Pakkausten homeongelma

28.12.2009

Pitkissä konttikuljetuksissa esiintyy puupakkauksissa toisinaan homeongelmaa. Päiväntasaajalla seilatessa konttiin kondensoituu vettä ja kontti lämpenee tropiikin hellettä vastaaviin lukemiin.

Suomesta hankituissa puupakkauksissa ongelma ei ole niin merkittävä kuin etelä-Euroopasta tai Kiinasta hankituissa pakkauksissa. Tämä johtuu pääasiassa siitä, että suomalainen sahatavara on uunikuivattua. Samassa yhteydessä saadaan ISPM-15 kelpoista puuta, joten muita käsittelyjä ei enää tarvita. Muualla uunikuivaus ei ole saavuttanut yhtä suurta suosiota, vaan pakkausten puutavaraa on kuivattu satunnainen ajanjakso pihalla pinossa.

Jos kuivaus on jäänyt vajavaiseksi, ydinpuu jää kosteaksi. ISPM-15:sta mukaan puu pitää joko lämpökäsitellä tai kaasuttaa. Kun lämpökäsittely tehdään puulle, joka ei ole läpikuivaa, se työntää vettä pintaan ja pintakin kostuu. Kun tällainen materiaali viedään kosteaan ja lämpimään konttiin, on homeenmuodostuminen merkittävästi suurempi ongelma, kuin puussa, joka on läpikuivaa joutuessaan kosteuden kanssa tekemisiin.

Ongelmana on, että kaikkialta ei saa puuta, joka olisi kunnolla kuivattu. Näissä tapauksissa jää vaihtoehdoksi pakkausmateriaalin vaihto, puun käsittely homeensuoja-aineella tai kontin kuivaaminen kuiva-aineella. Kontti tosin tarvitsee valtavan määrän kuiva-ainetta, jotta sen sisäilma saataisiin tarpeeksi kuivaksi.

Avainsanat: ,
Kategoria(t): pakkausmateriaali | Leave a Comment »

Futupack-ohjelma

22.12.2009

Tekesillä on ollut jonkin aikaa käynnissä Futupack-ohjelma. Itse en ole siihen osallistunut, koska ohjelman painopiste on ollut kuluttajapakkaukset. Ohjelman toimesta tuli kuitenkin ilmoitus seuraavista tutkimushankkeista.

Siellä on mielenkiintoisia teemoja. Yksi on palveluiden pakkaaminen. Tuo ilmeisesti tarkoittaa jonkinlaista konkreettista looraa, jonka asiakas saa, kun ostaa vaikkapa konsultaatiota. Jää ainakin jotain palvelusta muistoksi. Esimerkiksi Tapiola tarjoaa rahastolahjat laatikossa.

Toinen mielenkiintoinen on yksilölliset massapakkaukset-teema. Siinä lähdetään nerokkaasti miettimään pakkauksia tarpeen näkökulmasta, eikä taloudellisten reunaehtojen näkökulmasta. Mikäli tämä onnistuu, voi tuloksena olla oikeita innovaatioita. Yritysmaailmassa ei tyypillisesti nykyään päästä rahan asettamista tiukoista raameista irti missään vaiheessa. Innovaatioiden tuottaminen ei saa kuluttaa resursseja ja niiden pitää tuottaa välittömästi.

Onkin hienoa, että Tekes on lähtenyt mukaan projektiin, jossa aidosti yritetään luoda kilpailukykyä pakkaussektorille. Tässä joutuu vakavasti harkitsemaan osallistumista jatkohankkeisiin.

Avainsanat:
Kategoria(t): pakkaussuunnittelu | 1 Comment »

Ympäristöystävällisyys pakkauksissa

14.12.2009

Melkein kaikkien tuotteita valmistavien pörssiyritysten vuosikertomuksissa ja nettisivuilla alleviivataan, miten ympäristöystävällisyys näkyy kaikessa toiminnassa. Sama teema on myös muissa yrityksissä, joskin rummutus on vähäisempää, koska tiedottamisvelvollisuus on pienempi.

Olisi mukava suunnitella hyvin kierrätettäviä ympäristöystävällisiä pakkauksia. Vaihtaa vaikkapa puuhäkkejä pahvikontteihin tai PE-vaimentimia pulppivaimentimiin. Siinä saisi tehdä vaatimusmäärittelyjä, testauksia ja muuta pakkaussuunnittelun herkkuja.

Olen keskustellut erittäin monen tahon kanssa pakkausten ympäristöystävällisyydestä. Yleensä vallitsee selvä yhteisymmärrys siitä, että ympäristöarvoihin halutaan selkeästi panostaa. Keskustelu johtaa kuitenkin rahaan. Läheskään aina ekologisin ratkaisu ei ole halvin.

Asiakas alkaa hieman epäröidä ja pohtia, mitä muut tekevät. Muillekin toki raha on tärkeä ajuri pakkauksissa, joten päädytään siihen, että tässä kohtaa vielä otetaan se halpa vaihtoehto. Ehkä ensivuonna sitten panostetaan ympäristöarvoihin.

