Nostojen välttäminen

18.12.2012

Pari viikkoa sitten kirjoittelin nostamiseen liittyvistä määräyksistä. Nostaminen on kiinnostava aihepiiri myös pakkaustyön joutuisuuden näkökulmasta, sillä erityisesti nosturilla tapahtuva nosto on yleensä hitain yksittäinen työvaihe pakkaamossa.

Nosturilla tuotteen pakkaukseen nostaminen vie helposti aikaa 3-5 minuuttia, sillä työvaihe vaatii harkintaa ja keskittymistä. Tämä aika voidaan useissa tapauksissa poistaa kokonaan tai lähes kokonaan prosessista siten, että tuote laitetaan pakkausalustalle kokoonpanon päätteeksi.

Valmistusprosesseissa on yleensä nosto kokoonpanojigiltä tai testauksesta. Koska työvaiheen keston kannalta ei ole kovin suurta merkitystä, mihin nosto päätyy, on järkevintä kohdistaa nosto siirtoalustan sijaan lopulliselle pakkausalustalle. Toki pakkauksessa kohdistaminen vie ehkä hieman enemmän aikaa, mutta kyse on huomattavan pienestä ajasta verrattuna ylimääräiseen nostoon.

Pakkausta suunniteltaessa kannattaakin tutustua tarkoin valmistusprosessiin ja miettiä saataisiinko pakkaamon työtä nopeutettua siirtämällä viimeinen nosto prosessissa aikaisempaan vaiheeseen ja liikuttamalla tuotetta lopullisella lavalla. Useimmiten tämä on mahdollista ja kannattavaakin. Normaalissa tapauksessa joudutaan hieman keskustelemaan tuotannon kanssa pienestä lisätyöstä, joka kokoonpanoon tulee, mutta kokonaisuuden pitäisi ratkaista.

Avainsanat: , ,
Kategoria(t): käsittely | Leave a Comment »

CUBE-raamipakkaus

9.12.2012

Du Pont on jälleen palkinnut vuoden parhaita pakkausinnovaatioita. Tulokset julkaistiin tosin jo pitkän aikaa sitten, mutta Pakkaussuunnittelu.net -blogi ei kiirehdi asioiden kommentoinnilla. Suurin osa palkituista pakkauksista on jälleen odotetusti elintarvike- ja kosmetiikkapakkauksia, mutta löytyypä sieltä kuljetuspakkauksiinkin liittyen palkittu idea.

Smart Packaging Systems tarjoaa The Cube-pakkausta, jonka perusajatuksena on korvata pahviset tai vaneriset kuljetuspakkaukset kartonkilistasta kasatulla pakkauksella. Nerokas idea on kasata raamipakkaus vanteilla. The Cube-systeemissä on muovista tehdyt nurkkapalat, joihin kartonkilista lukittuu. Kokonaisuuden koossapysyminen varmistetaan nurkkien kautta kulkevilla vanteilla.

Muovisten nurkkapalojen ansiosta pakkaamossa tarvitaan ainoastaan vannekone. Kokoonpanoon ei liity jigejä, joten näille ei tarvita tilaakaan. Rakenteen suoruus varmistetaan ilmeisesti tuotteella tai lavan avulla.

Kuljetuspakkausten parissa työskentelevien kannattaa vilkaista Smart Packaging Systemsin esimerkkikuvat. Sieltä löytyy hienoja tapoja tehdä erilaisia pakkauksia. Olisi mukava saada noita nurkkapalikoita kokeiltavaksi, jotta pääsisi todella testaamaan palkittua ideaa.

Ilmaistointilaitteen pakkaus. Lähde: http://www.smartpackagingsystems.com

Avainsanat: , ,
Kategoria(t): pakkausmateriaali | Leave a Comment »

Kuormalava vai ei?

