Raskaiden laitteiden sidonta

25.3.2012

Viime viikolla innostin lukijoitani kiinnostumaan lastinsidonta-asioista. Olin torstaina ja perjantaina aihetta käsittelevässä seminaarissa ja pohdiskelin pari päivää, miten tavarat saa pysymään pakkauksen sisällä.

Keveiden tuotteiden tapauksessa luotettavan sidonnan saa monella tavalla: Vanteilla, ruuveilla tai tuennoilla. Lisäksi tuotteen lipsahtaminen pakkauksen ulkopuolelle ei yleensä aiheuta muuta kuin  vaurioita itse tuotteeseen. Kun painoyksikkö muuttuu tonniksi, tulee asiaa pohtia vakavammin.

Ajatellaan tilannetta, jossa on 10000 kg painava tuote, joka laitetaan puuhäkkiin. Container handbook ilmoittaa, että rekkarahdissa normaali maksimihidastuvuus on 1 g, eli 9,81 m/s^2. Jos pakkaussuunnittelija päättää, että laite sidotaan alustaan vanteilla ja kitkan tuomaa pitovoimaa ei varovaisuussyistä huomioida, tulee laitteen sidonnan pakkaukseen kestää 98100 N voima.

19×1 mm PET vanne kestää 8000 N voiman. Tästä voi Container handbookin mukaan hyödyntää 70% laskelmissa. Näin ollen esimerkkilaite pitäisi kiinnittää 18 vanteella alustaan, jotta rekan jarrutuksessa ei vanteet katkeaisi. Jos vanteet vetää lavan ali, saattaa hyvinkin olla, että kannen laudat irtoavat ennen vanteiden katkeamista. Ei taida naulojen kotkauskaan riittää?

Jos laitteen kiinnityksen ratkaisee pulttaamalla laitteen lavan runkoon, saattaa sidonta autoon aiheuttaa ongelmia. Jos pakkauksen saa tuettua lavasta lujasti kuljetustilan reunoille, ei ongelmia välttämättä tule. Jos lasti päätetään sitoa vaakatasossa liinoilla, kohdistuu esimerkin noin 100000 N voima pakkauksen seinärakenteisiin. Tämä edellyttää, että pakkaus on tukeva, muutoin puunsäleet lentelevät. Pakkauksen yli tapahtuvaa sidontaa ei kannata edes ajatella, sillä sen teho ei riitä. Pakkaus pääsee liukumaan lavalla.

Esimerkistä käy hyvin selväksi se, että raskaat laitteet tulee sitoa kuljetusvälineisiin laitteen sidontapisteistä, ei pakkauksesta. Tällainen sidonta edellyttää, että mekaniikkasuunnittelija on suunnitellut laitteeseen sidontapisteet ja pakkaussuunnittelija hyödyntää ne pakkauksessa tekemällä aukot sidontapisteiden kohdalle. Lisäksi lastin sidonnasta vastaavalle henkilölle pitää saada ohje, miten sidontapisteitä käytetään.

Kuorman sidonta

18.3.2012

Ryhmä EU-maiden parhaita asiantuntijoita on koonnut lastin kiinnittämiseen liittyvät ohjeet yhteen dokumenttiin. Kaikkien kuljetuspakkauksia suunnittelevien henkilöiden tulisi omata perustiedot sidontamenetelmistä. Näin voidaan varmistaa, että kuorma on sidottavissa lain vaatimalla tavalla. Sidontamenetelmien huomioiminen estää myös pakkausten ja tuotteiden vaurioitumisen sidontoja tehtäessä.

200 sivua tiukkaa asiaa: http://ec.europa.eu/transport/road_safety/vehicles/guidelines_cargo_securing__en.htm

Kiinan ympäristölainsäädäntö

11.3.2012

”Excessive packaging fosters extravagance and corruption” sanoo lainsäätäjä Wang Guangtao.

Pari vuotta sitten Kiinassa laaditiin erilaisia määräyksiä pakkauksiin liittyen. Tällöin väläyteltiin muun muassa EPs:n käytön kieltämistä, formaldehydirajoitteita ja täyttöastevaatimuksia. Kirjoittelin blogiin lyhyen jutun aiheesta, mutta sittemmin uusista määräyksistä ei ole kuulunut mitään.

