Posts Tagged ‘pakkaus’

Pakkaustestit – pinonta

24.10.2010

Kaikkia pakkauksia pinotaan, jos se on mahdollista. On olemassa kaksi varmaa tapaa estää pinonta:

  • Ostaa kuljetuksen ovelta ovelle ja valvoo itse lastaamista.
  • Tekee pakkauksesen muodosta sellaisen, että siihen ei voi laittaa mitään päälle.

Molemmat tavat ovat melko kalliita. Kustannuksista johtuen pakkaukset suunnitellaan sellaisiksi, että niitä voidaan pinota. Testistandardien olosuhdemäärittelyissä on pinonta yleensä huomiotu tyypillisenä olosuhteena, mutta testivaatimukset puuttuvat. Esimerkki yleisesti käytetystä standardista on ETS 300 019-2-2. Siinä todetaan tyypilliseksi pinonnan pintapaineeksi 10 kPa, joka toteutuu noin 1000 kg/m^2 kuormalla. Testitaulukossa ei kuitenkaan ole määritelty testiä, jolla tämä todennetaan.

Käytännössä pakkauksen pettäminen painon alla on yksi yleisimmistä vauriotyypeistä, joita kuljetuksessa tulee. Tästä syystä kuljetuspakkausten pinontatesti on mielestäni syytä tehdä aina, kun lopputulos ei ole ilman testiä tunnettu. Testi on varsin helppo järjestää, sillä se voidaan tehdä irtopainoilla. 1000 kg/m^2 on hyvä lähtökohta, mikäli muuta ei tiedetä. Toinen yleinen lähtökohta on ISTA:n testien mukainen 3-4 kertaa päällelastattava paino.

Testissä on viisasta simuloida jollain tasolla päälletulevan kuorman ominaisuuksia. Käytännössä paino kannattaa jakaa samalla tavoin, kuin se oikeassa kuormauksessa tulee. Harvoin pakkauksen päälle mitään tasaista laitetaan: Kuormalava on tavallisempi päälle tuleva rakenne. Kosteusolosuhteet vaikuttavat myös tulokseen erityisesti pahveilla. Standardiolosuhde pahvin testaamiseen on 50 % suhteellinen kosteus. Jos kuljetusolosuhteet tiedetään hankaliksi, on sääkaapin käyttö perusteltua.

Pakkaukset ja Aasian ympäristölainsäädäntö

17.10.2010

Pari viikkoa sitten pääsin kuuntelemaan Stuard Hoggardin esitystä Aasian tulevista pakkauslainsäädännöistä. Euroopassa olemme kierrätyksessä aika lailla jälkessä siitä tasosta, jossa Japani tällä hetkellä on. Siellä on päälinjana se, että kaikki pakkausmateriaalit kierrätetään raaka-aineena. Mitään ei saa viedä kaatopaikalle eikä polttaa, mikäli raaka-aineen pystyisi vielä hyödyntämään.

Kiina on kopioinut Japanin vaatimukset lähes 1:1. Aikataulu on suurelta osin vielä auki, mutta tavoitteena on, että pakkausmateriaalien kierrätettävyyttä parannetaan. Kiina on suomalaiselle teollisuudelle paljon merkittävämpi markkina-alue kuin Japani, joten muutoksia on tulossa. Tavoite on hyvin ymmärrettävä, sillä Aasian väestökasvu on sitä luokkaa ravakka, että raaka-aineet loppuvat kesken. Samoin jäteongelma on jo räjähtänyt käsiin. Jotain pitää tehdä. Ymmärrykseni mukaan seuraavat asiat tulevat vaikuttamaan eniten:

  • Puupakkauksista pyritään eroon. Kertakäyttöisissä kuormalavoissa puu tultaneen kieltämään kokonaan ja muissa pakkaustyypeissä sille tulee jonkinlainen haittavero. Syynä tähän on puupakkausten heikko kierrätettävyys raaka-aineena.
  • Tiettyjen muovilaatujen käyttöä tullaan rajoittamaan. Ainakin polystyreeni on ollut listoilla eri muodoissaan.
  • Täyttöasteen tulee olla korkea. Mikäli tuote ei täytä kunnolla pakkausta, tulee sanktioita.
  • Pakkaus ei saa olla yli 15 % koko tuotteen hinnasta. Tämänkin valvonta edellyttää sellaista tietoa, jota yleensä ei haluta kaikille kertoa.

