Posts Tagged ‘pakkaus’

Standardi pakkausten optimointiin

3.6.2012

Toukokuun lopulla kokoontui ISO:n pakkauksista vastaava työryhmä. Kokoontumisessa päätettiin lopullinen muoto ISO 18602 ”Optimization of the packaging system” standardille. Standardin ennakoidaan saavan virallisen statuksen tämän vuoden loppupuolella.

Standardin tavoitteena on määritellä menetelmät, joilla todennetaan pakkauksen olevan optimoitu käyttötarkoitukseensa. Laajemmin tavoitteena lienee pakkausmateriaalin käytön vähentäminen, jotta kierrätettävän materiaalin määrä vähenisi. Standardille on käyttöä, mikäli se on hyvä. En ole vielä päässyt tutustumaan sisältöön, joten en osaa arvioida käyttökelpoisuutta. Tällä hetkellä EN 13428 määrittelee jonkinlaiset ohjeet, miten materiaalin määrä minimoidaan. Kyseinen menettelytapa on kuitenkin niin raskas, että käytännössä sitä ei voi noudattaa.

Pakkaussuunnittelija Vaasaan

18.5.2012

Etsin tiimiini vahvistusta Vaasaan. Sijainti on tässä tapauksessa ehdoton vaatimus. Mikäli olet halukas työskentelemään Vaasassa ja tunnet kiinnostusta teollisuuspakkauksiin, ota yhteyttä. Tässä on oivallinen mahdollisuus oppia pakkausten rakennesuunittelun salat rautaisten ammattilaisten opissa. Tarkemmat tiedot ova täällä: http://www.rdvelho.com/fi/avoimet-tyopaikat/310-pakkaussuunnittelija-vaasa

Ylipakkaaminen

12.5.2012

Pakkaus- ja kuljetuskustannusten minimoimiseksi pakkauksen tulee olla tarkoituksenmukainen. Yleensä tarkoituksenmukainen tarkoittaa sitä, että pakkaus ei ole aivan tolkuttomasti tuotetta suurempi. Kiinalaiset ovat intoutuneet lainsäädännöllisesti ohjaamaan täyttöastetta paremmaksi. Hyvänä tasona siellä pidetään noin 50 prosenttia.

Aina ei ole mahdollista päästä hyvään täyttöasteeseen. Pakkauksen tulee olla sen verran iso, että siihen mahtuu lähetyslappu. Esimerkiksi yksittäisen muistikortin toimituspakkauksesta tulee väistämättä kohtuuttoman iso.  Jos laittaisi täyttöasteeksi 50 %, niin ei siihen osoitetta enää saisi tai jos saisikin, niin paketti katoaisi kuljetuksessa.

Linkin takaa löytyy esimerkkejä ylipakkaamisesta. Tällaiselle listalle ei olisi mukava päätyä itse määrittelemillään pakkauksilla.

http://mightylists.blogspot.com/2010/02/12-examples-of-excessive-packaging.html

Ylipakkaamista Mighty Lists-blogista.

Tuotantoerän vaikutus hintaan

9.4.2012

Pakkaussuunnittelussa on tärkeää tietää arvio siitä, kuinka paljon pakkauksia vuositasolla tarvitaan. Tietoa hyödynnetään ohjaavana tekijänä valmistustavan ja osien määrän valinnassa.

Pakkausteollisuus, erityisesti pahvipuoli, on suuntautunut massatuotantoon. Tuotantolinjalta tulee tunnissa jopa 20000 pakkausta. Elektroniikka- ja konepajateollisuudessa volyymit harvoin yltävät elintarviketeollisuuden tasolle. On aivan tavallista, että jotain tuotetta tehdään 500 kpl vuodessa.

Pakkauksen hintaan vaikuttaa tuotantomenetelmä ja erityisesti asetusaika. Asetusaika lienee tyypillisesti noin 15 minuuttia. Jos tehdään koko vuoden tarve kerralla, eli 500 pakkausta, on asetusaika ja tuotantoaika yhteensä 17 minuuttia, eli ajoaika jää vain kahteen minuuttiin. On varsin ymmärrettävää, että kasvattamalla tilauserää saadaan yksikkökohtaista hintaa pudotettua reilusti.

