Kierrätysmerkki Taiwanissa

23.10.2011

Pari viikkoa sitten käsittelin Euroopan kierrätysmerkintöjä, sekä myös osin globaaleja tapoja. Taiwan on poikennu muiden maiden käyttämästä linjasta ja määritellyt pakkaukseen aivan oman merkin. Allaolevan symbolin lisäksi muovit tulee koodata yleisesti käytettävällä numerokoodauksella.

Ajatuksena heillä on ollut vaatia oman merkin käyttöä Taiwanin markkinoilla oleviin pakkauksiin. Käytännössä on kuitenkin käynyt niin, että pieni maa ei oikein ole tainnut saada vaatimuksiaan läpi, vaan merkintää näkyy vain satunnaisesti ja lähinnä Taiwanissa tuotetuissa pakkauksissa.

Taiwanin kierrätysmerkintä

Ei ole kovin realistista, että jokin maa saisi yleisestä käytännöstä poikkeavaa vaatimusta tällaisissa asioissa vietyä läpi koko toimittajakentän. Jopa kiinalaisten vaatimuksiin suhtaudutaan melko välinpitämättömästi. Taiwan ei markkina-alueena yllä lähellekään samalle tasolle, eivätkä he käytännössä voikaan edellyttää oman merkkinsä käyttöä.

Pakkaussuunnittelun näkökulmasta on jokseenkin toivoton tilanne, jos yrittää saada samaan pakkaukseen kaikki mahdolliset merkinnät. Tämä on eräs niistä, jotka eivät pääse laatikon kylkeen kuin poikkeustapauksissa.

Ihanan kamala pakkaus!

19.10.2011

Helsingin Sanomat otsikoi ylläolevasti pienen jutun tämän aamun lehdessä kuluttajasivuilla. Heillä on toiveena, että lukijat lähettäisivät esimerkkejä pakkauksista, jotka ihastuttavat tai ovat huonoja. Pakkauksissahan harvemmin on mitään ihastuttavaa, joten negatiiviseksi tämä helposti kääntyy.

Jos toimittaja sattuu tutkimaan blogiani, saattaa hän törmätä kuplapakkauksesta kertovaan juttuuni, joka sopii aihepiiriin. Tosin juttuun liittyvää pakkausta on muutettu siten, että siihen on lisätty repäisynauha, joten esitetty ongelma poistui.

Nyt kaikki pakkaussuunnittelun parissa työskentelevät voivat lähettää parhaat ehdotuksensa tai surkeimmat epäonnistumisensa toimitukseen. Minä taidan kuitenkin vain jäädä odottelemaan tuloksia.

Sienipakkaus

9.10.2011

DuPontin pakkauskilpailun tämän vuoden eräs palkittu innovaatio on sienirihmastosta kasvatettu sisäosa. Aiemmissa jutuissa olen kertonut erilaisista uusista sisäosamateriaaleista, kuten pulpista ja biohajoavasta EPS:stä. Sienirihmastopakkauksella tavoitellaan myös erinomaista kierrätettävyyttä, eikä vain mielikuvaa siitä. Materiaaleissa tuntuu olevan tärkeämpää, että ihmiset mieltävät ne ympäristöystävällisiksi, kuin se, että ne todella sitä ovat. Sienipakkaus voidaan kompostoida kuluttajan omassa pihakompostorissa. Osa biohajoavista materiaaleista vaatii vähän järeämmän prosessin, jotta hajoaminen kunnolla tapahtuisi.

Sienipakkaus on ainakin valmistajan mukaan tuotannossa vähemmän energiaa kuluttavaa kuin biohajoavat muovit. Tämä onkin helppo uskoa, sillä prosessi ei vaadi kovin korkeaa lämpöä. Perusmateriaalina käytetään viljan kuoria tai muuta vastaavaa ylijäämämateriaalia, jotka laitetaan sienirihmaston kanssa muottiin. Olosuhteiden ollessa sopivat, sieni alkaa kasvaa muotissa ja täyttää tyhjän tilan ja sitoo pohjamateriaalin kasaan. Kun muotti viikon kuluttua kuumennetaan ja avataa, on sisäosa valmis. Lopun kuumennus takaa, että kasvu loppuu.

