Archive for lokakuu 2010

Pakkaussuunnittelun lähtötiedot

31.10.2010

Projektinhallinnassa vaatimusmäärittelyn merkitys on kaikille tuttu asia. Ensin kerätään lähtötiedot, sitten tehdään vaatimusmäärittely ja vasta tämän jälkeen aloitetaan suunnittelutyö. Tämä on itsestään selvää, kun projektin työmäärää ja aikataulutusta määritellään.

Siinä vaiheessa, kun pitäisi kerätä lähtötiedot ja tehdä vaatimusmäärittely, havaitaan, että ei kaikkia lähtötietoja olekaan helposti saatavilla. 3D mallit ovat hukassa, asiakkaan vaatimukset tuntemattomia ja niin edelleen. Projektin deadline kuitenkin rynnii päälle, joten suunnittelutyö on aloitettava puutteellisilla lähtötiedoilla.

Pakkaussuunnittelu on yleensä varsin pieni työ itsessään. Tyypillisesti vajavaisilla lähtötiedoilla jatketaan lähes loppuun asti, kunnes saadaan puuttuvat lähtötiedot ja havaitaan, että voidaankin palata lähtöruutuun. Tässä kohtaa joudutaan kohtaamaan ikävä tosiasia, että työn tekeminen kahteen kertaan vie enemmän aikaa, kun sen tekeminen yhteen kertaan. Budjetti menee uusiksi.

Suomalaiset ovat ylpeitä hyvästä projektiosaamisestaan. Toivoisinkin, että suunnitelmallinen projektien käynnistäminen tulisi kaikkien projektipäälliköiden keskeiseksi osaamiseksi, myös minun. Kun työn suunnittelu aloitetaan tarpeeksi aikaisin ja siihen keskitetään riittävästi resursseja, on lopputulos todennäköisemmin hyvä. Myös alkuperäinen budjetti ja aikataulu saavutetaan todennäköisemmin.

Dilbert.com

Pakkaustestit – pinonta

24.10.2010

Kaikkia pakkauksia pinotaan, jos se on mahdollista. On olemassa kaksi varmaa tapaa estää pinonta:

  • Ostaa kuljetuksen ovelta ovelle ja valvoo itse lastaamista.
  • Tekee pakkauksesen muodosta sellaisen, että siihen ei voi laittaa mitään päälle.

Molemmat tavat ovat melko kalliita. Kustannuksista johtuen pakkaukset suunnitellaan sellaisiksi, että niitä voidaan pinota. Testistandardien olosuhdemäärittelyissä on pinonta yleensä huomiotu tyypillisenä olosuhteena, mutta testivaatimukset puuttuvat. Esimerkki yleisesti käytetystä standardista on ETS 300 019-2-2. Siinä todetaan tyypilliseksi pinonnan pintapaineeksi 10 kPa, joka toteutuu noin 1000 kg/m^2 kuormalla. Testitaulukossa ei kuitenkaan ole määritelty testiä, jolla tämä todennetaan.

Käytännössä pakkauksen pettäminen painon alla on yksi yleisimmistä vauriotyypeistä, joita kuljetuksessa tulee. Tästä syystä kuljetuspakkausten pinontatesti on mielestäni syytä tehdä aina, kun lopputulos ei ole ilman testiä tunnettu. Testi on varsin helppo järjestää, sillä se voidaan tehdä irtopainoilla. 1000 kg/m^2 on hyvä lähtökohta, mikäli muuta ei tiedetä. Toinen yleinen lähtökohta on ISTA:n testien mukainen 3-4 kertaa päällelastattava paino.

Testissä on viisasta simuloida jollain tasolla päälletulevan kuorman ominaisuuksia. Käytännössä paino kannattaa jakaa samalla tavoin, kuin se oikeassa kuormauksessa tulee. Harvoin pakkauksen päälle mitään tasaista laitetaan: Kuormalava on tavallisempi päälle tuleva rakenne. Kosteusolosuhteet vaikuttavat myös tulokseen erityisesti pahveilla. Standardiolosuhde pahvin testaamiseen on 50 % suhteellinen kosteus. Jos kuljetusolosuhteet tiedetään hankaliksi, on sääkaapin käyttö perusteltua.

Pakkaukset ja Aasian ympäristölainsäädäntö

17.10.2010

Pari viikkoa sitten pääsin kuuntelemaan Stuard Hoggardin esitystä Aasian tulevista pakkauslainsäädännöistä. Euroopassa olemme kierrätyksessä aika lailla jälkessä siitä tasosta, jossa Japani tällä hetkellä on. Siellä on päälinjana se, että kaikki pakkausmateriaalit kierrätetään raaka-aineena. Mitään ei saa viedä kaatopaikalle eikä polttaa, mikäli raaka-aineen pystyisi vielä hyödyntämään.