Nyt Kiinassa on jälleen herätty asiaan. Lakia on valmisteltu hiljaiselon aikana ja uusi laki astuu voimaan heinäkuussa 2012. Siirtymäaikaa on siis ruhtinaalliset vajaa neljä kuukautta.

http://www.china.org.cn/china/2012-03/01/content_24767029.htm

Keskeinen sisältö lienee sama kuin vanhassa esityksessä:

  • Pakkauksen hinta saa olla korkeintaan 20% tuotteen (myynti)hinnasta
  • Pakkauksessa saa olla korkeintaan kolme kerrosta
  • Täyttöasteen tulee olla riittävän korkea (mutta mikä on riittävä?)

Uutta lakiesitystä ei ilmeisesti ole vielä saatavissa englanniksi, mutta vanhan version voi lukea täältä.

Merkittävä avoin asia on se, mitä tuotteita laki koskee. Se saattaa olla rajattu vain kuluttajatuotteisiin, mutta voi yhtä lailla koskea myös B2B-tuotteita.

Kiinnostavaa olisi myös tietää, onko tässä siirtymäaikaa. Jos ei ole, niin tuotannossa olevien tuotteiden pakkauksia pitäisi kohtapuoliin alkaa muuttaa, mikäli ne eivät täytä vaatimuksia. Lain valvonta jää myös nähtäväksi. Kiinahan perinteisesti on hieman hankalaa seutua, mitä tulee valvonnan yhdenmukaisuuteen. Esimerkiksi puun käsittelyvaatimus ISPM-15 on voimassa Kiinassa. Kuitenkin olen kuullut, että joillakin yrityksillä on ongelmia saada standardin mukaisia EUR-lavoja tullista läpi. Toisilla menee ilman mitään ongelmia.

Pitäisikö asiakkaan pystyä parempaan

26.2.2012

Asiakkaalle toimitettavassa dokumentaatiossa kerrotaan parhaimmillaan olosuhteet, joissa pakattua tuotetta voidaan varastoida. Pakkauksia saattaa olla paria eri tyyppiä erilaisiin olosuhteisiin ja myyntitilanteessa valitaan sopiva. Se, että vaatimukset on dokumentoitu ja esitetty asiakkaalle, on oikein hyvä tilanne. Tällöin voidaan ongelmatapauksissa viitata dokumentteihin ja neuvotteluasema on lähtökohtaisesti hyvä.

Valitettavan usein näkyy kuitenkin olevan tilanne sellainen, että valmistusyksikkö ei itse noudata asiakkaalle kommunikoituja vaatimuksia. Tilanne saattaa olla esimerkiksi sellainen, että säilytysolosuhteiksi on valittu vaikkapa katettu lämpötilakontrolloimaton tila. Asiakas tilaa tuotteen, mutta toimitus jostain syystä viivästyy. Kun lopulta saadaan kauppa toteutumaan, pakkauksesta näkee selvästi, että sitä on säilytetty ulkona. Voi hyvinkin olla niin, että asiakaskaan ei silloin noudata tarkasti vaatimuksia omassa varastoinnissaan.

Toinen tyypillinen tilanne on se, että asiakas tulee käymään tuotantopaikalla. Pakkausala on siitä kiitollinen, että usein on mahdollista nähdä pakkauksia jo tehtaan pihalla ja tältä pohjalta pystyy muodostamaan ensimmäisen mielikuvan, miten asiat on hoidettu. Ensimmäinen mielikuva ei välttämättä ole positiivinen, mikäli asiakkaalta on vaadittu sisäsäilytystä ja tavarat ovat lähtöpäässä pitkin pihaa.