Valmistustekniikkana kasvattaminen aiheuttaa haasteita nykypäivän ostotoimintatavoilla. Prosessia on nimittäin jokseenkin vaikea nopeuttaa. Mikäli tilaukset on tehty myöhässä, ei ostaja saa materiaalia seuraavana päivänä vaikka kuinka haluaisi. Ei se sieni käskemällä nopeammin kasva.

Kierrätysmerkit Euroopassa

2.10.2011

Pakkauksiin on perinteisesti kierrätysmerkin virkaa laitettu hoitamaan kolmesta nuolesta koostuva Möbiuksen rengas. Merkin tavoitteena on kuvata, että materiaali on kierrätettävissä. Merkki sinänsä ei ota kantaa siihen, miten kierrätys tulee tapahtua. Kansalaisen tuleekin itse tunnistaa materiaali ja hoitaa asiat oikein. Pahvien tapauksessa näin yleensä käykin. Useimmissa maissa tällä merkillä ei ole lainsäädännön näkökulmasta roolia.

Nuolimerkki ilman lisäohjeita

Nuolimerkki ilman lisäohjeita

Pakkausdirektiivi määrää, että merkinnät on oltava, mutta ei mene yksityiskohtiin. Sen sijaan direktiivi velvoittaa tekemään ohjeistuksen myöhemmin.

Pakkauksiin on niiden keruun, uudelleenkäytön ja hyödyntämisen, mukaan lukien kierrätys, helpottamiseksi merkittävä niissä käytetyt materiaalit, jotta ne voidaan tunnistaa ja luokitella kyseisellä teollisuuden alalla.

Euroopan Unionin virkamiehet ovat aktivoituneet. He ovat julkaisseet päätöksen 97/129/EC, joka ohjeistaa kierrätysmerkkien sisällön. Dokumentissa mainitaan, että se on ensivaiheessa vapaaehtoinen. Ensivaihe on tietääkseni edelleen menossa.

Muovien osalta 97/129/EC on yleisessä käytössä. Tavallinen kansalainen ei pakkausmuoveja toisistaan erota, joten käyttö on erittäin perusteltua. Muovien numerointi päätöksessä vastaa ISO 1043:a. Päätös sisältää myös muiden yleisten pakkausmateriaalien numeroinnin. Aaltopahvi esimerkiksi on numero 20 ja lisäviite PAP. Numero on näistä painavampi informaatio. Paperipohjaisissa materiaaleissa merkin käyttö on selvästi harvinaisempaa kuin muoveissa. Jos kuitenkin pakkauksen merkinnät halutaan EU:n suositusten mukaisiksi, kannattaa dokumentin ohjeita seurata.

97/129/EC:n mukainen merkintä PET-muoville.

Yleisesti näkee pahvisia pakkauksia, joissa ei ole mitään painatusta. Linjana olen itsekin usein pitänyt, että pahvit osataan kierrättää ilman erillisiä merkkejä. Jos pakkausta ei muuten paineta, ei siihen silloin laiteta kierrätysmerkkiä. Tämä linjaus ei kuitenkaan saa EU:n päämajasta tukea, joskaan se ei ole suoraan vastoin 97/129/EC ohjeistusta.

EUPS pahvispeksinä

25.9.2011

Olemme ahkerasti käyttäneet EUPS-standardia pahvien laatumääreenä. Ajatuksena yhtenäiset vaatimukset on nerokas ajatus. Aiemmin kirjoittelin siitä, että EUPSia ollaan ilmeisesti laajentamassa järeisiin pahveihin, joskin työ kestänee vuosia. Näissä toivottavasti yritetään huomioida myös kosteudenkesto jollain tavalla, jotta kierrätyskuitu ja neitseellinen eivät olisi samassa kategoriassa.

Hiljattain olemme törmänneet tilanteeseen, että olemme tehneet pakkauksia mainiosta suomalaisesta miniaallosta. Näissähän ECT on luokkaa 5-6 kN/m. Pinottavuus olisi hyvä mitoittaa niin, että ECT saadaan hyödynnettyä. Jos käytetään EUPSia, joudutaan määrittämään Board 20, jossa ECT-arvoksi riittää 4,5 kN/m. Board 30 ylöspäin mentäessä vaaditaan paksumpi aalto, jotta taivutusjäykkyysvaatimus saavutetaan.

