Archive for the ‘pakkausmateriaali’ Category

Vanhemmat artikkelit
Viimeisimmät artikkelit

Materiaalien yhdistäminen

20.5.2010

Olen elänyt siinä uskossa, että pakkausten kierrätettävyyden kannalta erilaisia materiaaleja ei saa yhdistää.  Tutustuin hieman tarkemmin Sealed Airin sivustoon liittyen Korrvu-pakkauksiin. Nämä ovat varsin käteviä sisäosia, joissa pahvin päälle on pingotettu muovi. Vastaavia taitaa olla muidenkin valmistajien toimesta tarjolla.

Ideanan näissä on, että tuote laitetaan pahvin ja muovin väliin. Yhdistelmä tarjoaa sekä sidonnan että vaimennuksen. Ratkaisu on erinomainen esimerkiksi tapauksiin, joissa erilaisia pienehköjä tuotteita lähetellään asiakkaille.

Olen suhtautunut tähän asti hieman skeptisesti näiden käyttöön juuri kierrätyssyistä. Sealed Air kuitenkin ilmoittaa, että materiaali on kierrätettävissä pahvinkeräyksessä. Tämä tarkoittaa sitä, että muovikalvo saadaan prosessissa kerättyä kuidun joukosta pois. Näin ollen voitanee yleistää, että pahvin ja muovikalvon laminaatit ovat ympäristön kannalta toimivia ratkaisuja.

Avainsanat:,
Kategoria(t): pakkausmateriaali | Leave a Comment »

Miten huomioida pakkaus ESD-suojauksessa

2.5.2010

Cascade Metrologyn puuhamies Toni Viheriäkoski suomii blogissaan tarpeettoman pedantteja suojausmenetelmiä elektroniikkatuotannossa. Suojauksessa tulee ottaa huomioon tuote ja tuotantoprosessit. Jos lukee orjallisesti standardeja ja laatii suojauksen sen pohjalta, saattaa visuaalinen ilme olla vakuuttava, mutta kustannustehokkuus ja todellinen suojaustarve ovat unohtuneet siinä sivussa.

Tilanne on sama pakkaamossa. Mikäli standardeja sopivasti luetaan, tullaan siihen johtopäätökseen, että elektroniikan pakkauksissa ei saisi käyttää lainkaan eristäviä materiaaleja. Saatetaan jopa mennä niin pitkälle, että puulavat korvataan johtavilla muovilavoilla ja kaikki pahvit pinnoitetaan johtavilla materiaaleilla.

Todellisuudessa en usko olevan tilannetta, jossa kuljetuspakkaus voisi aiheuttaa ESD-riskin tuotteelle. Jos tuote todella on herkkä, eli piirilevyt ovat näkyvissä, on riittävä suoja tyypillisesti varausta poistava sisäosa. Kun pakkaus avataan, joudutaan väistämättä koskettamaan ensin sisäosaan ennen tuotetta. Tällöin varaukset purkautuvat hallitusti, eikä tuote pääse vaurioitumaan.

Elektroniikka ei automaattisesti vaadi pakkaukselta suojausta. Esimerkkinä ovat koteloidut tuotteet. Näissä harvoin liittimiä on tehty siten, että sinne ihminen tai materiaali pystyisi purkauksen aiheuttamaan. Liitynnät usein myös suojataan virtapiikkejä vastaan. Koteloiduissa tuotteissa jännite-eron voi turvallisesti purkaa kotelon kautta.

Kustannusoptiin pyrkiessä täydellinen suojaus staattisen sähkön purkauksia vastaan ei ole järkevää. Oikea tapa on tutkia pakkaamon työtavat, tuotteen vaatimukset ja tämän jälkeen määrittää riittävä suojaustaso. Mikäli näitä ei itse osaa tehdä, kannattaa palvelu ostaa osaavammilta tahoilta.

Cascade Metrologyn puuhamies Toni Viheriäkoski suomii blogissaan tarpeettoman pedantteja

suojausmenetelmiä elektroniikkatuotannossa. Suojauksessa tulee ottaa huomioon tuote ja

tuotantoprosessit. Jos lukee orjallisesti standardeja ja laatii suojauksen sen pohjalta,

saattaa visuaalinen ilme olla vakuuttava, mutta kustannustehokkuus ja todellinen suojaustarve

ovat unohtuneet siinä sivussa.

