Posts Tagged ‘pahvi’

Ei ole lahjaa kahvaan katsominen

22.12.2013

RD Velho huolehti tänäkin jouluna työntekijöidensä ravintotilanteesta antamalla lahjaksi mainion einespaketin. Sisällöllisesti paketti oli aivan mainio, mutta laatikon suunnittelija ei ollut ottanut kahvan yksityiskohdissa huomioon massiivista sisältöä. Pikagallupin mukaan kahvan pettämisprosentti nousi huolestuttavan suureksi. Jollakin se ei ollut hajonnut.

Kahvan tekeminen pahvilaatikkoon on vaikeaa. Sivusin aihetta syyskuussa esittelemällä Scanstar-kilpailutyön, jossa kahva oli toteutettu muoviosalla. Yleisesti ottaen muoviset kahvat tai vahvikenauhalla toteutetut kahvat ovat kestäviä myös hieman painavammissa pakkauksissa. Pelkällä pahvilla toteuteut kahvat ovat toimivia vain keveillä pakkauksilla.

Laatikon rakenne oli Fefco 0713S, josta tekee erikoisen nimenomaan kahva. Ongelmana oli, että kahva repesi juuresta irti. Rakenne oli tehty siten, että se muodostui kahdesta kahvasta, mikä vahvistaa sitä jonkin verran. Käytännössä kaksinkertainen rakenne ei kuitenkaan läheskään tuplaa kestävyyttä, sillä niiden saaminen toimimaan täsmälleen yhdessä on mahdotonta. Yleensä ensin kantaa toinen ja kun se alkaa hajota, tulee toinen osa mukaan. Hajoaminen tapahtuu yleensä nopeina peräkkäisinä tapahtumina. Tässä tapauksessa kahvan toimintaa haittaa vielä se, että pystysuorissa osissa on paperin kuitusuunta poikittain.

Pahvi on C-aaltoista ja kaikki paperit ovat asianmukaisesti ensikuitua. Papereiden grammapaino on luokkaa 200 g/m^2. Jos kestävyyttä suunnittelupöydällä tarkastellaan puhtaan teoreettisesti, voidaan kahvalle laskea huomattavan suuri vetolujuus. SCA kertoo 200 -grammaiselle kraftlinerille poikkikuituun vetolujuudeksi 8,2 kN/m. 3 cm kaistale yksiaaltoista pahvia kestäisi 75 kg. Tästä voisi vetää johtopäätöksen, että marginaalia on valtavasti, koska kahvoja on kaksi ja sisältö ei kuitenkaan painanut kuin ehkäpä nelisen kiloa.

Monimutkaisemmat laskelmat ovat suunnittelussa epätodennäköisiä, joten repeämisriskiä ei ole helppo havaita ennen kokeilua. Yksinkertainen vetolujuuden tarkastelu ei paljasta vauriomekanismia. Vaurio syntyi siten, että kahva lähti repeämään tyvialueelta. Kriittiseksi parametriksi nousee repeämislujuus, jonka suhteen paperit ovatkin oikein päin. Kuivana pahvi olisi varmasti kestänytkin, mutta kylmäkuljetuksessa kosteus nousee korkeaksi, jopa kondensoivaksi. Tällöin paperin ominaisuudet heikkenevät, eikä kuivana tehdyt kokeilut enää ole paikkansapitäviä.

Varmin tapa korjata ongelma on käyttää muovisia kahvoja. Laatikossa käytetty pahvi on tuntumani mukaan riittävän hyvää kestämään muovikahvan rasitukset. Toinen vaihtoehto olisi käyttää suuremmalla kahvalla olevaa rakennettea, kuten Fefco 0217. Jos kahvoissa suunnitteluvaiheessa nousee epäilys kestävyydestä, voidaan käytännössä olla varmoja, että lujuus ei riitä. Tässä asiassa ei pidä olla optimisti.

Rakenne petti kriittisestä paikasta.

Rakenne petti kriittisestä paikasta.

Pahvilaatikon kahvat

29.9.2013

Scanstar-kilpailun finaalissa oli tänä vuonna Petersonin Norjassa kehittelemä kahvaratkaisu. Erilaisia muovikahvoja on laatikoissa ollut ennenkin, mutta uutena asiana Petersonilla on keksitty käyttää samaa kahvaa sulkemaan laatikko. Kahvan asentaminen vie joka tapauksessa jonkin verran aikaa, joten käyttämällä samaa osaa suljentaan saadaan työvaiheiden määrä pidettyä ennallaan.

