Uudenlainen pakkaus kengille

9.5.2010

Puma on  teettänyt laajamittaisen kehitystyön, jotta kenkien pakkaus ei rasittaisi ympäristöä yhtä paljon kuin aiemmin. Oletettavasti pakkausten hintaa on myös samalla saatu pienennettyä, mikä lienee vähintään yhtä tärkeä ajuri projektille. Uudenlainen pakkaus on tarkoitus ottaa käyttöön 2011.

Ideoinnin tuloksena on pakkaus, jossa on 65 % vähemmän pahvia, kuin vanhassa. Lisäksi laatikko on korvattu kudotulla muovipussilla, joka toimii kauppakassina ja kenkien suojapussina myöhemmässä käytössä. Tuotantoprosessissa kuluu 60% vähemmän energiaa kuin aiemmin.

Tämä kehityshanke on erinomainen esimerkki, millaisia tuloksia saadaan aikaan, kun luovutaan perinteisestä ajattelusta. Hieman yli vuoden kestäneessä hankkeessa on varmasti ideoitu laajamittaisesti mahdollisuuksia tehdä uudenlainen pakkaus. Hinnallisesti hanke ei ole ollut aivan halpa, mutta lopputulos on sellainen, että työ on ollut kannattavaa.

Olen varma, että teollisuuden parissa voidaan saada vastaavia tuloksia aikaiseksi, mikäli halua on. Tämä vaatii kehitysbudjettiin jonkinlaisen panostuksen ja ennenkaikkea oikean asenteen. Mikäli kehitysprojektiin lähdetään asenteella, että mitään ei saa muuttaan, on lopputulos melko lähellä vanhaa toimintamallia.

Kuva Puman pakkauksesta (lähde:www.lovelypackage.com.)

Avainsanat: , ,
Kategoria(t): pakkaussuunnittelu | Leave a Comment »

Miten huomioida pakkaus ESD-suojauksessa

2.5.2010

Cascade Metrologyn puuhamies Toni Viheriäkoski suomii blogissaan tarpeettoman pedantteja suojausmenetelmiä elektroniikkatuotannossa. Suojauksessa tulee ottaa huomioon tuote ja tuotantoprosessit. Jos lukee orjallisesti standardeja ja laatii suojauksen sen pohjalta, saattaa visuaalinen ilme olla vakuuttava, mutta kustannustehokkuus ja todellinen suojaustarve ovat unohtuneet siinä sivussa.

Tilanne on sama pakkaamossa. Mikäli standardeja sopivasti luetaan, tullaan siihen johtopäätökseen, että elektroniikan pakkauksissa ei saisi käyttää lainkaan eristäviä materiaaleja. Saatetaan jopa mennä niin pitkälle, että puulavat korvataan johtavilla muovilavoilla ja kaikki pahvit pinnoitetaan johtavilla materiaaleilla.

Todellisuudessa en usko olevan tilannetta, jossa kuljetuspakkaus voisi aiheuttaa ESD-riskin tuotteelle. Jos tuote todella on herkkä, eli piirilevyt ovat näkyvissä, on riittävä suoja tyypillisesti varausta poistava sisäosa. Kun pakkaus avataan, joudutaan väistämättä koskettamaan ensin sisäosaan ennen tuotetta. Tällöin varaukset purkautuvat hallitusti, eikä tuote pääse vaurioitumaan.

Elektroniikka ei automaattisesti vaadi pakkaukselta suojausta. Esimerkkinä ovat koteloidut tuotteet. Näissä harvoin liittimiä on tehty siten, että sinne ihminen tai materiaali pystyisi purkauksen aiheuttamaan. Liitynnät usein myös suojataan virtapiikkejä vastaan. Koteloiduissa tuotteissa jännite-eron voi turvallisesti purkaa kotelon kautta.

Kustannusoptiin pyrkiessä täydellinen suojaus staattisen sähkön purkauksia vastaan ei ole järkevää. Oikea tapa on tutkia pakkaamon työtavat, tuotteen vaatimukset ja tämän jälkeen määrittää riittävä suojaustaso. Mikäli näitä ei itse osaa tehdä, kannattaa palvelu ostaa osaavammilta tahoilta.