Tilanne on sama pakkaamossa. Mikäli standardeja sopivasti luetaan, tullaan siihen

johtopäätökseen, että elektroniikan pakkauksissa ei saisi käyttää lainkaan eristäviä

materiaaleja. Saatetaan jopa mennä niin pitkälle, että puulavat korvataan johtavilla

muovilavoilla ja kaikki pahvit pinnoitetaan johtavilla materiaaleilla.

Todellisuudessa en usko olevan tilannetta, jossa kuljetuspakkaus voisi aiheuttaa ESD-riskin

tuotteelle. Jos tuote todella on herkkä, eli piirilevyt ovat näkyvissä, on riittävä suoja

tyypillisesti varausta poistava sisäosa. Kun pakkaus avataan, joudutaan väistämättä

koskettamaan ensin sisäosaan ennen tuotetta. Tällöin varaukset purkautuvat hallitusti, eikä

tuote pääse vaurioitumaan.

Elektroniikka ei automaattisesti vaadi pakkaukselta suojausta. Esimerkkinä ovat koteloidut

tuotteet. Näissä harvoin liittimiä on tehty siten, että sinne ihminen tai materiaali pystyisi

purkauksen aiheuttamaan. Liitynnät usein myös suojataan virtapiikkejä vastaan. Koteloiduissa

tuotteissa jännite-eron voi turvallisesti purkaa kotelon kautta.

Kustannusoptiin pyrkiessä täydellinen suojaus staattisen sähkön purkauksia vastaan ei ole

järkevää. Oikea tapa on tutkia pakkaamon työtavat, tuotteen vaatimukset ja tämän jälkeen

määrittää riittävä suojaustaso.

Avainsanat:, ,
Kategoria(t): pakkausmateriaali | Leave a Comment »

FIN-lava muuttuu

22.4.2010

SFS on päivittänyt FIN-lavaa kuvaavan standardin SFS-EN 13698-2. Syynä tähän on lavan kannen tiheä laudoitus. Lautojen väliin on sormet mahtuneet hieman ahtaasti, jolloin lavaa käsiteltäessä on sormet vaarassa. Nyt rakennetta muutetaan siten, että reunimmaiset kansilaudat ovat yhdessä ja muiden välissä on vastaavasti suurempi jako. Vanhan standardin mukaisia lavoja saa valmistaa vuoden 2010 loppuun saakka. Sen jälkeen leimalla olevat lavat tulee olla uudenmallisia.

Jos lava on dokumentoitu yrityksen omiin tietojärjestelmiin, kohta pitäisi kuvat päivittää. Päivitysten määrä lienee kuitenkin sen verran vähäinen, että meillä ReliDes Oy:n pakkaussuunnitteluosastolla ei olla erityisesti valmistauduttu päivitysryntäykseen.

FIN-lava Kuormalavakeskuksen katalogista. http://www.lavakeskus.fi-osoitteesta voi ostaa näppärästi kuormalavan verkosta. Jos ostaa yhden, niin toimitetaankohan se kuormalavalla?

Avainsanat:,
Kategoria(t): pakkausmateriaali | Leave a Comment »

Kuplapakkauksen kirot

11.4.2010

Meinasi veri kuohahtaa, kun availin kuplapakkausta. Hankin toisen Logitechin laitteen kuukauden sisällä. Nämähän ovat alalle tyypillisesti pakattu muovista syvävedettyihin koteloihin, jossa tuote on mukavasti esillä. Blister-pakkauksiksikin näitä kutsutaan.  Pakkaus on myyvän näköinen, jos tuote on houkutteleva ja esitepahvi on tyylikkäästi toteutettu.

Kaupan synnyttyä kotona pakkausta avatessa meinaa aina teloa itsensä! Pakkaus on suljettu luullakseni kuumasaumaamalla. Sauman leveys on noin 3 mm ja avaus tapahtuu leikkaamalla sauma saksilla pois. Kun saumaa leikkaa, tulee siitä terävä soiro, joka rikkoo kämmenselän. Jos taas käyttää veistä, painuu terä toisinaan muovin sijaan lihaan. Pakkaus ei ollut saanut kylkeensä reumaliiton Helppo avata-merkkiä.

Lisäksi pakkauksesta jää jätettä melkoinen kasa verrattuna tuotteen kokoon. Meille tuli kotiin energiajakeen keräyspönttö, joten nyt nämä muovipakkaukset saa meillä hyödynnettyä kaatopaikkaa paremmin. Pahvipakkauksessa on kuitenkin merkittäviä etuja.