Aikataulujen osalta on edelleen auki, milloin nämä määräykset tulevat voimaan. On lähes varmaa, että ne tulevat ja sitten, kun siirtymäaika alkaa, on kiire. Oma veikkaukseni on, että yli vuoden siirtymäaikaa ei tule mihinkään muutokseen.

Pakkaus ja IEC 60068

5.9.2010

Tupa-handbookia kesän kuluksi lueskellessani huomasin siellä maininnan, että IEC:llä on meneillään projekti, jossa määritellään kuljetusolosuhteiden rasituksia. Tavoitteena on saada standardit vastaamaan paremmin nykypäivää.  Työtä tehdään työryhmässä WG15 Dynamic field data. IEC 60068-sarjan ongelmana on, että niitä ei ole varsinaisesti tarkoitettu pakatuille tuotteille. Kuitenkin niitä aivan yleisesti elektroniikkateollisuudessa hyödynnetään pakattujen tuotteiden testaukseen.

Vaikuttaa siltä, että standardisarjaa ollaan kehittämässä pakkaustetauksen kannalta parempaan suuntaan. Se olisi hyvin toivottavaa, sillä tällä hetkellä lähestkään kaikki tahot eivät tunnusta ISTA:n asemaa ja IEC:n standardit ovat hyvin vajavaisia pakatun tuotteen näkökulmasta. Jos ISTA:a ei voi projektissa hyödyntää, joudutaan tekemään räätälöity testisarja, jotta esimerkiksi pinottavuuden testausta ei jätetä tekemättä.

Standardien luomiselle tyypillisesti työ ilmeisesti etenee varsin rauhallisesti. Tupa handbook on tehty muistaakseni 2007. Edelleen netissä oleva tieto kertoo, että työ on käynnissä. Toivottavaa olisi, että työstä tulisi valmista, sillä IEC:n julkaisemalle toimivalle standardisarjalle olisi todellakin käyttöä.

Tärinätestaus pakkauksille

22.8.2010

Pakatun tuotteen kuljetusaikaisia tärinöitä testataan usein sellaisten standardien pohjalta, mitä ei ole tarkoitettu pakattujen tuotteiden testaamiseen. Tuotetta testattaessa tuote kiinnitetään tukevasti tärypöytään. Tavoitteena on saada määritelty spektri suoraan tuotteen kiinnikkeisiin.

Pakkauksen tapauksessa tilanteen tulisi olla toinen. Ei niitä pakkauksia rekassakaan sidota millää jäykillä rakenteilla lavaan, vaan korkeintaan liinoilla. Liinat joustavat sen verran, että käytännössä kuorma pääsee tärinässä nousemaan hieman lavan pinnasta irti. Vastaava pomppiminen tulee siis sallia testienkin aikana.

Mikäli pakkaus on tiukasti kiinni tärypöydässä saattaa tietyllä taajuudella esiintyvä ominaisvärähtely jäädä havaitsematta. Tällä taajuudella testattava kappale nousee pöydän pinnasta irti. Kun kappale putoaa takaisin alas, lyö tärypöytä sitä vastapalloon. Tämä on erittäin rasittavaa tuotteelle. Mikään ei kuitenkaan estä tämän ilmiön esiintymistä kuljetuksen aikana, joten ilmiöstä johtuvat mahdolliset ongelmat on hyvä havaita jo testauksen aikana. Asiakastoimitusten yhteydessä havainto on tyypillisesti kalliimpi.