Cascade Metrologyn puuhamies Toni Viheriäkoski suomii blogissaan tarpeettoman pedantteja

suojausmenetelmiä elektroniikkatuotannossa. Suojauksessa tulee ottaa huomioon tuote ja

tuotantoprosessit. Jos lukee orjallisesti standardeja ja laatii suojauksen sen pohjalta,

saattaa visuaalinen ilme olla vakuuttava, mutta kustannustehokkuus ja todellinen suojaustarve

ovat unohtuneet siinä sivussa.

Tilanne on sama pakkaamossa. Mikäli standardeja sopivasti luetaan, tullaan siihen

johtopäätökseen, että elektroniikan pakkauksissa ei saisi käyttää lainkaan eristäviä

materiaaleja. Saatetaan jopa mennä niin pitkälle, että puulavat korvataan johtavilla

muovilavoilla ja kaikki pahvit pinnoitetaan johtavilla materiaaleilla.

Todellisuudessa en usko olevan tilannetta, jossa kuljetuspakkaus voisi aiheuttaa ESD-riskin

tuotteelle. Jos tuote todella on herkkä, eli piirilevyt ovat näkyvissä, on riittävä suoja

tyypillisesti varausta poistava sisäosa. Kun pakkaus avataan, joudutaan väistämättä

koskettamaan ensin sisäosaan ennen tuotetta. Tällöin varaukset purkautuvat hallitusti, eikä

tuote pääse vaurioitumaan.

Elektroniikka ei automaattisesti vaadi pakkaukselta suojausta. Esimerkkinä ovat koteloidut

tuotteet. Näissä harvoin liittimiä on tehty siten, että sinne ihminen tai materiaali pystyisi

purkauksen aiheuttamaan. Liitynnät usein myös suojataan virtapiikkejä vastaan. Koteloiduissa

tuotteissa jännite-eron voi turvallisesti purkaa kotelon kautta.

Kustannusoptiin pyrkiessä täydellinen suojaus staattisen sähkön purkauksia vastaan ei ole

järkevää. Oikea tapa on tutkia pakkaamon työtavat, tuotteen vaatimukset ja tämän jälkeen

määrittää riittävä suojaustaso.

Avainsanat: , ,
Kategoria(t): pakkausmateriaali | Leave a Comment »

Pakkausten tuottajavastuu jätelakiesityksessä

24.4.2010

Suomessa on ollut koossa työryhmä, jonka tehtävänä on ollut pohtia, miten pakkaus tulisi tuottajavastuun piiriin.

Tällä hetkellä pakkauksille on olemassa kunnallinen keräysjärjestelmä, jonka kautta materiaali saadaan hävitettyä tai hyötykäyttöön. Tuottajilla on osittainen vastuu. Tämä käytännössä tarkoittaa sitä, että tuottajat maksavat hyötykäyttömaksuja PYRin kautta. Pyr jyvittää maksut tuottajajärjestöille.

Täydellinen tuottajavastuu tarkoittaa sitä, että yritykset, jotka tuottavat pakkausmateriaalia markkinoille, eivät voi lähteä siitä, että ne kierrätetaan kunnallisessa järjestelmässä. Tuottajien on perustettava kattava keräysjärjestelmä nyt olemassaolevan rinnalle.

Uusi keräysjärjestelmä tuo luonnollisesti kuluja. Nämä kulut tulevat suoraan tuottajien maksettaviksi, jotka siirtävät ne tuotteen hintaan.

PYR:in näkemyksen mukaan täysi tuottajavastuu lisää niin paljon päällekkäisyyttä, että lisääntynyt kierrätettyjen pakkausten kuljetus on ympäristön kannalta haitallisempaa, kuin se, että pakkaus hyödynnetään energiantuotannossa.

PYR:in tavoite on, että jätelakiesitys ei tällaisenaan menisi läpi, vaan tarkasteltaisiin asiaa uudestaan ympäristön kannalta ja valitaan kokonaisedullisin velvoitemalli. Mikäli tuottajavastuu astuu voimaan, nousevat kierrätysmaksut. Tämä omalta osaltaan ohjaa pakkausmateriaalin minimointiin, mikä ympäristön kannalta on kyllä hyödyllistä.

