Archive for the ‘pakkaussuunnittelu’ Category

Muovipussien varoitusmerkinnät

17.9.2011

Jos laittaa pussin päähän, voi tukehtua. Lapset ja muutoin pienipäiset eivät tätä välttämättä itse ymmärrä, joten tietyissä englantia puhuvissa maissa on standardien ja lainsäädännön kautta tuotu informatiiviset merkinnät pusseihin.

Merkintöjä näkee toisinaan myös teollisuuspakkauksissa, joskaan itse en ole näitä koskaan pusseihin speksannut. Teollisuuspuolella toivottavasti ei ole ongelmana, että asentajat tunkevat päänsä säkkiin ja tukehtuvat.

Eurooppalaisista standardeista merkintävaatimus löytyy tietääkseni brittiläsestä BS 1133-21 standardista. Leluja koskeva EN71-1 lähtee siitä, että pienet lapset eivät välttämättä ymmärrä edes symboleja ja pussien tulisikin olla sellaisia, että pussi päässä voi hengittää.

USA:n puolella tietyissä osissa maata on lainsäädännöllä velvoitettu laittamaan varoitustekstit tai muu varoitusmerkki tietyn kokoisiin tai paksuisiin pusseihin. Ohuiden pussien tapauksessa on sellainen riski, että lapsi inhaloi pussin hengitysaukkoihinsa, eikä kykene sitä poistamaan. Lainsäädäntö koskee vain kuluttajamarkkinoita.

Kuvassa on Logitechin kuulokkeiden mukana tullut pussi. Siinä on pari varoitusmerkintää aiheeseen liittyen. Toinen on Munchin Huudosta mukailtu. Se ilmeisesti opastaa, että pussia ei saa laittaa päähän. Viestiä vahventamaan on laitettu toinen merkintä, että sitä ei saa laittaa edes lapsen päähän.

Pussissa on myös runsaasti reikiä. En keksinyt niille muuta käyttöä kuin sen, että jos pussin kuitenkin laittaa päähän, ei tukehdu kovin nopeasti. Tässä luultavasti pyritään EN 71-1 vaatimuksiin.

Itse aion linjata jatkossakin merkinnät niin, että B2B-puolella näitä ei käytetä. Leluissa ja USA:n kuluttajamarkkinoilla taas merkintä tekstimuodossa on ehdottomasti oltava.

Logitech on lisännyt kierrätysmerkkien lisäksi varoitusmerkinnät pusseihin.

Lenovon näytön pakkaus

11.9.2011

Toimistolle tuli satsi Lenovon tietokoneita. Pakkaussuunnittelutiimin normaaleihin toimintatapoihin kuuluu laatikoiden sisällä olevien romppeiden pikainen siirto sivuun ja pakkauksen ihmettely. Olen aiemminkin havainnut, että Lenovolla on panostettu voimakkaasti pakkauksiin, mutta silti näytön pakkaus hieman yllätti.

Näytöissä on perinteisesti ollut EPS-vaimentimet. Lenovolla on päätetty toisin ja tehty pahviset sisäosat ja vielä C-aallosta. On ilmeistä, että pakkaustapaa on tietoisesti haluttu viedä uuteen suuntaan.

Sisäosasuunnitteluun on käytetty paljon panoksia. Sisäosat ovat sen verran monimutkaisia, että riittävää suojausta ja edes kohtuullista pakattavuutta ei varmasti ole saavutettu ensimmäisellä yrittämällä. Näyttäisi siltä, että pakattavuutta ei ole arvostettu kovin korkealle materiaalia valittaessa, mutta ehkäpä Kiinassa työvoima on edelleen halpaa. Yritin netistä etsiä pudotusvaatimuksia näytölle, mutta en niitä onnistunut löytämään. Oletettavasti tässä tapauksessa on käytetty 60 cm vaatimusta. Joka tapauksessa sisäosista näkee, että sitä on ollut tekemässä kokenut pakkaussuunnittelija. Aloittelija ei saa tuollaista rakennetta toimimaan.

Kierrätysmielessä pahvi on hyvä. Ahkera siivoojamme varmasti arvostaa sitä, että kierrätettävien pakkausten kasa on pienempi. Pakkaussuunnittelija on myös kunnostautunut merkkaamalla kaikkien tuntemieni sääntöjen mukaan kierrätysmerkinnät pakkauksiin.

