Posts Tagged ‘pakkaus’

Vanhemmat artikkelit
Viimeisimmät artikkelit

Tehdään pudotukset IEC:n mukaan

4.1.2015

Pudotusvaatimuksissa yleisin viite on ”IEC:n mukaiset pudotukset”. Tässä tarkoitetaan standardia IEC 60068-2-31 Test Ec: Rough handling shocks, primarily for equipment-type specimens. Viittaus on oikean suuntainen, sillä tuo standardi kertoo, miten pudotustesti tulee suorittaa. Sieltä löytyvät tiedot suositelluista korkeuksista, alustan materiaaleista ja osin myös pudotussuunnista. Standardin mukaan voidaan täysin perustellusti tehdä pudotukset vaikkapa 25 mm:n korkeudesta ja kirjoittaa testiraportti, joka kertoo pakkauksen täyttävän IEC 60068-2-31 vaatimukset.

IEC:n ympäristötestistandardit edellyttävät pakkaustesteissä kolmen standardin käyttöä. Ensin määritellään haluttu olosuhdeluokka tulkiten IEC 60721-3 -sarjan standardeista. Tuloksena voi mekaanisissa rasituksissa olla esimerkiksi luokka 2M2. Tämän jälkeen tutkitaan IEC 60721-4-2:sta, millaiset testit vastaavat valitun olosuhdeluokan vaatimuksia. Tästä standardista löytyy usein käytetty metrin pudotus alle 10 kg:n kappaleelle sekä viite käytettävään testimenetelmään eli 60068-2-31 -standardiin.

Syynä monimutkaisuuteen on IEC:n olosuhdestandardien yleiskäyttöisyys. Samoja testejä käytetään laitteille ja pakkauksille. Kokonaisuudessaan vaatimuskentästä tulee hyvin laaja, jolloin menetelmästandardeihin ei voi järkevästi sisällyttää tietoa olosuhteista. Mikäli pakkaustesteissä haluaa välttää vaatimusmäärittelyssä monimutkaisuuden kannattaa katse suunnata yksinomaan pakkauksille tarkoitettuihin standardeihin kuten ISTA -standardeihin.

Avainsanat:, , ,
Kategoria(t): Testaus | Leave a Comment »

Pakkaussuunnittelijan koulutusmahdollisuudet

28.12.2014

RD Velhon pakkaussuunnittelutiimiin etsittiin uutta pakkaussuunnittelijaa. Ilmoitusta tehtäessä pohdiskelin jälleen, millainen on sopiva pohjakoulutus kuljetuspakkausten suunnittelijalle. Toimintamme keskittyy pääosin pakkauksen fyysisten ominaisuuksien optimoimiseen rakenteen avulla. Pyrimme saamaan riittävän suojauksen mahdollisimman pienillä pakkauksilla ja suunnittelemaan rakenteen siten, että pakattavuus olisi mahdollisimman hyvä. Graafinen suunnittelu on toiminnassa vain pieni osa kokonaisuutta.

Pakkaussuunnittelua koulutetaan Suomessa ainakin Lahden muotoiluinstituutissa. Koulutusta kutsutaan pakkausmuotoiluksi ehkäpä opinahjon nimen mukaan. Pääpainopisteenä on pakkauksen visuaalinen puoli. Tämä on ymmärrettävää, sillä pakkausalalla kuluttajille suunnatut pakkaukset ovat ehdottomasti suurin ryhmä. Muotoilupainotteinen koulutus ei kuitenkaan anna kovin hyviä valmiuksia järeämpien pakkausten rakennesuunnittelulle, joka on lähempänä koneensuunnittelua kuin graafista suunnittelua.

Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa on pakkaustekniikan diplomi-insinöörin koulutusohjelma konetekniikan osastolla. LUTin toiminta pakkauspuolella keskittyy vahvasti materiaalipuolelle. He ovat kunnostautuneet kuitupohjaisten elintarvikepakkausten kehittelyssä. Koulutus antaa hyvän pohjan toimia pakkauspuolen tuotekehitystehtävissä, mutta ehkä tämäkään koulutus ei anna kovin hyviä valmiuksia toimia suunnittelutehtävissä. Muillakin teknillisillä yliopistoilla on materiaali- tai paperipuolen koulutusohjelmissa pakkauksiin liittyviä kursseja täydentävinä opintoina.