Pakkaussuunnittelun näkökulmasta tämä tarkoittaa sitä, että pienivolyymisilla tuotteilla pyritään käyttämään mahdollisimman vähän räätälöityjä osia.

Pakkausvalmistajan tuotantovälineet vaikuttavat myös järkevään tilauserään. Isolla aaltopahvitehtaalla saattaa mennä painolaattaa kohdistettaessa pienen tilauserän verran materiaalia hylkyyn. Muutaman kymmenen pahviosan erään pienempi arkkijalostaja onkin sopivampi valmistaja. Tieto potentiaalisesta valmistajasta on myös suunnittelun kannalta tärkeää, jotta voidaan ohjata tuotos sellaiseksi, että kyseisen valmistajan koneilla voidaan osa valmistaa.

Vuosimäärän ollessa yli sadantuhannen ei tuotannon asetusajalla ole juurikaan merkitystä. Tällöin pakkaussuunnittelussa voidaan keskittyä optimoimaan osan valmistettavuutta halutulle tuotantomenetelmälle sekä myös miettimään onko pakattavuuden kannalta järkevämpi käyttää yhtä vai useampaa osaa. Osien määrän lisääntyessä ei suurilla määrillä hinta automaattisesti kasva reilusti, sillä tuotantoerän kasvaessa materiaalikustannuksen määrä on suuremmassa roolissa.

Tällaisella laitteella voidaan tehdä vähän pienempiäkin eriä. Lähde:www.sweetpak.com

Raskaiden laitteiden sidonta

25.3.2012

Viime viikolla innostin lukijoitani kiinnostumaan lastinsidonta-asioista. Olin torstaina ja perjantaina aihetta käsittelevässä seminaarissa ja pohdiskelin pari päivää, miten tavarat saa pysymään pakkauksen sisällä.

Keveiden tuotteiden tapauksessa luotettavan sidonnan saa monella tavalla: Vanteilla, ruuveilla tai tuennoilla. Lisäksi tuotteen lipsahtaminen pakkauksen ulkopuolelle ei yleensä aiheuta muuta kuin  vaurioita itse tuotteeseen. Kun painoyksikkö muuttuu tonniksi, tulee asiaa pohtia vakavammin.

Ajatellaan tilannetta, jossa on 10000 kg painava tuote, joka laitetaan puuhäkkiin. Container handbook ilmoittaa, että rekkarahdissa normaali maksimihidastuvuus on 1 g, eli 9,81 m/s^2. Jos pakkaussuunnittelija päättää, että laite sidotaan alustaan vanteilla ja kitkan tuomaa pitovoimaa ei varovaisuussyistä huomioida, tulee laitteen sidonnan pakkaukseen kestää 98100 N voima.

19×1 mm PET vanne kestää 8000 N voiman. Tästä voi Container handbookin mukaan hyödyntää 70% laskelmissa. Näin ollen esimerkkilaite pitäisi kiinnittää 18 vanteella alustaan, jotta rekan jarrutuksessa ei vanteet katkeaisi. Jos vanteet vetää lavan ali, saattaa hyvinkin olla, että kannen laudat irtoavat ennen vanteiden katkeamista. Ei taida naulojen kotkauskaan riittää?

Jos laitteen kiinnityksen ratkaisee pulttaamalla laitteen lavan runkoon, saattaa sidonta autoon aiheuttaa ongelmia. Jos pakkauksen saa tuettua lavasta lujasti kuljetustilan reunoille, ei ongelmia välttämättä tule. Jos lasti päätetään sitoa vaakatasossa liinoilla, kohdistuu esimerkin noin 100000 N voima pakkauksen seinärakenteisiin. Tämä edellyttää, että pakkaus on tukeva, muutoin puunsäleet lentelevät. Pakkauksen yli tapahtuvaa sidontaa ei kannata edes ajatella, sillä sen teho ei riitä. Pakkaus pääsee liukumaan lavalla.

