Uusi aaltopahvitehdas Suomeen

16.9.2012

PaHu on tehnyt merkittävän investoinnin ja pystyttänyt aaltopahvitehtaan Veikkolaan. Uutinen pääsi yllättämään blogistin, sillä yleisesti on sanottu Suomessa olevan tällä hetkellä vähintään riittävästi valmistuskapasiteettia aaltopahville. Investoinnin syy onkin uutisen mukaan muualla kuin peruslaatujen saatavuudessa.

Investoinnin tavoitteena on pyrkiä tuottamaan omaan jalostukseen sopivia laatuja ketterästi. Tuotannolla tavoitellaan varmasti koko toimitusketjun optimointia siten, että erikokoisia eriä ja halutun laatuisia aaltopahvipakkauksia voidaan myydä järkevällä hinnalla. Laajentuminen arkkijalostajasta materiaalivalmistajaksi mahdollistanee tuotannon optimoinnin paremmin, sillä silloin ei kustannusrakennetta tarvitse tuijottaa pelkästään raaka-ainevalmistuksen tai arkkijalostuksen osalta.

Pakkaussuunnittelublogi jää mielenkiinnolla seuraamaan, mitä uusi tehdas tuo tullessaan.

Lastivarkaudet

9.9.2012

Perinteisesti lastivarkaudet ovat koskettaneet lähinnä helposti myytävissä olevia kuluttajatuotteita ja mielikuvana on ollut, että yhteiskunnan syrjälle ajautuneet yksilöt ovat tilaisuuden tullen varastaneet kuormasta pari laitetta. Tämä on aiheuttanut hävikkiä erityisesti kulutuselektroniikan toimituksissa. Nehän ovat yksittäiskappaleina melko helposti rahaksi muunnettavissa. Taistelukeinona ilmiötä vastaan on käytetty erilaisia pakkausratkaisuja. Eräs tapa on tehdä pakkaus mahdollisimman anonyymiksi. Tilaisuus ei tee varkaaksi, jos ei tajua, että olisi jotain varastettavaa. Myös pakkauksia on kehitelty sellaisiksi, että niistä olisi mahdollisimman hankala saada tavaraa ulos. Erilaiset sinetit, suojaverkot yms. ratkaisut ovat olleet käytössä.

Trendi on muuttumassa. Tällä hetkellä rikollisuus on menossa järjestelmällisempään suuntaan. Rikollisliigat pyrkivät soluttautumaan kuljetusketjuun. Tätä kautta liigat saavat tietoa, missä toimituksessa on heidän haluamaansa tavaraa ja miten kuljetus liikkuu. Näiden tietojen avulla voidaan järjestää lastin varastaminen. Tyypillisesti koko rekka nyysitään, kun kuljettaja poistuu autosta lepoalueella. Toinen tapa on ryöstää rekka kuljettajan läsnäollessa. Koko rekka ajetaan ryöstön jälkeen sopivaan paikkaan ja haluttu lasti otetaan pois kuormasta tai lasti puretaan ryöstöpaikalla toiseen kuljetusvälineeseen.

Taloussanomat kirjoitteli viikolla rekkaryöstöjen olevan Suomessa harvinaisia Keski-Eurooppaan verrattuna. Tämä ei kuitenkaan suomalaisia toimijoita juurikaan lohduta, sillä merkittävä osa tavaravirrasta suuntautuu ulkomaille. Jo Etelä-Ruotsissa tilanne on hankalampi. Taloussanomien mukaan yksikään heidän haastattelemansa kuljetusfirma ei ollut vielä joutunut ryöstön kohteeksi, mutta jos ryöstöjen suosio jatkaa kasvuaan, on osuma suomalaisten kohdalle lähinnä ajan kysymys. Ehkäpä liigat eivät vielä ole soluttautuneet suomalaisiin logistiikkakeskuksiin, vaan meidän ongelmahenkilömme ovat olleet yksinäisiä toimijoita.

