Pakkaussuunnittelu

3D-tulostuksesta on puhuttu jo jokunen vuosi, mutta käytännössä se ei vielä ole yleistynyt siinä määrin, että maailma olisi muuttunut. RD Velhollekin on tulostimet hankittu protoilua varten ja niistä olemme oppineet, että menee vielä hetki, ennen kuin tekniikka on siinä kunnossa, että kuka tahansa voi tulostella tavaroita kotonaan. Parametrien haku on vielä sen verran työlästä, että helpompaa on tilata kaupasta tavaraa, jos sitä on myynnissä.

Pakkausalan näkökulmasta on esitetty skenaarioita, joissa pakkauksia ei enää tarvita muille kuin raaka-aineille, sillä tavarat tulostetaan käyttöpaikassa. Toki epäilen, että esimerkiksi kuohuviiniä ei kannata jatkossakaan tehdä tulostimella kotona, joten pakkaukset eivät tule kokonaan katoamaan, mutta tuotantoprosessi tulee varmasti muuttumaan.

Packaging Digest-verkkojulkaisu teki kyselyn siitä, kuinka suuri osa yrityksistä käyttää tällä hetkellä 3D-tulostusta pakkauksiin liittyen. Tuloksena oli, että 33 % hyödyntää uutta tekniikkaa. Olin yllättynyt suuresta prosenttiosuudesta, kunnes huomasin, että lähes kaikki uuden tekniikan käyttäjät käyttävät sitä protoiluun. Meidänkin pakkaussuunnittelutiimimme on jo vuosia käyttänyt 3D-tulosteita erityisesti pulppi- ja lämpömuovattujen pakkausten protoissa mitoitusten ja käytettävyyden tarkastamiseksi, mutta vielä ei ole harkittu tuotantoa 3D-tulostamalla.

Materiaalit kehittyvät vauhdilla. Muoveista löytyy monenlaisia vaihtoehtoja ja metalliakin voidaan sintrata. Pakkausten kannalta mielenkiintoinen materiaali on biohajoava filamentti, jota Anita’s Balm -niminen kosmetiikkafirma käyttää huulirasvakipoissa. Kosmetiikkateollisuus lieneekin ensimmäisenä ottamassa uuden menetelmän tuotantokäyttöön, sillä tulostaminen mahdollistaa sellaisia muotoja, joita muottitekniikka ei mahdollista. Muotoilijat voivat käyttää jatkossa vapaammin luovuutta muotoja määrittäessään.

Anita’s Balmin huippumoderni purkki. Kuva on lainattu Anitan webbisivulta, jonka ulkoasu on jäänyt 90-luvulle. http://www.anitasbalm.com/

Uskon, että tulostaminen tulee yleistymään tuotantolinjoilla siten, että tuotteen komponentteja valmistetaan prosessissa tulostamalla sen sijaan, että ne otettaisiin alihankintana tiettyyn tarkoitukseen erikoistuneelta valmistajalta. Tekniikka kehittyy kovasti, mutta vielä ei tuotantotahti ole pakkauslinjoille riittävä. Esimerkiksi huulirasvakipon tulostaminen vie 90 minuuttia, joten yksi tulostin ehtii vuorokaudessa tehdä 16 purkkia.

Uusi valmistustekniikka edellyttää opettelua ja ajatustavan muutosta suunnittelupuolella. Tällä hetkellä suunnittelijat ajattelevat rakenteita nykyisten tuotantotekniikoiden rajoitukset huomioiden. Tulostamalla voidaan tehdä täysin erilaisia muotoja, jotka vaativat suunnittelijoilta innovatiivista ajattelua. Myös suunnitteluprosessi muuttuu, sillä tulostamalla voidaan räätälöidä vaikka jokainen osa erilaiseksi. Toki ihminen ei pysy tuotannon vaatimassa tahdissa, mutta nykyaikaiset suunnitteluohjelmistot voidaan automatisoida optimoimaan rakenteita määriteltyjen parametrien mukaan. Tällöin esimerkiksi pakkauksen sisäosa voidaan tulostaa aina sellaiseksi, että jokaiselle toimitettavalle osalle on oma sopiva kolonsa tai vaikkapa asiakkaan nimi on tulostettu osaan. Näin voidaan päästä tilanteeseen, jossa jokainen toimitettu kokonaisuus on juuri optimi haluttuun tarkoitukseen.