Posts Tagged ‘pakkaus’

Lenovon näytön pakkaus

11.9.2011

Toimistolle tuli satsi Lenovon tietokoneita. Pakkaussuunnittelutiimin normaaleihin toimintatapoihin kuuluu laatikoiden sisällä olevien romppeiden pikainen siirto sivuun ja pakkauksen ihmettely. Olen aiemminkin havainnut, että Lenovolla on panostettu voimakkaasti pakkauksiin, mutta silti näytön pakkaus hieman yllätti.

Näytöissä on perinteisesti ollut EPS-vaimentimet. Lenovolla on päätetty toisin ja tehty pahviset sisäosat ja vielä C-aallosta. On ilmeistä, että pakkaustapaa on tietoisesti haluttu viedä uuteen suuntaan.

Sisäosasuunnitteluun on käytetty paljon panoksia. Sisäosat ovat sen verran monimutkaisia, että riittävää suojausta ja edes kohtuullista pakattavuutta ei varmasti ole saavutettu ensimmäisellä yrittämällä. Näyttäisi siltä, että pakattavuutta ei ole arvostettu kovin korkealle materiaalia valittaessa, mutta ehkäpä Kiinassa työvoima on edelleen halpaa. Yritin netistä etsiä pudotusvaatimuksia näytölle, mutta en niitä onnistunut löytämään. Oletettavasti tässä tapauksessa on käytetty 60 cm vaatimusta. Joka tapauksessa sisäosista näkee, että sitä on ollut tekemässä kokenut pakkaussuunnittelija. Aloittelija ei saa tuollaista rakennetta toimimaan.

Kierrätysmielessä pahvi on hyvä. Ahkera siivoojamme varmasti arvostaa sitä, että kierrätettävien pakkausten kasa on pienempi. Pakkaussuunnittelija on myös kunnostautunut merkkaamalla kaikkien tuntemieni sääntöjen mukaan kierrätysmerkinnät pakkauksiin.

Pakkaus oli kokonaisuudessaan positiivinen yllätys. Kaikesta havaitsi, että uuteen pakkaustapaan on panostettu. Hyvän tuloksen saamiseksi suunnitteluprojektille on annettu kovat tavoitteet, mutta ilmeisesti myös riittävästi aikaa ja resursseja, jotta tavoitteet voidaan saavuttaa.

Alavaimennin on taiteltu kehä. Tämä oli useampiosainen.

Ylävaimennin, C-aaltoa

Ylävaimennin, C-aaltoa. Kohtuullisen monimutkainen rakenne.

Ylävaimentimen sivukuvasta näkee, että suunnittelija ei ole ensimmäistä pahvisisäosaa tekemässä.

Pakkauksen rooli, case De Motu

6.7.2011

Katselin uutta aikarautaa. De Motu vähän himottaisi. On tyystin järjellä perusteltavissa hankkia g-mittarin ja kellon yhdistelmä. Onhan g-mittarista hyötyä minulle useita sekunteja vuodessa.

Mittalaitteen lisäksi myös pakkaukseen on kiinnitetty tosissaan huomiota, vaikkakin toivottavasti vähemmän kuin mittarin mekaniikkaan. Kello tulee minikokoisessa alumiinisalkussa. Salkun kehutaan kestävän vettä 10 metriin saakka. Pikaisesti ajateltuna paino on sen verran pieni, että salkku kelluu, mutta saattaahan käyttäjäkunnasta silti löytyä joku, jolle ominaisuus on tärkeä.

Aprikoin salkun roolia pakkausdirektiivin näkökulmasta. On ilmeistä, että salkku toimitetaan jonkilaisessa pahvipakkauksessa. Näin ollen salkku itsessään ei ole pakkausdirektiivin näkökulmasta pakkaus, vaan osa itse tuotetta.