Pakkaus oli kokonaisuudessaan positiivinen yllätys. Kaikesta havaitsi, että uuteen pakkaustapaan on panostettu. Hyvän tuloksen saamiseksi suunnitteluprojektille on annettu kovat tavoitteet, mutta ilmeisesti myös riittävästi aikaa ja resursseja, jotta tavoitteet voidaan saavuttaa.

Alavaimennin on taiteltu kehä. Tämä oli useampiosainen.

Ylävaimennin, C-aaltoa

Ylävaimennin, C-aaltoa. Kohtuullisen monimutkainen rakenne.

Ylävaimentimen sivukuvasta näkee, että suunnittelija ei ole ensimmäistä pahvisisäosaa tekemässä.

Toimiston siivous

4.9.2011

Töissä on mukavaa, koska siellä käy siivooja. Meillä ei vielä kotona olla ulkoistettu tätä palvelua. Meidän uudella konttorilla siivooja on ahkera, hän muun muassa pesee keittössä likaiset astiat. Lisäksi hän uutterasti raahaa kaikki tyhjät pakkaukset roskiin, olipa niitä kuinka suuri läjä tahansa. Pieni nyrpeä ilme oli, kun oltiin kasattu sermit ja tuolit ja pahvia oli aivan suunnaton läjä, mutta illan aikana ne hävisivät.

Havaitsimme heti, että pieni riski on siihen, että kaikki mallipakkauksemme lähtevät roskiin.  Tunnistimme riskin, joten siivoojalle ilmoitettiin, että pakkaussuunnitteluosastolta ei missään tapauksessa saa heittää yhtään pakkausta roskiin. Nyt pitää toivoa, että kyseinen, ilmeisesti virolainen, siivooja ei huomaamatta vaihdu. Jos näin käy ja sijainen käyttää samoja siivousperiaatteita kuin naapuritoimistoissa, saattaa olla vähän apeat tunnelmat aamulla. Looshi on kuin Martelan kuvastosta.

Emme ihan täysin noudata 5S-periaatteita, joten tavaraa tuppaa kertymään, eikä siitä kasasta sivullinen tiedä mikä on tarpeellista ja mikä ei. Emme tiedä sitä edes itse, joten varastoimmekin kaikenlaisia pakkauksia tulevia tarpeita varten. Tilanne ei ole päässyt muuton ansiosta aivan niin pahaksi, mitä se oli ollessani Nokian hommissa Mäkkylässä. Siellä meillä oli kaikki mahdolliset tasopinnat täytetty pakkausmateriaaleilla. Minun looshissa oli muun muassa lamppujen päälle kasattu EPE-vaimentimia. Joskus oli pari kolme kuormalavaakin odottamassa jotakin.  Silloinkin meidät pelasti muutto. Mäkkylän konttorissa siivooja ei tehnyt luultavasti muuta kuin tyhjensi roskikset.

Suunnittelu on luonteeltaan sellaista, että ainakaan minun mielestäni 5S-periaatteet eivät edesauta hyvään lopputulokseen pääsemistä. Pakkaussuunnittelussa on hyvä, että käsillä on erilaisia materiaaleja ja kokonaisia pakkauksia. Niistä pystyy veistelemään pikaisia protoja ja testailemaan, mikä voisi toimia.

Keep it simple, stupid!

27.8.2011

Pakkaussuunnittelun vaiheet menevät yleensä niin, että tehdään yksinkertainen konsepti. Sen jälkeen havaitaan, että pienillä muutoksilla siitä saadaan monipuolisempi. Tässä vaiheessa lisätään kaikenlaisia ulokkeita, koloja ja läppiä, jotka pitää muistaa pakattaessa laittaa oikeaan järjestykseen. Turhan usein näiden lisäominaisuuksien lisäämisen jälkeen todetaan, että pakkaus täyttää sille asetetut vaatimukset ja viimeistellään dokumentaatio.

Tässä kohdassa työn pitäisi olla vasta alkumetreillä: Tunnetaan toimiva ratkaisu, mutta se ei ole vielä helppo ja varma käyttää. Oivallinen pakkaus on pakattavuudeltaan sellainen, että sitä ei voi pakata väärin ja se on helppo pakata. Monimutkaiset ratkaisut eivät täytä näitä vaatimuksia. Parhaaseen lopputulokseen pääsemiseksi toimiva, mutta monimutkainen pakkaus tulee ottaa vielä suunnittelupöydälle ja uskaltaa luopua ideoista, jotka on punnerrettu aiemmissa vaiheissa.