Teollisuuden pakkaussuunnittelussa tärkeä osaamisalue on koneensuunnittelun perustaidot, joita oman käsitykseni mukaan tehokkaimmin opetetaan AMK-tasoisessa konetekniikan koulutusohjelmassa. Tällainen koulutus tarjoaa perusosaamisen 3D-cadeista ja piirustustekniikasta, jotka ovat välttämättömiä taitoja suunnittelutyössä. Mikään koulu ei kykene tarjoamaan sen laajuista osaamista materiaaleista ja niiden käytöstä, mitä esimerkiksi RD Velhon pakkaussuunnitteluosastolla tarvitaan. Tällä osa-alueella työssä oppiminen on tehokkain koulutustapa.

Pakkausalalle tyypillistä on, että hyvin harvalla alalla toimivalla on alan koulutus. Meidänkin tiimissämme taitaa yhdellä olla edes vähän pakkausalaa liippaava koulutus. Tärkein tekijä onkin aito halu tehdä pakkaussuunnittelua.

Avainsanat:, , , ,
Kategoria(t): RD Velho | Leave a Comment »

Pakkausautomaatti

30.11.2014

Pakkausmessuilla kuulin laitteesta, joka pakkaa automaattisesti erikokoisia lähetyksiä räätälöityihin pahvilaatikoihin. Kyseistä vehjettä tekee CMC -niminen firma ja laite on suunniteltu ilmeisesti verkkokauppojen tarpeita varten.

Laite toimii siten, että ensin se kuvaa toimitettavan tavarakasan ja sitten se muodostaa kahdesta rullalla olevasta yksipuoleisesta aaltopahvista laatikon laittamalla arkit ristiin 0404:n tyyliin. Koko prosessissa ei ole lainkaan käsityötä, sillä kone määrittää mitat, leikkaa ja taittele pahvit, sulkee pakkauksen liimalla ja laittaa lähetyslistan.

Etuina perinteisiin laatikoihin nähden ovat ainakin seuraavat:

  • laatikko on aina sopivan kokoinen
  • täytettä ei kulu
  • ostettavana pakkausnimikkenä on vain pahvirullat

Vaikka valmistaja keskittyykin vain hyviin puoliin, on laitteessa luultavasti myös seuraavat negatiiviset piirteet:

  • jonkinlaiset mittarajoitteet
  • suojausta ei voi säädellä
  • veikkaisin myös, että laite ei ole ihan halpa

Verkkokaupassa tarvitaankin joka tapauksessa myös jonkinlainen manuaalinen pakkauspiste vaikka tällainen italialaisen insinöörityön mestarinäyte hankittaisiinkin. Kuitenkin tyypillisessä pakkaamossa jää vain marginaalinen osa käsipakkausprosessiin, sillä suurin osa tavaroista on mitoiltaan ja pakkaustavaltaan sopivia laitteelle. Joka tapauksessa laite vaikuttaa erinomaiselta tarkoitukseensa ja tarjoaa helpotusta moniin pakkaamoihin.

Suomessa laitetta edustaa Bitpress.

Avainsanat:, , ,
Kategoria(t): Linkkejä ja vinkkejä | Leave a Comment »

Tunnelmia Empack-messuilta

23.11.2014

Empack-messut ovat nyt takana. Messukeskuksessa oli samaan aikaan Slush-tapahtuma, joka sai aavistuksen enemmän mediahuomiota, mutta se ei vähentänyt yhtään pakkausmessujen arvoa. Tapahtuma palveli perinteiseen tapaan erinomaisena kohtaamispaikkana. Suuri joukko pakkaus- ja logistiikka-alan ammattilaisia oli kokoontunut tapahtumaan verkostoitumaan ja kuulemaan esityksiä. Nimenomaan messukohtaamiset ovat tapahtuman parasta antia.

Esityksistä taisi suurimman joukon vetää Tami Tamminen, joskin itse pidin kiinnostavampana esimerkiksi Marika Perätalon esitystä pakkaussuunnittelun asemasta tuotekehitysprosessissa. Vaikka teemat elintarvikepakkauspuolella ovat varsin erilaiset teollisuuspakkauksiin verrattuna, on haasteet hyvin yhteneväiset. Miten saada yhteinen ymmärrys, mitä ollaan tekemässä ja milloin pakkaus kannattaa suunnitella ovat universaaleja kysymyksiä pakkausalalla.