2.12.2012

Viime viikolla kirjoitin nostamiseen liittyvistä asioista. Lavan käyttämiseen vaikuttaa nostamisen lisäksi myös testivaatimukset ja tuotteen herkkyys. Nyrkkisääntönä voidaan sanoa, että mikäli pakkauksessa on lava, sitä käsitellään koneellisesti ja jos lavaa ei ole, sitä käsitellään käsin. Toki ihan pienissä pakkauksissa lava ei takaa trukkikäsittelyä, mutta toisaalta helpottaa myös käsin nostamista.

Jos katsotaan vaikkapa ISTA:n testisarjaa 3 ja valitaan painoksi 30 kg, on lavapakkaukselle (E-sarja) vaatimuksena 200 mm pudotus neljä kertaa siten, että pakkauksen toinen puoli on tuettu 100 mm korkeudelle ja toista puolta pudotellaan. Ilman lavaa olevalle pakkaukselle (A-sarja) on kahdeksan pudotusta 460 mm korkeudesta ja yksi 910 mm korkeudesta.

Kuten kaikki fysiikkaa hiemankaan tuntevat tietävät, on 200 mm pudotus aika lempeä verrattuna A-sarjan tiukempiin vaatimuksiin. Tuotteen ollessa herkkä vaaditaan pakkaukselta huomattavasti suurempaa suojausta, mikä tietysti maksaa. Erityisen huono idea on maksaa lisähintaa siinä tapauksessa, että irtopakkaus toimitetaan kuitenkin lavalla.

Käytännössä olen havainnut, että lavapakkausten tapauksessa pudotuksista johtuvat vauriot ovat erittäin harvinaisia. Toki niitä jonkin verran tapahtuu, mutta syynä tuntuu olevan enemmänkin tyystin väärä käsittelytapa kuin normaali käsittely. Esimerkkinä tällaisesta virheellisestä käsittelystä on lavojen työntäminen alas kuorma-auton lavalta. Ei välttämättä säily tavarat ehjänä.

Suosittelenkin käyttämään lavaa, mikäli tuotteen paino on vähänkään reilumpi ja vaurioitumisriski suuri.

 

Avainsanat: , ,
Kategoria(t): pakkaussuunnittelu | Leave a Comment »

Käsin tapahtuvat nostot

25.11.2012

On yleinen virhekäsitys, että lainsäädännön kautta tulisi jonkinlainen maksimiraja käsin nostettavalle painolle. Usein lukuna esitetään 25 kg painoa, mikä saattaakin jossain maassa olla voimassa. Esimerkiksi Suomessa tällaista ei näyttäisi lainsäädännössä esiintyvän.

Joissain yrityksissä on omia sisäisiä ohjeita käsin nostettavien taakkojen painoille. Nämä tyypillisesti asettuvat luokkaan 20-30 kg. Myös pakettifirmat usein asettavat painorajan, jonka ylittäviltä pakkauksilta vaaditaan trukkikäsittelyyn soveltuva lava. Itellalla raja on 35 kg.

Kansainvälisen työjärjestön ILO:n ohjeistukset ovat mielestäni paras lähtökohta, kun mietitään, tuleeko pakkaukseen laittaa lava vai voidaanko tulla toimeen ilman. Arvioitaessa tarvetta, tulee huomioida ainakin paino, toistuvuus ja vaativuus. Lisäksi pakkauksen tapauksessa kysymykseen, tarvitaanko lava vai ei, vaikuttaa myös tuotteen herkkyys. Isommilla painoilla lavan käyttö johtaa koneelliseen käsittelyyn, jolloin pudotuksen todennäköisyys ja voimakkuus vähenevät.

Mikäli nostoja tapahtuu jatkuvasti, tulee jo melko pienillä painoilla kehittää tapa, jolla työtä voidaan keventää. Muutoin työntekijöiden terveys vaarantuu. Toisaalta hyvin harvoin tapahtuvissa hyvin hallituissa nostoissa voi vahva henkilö hoitaa käsin suurenkin kuorman ilman merkittävää terveysriskiä. Arvioinnissa tulee olla kriittinen, sillä vastuu riskianalyysistä ja työmenetelmän kouluttamisesta on aina työnantajalla.