Lisäideointi tuottaa suunnittelukustannuksia, mutta säästää tuotantokustannuksia. Näin ollen pieni lisäpanostus saadaan takaisin pakkauskustannuksissa ja parantuneessa laadussa. Laatu yleensä paranee, kun romppeet eivät pääse heilumaan valtoimenaan laatikon sisällä.

Suuri ongelma useille kehityskierroksille on aika. Pakkaussuunnittelun aikataulu on lähes poikkeuksetta kireä: Työ pitää sovittaa lyhyeen hetkeen, jolloin tiedetään tuotteen muoto, mutta sitä ei vielä valmisteta. Useat kierrokset vaativat suunnittelijalta paljon. Omat hienot ajatukset pitää uskaltaa kyseenalaistaa ja niiden sijaan yrittää löytää erilaisia ratkaisuja. Tässä vaiheessa kollegoiden avusta on suuri hyöty.

Kelpaisiko muovikassi pakkaukseksi?

Vanha oli parempi

26.6.2011

Kun olemassaolevan tuotteen pakkausta lähdetään kehittämään, on vanha pakkaus lähtökohdiltaan tyypillisesti käyttäjien mielestä  aivan toivoton. Siinä on vaikka mitä vikaa, joka haittaa toimintaa. Suojaus saattaa olla riittämätön, pakkaus on vaikea kasata, pinottavuus on riittämätön ja hintakin turhan korkea.

Onneksi pakkaukset ovat kovin suunnittelijansa näköisiä, joten tuotteelle voidaan tehdä toisenlainenkin pakkaus. Ideavaiheessa kaikki näyttää hyvältä ja uusi tuntuu toimivan aivan mainiosti. Kun uusi pakkaus otetaan käyttöön, havaitaan, että se vanha oli kuitenkin hyvä, ellei jopa täydellinen. Uutuuden viehätys katoaa sekunneissa kun vanhan ominaisuudet siintävät mielessä.

Olen törmännyt vastaavaan tilanteeseen niin kauan, kun olen ollut muutoksia tekemässä. Olenkin pohtinut, että ennen uuden idean esittämistä pitää vanhan viat kerrata, jotta ne ovat kirkkaana mielessä uutta käyttöönotettaessa. Tätä kautta saatetaan muistaa paremmin, miksi muutosta lähdettiin hakemaan. Muutosvastarinta tuntuu olevan normaali ilmiö lähes kaikissa muutostilanteissa. Faktojen lisäksi projekteissa pitäisi alkuvaiheessa tunnistaa johtaja, joka voi johtaa muutoksen kohteena olevia henkilöitä. Näillä tempuilla tilanne ei ehkä pääse niin pahaksi, että muutokset kariutuvat.

Kotelon mitat

17.6.2011

Mekaniikassa on tapana tehdä koteloiden ulkomitat sopimaan täysiin satoihin millimetreihin. Esimerkiksi 600x400x200 mm. Paperilla tämä vaikuttaa oikein mukavalta. Pakkaussuunnittelussa tästä aiheutuu lähes poikkeuksetta merkittävää harmia, sillä kuormalavat on myös tehty vastaavalla mitoituksella. Näin lavojen täyttöasteet jäävät kehnoiksi, sillä tuotteita ei mene oikein mitenkään järkevästi lavalle. Useinkaan tuote itsessään ei aseta mittarajoitteita.

Kun olen RD Velhon konttorilla seurannut suunnittelun etenemistä, on aina perusongelmana tilanpuute. Mitat voidaan kuitenkin useimmiten valita kohtuullisen vapaasti. 600×400 pohjan sijaan voisi harkita vaikkapa 730×330 mm mittaa. Tällöin saataisiin pakkaus näppärästi sovitettua lavalle ja täyttöaste paranee.

Keskeisenä tekijänä on kuljetettavuuden huomioiminen tuotteen vaatimusmäärittelyssä. Mikäli lavamitoituksen asettamat vaatimukset saadaan tarpeeksi aikaisessa vaiheessa speksiin mukaan, voidaan ne toisinaan toteuttaa. Tuotteen vaatimusmäärittelyvaiheessa onkin syytä kysäistä pakkaussuunnittelijan toiveet. Pienellä pohdinnalla saatetaan saavuttaa merkittäviä kustannuksia tuotteen toimitusvaiheessa.

