Mekaniikassa on tapana tehdä koteloiden ulkomitat sopimaan täysiin satoihin millimetreihin. Esimerkiksi 600x400x200 mm. Paperilla tämä vaikuttaa oikein mukavalta. Pakkaussuunnittelussa tästä aiheutuu lähes poikkeuksetta merkittävää harmia, sillä kuormalavat on myös tehty vastaavalla mitoituksella. Näin lavojen täyttöasteet jäävät kehnoiksi, sillä tuotteita ei mene oikein mitenkään järkevästi lavalle. Useinkaan tuote itsessään ei aseta mittarajoitteita.
Kun olen RD Velhon konttorilla seurannut suunnittelun etenemistä, on aina perusongelmana tilanpuute. Mitat voidaan kuitenkin useimmiten valita kohtuullisen vapaasti. 600×400 pohjan sijaan voisi harkita vaikkapa 730×330 mm mittaa. Tällöin saataisiin pakkaus näppärästi sovitettua lavalle ja täyttöaste paranee.
Keskeisenä tekijänä on kuljetettavuuden huomioiminen tuotteen vaatimusmäärittelyssä. Mikäli lavamitoituksen asettamat vaatimukset saadaan tarpeeksi aikaisessa vaiheessa speksiin mukaan, voidaan ne toisinaan toteuttaa. Tuotteen vaatimusmäärittelyvaiheessa onkin syytä kysäistä pakkaussuunnittelijan toiveet. Pienellä pohdinnalla saatetaan saavuttaa merkittäviä kustannuksia tuotteen toimitusvaiheessa.
Pakkaussuunnittelu 
5.7.2011 9:37 pm |
Joku jo ehti aprikoimaan, että jos pienestä pohdinnasta siirtyy keskikokoiseen pohdintaan, saatetaan saavuttaa merkittäviä kustannussäästöjä kuljetuksissa.