Perinteinen tapa kahvojen tekoon on aukkojen stanssaus laatikon kylkeen. Painon noustessa aukon kestävyys muodostuu ongelmaksi. Mikäli laatikon sisällä käytetään tukipahveja tai muovivaimentimia, voidaan näiden huolellisella suunnittelulla saada lisätukea.

Stanssattua aukkoa voidaan myös lujittaa ajamalla aukon yläreunaan vahvikenauha. Oman kokemukseni mukaan tämä toimii hyvin Suomessa ja lähistöllä. Pahvinvalmistajat ovat sen verran osaavaa porukkaa, että nauha saadaan aaltopahvikoneella täsmälleen oikeaan kohtaan. Aasiassa tilanne tuntuu olevan toinen. Nauha vaeltaa niin paljon, että puolessa tapauksista se stanssataan poikki ja toisessa puolessa se on liian korkealla tukeakseen aukkoa.

Ruiskupuristettu kahva tarjoaa suunnittelijalle laajat mahdollisuudet toteuttaa hyvä ja kestävä nostopaikka laatikkoon. Hyvä toiminnallisuus muodostuu siitä, että pahvit ja muovit yhdessä suunnitellaan kestämään niihin kohdistuva rasitus. Valittaessa omaan käyttötarkoitukseen sopivaa kahvaa, pitää huomioida, että rakenne on suunniteltu toimimaan parina.

Petersonin suunnittelema kahva, joka myös sulkee laatikon. http://www.scanstar.org

Kartonkiset kuormalavat

28.10.2012

Tutkin viikonlopun kuluksi pahvisten kuormalavojen markkinaosuutta. Pahviset kuormalavat ovat viimeisten vuosien aikana tasaiseen tahtiin yleistyneet puisten kertakäyttöisten lavojen korvaajana.

Bloombergin artikkelin mukaan pahvi-, muovi- ja teräslavojen osuus on edelleen alle 10 % USA:n markkinaosuudesta. Tilanne lienee vastaavan suuntainen muuallakin. Artikkeli suhtautuu hieman skeptisesti vaihtoehtoisiin lavoihin, mutta minun oma tuntumani on, että nimenomaan pahvisten lavojen markkinaosuus tulee kasvamaan tulevaisuudessa. Kierrätys- ja painoedut ovat selvät.

Täysin pahvinen vaihtoehto tuskin tulee puulavaa korvaamaan lähivuosikymmeninä. Itse en näe pahvia standardien mukaisille uudelleenkäytettäville puulavoille varteenotettavaa korvaajaa. Jämerää puulavaa voidaan käyttää monta kierrosta, jolloin hinta ja ympäristönäkökulmat muuttuvat puulavalle edulliseksi. Molemmille on siis paikkansa.

Pahvilavan yleistyminen on itseään ruokkiva ilmiö. Tärkein syy olla käyttämättä pahvia puhuttaessa kertakäyttöisistä lavoista on epäilys niiden kestämisestä. Käytännön kokemus on, että logistiikkaketjun tottuessa oikeaan käsittelytapaan vauriot eivät ole merkittävä ongelma. Pahvin yleistyessä siis ongelmat vähenevät.

Elteten kartonkilava. Eltete on viime vuosina tehnyt voimakkasti työtä kartonkilavan rakenteen kehittämiseksi. Lähde: http://www.eltetetpm.com/fi/tuotteet/lavaratkaisut/kartonkilava/

http://www.eltetetpm.com/fi/tuotteet/lavaratkaisut/kartonkilava/

Pahviset kuormalavat

27.5.2012

Ikea on ottanut pahviset kuormalavat laajamittaiseen käyttöön. Muutosta perustellaan kuljetuksen tilankäytöllä ja ympäristösyillä. Olettaisin ensisijaisen näkökohdan olleen nimenomaan taloudellinen. Ikean mukaan he säästävät 50000 rekkakuljetusta vuodessa. Säästö muodostuu kuormien paremmasta täyttöasteesta ja lavojen paluukuljetuksista.