Pakkaussuunnittelun ulkoistus

21.5.2011

LinkedInin Packaging Design-ryhmässä käydään keskustelua siitä, pitäisikö pakkaussuunnittelija olla omasta takaa, vai kannattaako käyttää ulkopuolista tahoa. Me RD Velhossa olemme toki sitä mieltä, että ulkoinen taho on ainoa oikea ratkaisu. Toki mielipidettämme hieman ohjaa se, että myymme pakkaussuunnittelupalvelua.

Keskustelun aihe on mielenkiintoinen, vaikkakin näkökulma on vahvasti kuluttajapakkauspainotteinen ja heijastelee markkinaviestintänäkökohtia. Keskeinen viesti lähes kaikilla on, että ulkopuolisen tahon vahvuutena on uusien ajatusten tuominen. Tämä onkin yhden firman suunnittelijoiden keskeinen ongelma: Mistä ammentaa uusia ideoita? Jos tekee suunnittelutoimistossa töitä, näkee jos jonkinlaisia pakkauksia ja erikoisia ideoita. Näitä sopivasti yhdistelemällä saa toisinaan mainioita ideoita uusiin kohteisiin.

Perinteisesti keskustelua on käyty lähinnä kustannusten näkökulmasta. Se onkin aiheena ehkä helpompi. Nyrkkisääntönä voidaan sanoa, että useimmat (teollisuus)yritykset eivät tarvitse täysipäiväiväistä pakkaussuunnittelijaa. Tällöin kannattaa palvelu ostaa asiantuntijalta. Jos tarvitaan täysipäiväinen ja osaaja on tarjolla, joudutaan jo hieman laskemaan ja pohtimaan ydinosaamisasoita. Tällöinkin usein päädytään ostopalveluun.

Suunnittelupalvelua myyvänä henkilönä mieltä lämmittää, että painoarvoa laitetaan osaamiseen ja uudenlaisten ratkaisujen kehittämiseen. Mielestäni silloin puhutaan oikeista asioista ja ammattilaiset saavat niille kuuluvan aseman.

Liian suuri pakkaus

10.4.2011

Pakkausdirektiivi edellyttää, että käytetään jotain määriteltyä menetelmää todentamaan pakkauksen olevan yhdenmukainen direktiivin kanssa. Yleisin menetelmä on standardisetti EN13427-13432. Käytännössä kaikki, jotka tuottavat tuotteita EU-markkinoille nojaavat näihin standardeihin. Itse en ole kuullut kenenkään tehnee omaa menettelyä.

EN13428 edellyttää, että pakkauksen koko on minimoitu. Minimointi lähtee yleensä mekaanisisista- ja kuljetusketjun vaatimuksista, joskin kaupallisilla asioilla sekä käytettävyydellä on merkitystä. Kierrätykseen joutuvan materiaalin määrä on minimoitu pakkauskoon ollessa pienin mahdollinen.

Ostin jokin aika sitten paketin pattereita. Päätin ostaa oikein reilun kokoisen paketin, koska niitä kuitenkin kuluu. Paketin avattuani ensimmäisenä sieltä tuli esiin kahden patterin kokoinen kartongista taiteltu täytepala. Tarkempi tutkimus osoitti, että vastaava oli toisessakin päässä. Pakkauksessa oli 8 (tai 6+2, kuten markkinointiosasto oli asian ilmaissut) patteria ja laatikko oli mitoitettu sopivaksi 12 patterille. Tunsin itseni:

  1. Huijatuksi
  2. Ammatillisesti suunnattoman innostuneeksi

Valitettavasti minulla ei ole käytössä yhdenmukaisuustodistusta tästä pakkauksesta. Materiaalin määrän minimointia voidaan ajatella ainakin seuraavilta suunnilta:

  • Mekaaninen suojaus. Tuote ei ole kovin herkkä, joten täytepaloissa ei ole kyse tästä.
  • Jakeluketjun vaatimukset. Pakkauskokoa kasvattamalla ei tässä hyödytä. Ryhmäpakkaus hoitaa sovittamisen ja toimii merkintöjen alustana.
  • Käytettävyys. Ei nuo ylimääräiset täytteet ainakaan paranna tilannetta.
  • Pakkauksen hyödyntäminen myyntitarkoituksessa. Tämä lienee ainoa peruste käyttää ylikokoista pakkausta. Tässä tapauksessa perusteet ovat kyllä varsin hatarat. Juuri tällainen täyttäminen on esimerkiksi Kiinassa nimenoimaisesti kielletty, eikä se EU:ssakaaan ole direktiivin hengen mukaista.
  • Tuotantoerä. Näitä samoja pakkauksia ei käytetä 12 patterin paketeissa, joten täältäkään ei löydy perusteita.