Pakkausteknisillä ratkaisuilla ei kovin helposti voida tilannetta parantaa. Käytännössä ainoa tekninen apuväline on kuormaan lisättävät paikannuslaitteet. Nämäkään eivät ratkaise ongelmaa, mikäli lähtöpäässä on halua manipuloida paikannuslaitteita. Laitteiden koko ja hinta ovat myös sellaisessa luokassa, että näitä ei voi ripotella kaikkiin pakkauksiin. Yksittäisten ongelmatapausten selvittelyssä seurantalaitteet ovat kuitenkin osoittautuneet hyödyllisiksi. Laitteet kehittyvät koko ajan sellaisella vauhdilla, että luultavasti kohta meillä on käytettävissä pieni tagi, jolla jokainen pakkaus olisi paikannettavissa. Aiheesta on lisää juttua täällä: http://trackingtheworld.com/blog/gps-tracking-device-tracks-stolen-mail-package-to-postal-worker/

Rikollinen Wikimedia Commonsin mukaan

Rikollinen Wikimedia Commonsin mukaan. Todellisuudessa profiili saattaa vaihdella.

Toimituksen ryhmittäminen

2.9.2012

Samalle asiakkaalle menevät toimitukset olisi houkuttelevaa ryhmittää yhdeksi lähetettäväksi kolliksi. Hyötynä on selkeys. Asiakkaalle toimitetaan yksi kolli, joka sisältää kaikki yhden kohteen tavarat. Toisinaan myös kuljetuskustannukset pienenevät, kun kahden kollin sijaan toimitetaan vain yksi.

Toimituksen tietoja laitettaessa on ensiarvoisen tärkeää laittaa jokaiseen pakkaukseen toimitusosoite. Varsinkin lentorahdissa vanteilla yhdistettyjä kolleja on tapana purkaa, jotta ruuman täyttöastetta saadaan parannettua. Mikäli jokaisessa pakkauksessa ei ole osoitetta, on erittäin todennäköistä, että kuormaa purettaessa kollia ei enää koota oikein, jos sitä ylipäätään enää ryhmitetään yhdeksi lähetykseksi.

Ohje ryhmittämiseen: Jos ryhmä on helposti jaettavissa, pitää kaikissa pakkauksissa olla toimitustieto.

Pakkaustyön hinta

19.8.2012

Ikean konsepti, jossa kokoonpanotyö on siirretty asiakkaan tehtäväksi on loistava. Kuluttajat katsovat keskimäärin enemmän omasta lompakosta karkaavaa rahavirtaa kuin oman ajan käyttöä. Teollisuustyössä tällainen katsantokanta johtaa kasvaviin tuotantokustannuksiin, joka johtaa herkästi tehtaan siirtoon halvempiin maihin.

Pakkaussuunnittelussa voidaan materiaali- ja rakennevalinnoilla vaikuttaa erittäin paljon siihen, miten paljon pakkaustyöhön kuluu aikaa. Esimerkiksi puupakkauksissa voidaan kansipuut ottaa pakkausvalmistajalta tai sahata itse pakkaamossa sirkkelillä. Pitkän sahatavaran ostohinta on pienempi kuin mittaan sahatun, mutta pakkausvalmistaja pystyy varmasti sahaamaan puut tehokkaammin mittaan nipussa kuin pakkaaja yksitellen. Mikäli pakkaajilla ei ole viljalti ylimääräistä aikaa, on kannattavampaa siirtää työ sinne, missä se tehokkaimmin saadaan tehtyä.

Toinen tyypillinen esimerkki on valinta muotoon valmistettujen sisäosien ja pahvisten sisäosien välillä. Pahvista stanssatut sisäosat ovat huokeita, mutta monimutkaisemmilla muodoilla muotittamalla saadaan lähes poikkeuksetta lyhyempi pakkausaika. Mikäli katsotaan vain ostohintaa, on valinta selvä: Pahvi voittaa aina. Jos kuitenkin katsotaan myös pakkaamon työaikaa, muuttuu tilanne usein toiseksi.