Pakkaus elintarvikkeiden jakeluketjussa

15.8.2010

Packaging in the Sustainability Agenda: A Guide for Corporate Decision Makers on ECR:n rahoittama tutkielma pakkauksen merkityksestä kestävässä kehityksessä ja miten yrityksten tulisi huomioda pakkaukset toiminnassaan. Tutkielma on kovin monitahoinen, mutta eräs asia jäi mieleen muita paremmin.

Uutisissa puhutaan ruokapulasta säännöllisin väliajoin. Puute on suurinta köyhissa maissa, joissa myös pakkausteknologia on hieman jäljessä esimerkiksi Suomesta. Tutkimusten mukaan köyhissä maissa 30-50 % ruuasta pilaantuu ennen kuin se pääsee kuluttajalle asti johtuen huonoista tai kokonaan puuttuvista pakkauksista. Kehittyneissä maissa vastaava prosentti on 2-3.

Pakkauksia kehittämällä voitaisiin saada merkittävästi enemmän ruokaa ihmisille ja samalla säästetään energiaa, joka joka tapauksessa joudutaan kuluttamaan, kun ruokaa tuotetaan. Ruuan pilaantuessahan tämä on hukkaan heitettyä resurssia. Mikäli hukan resurssi käytettäisiin pakkauksiin, säästyisi merkittävä osa ruuasta oikeaan käyttöön.

Pienten tuotteiden korroosiosuojaus

4.7.2010

Pakkauksen suojausominaisuudet kemiallisia olosuhteita vastaan eivät riipu samalla tavoin tuotteen koosta, kuin ominaisuudet mekaanisia rasituksia vastaan. Pudotuksissa paino vaikuttaa olennaisesti käsittelymenetelmiin ja siten tyypillisiin pudotuskorkeuksiin.

Pienet tuotteet muistetaan kyllä pakata paksuihin pehmusteisiin, mutta korroosiosuojaus jätetään vähäisemmälle. Suuria tuotteita vastaavasti suojataan korroosiota vastaan. En voi mitenkään uskoa, että vesimolekyyli ja rauta-atomi voisivat ymmärtää, miten suuren kokonaisuuden kanssa ovat tekemisissä. Näin ollen myös pienet tuotteet tulee suojata korroosiota vastaan, mikäli kuljetuksessa tai varastoinnissa on oletettavissa kosteat ja kuumat olosuhteet.

Lähestymistapa, jossa pienet tuotteet suojataan mekaanisesti ja suuret kemiallisesti on pakkaussuunnittelun kannalta helppo. Ehkäpä se on tästä syystä niin yleinen toimintatapa. Korroosion kannalta voidaan käyttää samaa vaatimusmäärittelyä kaikenkokoisille tuotteille ja vain pudotusten osalta tehdä painon mukaan muuttuva vaatimusmäärittely.

Kuormalavat omilla mitoilla

20.6.2010

Jokunen viikko sitten oli Tekniikka ja talous-lehdessä haastattelu, jossa haastateltavana oli Jalanderin kuormalavatehtaan edustaja. Jalanderin lavatehdas taitaa olla Suomen suurimpia, joten jonkin verran lavoja lähtee maailmalle vuosittain.

Kun teemme ReliDes Oy:n toimesta pakkaussuunnittelua, tulee epästandardien lavojen käytöttömahdollisuudesta asiakkaidemme piirissä usein vastustusta. Meille todetaan, että niiden käyttö ei ole sallittua. Tätä perustellaan sillä, että kuljetusliikkeet eivät huoli muita, kuin euro- tai fin-lavoja.