Katuoja ei ole lain määrittelemä loppusijoituspaikka käytetylle kuormalavalle.

Avainsanat: , ,
Kategoria(t): ympäristö | 1 Comment »

FIN-lava muuttuu

22.4.2010

SFS on päivittänyt FIN-lavaa kuvaavan standardin SFS-EN 13698-2. Syynä tähän on lavan kannen tiheä laudoitus. Lautojen väliin on sormet mahtuneet hieman ahtaasti, jolloin lavaa käsiteltäessä on sormet vaarassa. Nyt rakennetta muutetaan siten, että reunimmaiset kansilaudat ovat yhdessä ja muiden välissä on vastaavasti suurempi jako. Vanhan standardin mukaisia lavoja saa valmistaa vuoden 2010 loppuun saakka. Sen jälkeen leimalla olevat lavat tulee olla uudenmallisia.

Jos lava on dokumentoitu yrityksen omiin tietojärjestelmiin, kohta pitäisi kuvat päivittää. Päivitysten määrä lienee kuitenkin sen verran vähäinen, että meillä ReliDes Oy:n pakkaussuunnitteluosastolla ei olla erityisesti valmistauduttu päivitysryntäykseen.

FIN-lava Kuormalavakeskuksen katalogista. http://www.lavakeskus.fi-osoitteesta voi ostaa näppärästi kuormalavan verkosta. Jos ostaa yhden, niin toimitetaankohan se kuormalavalla?

Avainsanat: ,
Kategoria(t): pakkausmateriaali | Leave a Comment »

Testitulokset

18.4.2010

”Ei tuollaista pakkausta voi asiakkaalle lähettää.” Tällainen kommentti kuuluu asiakkaan suusta, kun pakkaustesteissä on pakkaukseen tullut vaurioita, mutta tuote on pysynyt ehjänä. Mitäpä siihen muuta toteamaan, kuin että lähettettäisiinkö asiakkaille sitten niitä tuotantomalleja protojen sijaan.

Pakkauksen tehtävä on suojata tuotetta. Testeissä pakkaus saa mennä rikki, kunhan tuote säilyy ehjänä. Ei pakkauksen ole tarkoituskaan pudotustesteistä selvitä niin, että sen voisi vielä laittaa kaupan hyllylle myyntiin. Testeissä pyritään selvittämään, kuinka tuote selviää kuljetusketjun rankemmista käsittelyvaiheista. Läheskään kaikki yksilöt eivät tällaista kuormitusta tule kohtaamaan.

Mikäli pakkaus hajoaa, mutta tuote säilyy ehjänä, on testitulos hyväksytty. Eikä sitä testipakkausta todellakaan kannata asiakkaalle lähettää. Protot ovat protoja.

Avainsanat: , ,
Kategoria(t): pakkaussuunnittelu | Leave a Comment »

Kuplapakkauksen kirot

11.4.2010

Meinasi veri kuohahtaa, kun availin kuplapakkausta. Hankin toisen Logitechin laitteen kuukauden sisällä. Nämähän ovat alalle tyypillisesti pakattu muovista syvävedettyihin koteloihin, jossa tuote on mukavasti esillä. Blister-pakkauksiksikin näitä kutsutaan.  Pakkaus on myyvän näköinen, jos tuote on houkutteleva ja esitepahvi on tyylikkäästi toteutettu.

Kaupan synnyttyä kotona pakkausta avatessa meinaa aina teloa itsensä! Pakkaus on suljettu luullakseni kuumasaumaamalla. Sauman leveys on noin 3 mm ja avaus tapahtuu leikkaamalla sauma saksilla pois. Kun saumaa leikkaa, tulee siitä terävä soiro, joka rikkoo kämmenselän. Jos taas käyttää veistä, painuu terä toisinaan muovin sijaan lihaan. Pakkaus ei ollut saanut kylkeensä reumaliiton Helppo avata-merkkiä.

Lisäksi pakkauksesta jää jätettä melkoinen kasa verrattuna tuotteen kokoon. Meille tuli kotiin energiajakeen keräyspönttö, joten nyt nämä muovipakkaukset saa meillä hyödynnettyä kaatopaikkaa paremmin. Pahvipakkauksessa on kuitenkin merkittäviä etuja.