Alueelliset palkkaerot vaikuttavat huomattavasti eri tekniikoiden painotukseen. Materiaalihinnoissa ei ole globaalisti niin suuria eroja kuin työn hinnassa. Näin ollen Aasiassa kannattaakin usein suosia pakkaamoa työllistäviä rakenteita, joiden hankintahinta on halpa. Euroopassa painotus on toisin päin.

Muovin ympäristövaikutukset

12.8.2012

Aasiassa on muovipakkaukset nostettu voimakkaasti esiin keskusteltaessa pakkausten ympäristövaikutuksista. Esimerkiksi Kiinassa ja Filippiineillä on kielletty kokonaan ohuet muovipussit ja osittain myös polystyreenipakkaukset. Tärkeimpänä syynä tähän on alueen surkea kierrätysjärjestelmä. Käytetyt pakkaukset heitetään kadulle ja ne tukkivat viemärit. Ajatuksena on korvata muovipakkaukset paperipohjaisilla, jolloin ne toivottavasti pehmenevät ulkona, eivätkä tuki viemäreitä. Tuntien aasialaisten kuitujen ominaisuudet, näin varmasti käykin. Kiellon perimmäisenä syynä on siis ihmisten välinpitämättömyys materiaalin hävittämisessä.

Muovipakkausten valmistajat ovat hermostuneet lisääntyvistä kielloista, sillä ne tuhoavat heidän liiketoimintansa. Filippiinien muovituottajien keskusjärjestö on aloittanut kampanjan, jolla yritetään tuoda esiin muovin ylivertaisia ominaisuuksia kuitupakkauksiin verrattuna. Esitys vetoaa siihen, että muovipakkaukset ovat erinomaisia ympäristön näkökulmasta, eikä niitä pidä kieltää. Sen sijaan pitää kehittää kierrätysjärjestelmää. Esitys on varsin liioitteleva. Lähtökohtana on ollut se, että kuitumateriaaleja ei kierrätetä ja muovi uusiokäytetään. Painotus tuo muovin edut hyvin esiin.

Päätelmät ovat kuitenkin osittain oikeaan osuvia. Valitettavasti yhteiskunnan tila taitaa olla sellainen, että on helpompaa muuttaa pakkausmateriaaleja, kuin tehdä toimiva kierrätysjärjestelmä. Myös ihmisten toimintatavat voivat johtaa ongelmiin, vaikka kierrätysjärjestelmät olisivatkin olemassa. Australian infrastruktuuri on kehittynyttä, mutta silti muovikassit ovat aiheuttaneet isoja ongelmia, kun niitä on laitettu vääriin paikkoihin.

Alueilla, jossa muovimateriaalit voidaan käyttää uudestaan raaka-aineena tai energiana, ei ole erityisen painavaa syytä niitä välttää. Ei pidä tehdä suoraa päätelmää, että muovimateriaalit ovat huonoja ja kuitupohjaiset ovat hyviä, eikä ohuista muovipusseista johtuvat ympäristöongelmat ole riitävä syy kaikkien muovipohjaisten pakkausmateriaalien välttämiseen. Päätelmän lopputulos on riippuvainen tapauksesta. Aina tulee pyrkiä minimoimaan käytettävän materiaalin määrä sekä jakeiden määrä. Vielä tärkeämpää on, että loppukäyttäjät toimittavat materiaalit oikeaan paikkaan kierrätykseen.