Vastaavaa ongelmakentää esiintyy myös B- ja C-aalloilla. Hyvillä raaka-aineilla saadaan roimasti enemmän pinottavuutta kuin mitä EUPSin ECT antaa ymmärtää. Toisaalta taas taivutusjäykkyys paranee kunnolla vain muuttamalla aaltoprofiilia, joten luokissa ei voi mennä ylöspäin.

EUPS-luokittelun lähtökohtana ovat olleet eri valmistajien tyypilliset aaltopahvit. Eurooppassa tehdään erittäin paljon pahvia kierrätetystä raaka-aineesta. Tällöin mekaaniset ominaisuudet jäävät jälkeen ensikuidusta tehtyihin pahveihin nähden.

Huippulaatuisten materiaalien määrittelyssä EUPSin sijaan joutuu käyttämään muita parametrejä. ECT on hyvä, joskin sitä voi tietyillä menettelyillä kasvattaa ilman, että pahvi todellisuudessa juurikaan paranee. Paras menettely lienee laatikon puristuslujuuden määrittely.

Muovipussien varoitusmerkinnät

17.9.2011

Jos laittaa pussin päähän, voi tukehtua. Lapset ja muutoin pienipäiset eivät tätä välttämättä itse ymmärrä, joten tietyissä englantia puhuvissa maissa on standardien ja lainsäädännön kautta tuotu informatiiviset merkinnät pusseihin.

Merkintöjä näkee toisinaan myös teollisuuspakkauksissa, joskaan itse en ole näitä koskaan pusseihin speksannut. Teollisuuspuolella toivottavasti ei ole ongelmana, että asentajat tunkevat päänsä säkkiin ja tukehtuvat.

Eurooppalaisista standardeista merkintävaatimus löytyy tietääkseni brittiläsestä BS 1133-21 standardista. Leluja koskeva EN71-1 lähtee siitä, että pienet lapset eivät välttämättä ymmärrä edes symboleja ja pussien tulisikin olla sellaisia, että pussi päässä voi hengittää.

USA:n puolella tietyissä osissa maata on lainsäädännöllä velvoitettu laittamaan varoitustekstit tai muu varoitusmerkki tietyn kokoisiin tai paksuisiin pusseihin. Ohuiden pussien tapauksessa on sellainen riski, että lapsi inhaloi pussin hengitysaukkoihinsa, eikä kykene sitä poistamaan. Lainsäädäntö koskee vain kuluttajamarkkinoita.

Kuvassa on Logitechin kuulokkeiden mukana tullut pussi. Siinä on pari varoitusmerkintää aiheeseen liittyen. Toinen on Munchin Huudosta mukailtu. Se ilmeisesti opastaa, että pussia ei saa laittaa päähän. Viestiä vahventamaan on laitettu toinen merkintä, että sitä ei saa laittaa edes lapsen päähän.

Pussissa on myös runsaasti reikiä. En keksinyt niille muuta käyttöä kuin sen, että jos pussin kuitenkin laittaa päähän, ei tukehdu kovin nopeasti. Tässä luultavasti pyritään EN 71-1 vaatimuksiin.

Itse aion linjata jatkossakin merkinnät niin, että B2B-puolella näitä ei käytetä. Leluissa ja USA:n kuluttajamarkkinoilla taas merkintä tekstimuodossa on ehdottomasti oltava.

Logitech on lisännyt kierrätysmerkkien lisäksi varoitusmerkinnät pusseihin.

Lenovon näytön pakkaus

11.9.2011

Toimistolle tuli satsi Lenovon tietokoneita. Pakkaussuunnittelutiimin normaaleihin toimintatapoihin kuuluu laatikoiden sisällä olevien romppeiden pikainen siirto sivuun ja pakkauksen ihmettely. Olen aiemminkin havainnut, että Lenovolla on panostettu voimakkaasti pakkauksiin, mutta silti näytön pakkaus hieman yllätti.

Näytöissä on perinteisesti ollut EPS-vaimentimet. Lenovolla on päätetty toisin ja tehty pahviset sisäosat ja vielä C-aallosta. On ilmeistä, että pakkaustapaa on tietoisesti haluttu viedä uuteen suuntaan.