Ikean toiminta on esimerkillistä tässäkin tapauksessa. Hehän ovat yleisesti ottaen paneutuneet poikkeuksellisen paljon pakkauksiin. Pahvilavojen toimivuudesta on käyty paljon keskusteluja ja itsekin olen sillä kannalla, että lavojen vauriomäärä kasvaa aluksi, kun pahviset lavat otetaan käyttöön. Varsin pian kuormankäsittelijät tottuvat uusien lavojen ominaisuuksiin ja tilanne palautuu normaaliksi.

Pahvilavoja on ollut käytössä jo pitkään, mutta ne eivät vieläkään ole kunnolla yleistyneet juuri vaurioiden vuoksi. Käytännön kokemus on osoittanut, että kuljetusputken tulee tottua käsittelemään pahvilavoja, jotta ne toimisivat tyydyttävällä tasolla. Mikäli putki on hyvin hallinnassa, oikeat käsittelytavat saadaan opetettua. Jos tavarat lähtevät satunnaisiin paikkoihin ympäri maailman, ollaan vielä oppimiskäyrän alkupäässä.

Pahvisten kuormalavojen edut ovat merkittäviä verrattuna puulavoihin:

  • Kevyempi paino tuo säästöjä erityisesti lentorahdissa.
  • Pienempi tilavuus kasvattaa hyötykuormaa.
  • Kierrätettävyys on selvästi parempi poislukien uudelleenkäytettävät lavat.
  • Usein hintakin on huokeampi.

Lavojen käyttöönotossa tulee varmasti vastarintaa. Käyttöönotto kannattaakin aloittaa sellaisista tuotteista, jotka liikkuvat tutussa kuljetusketjussa. Näin ketjua voidaan ohjeistaa ja tiedottaa. Siitä voidaan vähitellen käyttöönottoa laajentaa. Toivottavasti vuosien päästä lastinkäsittelyn periferiassakin, USA:ssa, osataan siirtää kuormia raahaamatta niitä pitkin lattiaa.

Aiheesta on lisätietoa Corrugated of course-blogissa

Kartongista valmistettu kuormalava. http://www.eltetetpm.com

VCI:n ja pahvin yhteensopivuus

29.4.2012

VCI-aineet ovat erinomaisia korroosiosuojauksessa, kun niitä käytetään oikein. Väärin käytettynä ne ovat turhaa rahanmenoa. Yleisin tapa pakkauksissa on käyttää pussia tai tasokalvoa, johon VCI-aine on lisätty. Kalvosta haihtuu kemikaalia pussin sisälle muodostaen sisällä oleville metallipinnoille suojakerroksen. Kerros estää korroosiovirran kulkemisen ja näin estyy myös korroosion esiintyminen.

Jokaisella valmistajalla on omat reseptinsä, eivätkä eri valmistajien kemikaalit ole yhteensopivia. Tämä on yleisesti tiedossa, eikä eri valmistajien pusseja ja muita tuotteita yleensä sekoitella. Yleinen virhe on pahvin käyttäminen mekaanisena suojana VCI-pussin sisällä. Esimerkkinä tällaisesta pakkaustavasta ovat metallisten komponenttien ryhmäpakkaukset. Koko satsin ympärille viritellään muovipussi ja osat laitetaan pussin sisään kerroksittain. Kerrosten väliin sijoitetaan pahviarkki.

Pahvi aiheuttaa kahdenlaista ongelmaa. Pahvi estää VCI-aineen tunkeutumisen suojattaville pinnoille. Vesi sinne kyllä ajan mittaan pahvista huolimatta pääsee. Toinen ongelma ovat pahvin aiheuttamat muutokset kemiallisessa ympäristössä. VCI-aine on suunniteltu toimimaan itsenäisesti. Pahvi kuitenkin muuttaa ilmastoa, sillä siitä irtoaa aineita, jotka muuttavat ilman happamuutta. Näin ollen pahvi VCI-pussin sisällä saattaa jopa kiihdyttää korroosiota.

Mikäli pahvia ei saada suljettua pakkauksen ulkopuolelle, voidaan pahvi käsitellä korroosiosuojakemikaalilla. VCI-pahvia valittaessa tulee muistaa, että kemikaalin tulee olla samanlainen kuin mahdollisesti käytettävän pussin kemikaali. Muutoin syntyy cocktail, jonka toimintaa ei pysty ennustamaan.  Parhaassa tapauksessa se saattaa toimia hyvinkin, mutta luultavasti lopputuloksena ovat kiihtyneet korroosioilmiöt.