Siinä tapauksessa, että tuotteen ajatellaan olevan säilytyspakkauksessaan silloin, kun sitä ei käytetä, pakkausvaatimukset hieman muuttuvat. Tällöin kierrätysasiat eivät ole pakkauksille yleisesti asetettavien vaatimusten mukaisia. Kestopakkaukset solahtavat uudelleenkäyttökategoriaan suoraan. Raaka-aineiden kierrätettävyydestä ei siis tarvitse huolehtia ja ratkaisuiden perusteltavuus ja valikoima kasvaa runsaasti. Voidaan tehdä vaikkapa pieni alumiinisalkku rannekellolle.

Täytynee kipaista kaupan kautta ja tarkastaa DeMotun pakkausta hieman tarkemmin.

Kotelon mitat

17.6.2011

Mekaniikassa on tapana tehdä koteloiden ulkomitat sopimaan täysiin satoihin millimetreihin. Esimerkiksi 600x400x200 mm. Paperilla tämä vaikuttaa oikein mukavalta. Pakkaussuunnittelussa tästä aiheutuu lähes poikkeuksetta merkittävää harmia, sillä kuormalavat on myös tehty vastaavalla mitoituksella. Näin lavojen täyttöasteet jäävät kehnoiksi, sillä tuotteita ei mene oikein mitenkään järkevästi lavalle. Useinkaan tuote itsessään ei aseta mittarajoitteita.

Kun olen RD Velhon konttorilla seurannut suunnittelun etenemistä, on aina perusongelmana tilanpuute. Mitat voidaan kuitenkin useimmiten valita kohtuullisen vapaasti. 600×400 pohjan sijaan voisi harkita vaikkapa 730×330 mm mittaa. Tällöin saataisiin pakkaus näppärästi sovitettua lavalle ja täyttöaste paranee.

Keskeisenä tekijänä on kuljetettavuuden huomioiminen tuotteen vaatimusmäärittelyssä. Mikäli lavamitoituksen asettamat vaatimukset saadaan tarpeeksi aikaisessa vaiheessa speksiin mukaan, voidaan ne toisinaan toteuttaa. Tuotteen vaatimusmäärittelyvaiheessa onkin syytä kysäistä pakkaussuunnittelijan toiveet. Pienellä pohdinnalla saatetaan saavuttaa merkittäviä kustannuksia tuotteen toimitusvaiheessa.

Pakkaussuunnittelun ulkoistus

21.5.2011

LinkedInin Packaging Design-ryhmässä käydään keskustelua siitä, pitäisikö pakkaussuunnittelija olla omasta takaa, vai kannattaako käyttää ulkopuolista tahoa. Me RD Velhossa olemme toki sitä mieltä, että ulkoinen taho on ainoa oikea ratkaisu. Toki mielipidettämme hieman ohjaa se, että myymme pakkaussuunnittelupalvelua.

Keskustelun aihe on mielenkiintoinen, vaikkakin näkökulma on vahvasti kuluttajapakkauspainotteinen ja heijastelee markkinaviestintänäkökohtia. Keskeinen viesti lähes kaikilla on, että ulkopuolisen tahon vahvuutena on uusien ajatusten tuominen. Tämä onkin yhden firman suunnittelijoiden keskeinen ongelma: Mistä ammentaa uusia ideoita? Jos tekee suunnittelutoimistossa töitä, näkee jos jonkinlaisia pakkauksia ja erikoisia ideoita. Näitä sopivasti yhdistelemällä saa toisinaan mainioita ideoita uusiin kohteisiin.

Perinteisesti keskustelua on käyty lähinnä kustannusten näkökulmasta. Se onkin aiheena ehkä helpompi. Nyrkkisääntönä voidaan sanoa, että useimmat (teollisuus)yritykset eivät tarvitse täysipäiväiväistä pakkaussuunnittelijaa. Tällöin kannattaa palvelu ostaa asiantuntijalta. Jos tarvitaan täysipäiväinen ja osaaja on tarjolla, joudutaan jo hieman laskemaan ja pohtimaan ydinosaamisasoita. Tällöinkin usein päädytään ostopalveluun.