Pakkaus Suomesta 2014-osastolla oli esillä vuoden parhaita pakkausinnovaatiota. Suurin osa esitellyistä töistä edusti perusajatukseltaan perinteistä pakkausta, johon oli lisätty jokin hieno tai käytännöllinen piirre, kuten hologrammi tai näppärä avattavuus. Käsittääkseni kaikki esitellyt työt ovat käytössä, joten aivan kummalliset viritykset karsiutuvatkin jo suunnittelupöydällä.

Kokonaisuudessaan tapahtuma oli mitoitettu sopivaksi yleisö- ja esittelijämäärään nähden. Kuten aiemmin arvioinkin, ei teollisuuspakkauspuolella ollut suuria uutuuksia, mutta messuilla tapasi tehokkaasti paljon ihmisiä, joten käynti oli kannattava.

Kätevästi kaupassa avattava yrttipakkaus.

Kätevästi kaupassa avattava yrttipakkaus.

Avainsanat:, , ,
Kategoria(t): tapahtumat | Leave a Comment »

Nurkkasuoja Elteteltä

9.11.2014

RD Velhon pakkaussuunnittelutiimi valmistautui tuleviin Empack -messuihin pohdiskelemalla, mitä uutta teollisuuspakkausten rintamalla mahtaa olla näytillä. Yleinen tuntuma oli, että mitään mullistavaa uutta ei vuoden aikana ole markkinoille tullut. Innostusta kuitenkin herätti netistä löydetty tieto, että Eltete on ottanut tuotantoonsa Puzzle Cut -nimellä myytävän suojan. Siinä tavalliseen edgeboardiin on stanssattu sarana ja muoto, joka lukittaa nurkan 90 asteen kulmaan.

Idea on kaikessa yksinkertaisuudessaan hieno. Varastossa suoja on suorana, jolloin lavalliselle mahtuu niitä aika monta. Blogisti ei ole näitä ollut vielä hankkimassa, mutta luultavasti tilauserä on alle yksi kuormalavallinen tuotteen pienestä variaatiomäärästä johtuen. Esitteessä mainitaan vain yksi koko, joten sopivan suojan valinta on helppoa. Edgeboardista taitettu nurkka on todella vahva, joten sillä pystyy suojaamaan joko tuotteen suoraan tai vahvistamaan laatikon sisänurkat.

Lukittuva nurkkasuoja. Kuva löytyy osoitteesta http://www.eltetetpm.com

Samassa palaverissa keskusteltiin myös hyviksi todetuista käytännöistä. Päätin jakaa eniten innostusta herättäneen. Palaverissa jaettiin vinkki, että koepakkaustilaisuuteen kannattaa ottaa laastareita mukaan, sillä pahvit viiltävät käsiin usein haavoja. Siinä sitten jäätiin pohtimaan, että kannattaisiko kuitenkin käyttää hanskoja.

Avainsanat:, , , , ,
Kategoria(t): pakkausmateriaali | Leave a Comment »

Teippaustyylit

12.10.2014

Sulkemalla laatikko huonosti saadaan hyvänkin laatikon ominaisuudet pilattua tehokkaasti. Teippisuljennassa on kaksi tärkeää osa-aluetta, jotka vaikuttavat lopputulokseen. Toinen on teipin valinta ja toinen on itse teippaamistyö, joka voidaan tehdä käsin tai koneella.

Teipin valinnassa tulee huomioida pinta, johon teipataan ja teippiin kohdistuva kuorma. Yleisin teippi on noin 50 mm leveä PP-teippi, joka riittää muutaman kilon painoisille pakkauksille mainiosti, kunhan se on laadukasta ja tuoretta. Painavammilla laatikoilla kannattaa käyttää paperiteippiä. Näitä saa tavallisesti 50, 75, 100 ja 150 mm leveinä. Paperiteipeissä on usein normaalia pakkausteippiä vahvempi liima, jolloin loota pysyy paremmin kiinni.

Teippaustavan valinta vaikuttaa lopputulokseen vähintään yhtä paljon kuin teippi. Yleisin tapa teipata 0201-tyyppinen laatikko (tai RSC, kuten amerikkalaiset asian ilmaisevat) on yksi teippisauma kansiläppien päälle. Tämä on nopea teippaustapa ja riittävä keveille laatikoille. Etuna on myös työn automatisointimahdollisuus.