Säilytysolosuhdevaatimuksia päätettäessä tulee myös pohtia, mitä vastaanottajalta voidaan realistisesti vaatia. Kaikilla ei kertakaikkiaan ole hyviä säilytystiloja. Esimerkkinä on kuva parvekelaseista. Lasit tilannut henkilö ei kykene kuskaamaan tavaroita sisätiloihin, sillä sopivaa tilaa ei ole. Tämä on tyypillistä kerrostaloissa. Tällöin pakkauksessa ja vaatimusdokumentissa tulee huomioida tilanne ja tehdä pakkaus sellaiseksi, että tavarat eivät vaurioidu ulkosäilytyksessä. Esimerkin tapauksessa tuotteet luultavasti kestävät sään vaikutukset, mutta pakkauksessa on kuitenkin toiveikkaasti vaadittu sisäsäilytys. Rakenteellisesti pakkaus näyttäisi olevan sellainen, että lyhytaikainen ulkosäilytys ei aiheuta ongelmia sään puolesta, joten tilanteeseen on viisaasti varauduttu.

Säilytysolosuhteita speksatessa tulee siis huomioida seuraavat asiat:

  1. Millaiseen tasoon pystyy itse sitoutumaan.
  2. Mitä asiakkaalta voi odottaa.

Jos kohtaan 2 tulee tiukemmat vaatimukset kuin kohtaan 1, on syytä vakavamieliseen pohdiskeluun.

Esimerkki espoolaisesta ulkovarastosta.

Lavaylityksen vaikutus pinontaan

18.2.2012

Lavaylitys on eräs huonoimmista asioista, mitä kuljetuspakkaukseen voi tehdä. Tämä on tunnettu tosiasia, josta olen kirjoittanut aiemminkin. Ylitys aiheuttaa sen, että käsittelyssä lava ei ota törmäyksiä vastaan, vaan voimat kohdistuvat lavan päällä olevaan pakkaukseen. Kuormassa, joka muodostuu pahvilaatikoista, aiheuttaa lavaylitys myös pinontalujuuden heikkenemistä. Joku insinööri oli tutkinut aihetta ja todennut, että yhden tuuman lavaylitys aiheuttaa 32 % heikennyksen lavan pinontalujuuteen.

Heikennys johtuu siitä, että uloimmaisten laatikoiden ulkoseinät eivät ole lavan päällä, vaan voimat siirretään pohjan kautta. Aaltopahvin taivutusjäykkyys on heikompi kuin reunapuristuslujuus. Tästä johtuen pinon lujuus heikkenee. Ongelmaksi asia muodostuu, mikäli lavakuorman kestävyys on mitoitettu (tai se on sattunut tulemaan) marginaaliseksi käyttäen laskennassa yksittäisen laatikon puristuslujuutta.

Kuljetuspakkauksia suunniteltaessa tulee jättää vähintään 5 mm tilaa lavan reunoille. Tämä varmistaa sen, että pinot eivät pääse lipsahtamaan lavan ulkopuolelle. Tyypillinen virhe on, että tuotepakkauksen mitoituksessa huomioidaan lavan mitat, mutta unohdetaan, että tuotepakkaukset pakataan vielä ryhmäpakkauksiin. Tällä toimintatavalla saadaan joko surkea täyttöaste lavalle tai lavaylitys ryhmäpakkauksille.

Ylemmässä kuvassa on esitetty laatikoiden mitoitus siten, että ne eivät sovi lavalle. Alempi ehdotelma on pinonnassa mekaanisesti paljon kestävämpi.

Statement of compliance

11.2.2012

Pakkausdirektiivin noudattamiseen on tehty standardisarja EN13427-13432. Aiemmin kerroinkin, että sarjasta löytyy ohjeet, miten pakkausten määrä voidaan minimoida. Ohjeet ovat laajat, mutta vaikeasti noudatettavat: Prosessin seuraaminen edellyttää paljon testattavia tuotteita ja runsaasti aikaa.