Suunnittelupalvelua myyvänä henkilönä mieltä lämmittää, että painoarvoa laitetaan osaamiseen ja uudenlaisten ratkaisujen kehittämiseen. Mielestäni silloin puhutaan oikeista asioista ja ammattilaiset saavat niille kuuluvan aseman.

Korean omat merkinnät pakkauksissa

30.4.2011

Koreassa näyttäisi tulleen uusi vaatimus pakkausmerkinnöille. Se koskee sähkolaitteita joillain rajauksilla. Vaatimuksen mukaan laitteessa ja pakkauksessa tulee olla KC-merkki. Merkin saamiseen on määritelty oma prosessinsa, joka ei näytä aivan kevyeltä.

Ilmeisesti aiemmin merkintä on vaadittu vain laitteesta. Nyt se halutaan myös pakkaukseen. KC-merkin lisäksi tarvitaan myös sertifiointitiedot. Tällaisia tietoja ei yleensä kannata painaa pakkaukseen, vaan ne lisätään tarralla silloin kun niitä tarvitaan. Ongelma näissä määräyksissä on lähinnä pakkaamon ohjeistus, että merkintä on kaikissa Koreaan lähtevissä laitteissa, mutta ei muulloin.

Nyt siis kaikki sähkölaitteiden pakkauksista vastaavat lukija tarkastamaan, onko tämä asia jo kunnossa.

KC-merkki

KC-merkki

Liian suuri pakkaus

10.4.2011

Pakkausdirektiivi edellyttää, että käytetään jotain määriteltyä menetelmää todentamaan pakkauksen olevan yhdenmukainen direktiivin kanssa. Yleisin menetelmä on standardisetti EN13427-13432. Käytännössä kaikki, jotka tuottavat tuotteita EU-markkinoille nojaavat näihin standardeihin. Itse en ole kuullut kenenkään tehnee omaa menettelyä.

EN13428 edellyttää, että pakkauksen koko on minimoitu. Minimointi lähtee yleensä mekaanisisista- ja kuljetusketjun vaatimuksista, joskin kaupallisilla asioilla sekä käytettävyydellä on merkitystä. Kierrätykseen joutuvan materiaalin määrä on minimoitu pakkauskoon ollessa pienin mahdollinen.

Ostin jokin aika sitten paketin pattereita. Päätin ostaa oikein reilun kokoisen paketin, koska niitä kuitenkin kuluu. Paketin avattuani ensimmäisenä sieltä tuli esiin kahden patterin kokoinen kartongista taiteltu täytepala. Tarkempi tutkimus osoitti, että vastaava oli toisessakin päässä. Pakkauksessa oli 8 (tai 6+2, kuten markkinointiosasto oli asian ilmaissut) patteria ja laatikko oli mitoitettu sopivaksi 12 patterille. Tunsin itseni:

  1. Huijatuksi
  2. Ammatillisesti suunnattoman innostuneeksi

Valitettavasti minulla ei ole käytössä yhdenmukaisuustodistusta tästä pakkauksesta. Materiaalin määrän minimointia voidaan ajatella ainakin seuraavilta suunnilta:

  • Mekaaninen suojaus. Tuote ei ole kovin herkkä, joten täytepaloissa ei ole kyse tästä.
  • Jakeluketjun vaatimukset. Pakkauskokoa kasvattamalla ei tässä hyödytä. Ryhmäpakkaus hoitaa sovittamisen ja toimii merkintöjen alustana.
  • Käytettävyys. Ei nuo ylimääräiset täytteet ainakaan paranna tilannetta.
  • Pakkauksen hyödyntäminen myyntitarkoituksessa. Tämä lienee ainoa peruste käyttää ylikokoista pakkausta. Tässä tapauksessa perusteet ovat kyllä varsin hatarat. Juuri tällainen täyttäminen on esimerkiksi Kiinassa nimenoimaisesti kielletty, eikä se EU:ssakaaan ole direktiivin hengen mukaista.
  • Tuotantoerä. Näitä samoja pakkauksia ei käytetä 12 patterin paketeissa, joten täältäkään ei löydy perusteita.

