin arvoisena. Materiaali on sellaista, että sitä voi huoletta käyttää myös myös merirahdissa. Pahvi ei pienestä kosteudestä pehmene.

Nopeasti ajateltuna pahvisessa lavakauluksessa on muutamia etuja:

  • Keveys: Helppo käsitellä ja rahtikulut laskevat
  • Puhtaus verrattuna vanhoihin puisiin kauluksiin.
  • Ei ISPM-15 ongelmia, olettaen, että ei käytetä puulavaa
  • Nykyaikainen ratkaisu

Tuskin puiset kaulukset tämän myötä tyystin katoavat. Ne ovat edelleen ihan päteviä, kun kierrätetään tavaraa lyhyillä matkoilla ja ripeällä tahdilla. Puukaulukset kestävät käyttöä varmasti pidempään. Pahvisen edut nousevat selvästi esiin, kun kauluksia ei saada takaisin tai puumateriaalin vientimääräykset ovat tiukat. Myös painoperustaisessa rahtissa tulee etuja.

Avainsanat:
Kategoria(t): Linkkejä ja vinkkejä | Leave a Comment »

Pakkaussuunnittelun ulkoistus

21.5.2011

LinkedInin Packaging Design-ryhmässä käydään keskustelua siitä, pitäisikö pakkaussuunnittelija olla omasta takaa, vai kannattaako käyttää ulkopuolista tahoa. Me RD Velhossa olemme toki sitä mieltä, että ulkoinen taho on ainoa oikea ratkaisu. Toki mielipidettämme hieman ohjaa se, että myymme pakkaussuunnittelupalvelua.

Keskustelun aihe on mielenkiintoinen, vaikkakin näkökulma on vahvasti kuluttajapakkauspainotteinen ja heijastelee markkinaviestintänäkökohtia. Keskeinen viesti lähes kaikilla on, että ulkopuolisen tahon vahvuutena on uusien ajatusten tuominen. Tämä onkin yhden firman suunnittelijoiden keskeinen ongelma: Mistä ammentaa uusia ideoita? Jos tekee suunnittelutoimistossa töitä, näkee jos jonkinlaisia pakkauksia ja erikoisia ideoita. Näitä sopivasti yhdistelemällä saa toisinaan mainioita ideoita uusiin kohteisiin.

Perinteisesti keskustelua on käyty lähinnä kustannusten näkökulmasta. Se onkin aiheena ehkä helpompi. Nyrkkisääntönä voidaan sanoa, että useimmat (teollisuus)yritykset eivät tarvitse täysipäiväiväistä pakkaussuunnittelijaa. Tällöin kannattaa palvelu ostaa asiantuntijalta. Jos tarvitaan täysipäiväinen ja osaaja on tarjolla, joudutaan jo hieman laskemaan ja pohtimaan ydinosaamisasoita. Tällöinkin usein päädytään ostopalveluun.

Suunnittelupalvelua myyvänä henkilönä mieltä lämmittää, että painoarvoa laitetaan osaamiseen ja uudenlaisten ratkaisujen kehittämiseen. Mielestäni silloin puhutaan oikeista asioista ja ammattilaiset saavat niille kuuluvan aseman.

Avainsanat: ,
Kategoria(t): pakkaussuunnittelu | Leave a Comment »

Pakkaussuunnittelijan työkalulaatikko

8.5.2011

Terhen Järvi-Kääriäinen PTR:stä (nyttemmin jo eläkkeellä) julkaisi Futupack-projektin pohjalta ”Pakkaussuunnittelijan työkalulaatikko ympäristömyönteisyyden lisäämiseksi Suomessa” -nimisen dokumentin. Sen voi ladata täältä. Viittasinkin tähän jo ohimennen ”Pakkauksen hinnan painoarvo” -artikkelissa.

Terhen käy tutkimuksessa kattavasti läpi, miten pakkaussuunnittelussa pitäisi ottaa ympäristöasiat huomioon. Näkökulma on pääosin materiaalilähtöinen, joten yleisimmin käytettävien materiaalien ominaisuudet selviävät tutkimuksesta. Lisäksi tutkimukseen on kerätty mainioita tarkastus- ja opaslistoja pakkaussuunnittelijalle.