Esimerkistä käy hyvin selväksi se, että raskaat laitteet tulee sitoa kuljetusvälineisiin laitteen sidontapisteistä, ei pakkauksesta. Tällainen sidonta edellyttää, että mekaniikkasuunnittelija on suunnitellut laitteeseen sidontapisteet ja pakkaussuunnittelija hyödyntää ne pakkauksessa tekemällä aukot sidontapisteiden kohdalle. Lisäksi lastin sidonnasta vastaavalle henkilölle pitää saada ohje, miten sidontapisteitä käytetään.

Pitäisikö asiakkaan pystyä parempaan

26.2.2012

Asiakkaalle toimitettavassa dokumentaatiossa kerrotaan parhaimmillaan olosuhteet, joissa pakattua tuotetta voidaan varastoida. Pakkauksia saattaa olla paria eri tyyppiä erilaisiin olosuhteisiin ja myyntitilanteessa valitaan sopiva. Se, että vaatimukset on dokumentoitu ja esitetty asiakkaalle, on oikein hyvä tilanne. Tällöin voidaan ongelmatapauksissa viitata dokumentteihin ja neuvotteluasema on lähtökohtaisesti hyvä.

Valitettavan usein näkyy kuitenkin olevan tilanne sellainen, että valmistusyksikkö ei itse noudata asiakkaalle kommunikoituja vaatimuksia. Tilanne saattaa olla esimerkiksi sellainen, että säilytysolosuhteiksi on valittu vaikkapa katettu lämpötilakontrolloimaton tila. Asiakas tilaa tuotteen, mutta toimitus jostain syystä viivästyy. Kun lopulta saadaan kauppa toteutumaan, pakkauksesta näkee selvästi, että sitä on säilytetty ulkona. Voi hyvinkin olla niin, että asiakaskaan ei silloin noudata tarkasti vaatimuksia omassa varastoinnissaan.

Toinen tyypillinen tilanne on se, että asiakas tulee käymään tuotantopaikalla. Pakkausala on siitä kiitollinen, että usein on mahdollista nähdä pakkauksia jo tehtaan pihalla ja tältä pohjalta pystyy muodostamaan ensimmäisen mielikuvan, miten asiat on hoidettu. Ensimmäinen mielikuva ei välttämättä ole positiivinen, mikäli asiakkaalta on vaadittu sisäsäilytystä ja tavarat ovat lähtöpäässä pitkin pihaa.

Säilytysolosuhdevaatimuksia päätettäessä tulee myös pohtia, mitä vastaanottajalta voidaan realistisesti vaatia. Kaikilla ei kertakaikkiaan ole hyviä säilytystiloja. Esimerkkinä on kuva parvekelaseista. Lasit tilannut henkilö ei kykene kuskaamaan tavaroita sisätiloihin, sillä sopivaa tilaa ei ole. Tämä on tyypillistä kerrostaloissa. Tällöin pakkauksessa ja vaatimusdokumentissa tulee huomioida tilanne ja tehdä pakkaus sellaiseksi, että tavarat eivät vaurioidu ulkosäilytyksessä. Esimerkin tapauksessa tuotteet luultavasti kestävät sään vaikutukset, mutta pakkauksessa on kuitenkin toiveikkaasti vaadittu sisäsäilytys. Rakenteellisesti pakkaus näyttäisi olevan sellainen, että lyhytaikainen ulkosäilytys ei aiheuta ongelmia sään puolesta, joten tilanteeseen on viisaasti varauduttu.

Säilytysolosuhteita speksatessa tulee siis huomioida seuraavat asiat:

  1. Millaiseen tasoon pystyy itse sitoutumaan.
  2. Mitä asiakkaalta voi odottaa.

Jos kohtaan 2 tulee tiukemmat vaatimukset kuin kohtaan 1, on syytä vakavamieliseen pohdiskeluun.

Esimerkki espoolaisesta ulkovarastosta.

Hypen rakentaminen

5.2.2012

Sattuipa eteeni laatikko, jossa toimitettiin ilmeisesti  hiiri. Teollisuuspakkausmiehen silmään pakkaus vaikutti varsin pätevältä: Hiiri oli laitettu laatikkoon. Tuotteen ominaisuudet oli hyödynnetty. Koska laite itsessään kestää pudotuksen, ei ylimääräistä suojausta käytetty.