ILO:n suosituksen mukaan painorajaan vaikuttavat seuraavat noston aikaiset asiat:

  • Painopisteen sivuttainen etäisyys nostajasta
  • Nostettavan tuotteen painopisteen etäisyys lattialta
  • Noston sivuttaissiirto
  • Noston epäsymmetrisyys
  • Otteen hyvyys
  • Toistuvuus

Kun katsoo arvioitavia asoita, on helppo ymmärtää, että ei voida asettaa tiettyä painorajaa nostolle. Suoralla selällä hyvistä otteista nostaa helposti 30 kg, mutta pään yläpuolella metrin sivuttaisnostossa 10 kg tekee tiukkaa.

Avainsanat: , , ,
Kategoria(t): käsittely | 1 Comment »

Pakkausalan kasvu

11.11.2012

Packwebasia.com sivusto seuraa Aasian pakkausalan kehitystä. Sivuston taustalla on Stuard Hoggard -niminen herrasmies. Mikäli haluaa pysyä perillä Aasian alueen pakkausalan tapahtumista, kuuluu sivusto ehdottomasti seurattavien joukkoon.

Pakkausalan merkittävin kasvu tapahtuu Aasiassa ja kasvun taustalla on päivittäistavarakaupan muutos. Vallalla ollut torikauppatyyppinen toiminta on muuttumassa länsimaista tutuiksi kaupoiksi. Tämä johtaa siihen, että myytävät tavarat tulee pakata.

Kun pari miljardia ihmistä muuttaa ostokäyttäytymistään siten, että ruoka ostetaan pakattuna, on selvää missä pakkausalan kasvu on. Viime vuonna pakattujen tuotteiden menekki kasvoi Aasian alueella 13 %. Euroopassa kasvua oli tuskin ollenkaan.

Väkirikkaiden alueiden pakkausten käytön lisääntyminen johtaa varsin pian kierrätysjärjestelmien paranemiseen, ainakin näin sopii toivoa.

Kierrätyksessä näyttäisikin olevan tilanne se, että erityisesti Japani on asettunut edelläkävijäksi materiaalien uudelleenkäytön suhteen. Tavoitteena on, että kaikki materiaali, joka voidaan käyttää uudelleen myös käytetään uudelleen. He ovat myös onnistuneet tässä ja pakkausten kierrätysaste lieneekin Japanissa maailman korkein. Kiina on omaa järjestelmäänsä kehittäessään ottanut Japanin esikuvakseen, joten materiaalien kierrättäminen tullee yleistymään maailmalla.

Avainsanat: , ,
Kategoria(t): Linkkejä ja vinkkejä | Leave a Comment »

Kartonkiset kuormalavat

28.10.2012

Tutkin viikonlopun kuluksi pahvisten kuormalavojen markkinaosuutta. Pahviset kuormalavat ovat viimeisten vuosien aikana tasaiseen tahtiin yleistyneet puisten kertakäyttöisten lavojen korvaajana.

Bloombergin artikkelin mukaan pahvi-, muovi- ja teräslavojen osuus on edelleen alle 10 % USA:n markkinaosuudesta. Tilanne lienee vastaavan suuntainen muuallakin. Artikkeli suhtautuu hieman skeptisesti vaihtoehtoisiin lavoihin, mutta minun oma tuntumani on, että nimenomaan pahvisten lavojen markkinaosuus tulee kasvamaan tulevaisuudessa. Kierrätys- ja painoedut ovat selvät.

Täysin pahvinen vaihtoehto tuskin tulee puulavaa korvaamaan lähivuosikymmeninä. Itse en näe pahvia standardien mukaisille uudelleenkäytettäville puulavoille varteenotettavaa korvaajaa. Jämerää puulavaa voidaan käyttää monta kierrosta, jolloin hinta ja ympäristönäkökulmat muuttuvat puulavalle edulliseksi. Molemmille on siis paikkansa.