Kiina on kopioinut Japanin vaatimukset lähes 1:1. Aikataulu on suurelta osin vielä auki, mutta tavoitteena on, että pakkausmateriaalien kierrätettävyyttä parannetaan. Kiina on suomalaiselle teollisuudelle paljon merkittävämpi markkina-alue kuin Japani, joten muutoksia on tulossa. Tavoite on hyvin ymmärrettävä, sillä Aasian väestökasvu on sitä luokkaa ravakka, että raaka-aineet loppuvat kesken. Samoin jäteongelma on jo räjähtänyt käsiin. Jotain pitää tehdä. Ymmärrykseni mukaan seuraavat asiat tulevat vaikuttamaan eniten:

  • Puupakkauksista pyritään eroon. Kertakäyttöisissä kuormalavoissa puu tultaneen kieltämään kokonaan ja muissa pakkaustyypeissä sille tulee jonkinlainen haittavero. Syynä tähän on puupakkausten heikko kierrätettävyys raaka-aineena.
  • Tiettyjen muovilaatujen käyttöä tullaan rajoittamaan. Ainakin polystyreeni on ollut listoilla eri muodoissaan.
  • Täyttöasteen tulee olla korkea. Mikäli tuote ei täytä kunnolla pakkausta, tulee sanktioita.
  • Pakkaus ei saa olla yli 15 % koko tuotteen hinnasta. Tämänkin valvonta edellyttää sellaista tietoa, jota yleensä ei haluta kaikille kertoa.

Aikataulujen osalta on edelleen auki, milloin nämä määräykset tulevat voimaan. On lähes varmaa, että ne tulevat ja sitten, kun siirtymäaika alkaa, on kiire. Oma veikkaukseni on, että yli vuoden siirtymäaikaa ei tule mihinkään muutokseen.

Australian vaatimukset puupakkauksille

10.10.2010

Kaarnavapaan määritelmä on muuttunut Australian puupakkausten maahantuontia koskevissa määräyksissä. 1 heinäkuuta 2010 alkaen Australiaan on saanut viedä normaalia ISPM-15 mukaisesti käsiteltyä puutavaraa. Myös kaarnan jäämiä koskevat määräykset ovat ISPM-15 mukaiset.

Tähän asti useat Australiaan tavaraa toimittaneet yritykset ovat ostaneet täyskanttista puuta pakkauksiin tai poistaneet kaarnan ja nilan jäämät puukolla. Onpa jopa kestopuuta käytetty, jotta pakkaus ei varmasti jää tulliin. Nila ymmärtääkseni oli aiemminkin sallittua, mutta siitä on käyty keskustelua, misää menee kaarnan ja nilan raja.

Jatkossakin puun pitää olla kuorittua, mutta maksimissaan 50 neliösenttimetrin tai 3 cm levyiset jäänteet ovat sallittu. Normaali vajaasärmäinen vientilaatu täyttää nämä vaatimukset kirkkaasti.

Uusi-Seelanti on ottanut vastaavat vaatimukset käyttöön jo vuosi sitten, joten tämä kulma maailmaa ei enää aiheuta poikkeustoimenpiteitä.

Pakkaus mielikuvan rakentajana

3.10.2010

Pakkaus ajatellaan yleensä b2b-puolella pakolliseksi pahaksi, jonka tehtävä on suojata tuote ja mahdollistaa kuljetus. Tällä mallilla pääsee yleensä melko hyvään lopputulokseen kohtuullisin kustannuksin. Omassa mielessänikin ruskea on ainoa oikea väri pakkauksille.

Pactecissa satuin näkemään Pakkaushuoltamon osastolla Robit Rocktoolsin terälaatikon. Robit Rocktools valmistaa porauskruunuja kallionporauslaitteisiin. Nopeasti ajateltuna tämä on juuri sellainen ala, jossa pakkauksella ei ole mitään roolia myynnissä ja jos pakkaus on ehjä, mielikuvan rakentaminenkin on pääosin tehty. Robit on kuitenkin päättänyt toisin.

Pakkaukseen on laitettu tyylikäs neliväripainatus ja kiiltävää pintaa. Käytännöllisyyttä on ajateltu kantokahvalla. Kun asentaja marssii poran luo vaihtamaan kruunuja, toimii pakkaus mainiona markkinointivälineenä. Itselleni tuskin olisi tullut edes mieleen tehdä tällaista kehitystä näille tuotteille.

Kentältä on tullut kuulemma hyvää palautetta pakkauksista. Robit tunnetaan aiempaa paremmin ja yrityksestä saatu mielikuva on parantunut. Pienellä rahallisella sijoituksella ja rohkealla päätöksellä toimia eritavalla kuin muut on saatu positiivista kehitystä aikaiseksi.