Pakkauksista puhuttaessa ympäristöasiat nousevat usein esiin. Suunnittelijan tulee tietää näistä asioista. Pakkaussuunnittelijan työkalulaatikko on hyvä johdatus aiheeseen.

Avainsanat: , ,
Kategoria(t): Linkkejä ja vinkkejä | Leave a Comment »

Korean omat merkinnät pakkauksissa

30.4.2011

Koreassa näyttäisi tulleen uusi vaatimus pakkausmerkinnöille. Se koskee sähkolaitteita joillain rajauksilla. Vaatimuksen mukaan laitteessa ja pakkauksessa tulee olla KC-merkki. Merkin saamiseen on määritelty oma prosessinsa, joka ei näytä aivan kevyeltä.

Ilmeisesti aiemmin merkintä on vaadittu vain laitteesta. Nyt se halutaan myös pakkaukseen. KC-merkin lisäksi tarvitaan myös sertifiointitiedot. Tällaisia tietoja ei yleensä kannata painaa pakkaukseen, vaan ne lisätään tarralla silloin kun niitä tarvitaan. Ongelma näissä määräyksissä on lähinnä pakkaamon ohjeistus, että merkintä on kaikissa Koreaan lähtevissä laitteissa, mutta ei muulloin.

Nyt siis kaikki sähkölaitteiden pakkauksista vastaavat lukija tarkastamaan, onko tämä asia jo kunnossa.

KC-merkki

KC-merkki

Avainsanat: ,
Kategoria(t): Linkkejä ja vinkkejä | Leave a Comment »

Hiilijalanjälki pakkausmateriaalien vertailussa

22.4.2011

Muoviset pakkaukset määritellään helposti ympäristön kannalta huonoiksi ja kuitupohjaiset hyviksi. Ei välttämättä lainkaan huono jaottelu, mutta toisinkin voidaan ajatella.

Pakkausten ympäristövaikutuksia arvioitaessa lähtökohta on, että ne päätyvät oikealla tavalla kierrätykseen. Mikäli näin ei tapahdu, vaan käytetty pakkaus joutuu luontoon, on esimerkiksi kuituvaloksen maatuminen merkittävästi nopeampaa kuin muovin. Tämä on roskaantumisen näkökulmasta hyvä asia, mutta laskennallisesti maatuminen aiheuttaa hiilidioksidipäästöjä.

B2B maailmassa pakkaukset useimmiten päätyvät kierrätysjärjestelmään, jossa kuitupohjaiset pakkaukset käytetään materiaalina uudestaan ja muovit menevät energiajakeeseen. Tällöin tarkastelu hieman muuttuu. Muoveista kun saa energian polttamalla kätevästi hyödynnettyä.

Kaisa Gronman on tutkinut asiaa tarkemmin tutkimusraportissaan. Tarkastelussa on käytetty hiilijalanjälkeä, joka on jossain määrin rajoittunut menetelmä tutkia ympäristövaikutusta. Menetelmä on kuitenkin parhaasta päästä.

Tutkimuksessa vertailtiin EPS:ää ja kuituvalosta keskenään. Mikäli kuituvalos kierrätetään oikein käytön jälkeen, on se hiilijalanjälkitarkastelun pohjalta ympäristöystävällisempi. Mikäli kierrätys menee pieleen, on EPS parempaa. Mikäli EPS viedään kaatopaikalle, ei sen oleteta hajoavan, jolloin siitä ei tule päästöjäkään. Tästä syystä kaatopakkasijoituksesta saa etua. Kuituvalos hajoaa kaatopaikalla, jolloin tulee päästöjä.

Kummankin tapauksen osalta materiaalin ja pakkauksen valmistus olivat suurimpia energiaa kuluttavia toimintoja. Kierrätyksellä on kuitenkin vaikutusta. Tutkimuksessa ilmeni, että jos EPS ja kuituvalos poltetaan, on EPS päästöiltään pienempi. Jos kuituvalos käytetään raaka-aineena uudestaan, nousee se paremmaksi. Virallista totuutta ei siis voida julistaa, vaan tulos riippuu siitä, mitä pakkaukselle tapahtuu.