Aiheeseen liittyvä artikkeli löytyy täältä: http://opinion.inquirer.net/30819/plastic-bag-ban-fuels-packaging-wars

Muovipussi ei ole hyvää ruokaa. http://www.gotecotech.com

Innovaatio taantuman sivutuotteena

5.8.2012

Kesäloma tuli suoritetuksi, joten on aika jälleen keskittyä täydellä tarmolla pakkausalan tapahtumiin. Kesän aikana taloudellinen epävarmuus ei juurikaan hälventynyt.Talouden epävarmuus ei ole yksinomaan negatiivinen asia, sillä silloin kustannuksia katsotaan poikkeuksellisen tarkasti. Tarkka kustannusjahti johtaa siihen, että totuttuja toimintatapoja joudutaan kyseenalaistamaan.

Paine saada kustannuksia alemmaksi johtaa usein tuotteiden ja toimintatapojen kehittymiseen. Materiaalipuolella tämä useimmiten tarkoittaa tuotteita, joilla saavutetaan entisenlaiset ominaisuudet vähemmällä raaka-aineen määrällä. Yleisimmin uusien materiaalien etuna on aiempaa vastaavat ominaisuudet kevyemmällä tai heikkolaatuisemmalla raaka-aineella.

Esimerkiksi ensikuidun korvaaminen kierrätetyllä kuidulla pienentää aaltopahvin hintaa. Mikäli halutut ominaisuudet voidaan säilyttää raaka-aineen vaihdoksesta huolimatta, laskee hinta olennaisesti. Muovimateriaalien kehittämisellä pyritään saavuttamaan halutut ominaisuudet ohuemmilla materiaalivahvuuksilla. Uskoisin, että kiristyvä markkinatilanne on merkittävä syy siihen, että tämäntyyppistä kehitystä tapahtuu kiihtyvällä tahdilla. Uusien tuotteiden avulla valmistaja kykenee tarjoamaan pakkaukset asiakkaalleen halvemmalla säilyttäen kuitenkin oman katteensa riittävällä tasolla. Yleensä tuotekehityksestä tulevissa uusissa materiaaleissa on huolella harkittuja ominaisuuksia, joiden hyödyntämisestä saavat hyötyä kaikki osapuolet.

Lähtökohtana näissä kehitysmalleissa on yleensä raha ja nimenomaan materiaalikustannus. Hyötyjä tulee kuitenkin muualtakin, sillä materiaalien keventäminen johtaa usein kuljetuskustannusten pienenemiseen. Ympäristönäkökulmia ei pidä myöskään unohtaa. Pelkästään materiaalikustannusten tuijottaminen johtaakin virheelliseen lopputulokseen hyötyjen analysoinnissa. Vertailuun kannattaakin aina sisällyttää myös pakkaustyö, kuljetus ja mahdolliset kierrätysmaksut.

Timantti syntyy paineen alla!

Myyntipakkaus kuljetusketjussa

17.6.2012

Pakkaussuunnittelussakin eri viiteryhmillä on hyvinkin erilaisia toiveita lopputuloksen suhteen. Suunnittelijaparan odotetaan täyttävän kaikkien toiveet.

Pakkaussuunnitteluprojektissa logistiikan ja markkinoinnin vaatimukset ovat tyypillisesti vastakkain. Logistiikkapuoli toivoo hyvän täyttöasteen antavaa kestävää pakkausta, joka ei pehmene kosteissakaan olosuhteissa. Markkinoinnin silmissä siintää kiiltaväpintainen kaunis offset-painatus. Budjetti ei tietysti salli erillistä kuljetuspakkausta, vaan laatikoiden pitää olla lavattavissa sellaisenaan ja kuitenkin niiden tulee saapua määränpäähän siistinä.

Tilanne on valitettavasti niin, että on valittava, tehdäänkö kuljetuspakkaus vai tyylikäs myyntipakkaus. Molemmat eivät onnistu samoilla osilla. Kuljetuspakkaus ei viehätä kuin insinöörin silmää ja myyntipakkaus hankautuu ja likaantuu kuljetuksessa. Joudutaan siis tekemään valintoja.