Standardi edellyttää myös, että jokaisesta pakkauksesta on tehty yhdenmukaisuuslausunto. Lausunto koostuu olennaisesti kahdesta osa-alueesta:

  • Materiaalimäärän minimoinnin todentaminen
  • Kierrätettävyyden todentaminen

On hyvin yleistä, että pakkauksen kaikki komponentit eivät tule samalta valmistajalta ja suunnittelukin saattaa olla vielä eri taholta. Esimerkiksi meillä RD Velhon pakkaussuunnitteluosastolla näin on aina. Tällöin ei ole yhtä  tahoa, joka voisi koko lausunnon tehdä, vaan suunnittelu tekee oman osansa ja jokainen valmistaja vahvistaa, että kierrätettävyysvaatimukset täyttyvät ja haitallisia aineita on alle maksimirajojen.

Kattava yhdenmukaisuuden todistaminen on työlästä, sillä todistukset täytyy pyytää useilta tahoilta. Tämä työllistää sekä kuponkien pyytäjiä että täyttäjiä. Havaitsin, että UPM Raflatac on ratkaissut ongelman nerokkaalla tavalla: He ovat laittaneet lausunnon julkisesti saataville. Käsitykseni mukaan dokumentti sisältää kaiken vaadittavan tiedon heidän tuotteestaan.

http://www.upmraflatac.com/europe/ger/images/54_65388.pdf

Vastaavaa menettelyä voisi soveltaa useimpiin pakkausmateriaaleihin. Valmistaja voisi ilmoittaa, miten heidän materiaalinsa suhtautuu kierrätysvaatimuksiin ja täyttääkö se haitallisille aineille asetetut vaatimukset. Materiaalien minimointiin ei luonnollisesti voi ottaa kantaa tapauksissa, joissa yritys ei vastaa suunnittelusta.

Hypen rakentaminen

5.2.2012

Sattuipa eteeni laatikko, jossa toimitettiin ilmeisesti  hiiri. Teollisuuspakkausmiehen silmään pakkaus vaikutti varsin pätevältä: Hiiri oli laitettu laatikkoon. Tuotteen ominaisuudet oli hyödynnetty. Koska laite itsessään kestää pudotuksen, ei ylimääräistä suojausta käytetty.

Laatikko oli tehty ruskeasta korkean kierrätysasteen pahvista. Painatus oli yksinkertainen musta. Kokonaisuus oli siis ehdottomasti halvin mahdollinen. Rakennetta hieman muuttamalla olisi nettoarkkia saanut höylättyä vähän pienemmäksi, mutta pakattavuus olisi luultavasti kärsinyt.

Tässä tapauksessa nyt sattui olemaan niin, että halpa ja ympäristöystävällinen ovat sama ratkaisu. Ei siis tarvitse maksaa erikseen lisää siitä, että kierrätettävyys on huipussaan. Näin ollen pakkausratkaisu saadaan perusteltua yrityksen johdolle rahalla.

Se, mikä yllätti, oli pieni painatus pakkauksessa, joka kertoi pakkauksen olevan ympäristöystävällinen. Yritys siis perustelee sinänsä järkevän halvan pakkauksen ympäristöystävällisyydellä. Tavalliselle kuluttajalle saadaan näin mielikuva, että yritys on nimenomaan panostanut pakkauksen ympäristöominaisuuksiin, vaikka uskallan sanoa lähes varmasti, että valintaan on vaikuttanut enemmän hinta.

Jotta asiakkaalle ei jäisi negatiivista mielikuvaa pakkauksesta, on siinä päätetty kertoa, että tämä on hyvä. Mielikuvan rakentamista ei oltu jätetty pakkauksen vastaanottajan vastuulle, sillä silloin olisi voinut tulla väärä mielikuva. Asian havaitseminen oli varmistettu kertomalla, mitä pitää ajatella.

Oikean mielikuvan rakentaminen on tärkeintä. Hyvänä pidetyt pakkaukset eivät välttämättä ole teknisesti valtavirrasta poikkeavia. Jos kuluttaja kuvittelee saavansa jotain hienoa tai merkityksellistä, ei sisältö ole kovin merkityksellinen. Mielikuva on niin vahva, että pakkausta pidetään joka tapauksessa hienona.

Yksinkertainen pahvilaatikko hiirelle.

