Archive for syyskuu 2010

Pactec

26.9.2010

Pactec 2010 on nyt takana. Tällä kertaa samassa hallissa oli myös Graftec ja Foodtec.  Itse en tosin havainnut, mikä osa näyttelystä oli Foodteciä. Graftecin osaa olivat ilmeisesti ainakin massiiviset printterit.

Pactecin tarjonta teollisuuspakkausten osalta oli mielestäni melko vähäinen. Suurin anti jälleen oli vanhojen tuttujen tapaaminen. Näytteilleasettajien määrää luultavasti rajoitti samaan aikaan olleet Alihankintamessut. Alihankinta on tapahtumana selkeästi suurempi ja tietysti monialaisempi. Tästä syystä myös ReliDes päätti kohdistaa voimansa Tampereen suuntaan.

Suuria pakkausinnovaatioita ei tällä kertaa silmiini osunut. Painopuolta en tunne sillä tavoin, että osaisin arvioidan  uutuuksia, mutta materiaalien saralla kehitystahti on rauhallista.

Eräs mielenkiintoinen materiaali oli esillä Elteten osastolla. He ovat investoineet hunajakennopahvilinjaan Loviisassa. Nyt hunajakennopahvia on saatavilla Suomessakin. Aiemmin tätä materiaalia tuli yleisesti vastaan maailmalla, mutta koska Suomessa ei valmistusta ollut, ei sitä käytännössä ole voinut suunnittelussakaan hyödyntää.

Erilaisten täytemateriaalien tarjonta on myös lisääntymään päin. Sealed Air on tuonut markkinoille jos jonkinlaista ilmapussia, kuplakalvoa ja ryppypaperia. Osa näistä on varmaan ollut jo pidemmän aikaa myynnissä. Nyt alkaa olla täytemateriaalitarjontaa siihen malliin, että irtotäytteen käyttöön ei ole enää mitään perusteita.

Mercamerin osastolla hämmästelin laitetta, joka vetää kutistehupun lavan päälle. Jopa tuli siisti lavaus. Tarkempi aiheen selvittely osoitti, että kyse ei ilmeisesti ollutkaan mistää uutuudesta, vaan näitä laitteita on ollut myynnissä jo kolmisenkymmentä vuotta. Jos tehtaalla tilaa riittää, niin kyllä tuollaisella kelpaa kalvon laittaa.

Seminaareihin en itse ehtinyt, mutta kestävä kehitys ja ympäristöasiat olivat jälleen kerran vahvasti esillä puheissa, ainakin aiheiden perusteella. Itse en ole nähnyt ympäristöasioissa varsinaista ryntäystä tekemisen muodossa. Kaikki siitä puhuvat, mutta juuri kukaan ei halua maksaa siitä mitään. Ehkäpä ensi Pacteciin mennessä tämä olisi jo muuttunut.

Vaatimusmäärittely

19.9.2010

Pakkaussuunnittelussakin vaatimusmäärittely on luonnollinen vaihen ennen toteutusta, kuten kaikessa suunnittelussa. Jokainen insinöörihenkinen ihminen myöntää vaatimusmäärittelyn olevan ehkäpä tärkein vaihe hyvään lopputulokseen pyrittäessä. Tästä huolimatta lähes aina vaatimukset muuttuvat projektin edetessä

Pahimmillaan suunnittelu on jo tehty ja pakkaukset jopa tilattu valmistajalta, kun projektissa havaitaan, että jokin aivan keskeinen vaatimus on unohtunut. Tyypillisesti pakkaussuunnittelussa näitä ovat:

  • lisäosat
  • pakkaamon toiminta
  • kuljetustavat
  • varastointiolosuhteet

ReliDesi Oy:n pakkaussuunnitteluosastolla teemme jatkuvasti erilaisia projekteja, joten omissa projekteissamme  perusasiat muistamme kysyä alussa ja pidemmässä projektissa työn edetessä, mutta silti yllätyksiä tulee. Joko asioita ei tiedetä, tai niistä ei muisteta kertoa. Tavallisin unohdus on tuotteen mukaan tulevat lisäosat. Pakkaamon ongelmat tulevat tietoon protovalmistusvaiheessa, mutta kuljetusongelmat ovat kaikkein vakavimpia: Ne näkyvät loppuasiakkaalle.