T&T:n jutussa mainittiin, että Jalanderilla standardilavojen osuus tuotannossa on alle 10%. Tästä ei voida suoraan vetää johtopäätöstä, että loput 90% liikenteessä olevista lavoista olisi täysin räätälöityjä. Standardilavat kiertävät jopa vuosia, joten ne edustavat kuljetuksissa varmasti kuitenkin vähintään 50% osuutta. Lisäksi vakiomitoilla olevia kevytlavoja käytetään paljon.

Kuitekin logistiikkaketjussa kuljee valtava määrä tavaraa, joiden mitoituksessa ei noudateta vakiolavojen mittoja. Tämä ei aiheuta juurikaan ongelmia kuljetuksessa tai varastoinnissa, mikäli mitat on valittu järkevästi. Mitoituksessa tulee huomioida pakkausten lastattavuus kuljetusvälineeseen ja pakkausten toiminta varastossa. Tämä on varsin helppo simulointitehtävä.

Hyvä ja halpa pakkaus

13.6.2010

Pakkausten optimoinnissa keskitytään useimmiten pakkausten hinnan alentamiseen. Ostajalle annetaan tiukat vaatimukset saada hinnasta prosentteja pois. Hinta putoaa varmasti valitsemalla heikompia materiaaleja ja käyttämällä samaa pakkausta useammassa tuotteessa, jolloin ostomäärät kasvavat.

Pakkausten hintaoptimoinnissa on tuloksena alentuneen ostohinnan lisäksi kasvanut ajankäyttö pakkaamossa ja heikentynyt täyttöaste kuljetuksissa.

Pakkaustyön lisääminen johtaa tilanteeseen, jossa joudutaan käyttämään enemmän kallista ihmistyöaikaa. Kun työn osuus tuotteen hinnassa nousee tarpeeksi merkittäväksi, siirretään tuotanto halvemman työvoiman maahan. Kokonaisuudessaan saatettiin saada säästöja, mutta lopputulos ei silti ole mukava.

Logistiikka on lähes aina kustannukseltaan merkittävämpi menoerä, kuin pakkaus. Näin ollen kannattaa keskittyä täyttöasteen virittämiseen, jota ei voi tehdä pakkausten hintaa excelissä pyörittämällä. Raaka-aineista tinkimällä saattaa hinta laskea, mutta miinuspuolelle on kirjattava pinottavuuden menettäminen. Minulle ei ole koskaan tullut vastaan tilannetta, jossa kannattaisi kustannussyistä pinonnasta luopua.

Jos ei tiedä, miten pakkauksiin liittyvä kokonaiskustannus muodostuu, täytyy yksittäisen osa-alueen optimoinnissa olla varovainen.

Pakkaustäytteet

30.5.2010

Pakkaus ei aina ole mitoitukseltaa optimaalinen. Pienempiä laatikoita kuljetetaan suuremmissa kuljetuslaatikoissa, joihin jää tyhjää tilaa. Tyhjän tilan täyttö on usein tarpeellista. Ranpak on kerännyt sivuilleen hyvän vertailun erilaisista täytevaihtoehdoista. Vaikka tavoitteena luonnollisesti on nostaa oma vaihtoehto esiin, on vertailu omien kokemusteni mukaan oikean suuntainen.

Perinteinen tapa täytää tyhjää tilaa on kipata kuljetuspakkaus täyteen irtotäytettä. Irtotäyteissä on saatavissa ainakin erilaisia polystyreeni, paperi ja tärkkelyspohjaisia vaihtoehtoja. Yhteistä kaikille näille on, että ne vievät paljon tilaa pakkaamossa ja ovat erittäin hankalia hävitettäviä asiakkaalla. Mikäli asiakas itse käyttää lähetyksissä irtotäytettä, saa se osan ongelmasta lähetettyä edelleen jollekin muulle.

