Kun olemassaolevan tuotteen pakkausta lähdetään kehittämään, on vanha pakkaus lähtökohdiltaan tyypillisesti käyttäjien mielestä aivan toivoton. Siinä on vaikka mitä vikaa, joka haittaa toimintaa. Suojaus saattaa olla riittämätön, pakkaus on vaikea kasata, pinottavuus on riittämätön ja hintakin turhan korkea.
Onneksi pakkaukset ovat kovin suunnittelijansa näköisiä, joten tuotteelle voidaan tehdä toisenlainenkin pakkaus. Ideavaiheessa kaikki näyttää hyvältä ja uusi tuntuu toimivan aivan mainiosti. Kun uusi pakkaus otetaan käyttöön, havaitaan, että se vanha oli kuitenkin hyvä, ellei jopa täydellinen. Uutuuden viehätys katoaa sekunneissa kun vanhan ominaisuudet siintävät mielessä.
Olen törmännyt vastaavaan tilanteeseen niin kauan, kun olen ollut muutoksia tekemässä. Olenkin pohtinut, että ennen uuden idean esittämistä pitää vanhan viat kerrata, jotta ne ovat kirkkaana mielessä uutta käyttöönotettaessa. Tätä kautta saatetaan muistaa paremmin, miksi muutosta lähdettiin hakemaan. Muutosvastarinta tuntuu olevan normaali ilmiö lähes kaikissa muutostilanteissa. Faktojen lisäksi projekteissa pitäisi alkuvaiheessa tunnistaa johtaja, joka voi johtaa muutoksen kohteena olevia henkilöitä. Näillä tempuilla tilanne ei ehkä pääse niin pahaksi, että muutokset kariutuvat.
Avainsanat: muutosvastarinta
Pakkaussuunnittelu 
Vastaa