Käytännön arvot eivät siten olleetkaan asiakastyytyväisyys, ekologisuus ja joustavuus, vaan ihan jotain muuta.

Kategoria(t): pakkaussuunnittelu | Leave a Comment »

Kuiva-aineet

7.12.2009

Olen usein hämmästellyt vaatekauppojen tapaa käyttää silica gel-pussukoita. Jos ostaa vaikkapa Kiinassa tehdyn laukun, sieltä sisältä löytyy aivan mikrokokoinen kuiva-ainepussi. Oletettavasti muuta kosteussuojaa ei ole. Kuiva-aine taitaa saturoitua jo ennen kuin laiva on kadonnut Shanghain sataman näköpiiristä.

Kuiva-aine itsessään ei missään tapauksessa suojaa kosteudelta, vaan vain kuivaa mahdollisuuksiensa mukaan ympäristöä. Kuiva-aineen lisäksi täytyy estää veden pääsy tuotteeseen. Tämä voidaan tehdä barrierkalvoilla. Jos käytetään ohutta muovia tai ei mitään, vetää kuiva-aine itsensä täyteen vettä ja pitää huolen, että kosteus on ja pysyy. Se kuivuu erittäin hitaasti.

Arvatenkin joku on jo ehdottanut, että pienistä pussukoista luovutaan, mutta ehdotus on kaatunut myrskyisään vastustukseen. Eihän ne tuotteet voi ilman gramman kuiva-ainetta selvitä, kun sitä on aina käytetty.

Kustannussäästöjä syntyy, kun käyttää kuiva-aineita vain tarpeeseen. Ja silloinkin kannattaa käyttää bentoniittisavea silica gelin sijaan. Se on vihreämpi vaihtoehto.

Avainsanat: , ,
Kategoria(t): pakkausmateriaali | 1 Comment »

Ympäristöasiaa

2.12.2009

Pakkausten pitää olla ympäristöystävällisiä. Se on päivän trendi. Ongelmana on, että mikä on ympäristöystävällistä.

Työssäni teollisuuspakkausten parissa suunnitellaan pakkauksia useimmiten tuotteille, jotka on räätälöity tiettyä asiakasta ja kohdetta varten. Sellainen tuote värkätään Suomessa ja sitten kuljetetaan toiselle puolelle maapalloa. Oman käsitykseni mukaan kaikkein suurin vahinko ympäristölle tulee, jos tuote hajoaa matkalla heikon pakkauksen takia.

Pahimmillaan rikkinäinen tuote kuljetetaan takaisin asiakkaalta tehtaalle. Sitten tuote romutetaan ja tehdään uusi tilalle joka taas kuljetetaan asiakkaalle. Valmistus- ja kuljetuspäästöt vähenevät, mikäli rikkoutumisia saadaan vältettyä. Ylipakkaamista ei luonnollisesti voi tai kannata harrastaa. Pakkaussuunnittelussa kannattaa kuitenkin yrittää minimoida räätälöityjen tuotteiden vauriot.

Pakkausdirektiivin noudattamista varten tehty standardisarja EN13427:13432 antaa selkeät ohjeet, että materiaalimäärä pitää minimoida. Siinä edellytetään myös testejä, joilla todennetaan, että jos materiaalia käytettäisiin vähemmän, ei tuote enää selviäisi matkasta standardiolosuhteissa ehjänä. Standadi vain edellyttään niin laajaa testaamista, että useinkaan tuotteita ei ole tarpeeksi montaa kappaletta testejä varten. Räätälöityjä tuotteita saattaa pahimmillaan olla vain yksi. Sitä ei sovi mennä pakkaustesteissä rikkomaan.

Mänty

Avainsanat:
Kategoria(t): pakkaussuunnittelu, ympäristö | 2 Comments »

Trukin sorkat

26.11.2009

Varsin usein näkyy pakkauksia, joiden kyljestä on ajettu trukilla ensin sisään ja sitten piikkeillä on revitty kylkeä auki. Syntymekanismi tällaiselle vauriolle on seuraava: Pakkauksia laitetaan lattialle jonoon. Loora on nostettu ilmaan niin, että trukin piikit tulevat lavan toiselta puolelta ulos. Sitten hurautetaan pakkausjonon päähän niin, että pakkaukset ovat kiinni toisissaan. Trukkikuskilta on jo päässyt unohtumaan, että piikit tulevat ulos toiselta puolelta. Näin sorkat suhahtavat reilusti toisen pakkauksen sisään. Pahimmillaan tästä saattaa aiheuttaa jopa vaurioita tuotteisiin!

Tätä vauriomekanismia vastaan on vähän vaikea suojautua. Olen kyllä kuullut sellaisen ehdotuksen, että pakkauksesta pitäisi tehdä niin iso, että trukin piikit voi ajaa kokonaan sisään, eikä ne vielä osu tuotteeseen. Jos rahaa on varattu kuljetuksiin mittaamattomasti, niin tämä on ihan toimiva vaihtoehto.