Esimerkiksi Applen pakkaukset ovat saaneet kiitosta ilmeestään. Pakkauksen rakenne kokonaisuudessaan on sellainen, että laitteen myyntipakkausta suojaa kuljetuksessa erillinen kuljetuslaatikko ja pehmusteet. Tässä mallissa saadaan tyylikäs pakkaus kaupan hyllylle ja kokonaisuus on hyvin suojassa kuljetuksen aikana. Valintoja tehtäessä on siis tingitty täyttöasteesta, hinnasta ja pakkausajasta visuaalisen ilmeen hyväksi. Ratkaisuun ei varmasti päädytty vahingossa.

Projektin onnistuneen läpiviennin kannalta on tärkeää, että eri tahot saadaan saman pöydän ääreen sellaisen henkilön kanssa, joka ymmärtää tekniset reunaehdot. Kun kaikki tietämys yhdistetään, voidaan tehdä tarvittavat kompromissit heti konseptointivaiheessa. Näin saadaan myös osapuolten odotustasot realistisiksi ja vältetään pettymykset lopussa.

RD Blogi

13.6.2012

RD Velho on avannut tuotekehitykseen liittyvän blogin. Asiasta kiinnostuneiden kannattaa seurata tätä uunituoretta tietolähdettä. RD Blogi keskittyy kertomaan tuotekehityksen eturintaman tapahtumista sekä tarjoaa läpileikkauksen RD Velhon uusista tuulista.

http://www.rdblogi.fi/

Kitkamatto

10.6.2012

Kitkamatto

Puisen kuormalavan ja metallisen kuorma-autonlavan välinen kitkakerroin ei ole kovin häävi. Kuorman paikallaanpysymistä ei tällöin juurikaan auta liinat, jotka on vedetty kuorman yli. Liina auttaa liinan suuntaan, mutta ei poikittain. Tästä johtuen liukkaalla alustalla kuorman siirtyminen pitää estää kaikkiin suuntiin.

Aina ei ole mahdollista tai järkevää sitoa liinoilla kuormaa kaikkiin suuntiin. Pakkaus voi myös olla sellainen, että tarpeeksi vahva sidonta aiheuttaa ongelmia pakkauksen keston suhteen. Tällöin voidaan käyttää kitkamattoa. Haklift kertoo sivuillaan, että heidän valikoimissaan olevan maton kitkakerroin on 0.81, kun toisella puolella on kuormalava ja toisella puolella kuljetusauton lava.

Kitkamaton avulla on mahdollista tehdä riittävä sidonta kevyemmillä sidontavälineilla ja pienemmällä voimalla. Tilanteesta riippuu, onko kitkamatto oikea valinta vai ovatko pelkästään tukevat sidonnat kuitenkin järkevämpi vaihtoehto. Kannattaa kuitenkin huomata, että kitkamatto yksin ei ole riittävä sidonta.

Standardi pakkausten optimointiin

3.6.2012

Toukokuun lopulla kokoontui ISO:n pakkauksista vastaava työryhmä. Kokoontumisessa päätettiin lopullinen muoto ISO 18602 ”Optimization of the packaging system” standardille. Standardin ennakoidaan saavan virallisen statuksen tämän vuoden loppupuolella.

Standardin tavoitteena on määritellä menetelmät, joilla todennetaan pakkauksen olevan optimoitu käyttötarkoitukseensa. Laajemmin tavoitteena lienee pakkausmateriaalin käytön vähentäminen, jotta kierrätettävän materiaalin määrä vähenisi. Standardille on käyttöä, mikäli se on hyvä. En ole vielä päässyt tutustumaan sisältöön, joten en osaa arvioida käyttökelpoisuutta. Tällä hetkellä EN 13428 määrittelee jonkinlaiset ohjeet, miten materiaalin määrä minimoidaan. Kyseinen menettelytapa on kuitenkin niin raskas, että käytännössä sitä ei voi noudattaa.