Mielessäni kävi eräässä projektissa käyttää kuplapakkausta, mutta nyt tuli sellainen kertaus kyseisen tyypin ongelmakentästä, että ajatus ei taatusti pääse pidemmälle. Hankalan avattavuuden lisäksi noissa pakkauksissa tapaa olla vähintään yksi sisäpahvi painopintana, joten osamäärä on vähintään kaksi. Suljenta vaatii omat työkalunsa, joten kokonaisuudessaan pakkaustapa ei taida olla edes halvimmasta päästä.

Avainsanat: , , ,
Kategoria(t): pakkausmateriaali | 1 Comment »

Pakkaus ja sen tehtävät

5.4.2010

Pakkauksia käsitellään ympäristöasioista keskusteltaessa omana tuotteenaan ja aprioidaan, mitä pahaa se aiheuttaa ympäristön kannalta. Tällaisessa ajattelumallissa on ongelmana se, että siinä ei aina huomioida pakkauksen tehtävää. Pakkauksen perustehtävä on suojella tuotetta matkalla valmistajalta kuluttajalle. Sillä on myös muita tehtäviä, kuten myydä tuote, mutta nämä voidaan ympäristökeskustelun kannalta nähdä toissijaisina.

Mikäli pakkauksessa säästetään liikaa siinä toivossa, että tuotetaan vähemmän pakkausjätettä ja näin kuormitetaan ympäristöä vähemmän, saatetaan pilata tarpeettomasti tavaroita. On väistämättä niin, että on kannattavampaa ympäristön kannalta käyttää hieman enemmän kierrätyskelpoista materiaalia kuin valmistaa tuote, pakata se, kuljettaa kuluttajalle ja havaita, että se on rikki. Tällöin tuote joutuu kaatopaikalle tai kierrätykseen ilman, että siitä on saatu mitään hyötyä.

Ympäristön kannalta on järkevää käytää riittävästi pakkausmateriaalia, jotta ympäristöä enemmän kuormittava tuote ei vaurioidu. Säästämällä tässä ei maailma pelastu.

Avainsanat: , ,
Kategoria(t): ympäristö | Leave a Comment »

Aaltopahvin speksaus

28.3.2010

Suunniteltaessa pahvipakkauksia siten, että toimittaja ei ole tiedossa, pitää piirustuksiin yrittää laittaa yleisellä tasolla vaatimukset pahvin lujuudesta. Tämä vaatii aika paljon osaamista, jotta saa varmasti juuri niin lujaa pahvia, kuin oli tarkoitus.

Eurooppalaiset pahvintuottajat ovat reagoineet ongelmaan tekemällä EUPS-standardin.  Standardia kehitettäessä tutkittiin eurooppalaisia E-BC-aaltoisia pahveja ja määriteltiin niille tyypilliset taivutuslujuus, ECT, FCT ja puhkaisulujuusarvot. Pahvit on jaettu 12 erilaiseen luokkaan.

EUPSia käytettäessä ei tarvitse speksata pahvista mitään muuta kuin EUPS-luokka. Se määrittää muut pahviin liittyvät arvot, mukaanlukien aaltotyypin. Aaltotyypin määrittää pääasiassa taivutuslujuus. Esimerkiksi E-aallolla ei käytännössä voi saavuttaa B-aallon taivutuslujuutta, vaikka muut arvot saavutettaisiinkin.

EUPSissa on muutamia ongelmia:

1.  Se ei ole toistaiseksi levinnyt kovin laajalle. Valmistajille joutuu toisinaan lähettämään linkin standardiin. Toisaalta asia on sitä luokkaa selvä, että muuta ei tarvita. Tämä ongelma poistuu käyttämällä standardia mahdollisimman laajasti.

2.  Järeitä pahveja ei ole sisällytetty luokitteluun. Board 120 ei ole vielä kovin lujaa tavaraa. Olen kuullut huhuja, että vakiointia tehdäisiin myös järeämmille laaduille. Työ on mittava, joten se vie aikaa.