Pahvilavan yleistyminen on itseään ruokkiva ilmiö. Tärkein syy olla käyttämättä pahvia puhuttaessa kertakäyttöisistä lavoista on epäilys niiden kestämisestä. Käytännön kokemus on, että logistiikkaketjun tottuessa oikeaan käsittelytapaan vauriot eivät ole merkittävä ongelma. Pahvin yleistyessä siis ongelmat vähenevät.

Elteten kartonkilava. Eltete on viime vuosina tehnyt voimakkasti työtä kartonkilavan rakenteen kehittämiseksi. Lähde: http://www.eltetetpm.com/fi/tuotteet/lavaratkaisut/kartonkilava/

http://www.eltetetpm.com/fi/tuotteet/lavaratkaisut/kartonkilava/

Avainsanat: , ,
Kategoria(t): pakkausmateriaali | 1 Comment »

Kuormalavojen mitat

21.10.2012

Eurooppalaisten aktiivinen kulttuurivienti kohdistui aikaan, jolloin kuormalavojen käyttö oli vähäistä. Hevosten ja höyrykoneiden aikaan tapana oli lastata kuorma käsin. Nyttemmin on siirrytty kuormankäsittelyssä konevoimaan, joten kuormalava on painavien kollien käsittelyssä välttämätön.

Kuljetusvälineiden mitat ovat kehittyneet eri puolilla maailmaa ilmeisen itsenäisesti, joten lavamittojakin on käytössä runsaasti erilaisia. Euroopassa lavamitoitusta dominoiva 1200×800 mm ei ole kovin yleinen muualla. Tilanne on syystäkin tällainen, sillä nuo mitat täyttävät 2400 mm leveän rekan hyvin, mutta kontissa täyttöaste on surkea. 2350 mm sisäleveydeltään olevasta kontista saadaan hyödynnettyä 2000 mm, eli 85 %.

Euroopassa ja eritoten Suomessa on käytössä lavamitta 1200×1000 mm, joka täyttää sekä rekan että kontin melko hyvin. Pakkausteknisesti tällainen mitta on ongelmallinen, sillä erityisesti pahvikontin saaminen lujaksi on hieman kallista verrattuna kapeampiin malleihin. Suuri pohjapinta-ala ei ole ongelmana käytettäessä pienempiä laatikoita.

Lavamitat on luonnollisesti standardoitu, mutta globaalissa toimitusketjussa toimivia yrityksiä ISO 6780 ei juuri auta, sillä sieltä löytyvät kaikki yleiset mitat. Osassa perustana on metrinen mitta-asteikko ja osassa tuumainen. Standardi ei varsinaisesti ohjaa käyttämään mitään tiettyä mittaa. Tosin 1200×1000 mm näyttäisi olevan useimmille maille kelpaava kompromissi, sillä se vastaa 48×40 tuuman lavaa.

ISO 6780 esittää lavojen vakiomitoiksi seuraavat:

1219×1016 mm: Pohjois-Amerikka
1200×1000 mm: Eurooppa, Aasia
1165×1165 mm: Australia
1067×1067 mm: Pohjois-Amerikka
1100×1100 mm: Aasia
1200×800 mm: Eurooppa

Lavan optimaaliset mitat ovat keskeisessä osassa optimoitaessa kuljetusvälineiden täyttöastetta. On luultavasti niin, että eurooppalainen 1200×800 mm standardi tulee menettämään suosiotaan, mutta tämä tapahtuu erittäin hitaasti. Euroopassa on valtavasti varastoja ja myymälöitä, jotka on mitoitettu tämän pohjan mukaan. Näiden muuttaminen vie kymmeniä vuosia.