Syklisen kosteuden vaikutus pahviin

25.12.2011

On tunnettua, että pahvin lujuus heikkenee kosteuden kasvaessa. Käytännössä tämä esiintyy pinottujen pahvipakkausten virumisena: Pino painuu hitaasti alaspäin. Aiemmin viittasin tutkimukseen, jossa todettiin tutkitun pahvin lujuudesta olevan jäljellä 25 %, kun kosteutta nostettiin 50 %:sta 90 %:iin

Suhteellisen kosteuden lisäksi virumiseen vaikuttaa aivan olennaisesti kosteuden vaihtelu. Kosteuden syklaaminen nopeuttaa virumista ja aiheuttaa jopa suuremman rasituksen pahville kuin pelkkä tasainen korkea kosteus.

Syklinen kosteus saattaakin olla merkittävin yksittäinen pahvipakkausten pinojen romahtamisen aiheuttaja. Merikonteissahan suhteellinen kosteus vaihtelee vuorokauden aikojen mukaan. Yöllä kontin sisälämpötila laskee, jolloin suhteellinen kosteus nousee. Päivällä taas aurinko lämmittää konttia, jolloin suhteellinen kosteus laskee. Vesimäärä kontin sisällä ei juurikaan vaihtele vuorokauden aikojen mukaan, joten suhteellinen kosteus vaihtelee runsaasti.

Voidaankin sanoa, että kaikki etelän merillä seilaavat pakkaukset joutuvat syklisen kosteuden kanssa tekemisiin. Pakkauksille tehtävät testit eivät simuloi tällasista tilannetta suoraan. Onkin riski, että pakkaus pääsee testeistä läpi, mutta ei kestäkään kuljetuksen aikana pinonnan aiheuttamaa kuormaa.

On huono lähtökohta testata pahvisten pakkausten pinottavuus vain 50 % kosteudessa. Mikäli näin tehdään, pitää varmuuskertoimen olla kohdallaan, mutta tämäkään ei riitä. Varmuuskerrointa tärkeämpää on käyttää pakkauksessa tarpeeksi laadukkaita raaka-aineita. Mikäli tässä lipsutaan, ei voida olettaa pakkauksen saavuttavan riittävää lujuutta korkean kosteusrasituksen alaisena.

Kuvaaja esittää pakkauksesta mitattua lämpötilan vaihtelua vuorokauden vaiheen muuttuessa. Suhteellinen kosteus käyttäytyy käänteisesti lämpötilaan nähden.

 

Lavan vaikutus pakkauksen luotettavuuteen

30.10.2011

Suuri osa lavalla varustettujen pakkausten ongelmista johtuu lavan kestävyydestä. Erityisesti pahvisia kontteja käytettäessä tulee lavan rakenteen olla sellainen, että se kestää trukkikäsittelyä. Jos pahvipakkauksesta vaurioituu jalka, on pinon lujuuden kanssa todellisia ongelmia.

Olen joutunut todistamaan useita tapauksia, joissa lavajalka on pudonnut lavasta, mutta tällainen pakkaus on silti laitettu pinoon siten, että päälle on laitettu vielä lisää pakkauksia. Pino on toki notkuva, mutta jos se nojaa toiseen pinoon, ei kaatumista pääse tapahtumaan. Kontti tai rekka saadaan näin lastaamalla täyteen.

On sanomattakin selvää, että yhden jalan puuttuessa painojakauma allaolevan kontin kanteen ei ole suunnitellun mukainen ja pinottavuus kärisii. Tuloksena on pakkauksen painuminen kasaan ja mahdollisesti allaolevan tuotteen vaurioituminen. Käytännössä vaurioituneiden lavojen pinoamista ei voida estää, joten lavan rakenteen tukevoittaminen on ainoa järkevä korjaustapa.

Lavan vaikutus pahvikonttien pinottavuuteen on merkittävä. Ainoa ongelmia aiheuttava tekijä ei ole lavojen jalkojen vaurioituminen. Lavan jalkojen pinta-ala ja sijoittelu on myös tärkeässä roolissa. Esimerkiksi lastulevyn tyyppisestä materiaalista valmistetuissa lavoissa on niin pienet jalat, että vähänkään suuremmalla kuormalla ne painuvat allaolevan pakkauksen kannesta sisään.