Toinen yleinen tapa on ns. tupla-T tai H-mallinen teippaus, jossa myös laatikon päät teipataan kiinni. Tämä parantaa suljennan luotettavuutta merkittävästi. Lisäksi H-mallinen teippaus estää lian ja veden pääsyn pakkauksen sisälle. Haittapuolena on lisääntynyt käsityön määrä. Valitsipa kumman tahansa tavan, on teippi painettava laatikon pintaan kiinni. Lopullinen lujuus saavutetaan vasta muutaman tunnin päästä suljennasta, kun teipin liima on kunnolla tarttunut pintaan.

Teippiä ei kannata ostaa monen vuoden tarpeiksi sillä se on tuoretuote, jonka käyttöikä on muutamia kuukausia. Teipin vanhentuessa se ei enää irtoa kunnolla rullalta eikä tartu kohteeseensa. Näin ollen varaston nurkista löytyneitä satunnaisrullia ei pidä ottaa tuotantokäyttöön, vaan siirtää ne vaikkapa toimiston puolelle pyörimään.

Yhdysvaltain armeija kouluttaa joukkonsa teippaamaan oheisen kuvan mukaan. lähde:www.army.mil

Yhdysvaltain armeija kouluttaa joukkonsa teippaamaan oheisen kuvan mukaan. Suomalaisen armeijan käynyt blogisti ei keksi, mitä eroa on kahdella viimeisellä vaiheella. Tämän kansakunnan turvaavan tiedon tarjoaa osoite http://www.army.mil.

Avainsanat:, , , ,
Kategoria(t): pakkausmateriaali | 2 Comments »

Messusyksy

28.9.2014

Tänä syksynä on Suomessa kahdet pakkausmessut. Suurempana niistä on marraskuun 19.-20.11. Empack Helsingin messukeskuksessa. Näytteilleasettajajoukolla mitattuna Empack on oman arvioni mukaan samaa luokkaa viime vuonna järjestetyn PackTec-messun kanssa. Empack on pakattu pienempään tilaan, sillä yrityksille varatut ständit ovat aika paljon Pactecia rajatummat. Tämä ei kuitenkaan ole negatiivinen asia, sillä harvalla yrityksellä on isollakaan ständillä näytillä mitään erityisen kiinnostavaa isoa tavaraa. Pitämällä mittasuhteet kohtuullisena saadaan messualueelle vireä tunnelma. Empackin teemana on tänä vuonna pakkausinnovaatiot ja pakkaussuunnittelu. Tämä on ainakin näin pakkaussuunnittelua työkseen tekevän näkökulmasta hyvä aihe.

NordicPack on Tampereella 8.-10.10. pidettävä messutapahtuma, jossa pakkaukset ovat yhdessä esillä elintarvikemessujen yhteydessä. Minulla ei ole kokemusta näistä messuista, mutta arvioisin aihepiirin keskittyvän aika keskeisesti elintarviketeollisuuden pakkauksiin ja pakkauskoneisiin. Messujen veikkaisin keskittyvän Suomen toimittajien tarjontaan, vaikka messuja pohjoismaisiksi kutsutaankin.

Pakkausten näkökulmasta kiinnostava messutapahtuma on myös Alihankintamessut, jotka järjestettiin syyskuun alkupuolella Tampereella. Messuilla on aina esillä useita teollisuuspakkauspuolelle keskittyneitä firmoja. Alihankintamessujen etuna on kävijäkunta, sillä erityisesti konepajafirmoissa harvemmin on pelkästään pakkauksiin keskittynyttä henkilöä, jolloin nämä eivät välttämättä lähde pelkille pakkausmessuille. Alihankintamessujen anti on kokonaisuudessaan erittäin laaja, joten siinä muita asioita ihmetellessä voi tutustua myös pakkausteemaan.

Ruotsin puolella järjestetään oma Empack-messu 15.-16.10. Tämä on Suomen version tavoin Easyfairsin järjestämä ja toimii ilmeisesti samalla konseptilla.