Pakkauskoon tarpeeton kasvattaminen johtaa herkästi Lahdessa lanseeratulle ns. ”harmaalle alueelle”. Jos EN13428 vaatimuksia tarkasti silmäillään, saatetaan päätyä siihen johtopäätökseen, että tällainen ei ole sallittua.

Täytepalat patteripakkauksessa.

 

Kontin täyttöaste

3.4.2011

Kontillinen tupakkaa jäi tulliin Kotkassa uutisoi Iltalehti 29.3.2011. Kuvassa kiinnitti huomiota kohtin mainio täyttöaste. Pojilla on ollut ilmeisesti henkilökohtaisesti mielenkiintoa siihen, että tavaraa saadaan mahdollisimman paljon yhteen kuljetukseen. Tähän tavoitteeseen on päästy lastaamalla lavat korkeiksi ja latomalla loput laatikot niin, että tila hyödynnetään parhaalla mahdollisella tavalla.

Näin hyvää täyttöä ei juuri Euroopassa näytetä harrastettavan. Ongelman syykin on selvä: Lastaus ja purku vaativat käsityötä. Aasiassa käytäntö on yleinen. Työvoiman ollessa edullista kuljetuksen hintaa kannattaa pienentää käyttämällä aikaa lastaukseen.

Toinen keskeinen etu täydestä kuormasta on se, että kuormaa ei tarvitse sitoa. Kuvan laatikot eivät pääse liikkumaan, joten turha tuonne on enää mitään dunnage bageja survoa.

Pakkaussuunnittelun kannalta kuvan lastaustapa edellyttää mitoituksen miettimistä. Laatikoita sijoitetaan kyljelleen, mikäni ne eivät muuten mahdu. Mitat tuleekin suunnitella juuri konttiin tai rekkaan sopivaksi, jotta kyljelleen asettelu ei ole tarpeen. Toinen vaihtoehto on tehdä pakkauksesta sellainen, että se kantaa joka suuntaan.

Hyvin täytetty kontti, IL 29.3.2011

Pakkauksen hinnan painoarvo

27.3.2011

Innventia on kehittänyt pakkausten suorituskyvyn analysointityökalun. Se on pääosin tarkoitettu kaupan tarpeisiin, mutta sitä voinee soveltaa myös muihin pakkauksiin.

Työkaluun voi syöttää pakkauksen tiedot, eri toiminnallisten osa-alueiden painoarvon ja arvoida toiminnallisuuden. Näiden tietojen perusteella systeemi arvioi, miten hyvin pakkaus vastaa sille asetettuja vaatimuksia. Palvelussa pakkausta voivat käydä arvoimassa myös muut kuin pakkaussuunittelija, jolloin saadaan erilaisia näkemyksia suorituskyvystä.

PRT:n raportissa 58, ”Pakkaussuunnittelijan työkalulaatikko ympäristömyönteisyyden edistämiseksi Suomessa” on listaus eri osa-alueiden peruspainotuksista. Listaus näyttää seuraavalta:

tuotteen suojelu 36,1 %

ajettavuus koneilla 19,7 %

oikea määrä ja koko 10,3 %

käsiteltävyys, 7,2 % ,

pakkauskustannukset 7,2 %

pinottavuus 7,2 %

tilavuus ja paino 7,2 %

minimimäärä vaarallisia aineita 5,2 %

käytettyjen resurssien minimointi  2,1 %

Pakkauskustannukset edustavat pakkauksen hintaa. Painotus on varsin vähäinen verrattuna tuotteen suojeluun ja ajettavuuteen koneilla, joka käytännössä tarkoittanee pakattavuutta. Innventian luettelo ei ole edes painotettu ympäristönäkökulmista, vaan siinä on pyritty ottamaan kokonaisuus huomioon.