Kuormalava, luultavasti 48×40″. Lähde: Wikimedia

Avainsanat: , ,
Kategoria(t): logistiikka | Leave a Comment »

Testituloksesta päättäminen

14.10.2012

ISTA:n kysymyksiä-laatikossa on mielenkiintoinen kysymys siitä, kuka päättää onko testitulos hyväksytty vai hylätty. Pakkaustestin tarkoituksena on testata, miten pakkaus suojaa tuotetta. Tuloksia arvioitaessa tulee tutkia tuotteen vaurioita, ei pakkauksen vaurioita. Kompressiotesti lienee ainoa testi, jossa testaaja voi havaita suoraan, onko tulos hyväksytty vai hylätty.

Mekaanisten testien osalta tulee ennen testiä määrittää ne kriteerit, millä tulosta arvioidaan. Lähtökohtana tulee pitää sitä, että pakkauksessa esiintyvät vauriot eivät ole syy hylkäykseen. On normaalia, että pakkausta pudotellessa laatikko menettää muotoaan ja tämä kannattaa hyväksyä.

Hyvän perustason tuloksen arviointiin antaa visuaaliset vaatimukset: Tuote ei saa olla vääntynyt eikä naarmuuntunut. Lisäksi tuotteelle kannattaa tehdä ennen ja jälkeen testin normaalit tuotannossa tehtävät toiminnalliset testaukset. Mikäli tuote läpäisee testit ennen ja jälkeen pakkaustestin, voidaan todeta tuloksen olevan hyväksytty. Missään tapauksessa ei pidä tehdä sitä virhettä, että lähtee arvioimaan toimintaparametrien muutoksia ja määrittää kaikki muutokset hylkäysperusteiksi. Kokemuksesta voin sanoa, että seurauksena on vellova keskustelu, joka ei ota päättyäkseen. Elektroniikan toimintaparametrit elävät, kun laite saa iskuja.

Tärkeää on määrittää hyväksyntäkriteerit ennen testiä, ei tulosten perusteella. Jos laitteen toimivuutta ei testata etukäteen eikä sovita hyväksyntärajoja, on tuloksen päätteleminen vaikeaa, mikäli mitään ongelmia esiintyy.

Kysymykseen siitä, kuka päättää tuloksesta, on selkeä vastaus. Lopullisen tuloksen päättää tuotteesta vastaava taho, eikä testilabra, sillä testilabrassa ei ole osaamista arvioida tuotteen toiminnallisuuden muutoksia.

Avainsanat: , , ,
Kategoria(t): Laatu | Leave a Comment »

MAN esitteli uuden rekan

7.10.2012

MAN on esitellyt rekkamessuilla konseptin uudesta rekasta, joka poikkeaa edeltäjistään merkittävästi alhaisemmalla polttoaineenkulutuksella. Vastaavilla konsepteilla on bussipuolella saatu 30% polttoaineen kulutuksen säästö. Polttoaine lienee merkittävin kuluerä rekalla ajettaessa, joten säästöä kokonaiskustannuksissa syntyy luultavasti yli 10 %.

Pakkausten kannalta mielenkiintoiseksi tilanteen tekee se, että rahtitila ei ole kuution muotoinen, vaan edessä on ylänurkat pyöristetty. Mikäli pakkausteknisillä ratkaisuilla pyritään täyttämään koko rahtitila tehokkaasti, aiheuttaa uusi muotoilu aikamoisia ongelmia. Käytännössä on hyvin hankalaa tehdä sellaisia pakkauksia, että ne noudattelisivat rahtitilan muotoja ja lastaus olisi helposti toteutettavissa.

Luultavasti täyttämisen kannalta paras ratkaisu olisi lentokoneista tutut tavarakontit, mutta ne pitäisi ehdottomasti standardoida, jotta ne olisivat käyttökelpoisia laajassa mittakaavassa. Standardointi taas edellyttäisi rahtitilan muotojen yhtenäistämistä, mitä ei kannata tehdä evoluution tässä vaiheessa. En usko, että ensimmäiset versiot aerodynaamisista muodoista olisivat parhaat löydettävissä olevat.