Kategoria(t): käsittely, pakkaussuunnittelu | 1 Comment »

Amazonin pakkaukset

24.11.2009

Amazon on ottanut käyttöön ”Certified frustration free package”-merkinnän. Idea on aivan loistava.

Asiakas saa Amazonin paketit yleensä postin välityksellä. Tällöin tavallinen kuluttajapakkaus joudutaan laittamaan vahvempaan kuljetuspakkaukseen. Asiakas saa siis kaksi pakkausta heitettäväksi roskiin. Amazon on kehittänyt konseptin, jossa tuotteet pakataan tehtaalla pakkaukseen, jossa se voidaan suoraan lähettää asiakkaalle. Nämä pakkaukset ovat vahvempia ja yksinkertaisempia.

Ympäristön kannalta pakkausjätteen minimointi on järkevää, mutta yksinkertaisempi pakkaus säästää myös rahaa. Peruslaatikko on varmasti halvempi kuin neliväripainettut hienot myyntipakkaukset. Oletettavasti myös kuljetuskustannukset pienenevät, sillä keskimääräinen lähteyksen koko pienenee. Pientä laatikkoa ei enää lähtetetä ison laatikon sisällä. Kuljetuskustannuksethan muotoutuvat yleensä tilavuuden mukaan.

Kategoria(t): logistiikka, pakkaussuunnittelu | Leave a Comment »

Pakkausten käsittely

23.11.2009

Vaatimusmäärittelyä tehtäessä otetaan käsittelytestauksen vaatimukset yleisistä standardeista. Käsin käsiteltävälle pakkaukselle on määritelty pudotukseen yleensä noin metrin korkeus. Aina ei edes nurkille, vaan vain sivuille. Suunnitteluvaiheessa pyritään optimoimaan tulos kestämään juuri vaadittu pudotus.

Oheisesta Youtube-videosta voi katsoa, miten Kiinan posti käsittelee pakkauksia. Voi vain miettiä, miten pakkaussuunnittelussa pitäisi varautua tällaiseen.

Kategoria(t): käsittely | 1 Comment »

Lavaylitys

18.11.2009

Pakkaussuunnittelun sääntö numero 1 on: Älä tee lavaylitystä.

Syy tähän on selvä. Mikäli tuote on suurempi kuin lava, törmätään tuotteella erinäisiin esteisiin pakkauksen sijaan. Tällöin tuote tapaa mennä rikki ja asiakastyytyväisyys on heikko.

Tästä hyvin ymmärrettävästä perustelusta huolimatta usein näkee pakkauksia, joiden suunnittelussa ei tätä ole otettu huomioon. Yleensä ajatellaan, että pakkauksen materiaalissa säästetään, kun siitä tehtään äärimitoiltaan tuotetta pienempi. Ehkäpä ajatellaan, että säästetään luontoa vähentämällä pakkausmateriaalia. Muutaman rikkinäisen tuotteen jälkeen joudutaan hyväksymään pakkaussuunnittelun perussääntö numero 1.

Avainsanat: , ,
Kategoria(t): pakkaussuunnittelu | 1 Comment »

Poppelivanerin lujuus

12.11.2009

Edellisessä jutussa keskityin lähinnä vanerin liimaan. Poppelivanerissa on ongelmana myös lujuus. Poppeli on lehtipuu, jonka kasvunopeus on merkittävästi suurempi kuin koivun tai männyn. Tästä johtuen tiheys on myös matalampi:

Poppeli: 400 kg/m^3
Mänty 500 kg/m^3
Koivu 650 kg/m^3

Tiheyden laskiessa myös muut mekaaniset ominaisuudet heikkenevät. Tästä johtuen tiheämmästä puusta valmistetusta vanerista voidaan tehdä ohuempaa vaneria tinkimättä lujuudesta. Käytännössä pakkauksissa ei voi käyttää alle 9 mm poppelia. Paksuuden kasvaessa vanerin sisällä olevat onkalot kasvavat. Tällöin yksittäisen levyn lujuudesta ei ole todellisuudessa mitään varmuutta. 30 mm levykin saattaa olla paikoittain yllättävän heikko.

Kiinalaiset ovat luonteeltaan vähän erilaisia kuin suomalaiset. Poppelistakin saa siis ”Best quality, it is birch!”-laatua. Tällöin sisällä on sitä itseään ja pintaan on vedetty noin 0,3 mm koivuviilut. Näyttää hyvältä, mutta tuosta lisäominaisuudesta ei ole pakkauksessa mitään hyötyä. Se ei käytännössä lisää lujuutta.

Pakkaussuunnittelussa ei ole juuri muita vaihtoehtoja kuin mitoittaa reilusti paksuutta poppeliin ja toivoa, että laatu on kohdallaan. Tietysti kalliimpien materiaalien käyttö on turvallisempaa, mutta taloudelliset reunaehdot eivät usein tätä salli.

Kategoria(t): pakkausmateriaali | Leave a Comment »

Vanhemmat artikkelit
Viimeisimmät artikkelit