Laatikko oli tehty ruskeasta korkean kierrätysasteen pahvista. Painatus oli yksinkertainen musta. Kokonaisuus oli siis ehdottomasti halvin mahdollinen. Rakennetta hieman muuttamalla olisi nettoarkkia saanut höylättyä vähän pienemmäksi, mutta pakattavuus olisi luultavasti kärsinyt.

Tässä tapauksessa nyt sattui olemaan niin, että halpa ja ympäristöystävällinen ovat sama ratkaisu. Ei siis tarvitse maksaa erikseen lisää siitä, että kierrätettävyys on huipussaan. Näin ollen pakkausratkaisu saadaan perusteltua yrityksen johdolle rahalla.

Se, mikä yllätti, oli pieni painatus pakkauksessa, joka kertoi pakkauksen olevan ympäristöystävällinen. Yritys siis perustelee sinänsä järkevän halvan pakkauksen ympäristöystävällisyydellä. Tavalliselle kuluttajalle saadaan näin mielikuva, että yritys on nimenomaan panostanut pakkauksen ympäristöominaisuuksiin, vaikka uskallan sanoa lähes varmasti, että valintaan on vaikuttanut enemmän hinta.

Jotta asiakkaalle ei jäisi negatiivista mielikuvaa pakkauksesta, on siinä päätetty kertoa, että tämä on hyvä. Mielikuvan rakentamista ei oltu jätetty pakkauksen vastaanottajan vastuulle, sillä silloin olisi voinut tulla väärä mielikuva. Asian havaitseminen oli varmistettu kertomalla, mitä pitää ajatella.

Oikean mielikuvan rakentaminen on tärkeintä. Hyvänä pidetyt pakkaukset eivät välttämättä ole teknisesti valtavirrasta poikkeavia. Jos kuluttaja kuvittelee saavansa jotain hienoa tai merkityksellistä, ei sisältö ole kovin merkityksellinen. Mielikuva on niin vahva, että pakkausta pidetään joka tapauksessa hienona.

Yksinkertainen pahvilaatikko hiirelle.

Korroosio elektroniikassa

29.1.2012

Törmäsin jälleen korroosion perusteokseen ”Korroosio ja ilmastolliset vaikutukset elektroniikassa”. Kyseessä on hieman toistakymmentä vuotta vanha Risto Heinosen ja Reima Lahtisen laatima perusteos elektroniikkalaitteiden korroosioilmiöistä. Olen vuosien varrella lukenut kyseistä opusta paperisena ja sähköisenä. Nyt havaitsin, että sen saa VTT:n sivuilta ladattua.

Mikäli korroosioilmiöt eivät ole itsestään selviä, kannattaa tukeutua ongelmatilanteissa tähän teokseen. Pääasiallisena aihepiirinä on elektroniset laitteet ja korroosioilmiöt niiden käyttöolosuhteissa. Vesi ja epäpuhtaudet eivät kuitenkaan tunnista, onko kyseessä elekrtoninen laite, vai muu metalliesine, joten opit ovat laajalta osin yleispäteviä.

Teoksessa käsitellään myös pakkausmateriaaleja ja menetelmiä lyhyesti, mutta kokonaisuus on yhtä lailla pakkausten kanssa työskenteleville ajankohtainen. Pakkauksellahan pyritään muuttamaan mikroilmasto sellaiseksi, että korroosiota ei esiinny.

www.vtt.fi/inf/pdf/publications/2007/P623.pdf

Tuotekehitys on iteratiivinen prosessi

15.1.2012

Taas sattui pari tapausta RD Velhon pakkaussuunnitteluosastolla, jossa olimme tehneet työtä tomerasti pakkauksen kehittämiseksi. Sitten tuli loistoajatus ja yksinkertainen ja toimiva konsepti oli luotu.

Tällainen tapahtumasarja herättää kahdenlaisia tuntemuksia. Ensiksi tulee riemu siitä, että ongelma on ratkaistu. Sitten tulee pohdinta, että miksi ei aiemmin huomannut hyvää ratkaisua. Työmäärästä olisi säästetty suurin osa, jos neronleimaus olisi tullut heti kättelyssä.