Messuja siis riittää niistä kiinnostuneille. Suomen ongelmana messujen näkökulmasta on esittelijöiden ja kävijöiden vähäisyys. Tästä syystä messut kannattaakin keskittää samaan yhteyteen jonkin toisen messutapahtuman kanssa, jotta saataisiin edes jonkin verran lisää kävijoitä. Viime vuoden PackTec oli mielestäni hyvä esimerkki messutapahtumasta, joka on ylimitoitettu markkinan kokoon nähden. Kolme päivää messukeskuksessa ja kävijöitä oli sen verran, että ainoa jono oli keskiviikkona tapahtuman läpi marssinut torvisoittokunta.

Kun järjestelyt ovat hulppeat ja kävijämäärä pieni, ei esittelijöille synny hyötyä riittävästi, jotta kulut ja vaivat saataisiin katettua. Tässä mielessä esimerkiksi Empack-konsepti vastaa kysyntään, eli on kompaktin kokoinen ja mittainen. Messujen mittasuhteiden pienenemiseen on varmasti yhtenä syynä internet. Nyt kaikki uudet innovaatiot näkee netistä kätevämmin, eikä juuri kukaan esittele messuilla mitään todellisia uutuuksia. Aiemmin messuille tultiin ehkäpä enemmän hakemaan virikkeitä omaan työkenttään. Nyt ne ovat keskittyneet voimakkaasti sosiaaliseen aktiviteettiin.

Avainsanat:, , , ,
Kategoria(t): tapahtumat | 1 Comment »

Pinoamismerkinnän oikea tulkinta

21.9.2014

ISO 780-standardi määrittää, miten pinoamismerkintää tulee käyttää pakkauksessa. Asia on periaatteessa yksinkertainen, merkissä on jokin kokonaisluku, joka kertoo, kuinka monta pakkausta pinoon saa laittaa. Merkintä pitää kuitenkin sisällään epävarmuuden, lasketaanko alin pakkaus mukaan ilmoitettuun lukumäärään. Nyt sain asiasta varman, ISO:n Japanin konttorista hankitun tiedon. Lukumäärä ei pidä sisällään alinta pakkausta, vaan se kertoo, kuinka monta samanlaista pakkausta saa pinota alimmaisen päälle. Jos n on 4, saa viidestä pakkauksesta muodostaa pinon.

Virheellisen tulkinnan mahdollisuus on huomioitu myös standardoimisorganisaatiossa ja aiheesta on tehty muutosehdotus. Ajatuksena on ollut selventää tekstillä, että numero ei sisällä alimmaista pakkausta. Asia ei kuitenkaan ole vielä edennyt, sillä amerikkalaiset ovat vastustaneet, sillä heidän standardinsa ASTM D5445 ilmoittaa numeron sisältäen alimmaisen pakkauksen. Nyt kuitenkin tiedämme, mikä oikea tulkinta on.

Kiitokset minua sivistäneelle taholle!

Pinontamerkki

Pinontamerkki

Avainsanat:, , , ,
Kategoria(t): Merkinnät | Leave a Comment »

Pakkausmerkinnät: PYR

7.9.2014

Pakkausmerkintöjä käsittelevät juttuni ovat olleet lukijoiden suosiossa. Erityisesti eurooppalaiset kierrätysmerkit kerää päivittäin yli kymmenen lukijaa. Kierrätykseen liittyy myös nyt käsiteltävä PYR-merkki. Pakkausalan Ympäristörekisteri, eli PYR, on yritys, joka edistää pakkausten hyötykäyttöä Suomessa. Yrityksille helpoin tapa hoitaa lakisääteiset hyötykäyttövelvoitteet on PYRin palveluiden hyödyntäminen. PYRille raportoidaan markkinoille tuotettu pakkausmäärä ja maksetaan hyötykäyttömaksut tämän perusteella.

PYRiin rekisteröityneillä yrityksillä on oikeus käyttää tuotteissaan PYR-merkkiä. Merkin rooli on lähinnä markkinointiin liittyvä ja sillä viestitään, että yritys hoitaa pakkausten kierrätykseen liittyvät lakisääteiset velvoitteet. Merkin käyttö ei ole pakollista ja sitä näkeekin käytettävän lähinnä kuluttajapakkauksissa. Merkkiä kannattaa käyttää vain sellaisissa pakkauksissa, mitä myydään Suomessa, sillä muihin Euroopan maihin tuotteita myytäessä tulee maksuvelvoitteet hoitaa kyseisen maan tuottajavastuuorganisaatiolle. Tästä syystä teollisuuspakkauksissa ei PYR-merkkiä viljellä, sillä niitä lähes aina toimitetaan useisiin maihin.