Mielessäni kävi eräässä projektissa käyttää kuplapakkausta, mutta nyt tuli sellainen kertaus kyseisen tyypin ongelmakentästä, että ajatus ei taatusti pääse pidemmälle. Hankalan avattavuuden lisäksi noissa pakkauksissa tapaa olla vähintään yksi sisäpahvi painopintana, joten osamäärä on vähintään kaksi. Suljenta vaatii omat työkalunsa, joten kokonaisuudessaan pakkaustapa ei taida olla edes halvimmasta päästä.

Avainsanat:, , ,
Kategoria(t): pakkausmateriaali | 1 Comment »

Aaltopahvin speksaus

28.3.2010

Suunniteltaessa pahvipakkauksia siten, että toimittaja ei ole tiedossa, pitää piirustuksiin yrittää laittaa yleisellä tasolla vaatimukset pahvin lujuudesta. Tämä vaatii aika paljon osaamista, jotta saa varmasti juuri niin lujaa pahvia, kuin oli tarkoitus.

Eurooppalaiset pahvintuottajat ovat reagoineet ongelmaan tekemällä EUPS-standardin.  Standardia kehitettäessä tutkittiin eurooppalaisia E-BC-aaltoisia pahveja ja määriteltiin niille tyypilliset taivutuslujuus, ECT, FCT ja puhkaisulujuusarvot. Pahvit on jaettu 12 erilaiseen luokkaan.

EUPSia käytettäessä ei tarvitse speksata pahvista mitään muuta kuin EUPS-luokka. Se määrittää muut pahviin liittyvät arvot, mukaanlukien aaltotyypin. Aaltotyypin määrittää pääasiassa taivutuslujuus. Esimerkiksi E-aallolla ei käytännössä voi saavuttaa B-aallon taivutuslujuutta, vaikka muut arvot saavutettaisiinkin.

EUPSissa on muutamia ongelmia:

1.  Se ei ole toistaiseksi levinnyt kovin laajalle. Valmistajille joutuu toisinaan lähettämään linkin standardiin. Toisaalta asia on sitä luokkaa selvä, että muuta ei tarvita. Tämä ongelma poistuu käyttämällä standardia mahdollisimman laajasti.

2.  Järeitä pahveja ei ole sisällytetty luokitteluun. Board 120 ei ole vielä kovin lujaa tavaraa. Olen kuullut huhuja, että vakiointia tehdäisiin myös järeämmille laaduille. Työ on mittava, joten se vie aikaa.

3.  Arvot mitataan standardiolosuhteissa (23°C, RH50%). Jos halutaan pahville hyviä ominaisuuksia kosteassa päässä, joudutaan luokan lisäksi vaatimaan tiettyjä ominaisuuksia papereilta, mikä on standardin periaatetta vastaan.

Kokonaisuudessaan pidän EUPSia erinoimaisena tapana määrittää piirustuksiin pahvityyppi. Se on ehdottomasti helpoin ja yksikäsitteisin tapa tilanteessa, jossa valmistajaa ei tiedetä, eikä näin ollen voidan käyttää tietyn valmistajan vakiolaatuja. Kun saadaan luokitteluun lisää heavy duty-laatuja, myös märkälujia, voidaan muut tavat unohtaa.

Avainsanat:, , ,
Kategoria(t): pakkausmateriaali | 1 Comment »

Lisätietoa metyylibromidikiellosta

15.3.2010

Kirjoittelin aiemmin Metyylibromidin käytön loppumisesta. Metyylibromidia on käytetty pakkausten kaasutuksessa, jotta niistä saataisiin ISPM-15 kelpoisia. Käsittely tappaa ylimääräiset eliöt puusta ja sen jälkeen puuta saa viedä EU:n ulkopuolelle.

Metyylibromidi on haitallista otsonikerrokselle ja spekuloin aiemmin, että käyttö Euroopassa tullee loppumaan. Sen jälkeen sattui eteeni EU-komission päätös 2008/753/EC. Siinä sanotaan, että kaikkinaiset takarajan venymät käytön lopetuksessa päättyvät 18.3.2010.

Jos siis logistiikka on rakennettu niin, että puu käsitellään pakkauksen jälkeen satamassa, kannattaa pikimmiten miettiä valmiiksi käsitellyn puun hankkimista. Myöskään puuta ei jatkossa Euroopassa saa käsitellä muutoin kuin lämpökäsittelemällä. Tämä aiheuttaa kustannusten nousua keski- ja etelä-Euroopassa.