Sisäosasuunnitteluun on käytetty paljon panoksia. Sisäosat ovat sen verran monimutkaisia, että riittävää suojausta ja edes kohtuullista pakattavuutta ei varmasti ole saavutettu ensimmäisellä yrittämällä. Näyttäisi siltä, että pakattavuutta ei ole arvostettu kovin korkealle materiaalia valittaessa, mutta ehkäpä Kiinassa työvoima on edelleen halpaa. Yritin netistä etsiä pudotusvaatimuksia näytölle, mutta en niitä onnistunut löytämään. Oletettavasti tässä tapauksessa on käytetty 60 cm vaatimusta. Joka tapauksessa sisäosista näkee, että sitä on ollut tekemässä kokenut pakkaussuunnittelija. Aloittelija ei saa tuollaista rakennetta toimimaan.

Kierrätysmielessä pahvi on hyvä. Ahkera siivoojamme varmasti arvostaa sitä, että kierrätettävien pakkausten kasa on pienempi. Pakkaussuunnittelija on myös kunnostautunut merkkaamalla kaikkien tuntemieni sääntöjen mukaan kierrätysmerkinnät pakkauksiin.

Pakkaus oli kokonaisuudessaan positiivinen yllätys. Kaikesta havaitsi, että uuteen pakkaustapaan on panostettu. Hyvän tuloksen saamiseksi suunnitteluprojektille on annettu kovat tavoitteet, mutta ilmeisesti myös riittävästi aikaa ja resursseja, jotta tavoitteet voidaan saavuttaa.

Alavaimennin on taiteltu kehä. Tämä oli useampiosainen.

Ylävaimennin, C-aaltoa

Ylävaimennin, C-aaltoa. Kohtuullisen monimutkainen rakenne.

Ylävaimentimen sivukuvasta näkee, että suunnittelija ei ole ensimmäistä pahvisisäosaa tekemässä.

Toimiston siivous

4.9.2011

Töissä on mukavaa, koska siellä käy siivooja. Meillä ei vielä kotona olla ulkoistettu tätä palvelua. Meidän uudella konttorilla siivooja on ahkera, hän muun muassa pesee keittössä likaiset astiat. Lisäksi hän uutterasti raahaa kaikki tyhjät pakkaukset roskiin, olipa niitä kuinka suuri läjä tahansa. Pieni nyrpeä ilme oli, kun oltiin kasattu sermit ja tuolit ja pahvia oli aivan suunnaton läjä, mutta illan aikana ne hävisivät.

Havaitsimme heti, että pieni riski on siihen, että kaikki mallipakkauksemme lähtevät roskiin.  Tunnistimme riskin, joten siivoojalle ilmoitettiin, että pakkaussuunnitteluosastolta ei missään tapauksessa saa heittää yhtään pakkausta roskiin. Nyt pitää toivoa, että kyseinen, ilmeisesti virolainen, siivooja ei huomaamatta vaihdu. Jos näin käy ja sijainen käyttää samoja siivousperiaatteita kuin naapuritoimistoissa, saattaa olla vähän apeat tunnelmat aamulla. Looshi on kuin Martelan kuvastosta.

Emme ihan täysin noudata 5S-periaatteita, joten tavaraa tuppaa kertymään, eikä siitä kasasta sivullinen tiedä mikä on tarpeellista ja mikä ei. Emme tiedä sitä edes itse, joten varastoimmekin kaikenlaisia pakkauksia tulevia tarpeita varten. Tilanne ei ole päässyt muuton ansiosta aivan niin pahaksi, mitä se oli ollessani Nokian hommissa Mäkkylässä. Siellä meillä oli kaikki mahdolliset tasopinnat täytetty pakkausmateriaaleilla. Minun looshissa oli muun muassa lamppujen päälle kasattu EPE-vaimentimia. Joskus oli pari kolme kuormalavaakin odottamassa jotakin.  Silloinkin meidät pelasti muutto. Mäkkylän konttorissa siivooja ei tehnyt luultavasti muuta kuin tyhjensi roskikset.

Suunnittelu on luonteeltaan sellaista, että ainakaan minun mielestäni 5S-periaatteet eivät edesauta hyvään lopputulokseen pääsemistä. Pakkaussuunnittelussa on hyvä, että käsillä on erilaisia materiaaleja ja kokonaisia pakkauksia. Niistä pystyy veistelemään pikaisia protoja ja testailemaan, mikä voisi toimia.