Loppuasiakkaalle näkyvistä ongelmista tyypillisimpiä ovat korroosiosuojauksen ongelmat ja pinonnan ongelmat. Pakkaus on saatettu esimerkiksi suunnitella kestämään rekkarahdin euroopassa, mutta kosteissa olosuhteissa ei korroosiosuojaus ja pinonta ole riittävällä tasolla. Tällöin joudutaan tekemään nopeita korjausliikkeitä ja alunperin tavoiteltu ja saavutettu kustannustehokkuus tapaa kadota.

Projektin vaatimusmäärittely ei ole kertaluontoinen tehtävä. Alussa tehdään huolellisesti määrittely, jolla lähdetään liikkeelle. Projekteissa tilanne usein  muuttuu. Mekaniikan ja toimitusketjun muutoksissa tulee pakkauksen vaatimukset käydä läpi ja miettiä, mitä muutos tarkoittaa. Mahdollisimman varhaisessa vaiheessa huomatut muutostarpeet ovat usein toteutettavissa kohtuullisin kustannuksin. Jos ollaan päästy verifiointivaiheeseen ja silloin havaitaa muutostarpeita, on myöhästytty pahasti.

Märkäluja aaltopahvi

11.9.2010

Suomessa on myynnissä hyviä märkälujia aaltopahveja. Sellaisia, joissa sekä paperit, että liimat kestävät kosteutta. Näiden laatujen kanssa voi huoletta tavaraa lähettää ympäri maailman kaikilla kuljetusvälineillä. Mikäli pakkaussuunnittelussa mitoitus on tehty oikein ja riittävin toleranssein, ei kosteus aiheuta sellaista lujuuden vähenemistä, että pinot painuisivat kasaan.

Tilanne ei ole aivan sama etelä-Euroopassa tai Aasiassa. Näiltäkin alueilta hyvälaatuisia pahveja on saatavilla, mutta myyntimiesten lähestymistapa asiaan on erilainen. Jos kysyy, saako valmistajalta vaikkapa Fefco 9:n täyttävää pahvia, on vastaus välitön: Totta kai! Totuus vain tahtoo olla kovin toisenlainen.

Mikäli tuotantoa siirretään siten, että lähetetään mallipakkaus, on lähes varmaa, että kosteus aiheuttaa ongelmia. Siksi onkin hyvä tapa aina tehdä jonkinlainen testi, mikäli lujuus kosteissa olosuhteissa on kriittinen. Jopa Fefco 9:n mukainen testijärjestely onnistuu pienin panostuksin. Tosin pelkkä nopea liotuskin yleensä kertoo turhankin nopeasti totuuden.

Mikäli märkälujia ominaisuuksia ei pahvissa ole ja sen varaan on laskettu pinottavuutta, on merirahti tuomittu epäonnistumaan. Jokunen erä saattaa tuurilla mennä hyvin, mutta pidemmän päälle ei kannata toimintaa rakentaa vettyvien pahvien varaan.

Liima ei ollut tässä tapauksessa märkälujaa.

Pakkaus ja IEC 60068

5.9.2010

Tupa-handbookia kesän kuluksi lueskellessani huomasin siellä maininnan, että IEC:llä on meneillään projekti, jossa määritellään kuljetusolosuhteiden rasituksia. Tavoitteena on saada standardit vastaamaan paremmin nykypäivää.  Työtä tehdään työryhmässä WG15 Dynamic field data. IEC 60068-sarjan ongelmana on, että niitä ei ole varsinaisesti tarkoitettu pakatuille tuotteille. Kuitenkin niitä aivan yleisesti elektroniikkateollisuudessa hyödynnetään pakattujen tuotteiden testaukseen.

Vaikuttaa siltä, että standardisarjaa ollaan kehittämässä pakkaustetauksen kannalta parempaan suuntaan. Se olisi hyvin toivottavaa, sillä tällä hetkellä lähestkään kaikki tahot eivät tunnusta ISTA:n asemaa ja IEC:n standardit ovat hyvin vajavaisia pakatun tuotteen näkökulmasta. Jos ISTA:a ei voi projektissa hyödyntää, joudutaan tekemään räätälöity testisarja, jotta esimerkiksi pinottavuuden testausta ei jätetä tekemättä.

Standardien luomiselle tyypillisesti työ ilmeisesti etenee varsin rauhallisesti. Tupa handbook on tehty muistaakseni 2007. Edelleen netissä oleva tieto kertoo, että työ on käynnissä. Toivottavaa olisi, että työstä tulisi valmista, sillä IEC:n julkaisemalle toimivalle standardisarjalle olisi todellakin käyttöä.