Avainsanat:, ,
Kategoria(t): pakkausmateriaali | 2 Comments »

Pahvinen pakkaus kosteissa olosuhteissa

7.3.2010

ISTAn kuukausijulkaisussa on artikkeli HP:n laserprintterien pakkauksista. Siinä on erittäin mielenkiintoista mittausdataa siitä, miten erilaiset pahvilaadut kestävät kosteutta. Yleisesti on tiedossa, että kierrätetty kuitu on olennaisesti heikompaa kosteissa olosuhteissa, kuin ensikuidusta tehty aaltopahvi. Itsekin olen nähtyt ainakin parin valmistajan mittaustuloksia aiheesta, mutta julkisesti saatavilla olevaa tietoa on heikosti tarjolla.

Itse olen noudattanut nyrkkisääntöä, että pahvi menettää lujuuttaan siten, että 25 % on jäljellä, kun kosteus on noussut 50 prosentista 95 prosenttiin.  Neitsellisestä kuidusta tehdyllä pahvilla ei pudotus ole ehkä näin raju, mutta kierrätyskuitupitoisuuden kasvaessa saattaa olla suurempikin. En valitettavasti muista, mistä tämä käsitys minulle on tullut, joten asiaa on vaikea tarkastaa.

Huomattavaa on, että normaaleissa testiolosuhteissa 50 % kosteudessa kierrätyskuitu ei olenanisesti heikennä lujuutta, mutta kun kosteutta on lähes 100 %, on tilanne aivan toinen jo yksittäisenkin puristuksen osalta.

ISTA viewsin helmikuun 2010 numerossa sivulla 27 on testituloksia. Vihreä käyrä kuvaa neitseelisen kuidun käyttäytymistä ja punainen kierrätyskuidun käyttäytymistä. Sininen käyrä kuvaa ilmeisesti kosteutta. Testissä laatikoille on pidetty vakiovoima ja kosteutta on syklattu 50% ja 90% välillä. Mielenkiintoista on huomata, että painuma alussa on aika lailla sama, mutta kun testi etenee, hajoaa kierrätyskuitu merkittävästi aikaisemmin.

Testitulokset osoittavat, että merikuljetuksissa neitseellinen kuitu on pakkauksessa välttämätöntä. Kierrätyskuitu ei tarjoa riittävää pinottavuutta, jos ajatellaan isompia kuljetuspakkauksia, joiden tulee tarjota muun suojan lisäksi pinottavuutta pakkaukselle. Neitseellinen kuitu ei ole erityisen halpaa, mutta kierrätyskuidun tuomat laatuongelmat eivät myöskään ole ilmaisia.

Erityisesti Aasiasta hankittaessa kannattaa pahvin laadun tarkastuksessa pyytää asiantuntijalta apua. Kiinalaiset ovat taitavia tekemään ns. Asia Kraftia, joka todellisuudessa on kierrätyskuitua, mutta näyttää kraftilta.

http://ista.idigitaledition.com/

Avainsanat:, , , ,
Kategoria(t): pakkausmateriaali | 1 Comment »

Pakkaus OSB-levystä

28.2.2010

Havuvanerin saatavuus ja hinta Suomessa riippuu olennaisesti Venäjän tuonnista. Tästä on helppo päätellä, että vaihteluita on. Havuvanerille on Suomessakin tulossa vaihtoehdoksi OSB-levy. Se on kolmikerroksinen isohkoista viilunpalasista liimattu levy, jonka pinnoissa viilujen syysuunta on sama ja keskikerroksessa ristikkäinen pintoihin nähden.

OSB-levy on saavuttanut etelä-Euroopassa ja USA:ssa vankan kannatuksen, mutta Suomessa käyttö on edelleen vähäistä, johtuen pääasiassa saatavilla olevasta perinteisestä vanerista. OSB:n etu on, että se ei vaadi niin korkealaatuista raaka-ainetta, kuin perinteinen viiluista tehty vaneri. Lisäksi OSB on ilmeisesti aina liimattu kosteutta kestävällä liimalla toisin kuin havuvaneri. Siinä on molempia versioita liikkeellä.

OSB:n sanotaan olevan yhtä lujaa kuin havuvanerin, mutta tasalaatuisempaa. Käytännön testikokemuksia minulla ei aiheesta vielä ole, mutta veikkaan, että tätä materiaalia alkaa virrata Suomeenkin lähiaikoina. Halpa hinta yhdistettynä kohtuullisiin ominaisuuksiin tapaa olla aika myyvä pakkaus. Olettaisin, että lähes kaikki nyt havuvanerista olevat pakkaukset voitaisiin korvata OSB:stä tehdystä tavarasta.

PuuProffan kuva OSB:stä.