On siis täysin kestämätön tilanne, että pakkauksen hinta ajaa liian heikkoon suojaukseen. Tämä on helposti ymmärrettävissä. Hinta ei kuitenkaan tule edes toisena parametrina, vaan pakkauksen monipuolinen toiminnallisuus tulee huomioida kokonaisuutena. Pakattavuus, pinottavuus, mitoitus ja käsiteltävyys ovat yhtä lailla merkittäviä asioita.

Onko monimutkainen pakkaus hyvä?

6.3.2011

Pakkaussuunnitteluunkin on kehitetty monenlaisia ohjelmistoja. Viikolla teimme pientä tutkimusta aiheeseen ja löysimme EngView-nimisen ohjelmistopaketin. Kyseessä on rakennesuunnitteluun tarkoitettu ohjelma, josta on tarkoitus saada oikein taipuvia geometrioita pahvista. Integraation kautta saadaan muut rakennesuunnittelut ja grafiikka käden käänteessä, kuten muissakin vastaavissa ohjelmissa.

EngViewin sivuilla ohjelmaa kehutaan seuraavasti:

Even extremely complex designs can be created by not very experienced designers.

Lausahdus varmasti pitää paikkansa, mutta minun näkemykseni mukaan hyvä pakkaus ei synny siten, että kokematon suunnittelija ohjelmistojen avustuksella tekee periaatteessa toimivan monimutkaisen pakkauksen. Lopputulos on herkästi sellainen, että sitä ei kohtuudella saa pakattua. Kun pohdin asiaa, huomasin, että kun suunnittelemme pakkauksia, lähes aina ensimmäiset versiot ovat monimutkaisempia kuin mihin lopulta päädytään.

Vaatii suurta osaaamista, että saa monimutkaiset ratkaisut toimimaan tyydyttävästi kaikilla osa-alueilla. Tällaisia osaajia löytyy, mutta heidän salaisuutensa ei käsittääkseni ole ohjelmistot, vaan vankka tuntemus heidän käyttämästään materiaalista ja toiminnoista, johon pakkaukset joutuvat.

Mainoksen lausahduksessa ei luultavasti ajateltu asiaa näin syvällisesti, vaan yritettiin antaa mahdolliselle asiakkaalle tuntumaa ohjelmiston helppokäyttöisyydestä. Pieni tutustuminen lienee paikallaan, jotta saa omakohtaisen tuntuman asiaan.

 

 

Testit kylmässä

27.2.2011

Pakkauksien vaatimusmäärittely sisältää useimmiten kontrolloimattoman kuljetuslämpötilan. Testimielessä tämä tarkoittaa -40/+70°C testiarvoja. Testisarjassa on myös aina määritelty jonkilaiset pudotusvaatimukset.

Pudotukset esiintyvät tyypillisesti kuljetuksen aikana. Standardeissa ei muistini mukaan ole ilmoitettu, missä lämpötilassa pudotukset pitäisi tehdä. Testilabroissa joissa olen käynyt, vallitsee yleensä leppeä noin 20 °C lämpötila. En usko, että vaikkapa VTT tai Innventia tyystin vastoin standardien ohjeita toimii.

Muovikoteloille testit kylmässä olisivat varmasti rankkoja. Vaikkapa polystyreenistä muotitetut kotelot haurastuvat melko rajusti lämpötilan pudotessa reilusti pakkaselle. Jotkin muovilajit, kuten polykarbonaatti, kestävät paremmin, mutta valinta käytettävästä materiaalista tehdään useimmiten muilla perustein, kuin pakkaustestien lähtökohdasta.

Kulunut pakkasjakso olisi tarjonnut oivallisia mahdollisuuksia kylmien olosuhteiden pudotustesteille. Utsjoella aamun tunteina olisi voinut saavuttaa -40°C olosuhteet. Testin merkitys on kuitenkin kyseenalainen, sillä näin kylmissä olosuhteissa ei käsitellä kovinkaan montaa tuoteyksilöä. Olisi kuitenkin kiinnostavaa tehdä muutamalle pakkausdesignille vertailevat pudotustestit kylmässä ja normaaliolosuhteissa. Testin perusteella voisi arvioida riskitasoa.