PYR-merkki säilyketölkin kyljessa. Blogisti voi luottavaisin mielin käyttää tuotteen ja kierrättää pakkauksen metallien joukossa tuntien prosessin olevan kunnossa.

PYR-merkki säilyketölkin kyljessa. Blogisti voi luottavaisin mielin käyttää tuotteen ja kierrättää pakkauksen metallien joukossa tuntien prosessin olevan kunnossa.

Avainsanat:, , ,
Kategoria(t): Merkinnät | 4 Comments »

Kiihtyvyyden mittaaminen

22.6.2014

Aiemmissa pudotustestejä käsittelevissä jutuissa olen pitänyt kiihtyvyyttä absoluuttisena arvona, joka saadaan helposti selville. Todellisuudessa kiihtyvyyden mittaamiseen liittyy käytettävästä taajuusalueesta johtuva epävarmuustekijä.

Pudotuksessa saatava kiihtyvyyskäppyrä muodostuu suuresta joukosta eri taajuuksilla olevia sinimuotoisia värähtelyjä, joiden yhteisvaikutus muodostaa mittaustuloksen. Pudotuksessa matalimman taajuuden käyrä on vaimentimen jousto. Tämän perustaajuuden lisäksi tuloksena on aina suuremmalla taajuudella olevia käyriä, jotka johtuvat mitattavan kohteen värähtelystä. Erityisesti suurilla peltipinnoilla näitä värähtelyjä on paljon ja suurille taajuuksille. Tämä johtaa epäselvään mittaustulokseen, mikäli koko mitattavissa oleva taajuusalue huomioidaan.

Mittauksen selventämiseksi joudutaan käyttämään alipäästösuodatinta, joka rajaa mitattavan taajuusalueen johonkin valittavaan rajaan. Samalla kuitenkin rajoitetaan mittauksesta saatavaa huippukiihtyvyyttä, sillä terävimmät piikit muodostuvat suurista taajuuksista. Suuret mittaustulokset eivät ole mittausvirhe, vaan mitattava kohde todellisuudessa kokee ne, joten suodattamalla saadaan tilanteesta todellisuutta ruusuisempi kuva.

Damage boundary curve-teorian mukaan pudotuksessa vaurioon tarvitaan kaksi tekijää, nopeus ja kiihtyvyys. Samaa teoriaa voidaan soveltaa pudotuksessa esiintyvään kertaluontoiseen rasitukseen. Suurella taajuudella esiintyvä suuri kiihtyvyys on sellainen, että se ei oletettavasti kohdista riittävästi energiaa värähtelyn amplitudin jäädessä pieneksi. Tämä on tietysti tapauskohtaista, eikä vaurioherkkyyttä taajuuden funktiona yleensä tiedetä.

Kiihtyvyyden ollessa testin läpäisyrajana pitää mittaustapa määrittää vaatimusmäärittelyvaiheessa. Pudotustestistandardit eivät näitä määritä, joten se on vapaasti valittavissa. Itse olen testeissä asettanut filtterin tyypillisesti 500 Hz luokkaan, mikä on perustunut ihan empiirisiin kokeiluihin. Suuremmilla taajuuksilla alkaa värähtelyt dominoimaan tulosta ja pienemmillä arvoilla käyrästä on tullut liian sileä. Alla olevasta kuvasta selviää, miten suodatus vaikuttaa tulokseen. Kuva on Matt Daumin Istaviews-julkaisusta 6/2014, jossa on mittausproblematiikkaa tarkasteltu tarkemminkin.

Mittaustulos erilaisilla alipäästösuodattimilla. Huippukiihtyvyys putoaa taajuuden pienentyessä. Kuva: Matt Daum / ISTA

Mittaustulos erilaisilla alipäästösuodattimilla. Huippukiihtyvyys putoaa taajuuden pienentyessä. Kuva: Matt Daum / ISTA

Avainsanat:, , ,
Kategoria(t): Testaus | Leave a Comment »

Vanhemmat artikkelit
Viimeisimmät artikkelit