Keep it simple, stupid!

27.8.2011

Pakkaussuunnittelun vaiheet menevät yleensä niin, että tehdään yksinkertainen konsepti. Sen jälkeen havaitaan, että pienillä muutoksilla siitä saadaan monipuolisempi. Tässä vaiheessa lisätään kaikenlaisia ulokkeita, koloja ja läppiä, jotka pitää muistaa pakattaessa laittaa oikeaan järjestykseen. Turhan usein näiden lisäominaisuuksien lisäämisen jälkeen todetaan, että pakkaus täyttää sille asetetut vaatimukset ja viimeistellään dokumentaatio.

Tässä kohdassa työn pitäisi olla vasta alkumetreillä: Tunnetaan toimiva ratkaisu, mutta se ei ole vielä helppo ja varma käyttää. Oivallinen pakkaus on pakattavuudeltaan sellainen, että sitä ei voi pakata väärin ja se on helppo pakata. Monimutkaiset ratkaisut eivät täytä näitä vaatimuksia. Parhaaseen lopputulokseen pääsemiseksi toimiva, mutta monimutkainen pakkaus tulee ottaa vielä suunnittelupöydälle ja uskaltaa luopua ideoista, jotka on punnerrettu aiemmissa vaiheissa.

Lisäideointi tuottaa suunnittelukustannuksia, mutta säästää tuotantokustannuksia. Näin ollen pieni lisäpanostus saadaan takaisin pakkauskustannuksissa ja parantuneessa laadussa. Laatu yleensä paranee, kun romppeet eivät pääse heilumaan valtoimenaan laatikon sisällä.

Suuri ongelma useille kehityskierroksille on aika. Pakkaussuunnittelun aikataulu on lähes poikkeuksetta kireä: Työ pitää sovittaa lyhyeen hetkeen, jolloin tiedetään tuotteen muoto, mutta sitä ei vielä valmisteta. Useat kierrokset vaativat suunnittelijalta paljon. Omat hienot ajatukset pitää uskaltaa kyseenalaistaa ja niiden sijaan yrittää löytää erilaisia ratkaisuja. Tässä vaiheessa kollegoiden avusta on suuri hyöty.

Kelpaisiko muovikassi pakkaukseksi?

Biofoam

14.8.2011

EPS on pakkausmateriaalina hieman poissa muodista. Sitä pidetään ympäristön kannalta heikkona vaihtoehtona, joskin tämä on osittain väärä uskomus kuten aiemmassa kirjoituksessa käy ilmi. Hollannissa on tehty hieman tuotekehitystä ja pyöräytetty EPS:ää vastaava biohajoava materiaali. Se toimii samalla tavoin kuin EPS, eli se paisutetaan helmistä ja muotitetaan. Lisää tietoa saa Biofoamin sivuilta.

Tavoitteena on luultavasti ollut tehdä ympäristöystävällisempi materiaali rakennusteollisuuden tarpeisiin, mutta yhtä lailla sitä voidaan käyttää pakkausmateriaalina. Biohajoavat materiaalit mielletään ympäristöystävällisiksi, sillä niistä ei jää luontoon jätettä. Se, säästyykö luonnonvaroja verrattuna vaikkapa polttoprosessissa kierrätettyyn muoviin, on vähän kyseenalaista. Ainakaan itse en löytänyt tutkimustulosta tästä.

Mekaanisesti materiaali näyttää speksien mukaan vastaavan EPS:ää. Näin ollen siitä saa näppärästi tehtyä vaimentimia siihen kategoriaan, mihin perinteiset styroksivaimentimet sopivat. Paras alue on kevyehköt, alle 25 kg tuotteet, joille ei vaadita useiden pudotusten kestoa. Kun kyyti kovenee ja paino kasvaa, nousee joustavampien materiaalien edut esiin.

Käsittääkseni suomalaisilta valmistajilta ei vielä Biofoam-materiaalia saa, mutta toivottavasti lähitulevaisuudessa tämäkin lisätään valikoimiin. Mikäli hinta pysyy kohtuullisena, saadaan yksi todellinen vaihtoehto lisää vaimenninvalintaan.