Kuorma onkin saatava jakautumaan vähintään nurkkiin ja mielellään koko pitkälle sivulle. Jos kuorma jakautuu kannelle siten, että tukea ei tule nurkkiin, pinottavuus romahtaa. Huonoin mahdollinen lopputulos lienee se, että käytetään huippulaatuista pahvia, mutta tuhotaan sen hyvät ominaisuudet tekemällä lava, joka ei hyödynnä pahvin vahvoja kohtia.

Aaltopahvin speksaus

28.3.2010

Suunniteltaessa pahvipakkauksia siten, että toimittaja ei ole tiedossa, pitää piirustuksiin yrittää laittaa yleisellä tasolla vaatimukset pahvin lujuudesta. Tämä vaatii aika paljon osaamista, jotta saa varmasti juuri niin lujaa pahvia, kuin oli tarkoitus.

Eurooppalaiset pahvintuottajat ovat reagoineet ongelmaan tekemällä EUPS-standardin.  Standardia kehitettäessä tutkittiin eurooppalaisia E-BC-aaltoisia pahveja ja määriteltiin niille tyypilliset taivutuslujuus, ECT, FCT ja puhkaisulujuusarvot. Pahvit on jaettu 12 erilaiseen luokkaan.

EUPSia käytettäessä ei tarvitse speksata pahvista mitään muuta kuin EUPS-luokka. Se määrittää muut pahviin liittyvät arvot, mukaanlukien aaltotyypin. Aaltotyypin määrittää pääasiassa taivutuslujuus. Esimerkiksi E-aallolla ei käytännössä voi saavuttaa B-aallon taivutuslujuutta, vaikka muut arvot saavutettaisiinkin.

EUPSissa on muutamia ongelmia:

1.  Se ei ole toistaiseksi levinnyt kovin laajalle. Valmistajille joutuu toisinaan lähettämään linkin standardiin. Toisaalta asia on sitä luokkaa selvä, että muuta ei tarvita. Tämä ongelma poistuu käyttämällä standardia mahdollisimman laajasti.

2.  Järeitä pahveja ei ole sisällytetty luokitteluun. Board 120 ei ole vielä kovin lujaa tavaraa. Olen kuullut huhuja, että vakiointia tehdäisiin myös järeämmille laaduille. Työ on mittava, joten se vie aikaa.

3.  Arvot mitataan standardiolosuhteissa (23°C, RH50%). Jos halutaan pahville hyviä ominaisuuksia kosteassa päässä, joudutaan luokan lisäksi vaatimaan tiettyjä ominaisuuksia papereilta, mikä on standardin periaatetta vastaan.

Kokonaisuudessaan pidän EUPSia erinoimaisena tapana määrittää piirustuksiin pahvityyppi. Se on ehdottomasti helpoin ja yksikäsitteisin tapa tilanteessa, jossa valmistajaa ei tiedetä, eikä näin ollen voidan käyttää tietyn valmistajan vakiolaatuja. Kun saadaan luokitteluun lisää heavy duty-laatuja, myös märkälujia, voidaan muut tavat unohtaa.

Pahvinen pakkaus kosteissa olosuhteissa

7.3.2010

ISTAn kuukausijulkaisussa on artikkeli HP:n laserprintterien pakkauksista. Siinä on erittäin mielenkiintoista mittausdataa siitä, miten erilaiset pahvilaadut kestävät kosteutta. Yleisesti on tiedossa, että kierrätetty kuitu on olennaisesti heikompaa kosteissa olosuhteissa, kuin ensikuidusta tehty aaltopahvi. Itsekin olen nähtyt ainakin parin valmistajan mittaustuloksia aiheesta, mutta julkisesti saatavilla olevaa tietoa on heikosti tarjolla.

Itse olen noudattanut nyrkkisääntöä, että pahvi menettää lujuuttaan siten, että 25 % on jäljellä, kun kosteus on noussut 50 prosentista 95 prosenttiin.  Neitsellisestä kuidusta tehdyllä pahvilla ei pudotus ole ehkä näin raju, mutta kierrätyskuitupitoisuuden kasvaessa saattaa olla suurempikin. En valitettavasti muista, mistä tämä käsitys minulle on tullut, joten asiaa on vaikea tarkastaa.

Huomattavaa on, että normaaleissa testiolosuhteissa 50 % kosteudessa kierrätyskuitu ei olenanisesti heikennä lujuutta, mutta kun kosteutta on lähes 100 %, on tilanne aivan toinen jo yksittäisenkin puristuksen osalta.