Pakkauskoon tarpeeton kasvattaminen johtaa herkästi Lahdessa lanseeratulle ns. ”harmaalle alueelle”. Jos EN13428 vaatimuksia tarkasti silmäillään, saatetaan päätyä siihen johtopäätökseen, että tällainen ei ole sallittua.

Täytepalat patteripakkauksessa.

 

Onko monimutkainen pakkaus hyvä?

6.3.2011

Pakkaussuunnitteluunkin on kehitetty monenlaisia ohjelmistoja. Viikolla teimme pientä tutkimusta aiheeseen ja löysimme EngView-nimisen ohjelmistopaketin. Kyseessä on rakennesuunnitteluun tarkoitettu ohjelma, josta on tarkoitus saada oikein taipuvia geometrioita pahvista. Integraation kautta saadaan muut rakennesuunnittelut ja grafiikka käden käänteessä, kuten muissakin vastaavissa ohjelmissa.

EngViewin sivuilla ohjelmaa kehutaan seuraavasti:

Even extremely complex designs can be created by not very experienced designers.

Lausahdus varmasti pitää paikkansa, mutta minun näkemykseni mukaan hyvä pakkaus ei synny siten, että kokematon suunnittelija ohjelmistojen avustuksella tekee periaatteessa toimivan monimutkaisen pakkauksen. Lopputulos on herkästi sellainen, että sitä ei kohtuudella saa pakattua. Kun pohdin asiaa, huomasin, että kun suunnittelemme pakkauksia, lähes aina ensimmäiset versiot ovat monimutkaisempia kuin mihin lopulta päädytään.

Vaatii suurta osaaamista, että saa monimutkaiset ratkaisut toimimaan tyydyttävästi kaikilla osa-alueilla. Tällaisia osaajia löytyy, mutta heidän salaisuutensa ei käsittääkseni ole ohjelmistot, vaan vankka tuntemus heidän käyttämästään materiaalista ja toiminnoista, johon pakkaukset joutuvat.

Mainoksen lausahduksessa ei luultavasti ajateltu asiaa näin syvällisesti, vaan yritettiin antaa mahdolliselle asiakkaalle tuntumaa ohjelmiston helppokäyttöisyydestä. Pieni tutustuminen lienee paikallaan, jotta saa omakohtaisen tuntuman asiaan.

 

 

Testit kylmässä

27.2.2011

Pakkauksien vaatimusmäärittely sisältää useimmiten kontrolloimattoman kuljetuslämpötilan. Testimielessä tämä tarkoittaa -40/+70°C testiarvoja. Testisarjassa on myös aina määritelty jonkilaiset pudotusvaatimukset.

Pudotukset esiintyvät tyypillisesti kuljetuksen aikana. Standardeissa ei muistini mukaan ole ilmoitettu, missä lämpötilassa pudotukset pitäisi tehdä. Testilabroissa joissa olen käynyt, vallitsee yleensä leppeä noin 20 °C lämpötila. En usko, että vaikkapa VTT tai Innventia tyystin vastoin standardien ohjeita toimii.

Muovikoteloille testit kylmässä olisivat varmasti rankkoja. Vaikkapa polystyreenistä muotitetut kotelot haurastuvat melko rajusti lämpötilan pudotessa reilusti pakkaselle. Jotkin muovilajit, kuten polykarbonaatti, kestävät paremmin, mutta valinta käytettävästä materiaalista tehdään useimmiten muilla perustein, kuin pakkaustestien lähtökohdasta.

Kulunut pakkasjakso olisi tarjonnut oivallisia mahdollisuuksia kylmien olosuhteiden pudotustesteille. Utsjoella aamun tunteina olisi voinut saavuttaa -40°C olosuhteet. Testin merkitys on kuitenkin kyseenalainen, sillä näin kylmissä olosuhteissa ei käsitellä kovinkaan montaa tuoteyksilöä. Olisi kuitenkin kiinnostavaa tehdä muutamalle pakkausdesignille vertailevat pudotustestit kylmässä ja normaaliolosuhteissa. Testin perusteella voisi arvioida riskitasoa.