Avainsanat:, ,
Kategoria(t): pakkausmateriaali | Leave a Comment »

Aaltopahvi kuljetuspakkauksessa

7.2.2010

Perinteinen tapa pakata yli 50 kg tuotteet kuljetusta varten on laittaa ne vanerilaatikkoon. Vaneri tarjoaa hyvän pinottavuuden, suojaa iskuja vastaan , sen saatavuus on hyvä ja se kestää kosteutta. Näistä hyvistä ominaisuuksista johtuen vaneri on yleisesti käytössä ja ihmiset ovat tottuneet siihen.

Yrityksissä on mahdollisesti tehty kokeita pahvipakkauksilla. On pyydetty myyjältä pakkausvaihtoehtoa vanerille ja halvalla totta kai. Myyjälle tuskin on muistettu mainita, mitä pakkauksen tulee kestää eikä kestävyyttä ole todennettu testein. Näistä syistä johtuen pakkaukset ovat hajonneet kuljetuksessa tai varastoinnissa. On onnistuttu rakentamaan yleinen mielipide, että pahviset kuljetuspakkaukset eivät kestä.

Fakta on, että kaikki pahvitehtaat eivät kykene tekemään esimerkiksi pitkiin merikuljetuksiin soveltuvaa konttipahvia. Kun pinottavuusvaatimus on luokkaa tonni, pitää pahvin rakenteen olla kunnossa. Tulee käyttää märkälujaa liimaa, neitseellisestä kuidusta tehtyjä papereita ja oikeanalaista rakennetta.

Kaksiaaltoista pahvia. http://www.scaindustrial.com

Esimerkkinä järeisiin kuljetuspakkauksiin soveltuvasta aaltopahvia valmistavasta tehtaasta on SCA:n Tilburgin yksikkö. Se on erikoistunut valmistamaan järeitä kaksi- ja kolmiaaltoisia pahveja ja jalostamaan näitä pakkauksiksi.

Valitsemalla hyvälaatuisista vaihtoehdoista oikea, saadaan pakkaus kestämään siltä vaadittavat kuormat myös kosteissa olosuhteissa. Lisäksi aaltopahvi on kierrätettävissä paremmin kuin puumateriaalit. Pahvi on yleensä myös hinnallisesti kilpailukykyinen vaneriin verrattuna. Eritoten sillon, kun valmistusmäärät ovat suuret.

Kokemukset ReliDes Oy:n ja NSN:n palveluksessa osoittavat, että tuotteen painon liikkuessa alle tonnissa saadaan pahvirakenteilla pinottavuus sellaiseksi, että kuljetuksessa saadaan täyttöaste kunnolliseksi. Näin päästään kustannustehokkaaseen kuljettamiseen.

Mikäli haluat pahvin käyttöön kuljetuspakkaukssa, etkä tunne alaa, kysy asiantuntijoilta. Älä lähde itse harjoittelemaan!

Avainsanat:,
Kategoria(t): pakkausmateriaali | Leave a Comment »

Metyylibromidi

6.1.2010

Metyylibromidikaasutus on hyväksytty menetelmäksi käsitellä vientiin menevää puuta ISMP-15-määräyksessä. Se on ollut lämpökäsittelyä suositumpaa monissa maissa, sillä useimmissa maissa ei ole sellaista sahateollisuutta, kuin Suomessa, joten lämpökäsittelykapasiteetista on pulaa.

Metyylibromidi on määritelty Montrealin sopimuksessa kemikaaliksi, jonka käyttöä tulee vähentää, sillä se tuhoaa otsonikerrosta. Toistaiseksi käyttö ei ole kovin paljon vähentynyt, joten Euroopassa on nyt kiristetty suhtautumista puumateriaalin kaasutukseen. Joissakin satamissa on tehty erilaisia takaisinkeräysjärjestelmiä, jotta ilmakehään vapautuvan kaasun määrä vähenisi.

Toistaiseksi lämpökäsittely ei ole täysin korvannut kaasutusta. Jatkossa ei kuitenkaan kannata toimitusketjua rakentaa siten, että vientiin menevät pakkaukset kaasutetaan satamassa, sillä useat maat tähtäävät siihen, että tällainen toiminta lopetetaan. Parempi menetelmä on hankkia puutavaraa, joka on lämpökäsitelty valmiiksi. Tällöin kaasutukselle ei ole toimitusketjussa tarvetta.

Avainsanat:, ,
Kategoria(t): pakkausmateriaali | Leave a Comment »

Vanhemmat artikkelit
Viimeisimmät artikkelit