Hiilijalanjälki on suppea tarkastelumalli, mutta antanee parempia tuloksia kuin puhdas tuntuma. Ei siis voida sanoa suoraan, että muovipakkaukset ovat ympäristön kannalta huonoja. Tärkeää kaikkien pakkausten osalta on oikea kierrätys, jotta roskaantuminen voidaan välttää. Kun kierrätysmenetelmät ovat kunnossa materiaali ei ole merkittävin asia ympäristön kannalta. Tutkimuksen perusteella muovipakkauksia ei ole syytä laittaa pannaan, vaan käyttää oikeaa materiaalia sopivasti oikeassa kohteessa.

Avainsanat:
Kategoria(t): ympäristö | 2 Comments »

Liian suuri pakkaus

10.4.2011

Pakkausdirektiivi edellyttää, että käytetään jotain määriteltyä menetelmää todentamaan pakkauksen olevan yhdenmukainen direktiivin kanssa. Yleisin menetelmä on standardisetti EN13427-13432. Käytännössä kaikki, jotka tuottavat tuotteita EU-markkinoille nojaavat näihin standardeihin. Itse en ole kuullut kenenkään tehnee omaa menettelyä.

EN13428 edellyttää, että pakkauksen koko on minimoitu. Minimointi lähtee yleensä mekaanisisista- ja kuljetusketjun vaatimuksista, joskin kaupallisilla asioilla sekä käytettävyydellä on merkitystä. Kierrätykseen joutuvan materiaalin määrä on minimoitu pakkauskoon ollessa pienin mahdollinen.

Ostin jokin aika sitten paketin pattereita. Päätin ostaa oikein reilun kokoisen paketin, koska niitä kuitenkin kuluu. Paketin avattuani ensimmäisenä sieltä tuli esiin kahden patterin kokoinen kartongista taiteltu täytepala. Tarkempi tutkimus osoitti, että vastaava oli toisessakin päässä. Pakkauksessa oli 8 (tai 6+2, kuten markkinointiosasto oli asian ilmaissut) patteria ja laatikko oli mitoitettu sopivaksi 12 patterille. Tunsin itseni:

  1. Huijatuksi
  2. Ammatillisesti suunnattoman innostuneeksi

Valitettavasti minulla ei ole käytössä yhdenmukaisuustodistusta tästä pakkauksesta. Materiaalin määrän minimointia voidaan ajatella ainakin seuraavilta suunnilta:

  • Mekaaninen suojaus. Tuote ei ole kovin herkkä, joten täytepaloissa ei ole kyse tästä.
  • Jakeluketjun vaatimukset. Pakkauskokoa kasvattamalla ei tässä hyödytä. Ryhmäpakkaus hoitaa sovittamisen ja toimii merkintöjen alustana.
  • Käytettävyys. Ei nuo ylimääräiset täytteet ainakaan paranna tilannetta.
  • Pakkauksen hyödyntäminen myyntitarkoituksessa. Tämä lienee ainoa peruste käyttää ylikokoista pakkausta. Tässä tapauksessa perusteet ovat kyllä varsin hatarat. Juuri tällainen täyttäminen on esimerkiksi Kiinassa nimenoimaisesti kielletty, eikä se EU:ssakaaan ole direktiivin hengen mukaista.
  • Tuotantoerä. Näitä samoja pakkauksia ei käytetä 12 patterin paketeissa, joten täältäkään ei löydy perusteita.

Pakkauskoon tarpeeton kasvattaminen johtaa herkästi Lahdessa lanseeratulle ns. ”harmaalle alueelle”. Jos EN13428 vaatimuksia tarkasti silmäillään, saatetaan päätyä siihen johtopäätökseen, että tällainen ei ole sallittua.

Täytepalat patteripakkauksessa.

 

Avainsanat: , ,
Kategoria(t): pakkaussuunnittelu | Leave a Comment »

Vanhemmat artikkelit
Viimeisimmät artikkelit