Olettaisin kuitenkin, että heikentynyt täyttöaste ei syö saavutetusta kustannushyödystä kovinkaan suurta osuutta. Tosiasia on, että harva rekka on täytetty lattiasta kattoon ja seinästä seinään. Pakkaussuunnittelussa kyllä tehdään tällaisia täyttösimulaatioita, mutta käytännön toteutuma on simulaatiota karumpi. Tuntumani on, että ainakin 90 % kuljetuksista on sellaisia, että rahtitilassa on vielä tyhjää tilaa. Tämä tila voidaan helposti uhrata aerodynamiikan alttarille.

Aerodynaaminen MAN. Lähde: http://www.man.eu/en/press/press_releases/press_details_13824.html

Avainsanat: , , ,
Kategoria(t): Linkkejä ja vinkkejä | Leave a Comment »

Tärinänvaimennettu pakkaus

23.9.2012

Isojen laitteiden kuljetuksessa tärinä on iskuja suurempi ongelma. Iskujen esiintymistodennäköisyys on pienempi, sillä isojen laitteiden pudottelu on epätodennäköistä. Käsin kuljetettavien pakkausten tapauksessa pudottaminen tai heittäminen on erittäin todennäköistä. Tietyt lajittelukeskukset on jopa rakennettu niin, että pakkaukset heitetään oikeaan jakeluhäkkiin.

Tärinänvaimennuksessa usein virheellisesti ajatellaan, että vaimentimilla saadaan poistettua laitteen kokema tärinä. Näin ei todellisuudessa ole, vaan vaimentimien avulla saadaan vähennettyä tiettyjen taajuusalueiden tärinän voimakkuutta, mutta vastaavasti jonkin muun taajuusalueen läpäisy kasvaa. Käytännössä siis siirretään sitä taajuusaluetta, jolla tärinä esiintyy voimakkaana laitteelle.

Käytännön suunnittelun kannalta se, että tärinän voimakasta aluetta siirretään, on ongelmallista. Yleensä ei etukäteen tiedetä, mikä taajuusalue on laitteen näkökulmasta ongelmallinen ja minkä taajuusalueen herätettä on kuljetuksessa voimakkaasti tarjolla. Molempiin löytyy tilastotietoja, mutta ne eivät välttämättä auta suunnittelijaa. Jos esimerkiksi saamme siirrettyä resonanssitaajuuden laitekaapilla 9 hertzistä 12 hertziin, on vaikea varmasti sanoa, tehtiinkö hyvä vai huono siirto. Todellisuus paljastuu vasta oikeissa toimituksissa. Jos siirto oli huono ja laitteessa ei ole käytetty ruuvilukitetta, on tuloksena rakennussarja.

Jotta vaimentimien toiminnasta saataisiin edes jonkinlainen kuva, on käytettävä pakkausratkaisu testattava. Erityisen tärkeää tämä on, mikäli ei tarkasti tunneta käytettävän vaimenninmateriaalin ominaisuuksia. Esimerkiksi polyeteenifoameissa on valtavia eroja energian absorboitumisessa tärinässä. Tietyt materiaalit vaimentavat resonansseja olennaisesti paremmin kuin toiset. Näitä seikkoja ei saa selville datalehdeltä, vaan kokonaisuuden toiminta selviää tärypöydällä.

Markkinoilla on tarjolla erilaisia valmiita vaimentimia lavoihin. Esimerkiksi Skid Mate-nimiset vaimentimet on tarkoitettu vaimentamaan tärinöitä. Kokemusteni pohjalta tällaiset valmisratkaisut eivät ole oikotie onneen, vaan niiden toiminta pitää huolella sovittaa kuhunkin kokonaisuuteen.

APGCasen tarjoama Skid Mate-vaimentimilla toteutettu vaimennettu lava. http://www.apgcases.com/skid%20mate.htm

Avainsanat: ,
Kategoria(t): pakkaussuunnittelu | Leave a Comment »

Vanhemmat artikkelit
Viimeisimmät artikkelit