Korroosio elektroniikassa

29.1.2012

Törmäsin jälleen korroosion perusteokseen ”Korroosio ja ilmastolliset vaikutukset elektroniikassa”. Kyseessä on hieman toistakymmentä vuotta vanha Risto Heinosen ja Reima Lahtisen laatima perusteos elektroniikkalaitteiden korroosioilmiöistä. Olen vuosien varrella lukenut kyseistä opusta paperisena ja sähköisenä. Nyt havaitsin, että sen saa VTT:n sivuilta ladattua.

Mikäli korroosioilmiöt eivät ole itsestään selviä, kannattaa tukeutua ongelmatilanteissa tähän teokseen. Pääasiallisena aihepiirinä on elektroniset laitteet ja korroosioilmiöt niiden käyttöolosuhteissa. Vesi ja epäpuhtaudet eivät kuitenkaan tunnista, onko kyseessä elekrtoninen laite, vai muu metalliesine, joten opit ovat laajalta osin yleispäteviä.

Teoksessa käsitellään myös pakkausmateriaaleja ja menetelmiä lyhyesti, mutta kokonaisuus on yhtä lailla pakkausten kanssa työskenteleville ajankohtainen. Pakkauksellahan pyritään muuttamaan mikroilmasto sellaiseksi, että korroosiota ei esiinny.

www.vtt.fi/inf/pdf/publications/2007/P623.pdf

EUPS: Apua kaivataan

25.1.2012

Nyt kaipaan apuanne, arvon lukijat! BFSV on syystä tai toisesta poistanut sivuiltaan EUPS-standardin, enkä ole löytänyt viitteitä siitä, että se olisi siirretty muualle. Onkohan niin, että standardi on poistettu ylläpidosta ja käytöstä?

Mikäli jollakin on tietoa asiasta, voisiko hän ystävällisesti kertoa kommenttikentän avulla kaikille. Toinen vaihtoehto on ottaa minuun suoraan yhteyttä. Yhteystietoni ovat täällä: http://www.rdvelho.com/fi/yhteystiedot/vantaa

Tuotekehitys on iteratiivinen prosessi

15.1.2012

Taas sattui pari tapausta RD Velhon pakkaussuunnitteluosastolla, jossa olimme tehneet työtä tomerasti pakkauksen kehittämiseksi. Sitten tuli loistoajatus ja yksinkertainen ja toimiva konsepti oli luotu.

Tällainen tapahtumasarja herättää kahdenlaisia tuntemuksia. Ensiksi tulee riemu siitä, että ongelma on ratkaistu. Sitten tulee pohdinta, että miksi ei aiemmin huomannut hyvää ratkaisua. Työmäärästä olisi säästetty suurin osa, jos neronleimaus olisi tullut heti kättelyssä.

Taitaa kuitenkin olla niin, että tuotekehityksen henkeen kuuluu useat kehittelykierrokset. Useat iteraatiokierrokset ovat myös hyödyllisiä kehityksen kannalta. Jokaisella kierroksella arvioidaan hyvät ja huonot ominaisuudet, jolloin vaatimukset myös tarkentuvat ja ymmärrys niistä paranee.

Suunnittelua ei pidä lopettaa ensimmäsen lähes kelvollisen ratkaisun löydyttyä, ei ainakaan silloin, kun lopputuloksen hinnalla on suurempi merkitys kuin suunnittelun hinnalla. Lisäkierroksilla voidaan lopputulosta parantaa ja yksinkertaistaa. Ei pidä tyytyä ensimmäseen riman ylittävään ratkaisuun.

Lisäkierroksilla saatetaan päästä myös huonompaan lopputulokseen. Jos alussa ei olla osattu määrittää kaikkia vaadittavia ominaisuuksia, voi konsepti olla väärä. Väärästä peruskonseptista ei muokkaamallakaan tule hyvää lopputulosta. Iteroidessa joutuu toisinaan tekemään kitkerän valinnan ja hylkäämään kaiken aiemmin tehdyn työn.  Päätös kannattaa tehdä ennen kuin työkalut on tilattu ja osat valmistettu. On taatusti halvempaa muuttaa pakkausta tai tuotetta ennen tuotannon aloittamista.