Parempi tapa täyttää tyhjä tila on käyttää koneella muodostettavia täytemateriaaleja. Näitä on tarjolla kahta päätyyppiä: Paperipohjaiset ja muovipohjaiset. Molemmissa on keskeisenä etuna vähäinen tilantarve pakkaamossa. Täyte muodostetaan rullatavarasta. Täytön kannalta molemmat ovat hyviä. Valintaa tehtäessä kustannukset, pakkaamon prosessit ja yrityksen ympäristöpolitiikka ohjaavat valintaa.

Paperisesta vaihtoehdosta hyvä esimerkki on FillPak. Menetelmässä rypistetään paperi koneellisesti pakkaamossa. Paperi pätkitään sopivaksi koneen avulla ja täytepötköt heitetään tyhjään tilaan. Kierrätettävyydeltään paperi on hyvä materiaali, sillä sen voi laittaa aaltopahvin joukkoon, joten käytetty täyte kierrätetään varmasti raaka-aineena. Jätepöntössä paperi vie jonkin verran tilaa, mutta käytännössä tämä näyttäisi olevan tilantarpeeltaan pienin.

Toinen suosittu vaihtoehto on muoviset kuplapussit. Tätä varten on olemaassa koneita, jotka puhaltavat ilmaa kahden kalvon väliin ja samalla saumaavat kalvon kupliksi. Toisinaan näitä näkee erheellisesti käytettävän myös pehmusteena. Pehmusteeksi soveltuvat paremmin pienemmillä kuplilla olevat kalvot. Täytteenä ilmakuplat toimivat hyvin. Teoreettisesti nämä vievät kierrätyspöntössä hyvin vähän tilaa, mutta käytäntö on toinen. En usko, että läheskään kaikki viitsivät puhkoa kuplia, jotta tilaa säästyisi. Mikäli kasaa jaksaisi hakata puukolla, olisi lopputulos erittäin pieni.

Täyttämistä pohtiessa kannattaa miettiä, milloin täytettä todella tarvitaan. Olisi hyvä, jos kuljetuspakkaus olisi sopivan kokoinen, jolloin täytettä ei tarvittaisi ollenkaan. Tulee myös miettiä yksittäisen pakkauksen kestävyyttä ja mahdollisia riskejä. Itse olen päälinjana käyttänyt, että lavallisessa kuljetuspakkauksessa tilanteessa, jossa yksikköpakkaukset eivät pääse putoamaan, ei käytetä täytettä. Lavattomassa kuljetuspakkauksessa vastaavasti käytetään aina täytettä, mikäli tyhjää tilaa jää. Yleistä linjausta tästä ei kuitenkaan voi tehdä, sillä yksikköpakkausten testivaatimukset ja asiakasvaatimukset tulee tietää, jotta osaa tehdä oikean päätöksen.

Materiaalien yhdistäminen

20.5.2010

Olen elänyt siinä uskossa, että pakkausten kierrätettävyyden kannalta erilaisia materiaaleja ei saa yhdistää.  Tutustuin hieman tarkemmin Sealed Airin sivustoon liittyen Korrvu-pakkauksiin. Nämä ovat varsin käteviä sisäosia, joissa pahvin päälle on pingotettu muovi. Vastaavia taitaa olla muidenkin valmistajien toimesta tarjolla.

Ideanan näissä on, että tuote laitetaan pahvin ja muovin väliin. Yhdistelmä tarjoaa sekä sidonnan että vaimennuksen. Ratkaisu on erinomainen esimerkiksi tapauksiin, joissa erilaisia pienehköjä tuotteita lähetellään asiakkaille.

Olen suhtautunut tähän asti hieman skeptisesti näiden käyttöön juuri kierrätyssyistä. Sealed Air kuitenkin ilmoittaa, että materiaali on kierrätettävissä pahvinkeräyksessä. Tämä tarkoittaa sitä, että muovikalvo saadaan prosessissa kerättyä kuidun joukosta pois. Näin ollen voitanee yleistää, että pahvin ja muovikalvon laminaatit ovat ympäristön kannalta toimivia ratkaisuja.