3.  Arvot mitataan standardiolosuhteissa (23°C, RH50%). Jos halutaan pahville hyviä ominaisuuksia kosteassa päässä, joudutaan luokan lisäksi vaatimaan tiettyjä ominaisuuksia papereilta, mikä on standardin periaatetta vastaan.

Kokonaisuudessaan pidän EUPSia erinoimaisena tapana määrittää piirustuksiin pahvityyppi. Se on ehdottomasti helpoin ja yksikäsitteisin tapa tilanteessa, jossa valmistajaa ei tiedetä, eikä näin ollen voidan käyttää tietyn valmistajan vakiolaatuja. Kun saadaan luokitteluun lisää heavy duty-laatuja, myös märkälujia, voidaan muut tavat unohtaa.

Avainsanat: , , ,
Kategoria(t): pakkausmateriaali | 1 Comment »

Loggeri kuljetusolosuhteiden monitorointiin

20.3.2010

Kuljetuksen aikaisella monitoroinnilla voidaan saada todellista tietoa siitä, minkälaisia rasituksia juuri tietyllä kuljetusreitillä esiintyy. Erityisen hyödyllinen loggeri on tilanteessa, jossa jollakin reitillä tavarat säännöllsesti hajoavat. Loggerin avulla voidaan määrittää, milloin tuote on saanut tällin. Kellonajan perusteella voidaan yleensä määrittää tuotteen sijainti. Kun syyllinen tiedetään,  voidaan aloittaa keskustelut tilanteen parantamiseksi.

Suomessa useampikin toimija on käyttänyt isohkoa ShockLog-laitetta monitoroinnissa. ShockLog on melko luotettava ja robusti laite, mutta se alkaa olla vähän vanhentunutta tekniikkaa. Nyt markkinoille näyttää tulleen merkittävästi pienempiä laitteita, jotka ovat helpompia sijoittaa pakkaukseen. Myös hintataso on alentunut. Tällainen laite on esimerkiksi IST:n Shock Timer Plus 3D.

Pieni koko ja huokeampi hinta mahdollistaa useampien loggereiden käytön. Näin saadaan tilastollisesti merkittävämpää tietoa. Yksittäisen kuljetuksen mittaamisesta ei välttämättä kannata vetää liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Kymmenen perusteella uskaltaa jo vaatimusmäärittelyssä nojata mittaustuloksiin.

Pienestä koosta on toki myös haittaa. Mittauksissa on aina ongelmana loggerin saaminen takaisin mitatun reitin päätepisteestä. Riskinä on, että pieni laite joutuu huomaamatta roskikseen pakkauksen mukana. Tähän merkittävään ongelmaan ei valmistajilla taida olla hyvää ratkaisua.

Houkuttaisi saada tuollainen laite testattavaksi:

Avainsanat: , , ,
Kategoria(t): käsittely | 1 Comment »

Lisätietoa metyylibromidikiellosta

15.3.2010

Kirjoittelin aiemmin Metyylibromidin käytön loppumisesta. Metyylibromidia on käytetty pakkausten kaasutuksessa, jotta niistä saataisiin ISPM-15 kelpoisia. Käsittely tappaa ylimääräiset eliöt puusta ja sen jälkeen puuta saa viedä EU:n ulkopuolelle.

Metyylibromidi on haitallista otsonikerrokselle ja spekuloin aiemmin, että käyttö Euroopassa tullee loppumaan. Sen jälkeen sattui eteeni EU-komission päätös 2008/753/EC. Siinä sanotaan, että kaikkinaiset takarajan venymät käytön lopetuksessa päättyvät 18.3.2010.

Jos siis logistiikka on rakennettu niin, että puu käsitellään pakkauksen jälkeen satamassa, kannattaa pikimmiten miettiä valmiiksi käsitellyn puun hankkimista. Myöskään puuta ei jatkossa Euroopassa saa käsitellä muutoin kuin lämpökäsittelemällä. Tämä aiheuttaa kustannusten nousua keski- ja etelä-Euroopassa.

Avainsanat: , ,
Kategoria(t): pakkausmateriaali | 2 Comments »

Vanhemmat artikkelit
Viimeisimmät artikkelit