Archive for the ‘pakkausmateriaali’ Category

Pakkausten homeongelma

28.12.2009

Pitkissä konttikuljetuksissa esiintyy puupakkauksissa toisinaan homeongelmaa. Päiväntasaajalla seilatessa konttiin kondensoituu vettä ja kontti lämpenee tropiikin hellettä vastaaviin lukemiin.

Suomesta hankituissa puupakkauksissa ongelma ei ole niin merkittävä kuin etelä-Euroopasta tai Kiinasta hankituissa pakkauksissa. Tämä johtuu pääasiassa siitä, että suomalainen sahatavara on uunikuivattua. Samassa yhteydessä saadaan ISPM-15 kelpoista puuta, joten muita käsittelyjä ei enää tarvita. Muualla uunikuivaus ei ole saavuttanut yhtä suurta suosiota, vaan pakkausten puutavaraa on kuivattu satunnainen ajanjakso pihalla pinossa.

Jos kuivaus on jäänyt vajavaiseksi, ydinpuu jää kosteaksi. ISPM-15:sta mukaan puu pitää joko lämpökäsitellä tai kaasuttaa. Kun lämpökäsittely tehdään puulle, joka ei ole läpikuivaa, se työntää vettä pintaan ja pintakin kostuu. Kun tällainen materiaali viedään kosteaan ja lämpimään konttiin, on homeenmuodostuminen merkittävästi suurempi ongelma, kuin puussa, joka on läpikuivaa joutuessaan kosteuden kanssa tekemisiin.

Ongelmana on, että kaikkialta ei saa puuta, joka olisi kunnolla kuivattu. Näissä tapauksissa jää vaihtoehdoksi pakkausmateriaalin vaihto, puun käsittely homeensuoja-aineella tai kontin kuivaaminen kuiva-aineella. Kontti tosin tarvitsee valtavan määrän kuiva-ainetta, jotta sen sisäilma saataisiin tarpeeksi kuivaksi.

Kuiva-aineet

7.12.2009

Olen usein hämmästellyt vaatekauppojen tapaa käyttää silica gel-pussukoita. Jos ostaa vaikkapa Kiinassa tehdyn laukun, sieltä sisältä löytyy aivan mikrokokoinen kuiva-ainepussi. Oletettavasti muuta kosteussuojaa ei ole. Kuiva-aine taitaa saturoitua jo ennen kuin laiva on kadonnut Shanghain sataman näköpiiristä.

Kuiva-aine itsessään ei missään tapauksessa suojaa kosteudelta, vaan vain kuivaa mahdollisuuksiensa mukaan ympäristöä. Kuiva-aineen lisäksi täytyy estää veden pääsy tuotteeseen. Tämä voidaan tehdä barrierkalvoilla. Jos käytetään ohutta muovia tai ei mitään, vetää kuiva-aine itsensä täyteen vettä ja pitää huolen, että kosteus on ja pysyy. Se kuivuu erittäin hitaasti.

Arvatenkin joku on jo ehdottanut, että pienistä pussukoista luovutaan, mutta ehdotus on kaatunut myrskyisään vastustukseen. Eihän ne tuotteet voi ilman gramman kuiva-ainetta selvitä, kun sitä on aina käytetty.

Kustannussäästöjä syntyy, kun käyttää kuiva-aineita vain tarpeeseen. Ja silloinkin kannattaa käyttää bentoniittisavea silica gelin sijaan. Se on vihreämpi vaihtoehto.

Poppelivanerin lujuus

12.11.2009

Edellisessä jutussa keskityin lähinnä vanerin liimaan. Poppelivanerissa on ongelmana myös lujuus. Poppeli on lehtipuu, jonka kasvunopeus on merkittävästi suurempi kuin koivun tai männyn. Tästä johtuen tiheys on myös matalampi:

Poppeli: 400 kg/m^3
Mänty 500 kg/m^3
Koivu 650 kg/m^3

Tiheyden laskiessa myös muut mekaaniset ominaisuudet heikkenevät. Tästä johtuen tiheämmästä puusta valmistetusta vanerista voidaan tehdä ohuempaa vaneria tinkimättä lujuudesta. Käytännössä pakkauksissa ei voi käyttää alle 9 mm poppelia. Paksuuden kasvaessa vanerin sisällä olevat onkalot kasvavat. Tällöin yksittäisen levyn lujuudesta ei ole todellisuudessa mitään varmuutta. 30 mm levykin saattaa olla paikoittain yllättävän heikko.

Kiinalaiset ovat luonteeltaan vähän erilaisia kuin suomalaiset. Poppelistakin saa siis ”Best quality, it is birch!”-laatua. Tällöin sisällä on sitä itseään ja pintaan on vedetty noin 0,3 mm koivuviilut. Näyttää hyvältä, mutta tuosta lisäominaisuudesta ei ole pakkauksessa mitään hyötyä. Se ei käytännössä lisää lujuutta.

Pakkaussuunnittelussa ei ole juuri muita vaihtoehtoja kuin mitoittaa reilusti paksuutta poppeliin ja toivoa, että laatu on kohdallaan. Tietysti kalliimpien materiaalien käyttö on turvallisempaa, mutta taloudelliset reunaehdot eivät usein tätä salli.

Poppelivaneri

11.11.2009

Aasiassa mäntyvanerin hinta on korkeahko, koska mänty ei ole lämpimien maiden valtapuu. Männyn sijaan erityisesti Kiinassa käyetään paljon poppelivaneria. Sitä päätyy myös Suomeen, kun tuotannossa tarvittavia komponentteja tuodaa Kiinasta.

Kiinalaisessa vanerissa on liimana käytetty fenolihartsia, jossa ei ole säästelty formaldehydiä. Suomesta saatava vaneri täyttää käsittääkseni aina vaatimukset, joita talojen sisustukselle asetetaan. Kiinalainen vaneri ei täytä niitä varmasti koskaan.

Poppelivaneri
Lähde: http://www.welde.at/

Poppelivaneri aiheuttaa merkittäviä sisäilmaongelmia. Jos vaneripakkauksia on runsaasti tiloissa, joissa työskennellään, on työntekijöillä riski sairastua. Ensimmäisenä ei siis kannata tutkia homeita sisäilmasta, vaan mitata formaldehydipitoisuus. Kemikaaliongelma on helpompi korjata kuin homevaurio.

Formaldehydi haihtuu myös pakkauksen sisälle aiheuttaen korroosiota. Tapauksessa, jossa vaneripakkauksessa olevat osat ovat Euroopasta Kiinaan selvinneet ilman korroosiosuojaa, mutta ei toiseen suuntaan, on syytä epäillä vaneripakkauksen aiheuttamaa vauhditusta.

Kiinassakin ollaan herätty tähän ongelmaan, aiheuttaahan se vanerituotannossa terveysriskin ihmisille, samoin kuin käyttäjille. Noin vuosi sitten viranomaiset olivat tekemässä uusia pakkausvaatimuksia, joista yksi oli formaldehydin täyskielto pakkauksissa. Tämä on toistaiseksi jäässä, mikä on onnekasta. Kiinalaisten määräyksen mukaan suomalainen märkäluja vaneri olisi kielletty, sillä fenolihartseissa on aina jonkin verran formaldehydiä. Jos täyskielto tulee, on kiinalainen vaneri liiman vaihdon jälkeen todennäköisesti täysin kelvotonta kuljetuspakkauksiin.