ISTA viewsin helmikuun 2010 numerossa sivulla 27 on testituloksia. Vihreä käyrä kuvaa neitseelisen kuidun käyttäytymistä ja punainen kierrätyskuidun käyttäytymistä. Sininen käyrä kuvaa ilmeisesti kosteutta. Testissä laatikoille on pidetty vakiovoima ja kosteutta on syklattu 50% ja 90% välillä. Mielenkiintoista on huomata, että painuma alussa on aika lailla sama, mutta kun testi etenee, hajoaa kierrätyskuitu merkittävästi aikaisemmin.

Testitulokset osoittavat, että merikuljetuksissa neitseellinen kuitu on pakkauksessa välttämätöntä. Kierrätyskuitu ei tarjoa riittävää pinottavuutta, jos ajatellaan isompia kuljetuspakkauksia, joiden tulee tarjota muun suojan lisäksi pinottavuutta pakkaukselle. Neitseellinen kuitu ei ole erityisen halpaa, mutta kierrätyskuidun tuomat laatuongelmat eivät myöskään ole ilmaisia.

Erityisesti Aasiasta hankittaessa kannattaa pahvin laadun tarkastuksessa pyytää asiantuntijalta apua. Kiinalaiset ovat taitavia tekemään ns. Asia Kraftia, joka todellisuudessa on kierrätyskuitua, mutta näyttää kraftilta.

http://ista.idigitaledition.com/

Aaltopahvi kuljetuspakkauksessa

7.2.2010

Perinteinen tapa pakata yli 50 kg tuotteet kuljetusta varten on laittaa ne vanerilaatikkoon. Vaneri tarjoaa hyvän pinottavuuden, suojaa iskuja vastaan , sen saatavuus on hyvä ja se kestää kosteutta. Näistä hyvistä ominaisuuksista johtuen vaneri on yleisesti käytössä ja ihmiset ovat tottuneet siihen.

Yrityksissä on mahdollisesti tehty kokeita pahvipakkauksilla. On pyydetty myyjältä pakkausvaihtoehtoa vanerille ja halvalla totta kai. Myyjälle tuskin on muistettu mainita, mitä pakkauksen tulee kestää eikä kestävyyttä ole todennettu testein. Näistä syistä johtuen pakkaukset ovat hajonneet kuljetuksessa tai varastoinnissa. On onnistuttu rakentamaan yleinen mielipide, että pahviset kuljetuspakkaukset eivät kestä.

Fakta on, että kaikki pahvitehtaat eivät kykene tekemään esimerkiksi pitkiin merikuljetuksiin soveltuvaa konttipahvia. Kun pinottavuusvaatimus on luokkaa tonni, pitää pahvin rakenteen olla kunnossa. Tulee käyttää märkälujaa liimaa, neitseellisestä kuidusta tehtyjä papereita ja oikeanalaista rakennetta.

Kaksiaaltoista pahvia. http://www.scaindustrial.com

Esimerkkinä järeisiin kuljetuspakkauksiin soveltuvasta aaltopahvia valmistavasta tehtaasta on SCA:n Tilburgin yksikkö. Se on erikoistunut valmistamaan järeitä kaksi- ja kolmiaaltoisia pahveja ja jalostamaan näitä pakkauksiksi.

Valitsemalla hyvälaatuisista vaihtoehdoista oikea, saadaan pakkaus kestämään siltä vaadittavat kuormat myös kosteissa olosuhteissa. Lisäksi aaltopahvi on kierrätettävissä paremmin kuin puumateriaalit. Pahvi on yleensä myös hinnallisesti kilpailukykyinen vaneriin verrattuna. Eritoten sillon, kun valmistusmäärät ovat suuret.

Kokemukset ReliDes Oy:n ja NSN:n palveluksessa osoittavat, että tuotteen painon liikkuessa alle tonnissa saadaan pahvirakenteilla pinottavuus sellaiseksi, että kuljetuksessa saadaan täyttöaste kunnolliseksi. Näin päästään kustannustehokkaaseen kuljettamiseen.

Mikäli haluat pahvin käyttöön kuljetuspakkaukssa, etkä tunne alaa, kysy asiantuntijoilta. Älä lähde itse harjoittelemaan!