Taitaa kuitenkin olla niin, että tuotekehityksen henkeen kuuluu useat kehittelykierrokset. Useat iteraatiokierrokset ovat myös hyödyllisiä kehityksen kannalta. Jokaisella kierroksella arvioidaan hyvät ja huonot ominaisuudet, jolloin vaatimukset myös tarkentuvat ja ymmärrys niistä paranee.

Suunnittelua ei pidä lopettaa ensimmäsen lähes kelvollisen ratkaisun löydyttyä, ei ainakaan silloin, kun lopputuloksen hinnalla on suurempi merkitys kuin suunnittelun hinnalla. Lisäkierroksilla voidaan lopputulosta parantaa ja yksinkertaistaa. Ei pidä tyytyä ensimmäseen riman ylittävään ratkaisuun.

Lisäkierroksilla saatetaan päästä myös huonompaan lopputulokseen. Jos alussa ei olla osattu määrittää kaikkia vaadittavia ominaisuuksia, voi konsepti olla väärä. Väärästä peruskonseptista ei muokkaamallakaan tule hyvää lopputulosta. Iteroidessa joutuu toisinaan tekemään kitkerän valinnan ja hylkäämään kaiken aiemmin tehdyn työn.  Päätös kannattaa tehdä ennen kuin työkalut on tilattu ja osat valmistettu. On taatusti halvempaa muuttaa pakkausta tai tuotetta ennen tuotannon aloittamista.

Säästämisen taito

1.1.2012

Kustannussäästöt ovat tämänkin päivän muoti-ilmiö. Kaikkia aloja yhteisesti tarkasteltaessa työn tuottavuuden kautta saavutetaan vuodessa noin kahden prosentin kehitys. Tämä ei kvartaalissa ole kovin paljon, joten se ei tyydytä kustannustietoista valmistajaa.

Pakkauksissakin oston tehtävänä on painaa hinta mahdollisimman alas. Pelkkään hinnan alentamiseen pyrkivä keskustelu ei ole tehokkain tapa pienentää pakkausten hintaa. Huomattavasti parempaan lopputulokseen päästään, kun pakkausten vaatimukset otetaan samaan keskuteluun mukaan.

Rakenteesta kustannussäästöjä haettaessa tulee ymmärtää koko toimintaympäristö, johon pakkauksella vaikutetaan. Pakkauksen hinnan alennus saattaa johtaa kasvaneeseen pakkausaikaan, heikentyneeseen logistiikan täyttöasteeseen tai kuljetusvaurioihin. Näiden teemojen punnitseminen on pakkaussuunnittelijan tärkein tehtävä säästöhankkeissa. Voimavarat kannattaa keskittää tuottavaan työhön. Säästäminen kustannuksista välittämättä ei tee toivottua vaikutusta tilinpäätökseen.

Kun pakkausten laatuvaatimuksia päästään muuttamaan, voidaan raaka-aineita vaihtaa halvempiin. Tällöin päästään kunnollisiin säästöihin. Aina ei ole järkevää käyttää kalleinta laatua. Vaihtamalla vaikkapa koivuvanerin havuun, täyskanttisen laudan vajaakanttiseen tai kraftlinerin testlineriksi saadaan pakkausten ostohintaa merkittävästi laskettua.

Suunnittelijalla on merkittävästi paremmat mahdollisuudet vaikuttaa hintaan kuin ostajalla. Suunnittelun ja testauksen kautta tehdyt kustannussäästöt ovat toki hitaampia kuin neuvottelemalla saavutetut säästöt. Rakennemuutosten kautta parannettu kustannusrakenne on huomattavasti vankemmalla pohjalla kuin tinkaamalla tehty.

Pakkausvalmistajilla on kokemukseni mukaan hyvä osaaminen pakkausten hintaan vaikuttavissa säästömahdollisuuksissa. Ostajan vastuulle jää arvioida, tuoko materiaalisäästö hyötyjä kokonaisuudessa. Useimmiten ostajalla ei ole riittävästi asiantuntemusta, joten keskusteluissa kannattaa pitää mukana myös pakkauksiin perehtynyt tekninen asiantuntija.